Mieheni on narsisti

Tän täytyy olla provo..

Luepa tuo oma juttusi itse uudelleen ja mieti, että olisko sussakin narsistia..Ainakin tuntuu, että kaksi samanlaista on löytänyt toisensa.

Mitä enää valitat, jos mies oikeasti olisi narsisti niin juokse ja lujaa?

Voit vit.tu sentään. Ei miehs ole narsisti vaan todella lapsellinen ja tyhmä. Haluaa loukata sua joka asiassa ja en oikeesti ton kirjoituksen perusteella ymmärrä et miksi asut tollasen idiootin kanssa. Tarviiko oikeesti naisen olla noin tyhmä et muuttaa idiootin kanssa asumaan. Enkä ymmärrä et mitä rakkautta edes tossa teidän suhteessa on. Sinuna ottaisin eron ja vähän äkkiä.

Kukaan muu ei koskaan tiedä mitä toisen suhteessa oikeasti tapahtuu. Oli sitten provo tai ei, näitä toista henkisellä tasolla kiusaamisia tapahtuu parisuhteissa hyvin paljon. Ja niitä ei usein itse näe ja aika usein molemmat osapuolet siihen huomaamattaan sortuvat, valitettavasti. Ulkopuolisen on hyvin helppo sanoa mitä pitäisi tehdä, mutta niin kauan kun suhteessa on suurin osa hyvää, tai itse näkee siinä myös ne positiiviset asiat, ei ole ollenkaan huono ajatus taistella suhteen puolesta. Ja varmasti tässä kirjoittaja on purkanut tuntojaan tunnekuohun vallassa ja teksti olisi varmasti aika erilaista jos olisi hieman tuntojaan ensin tuuletellut...

Mutta se mikä herätti huomioni oli että kertomasi kuulostaa osittain hyvin tutulta. Itse olen miehen kanssa joka on myös ääsimmäisen hurmaava, huumorintajuinen ja ihana, erityisesti silloin kun muita on paikalla. Mutta kun tulee erimielisyyksiä hän aloittaa ilkeilyt ja haukkumisen. Aivan pienistäkin asioista. Nämä asiat mitä tapahtuu näissä tilanteissa neljän seinän sisällä kahden kesken ja hänen käyttäytymisensä tällöin on täysin päinvastaista kuin hänen koko olemuksensa kun olemme ystävien tai perheen kesken. Ystävien kesken hän on hyvin rento ja sopeutuvainen, hänelle käy kaikki eikä hän koskaan ole mitään vastaan. Olen monesti miettinyt että en oikein kenellekään voi tästä puhua koska tiedän että kukaan ei usko minua, kukaan ei usko että hän, joka on niin mukava ja josta kaikki tykkäävät voisi koskaan kohdella omaa kumppaniaan niin ala-arvoisesti. Ja missään nimessä en itseäni tässä nosta jalustalle, tiedostan täysin että myös minun pitää ottaa vastuu, eihän kukaan yksin riitele. Itse tunnistan kuitenkin sen eron tavoissamme että itse pystyn perustelemaan mielipiteeni myös riidan aikana ja perustelemaan miksi olen eri mieltä asioista, hänen kohdallaan perustelut ovat karjumista, haukkumista ja useimmiten vain sitä että koska hän niin sanoo tai haluaa.

Ja nyt taas joku ihmettelee että miksi olen tällaisen ihmisen kanssa (tai miksi hän minun). Siksi koska suhteessa on niin paljon rakkautta ja tunteita kaikesta huolimatta että haluan yrittää kaikkeni tehdä sen eteen, on kuitenkin monta yhteistä vuotta jo takana ja valtaosa niistä tulvillaan ihania muistoja. Sitten jos menee puihin niin ei ainakaan tarvitse harmitella ettemmekö olisi tehneet töitä suhteen eteen.

Uskon että aloituksen kirjoittajalla on vastaavanlainen tilanne, suhteen eteen haluaa kuitenkin vielä taistella ja siihen vielä uskoo.

Mikä miehestäsi tekee narsistin? Tai miten tilannetta muuttaisi se, jos hän saisi narsismidiagnoosin?

Joko siedät hänen käytöstään tai sitten et, on ihan sama kutsutko sitä narsismiksi vai vain ärsyttämiseksi.

Narsismidiagnoosi on todellisuudessa hyvin harvinainen.En usko että pelkästään kertomasi perusteella psykiatri sellaista antaisi.

Aika lapsellisilta vaikutatte molemmat... Tuollainen homottelu ja ilmeisesti h*orittelu (?) kuullostaa ihan teinien toiminnalta... Sellaisten about 15v. Ja jos et osaa puhua miehesi kanssa ongelmistanne niin kuin aikuiset ihmiset keskustelee tai et halua erota, niin eipä asiat ainakaan paremmaksi muutu...

Kiva kun olette vastailleet :) olen siis tämä alkuperäinen kirjoittaja. Tämä yksi pitkä viesti osui naulan kantaan. Olin todella tuohtunut aamulla ja ajattelin että päästelen tänne höyryjä.. että ehkä ulkopuoliset ihmiset voi neuvoa tai jos löytyy joku jolla olisi samankaltainen tilanne. Myönnän että tuo nimittely ja töniminen on lapsellista molemmilta, en ole koskaan nimitellyt ketään ennen tätä suhdetta. Aluksi en nimitellyt takaisin vaan lähdin ulos, mutta kun hän ei koskaan voi olla se joka lähtee paikalta niin tuntu epäreilulta minun aina lähteä pakoon haukkuja. Ei niitä jaksa ottaa vastaankaan, varsinkaan jos tulevat semmoisesta mitä ei ole tehnyt omasta mielestä. Olen kuullut että narsistinen ihminen ei näe itsessään virheitä ja odottaa muilta jatkuvaa ihailua. Mieheni panostaa paljon ulkonäköönsä ja saattaa minua härnätä että naiset ovat häntä katselleet jne. Itse en ole kertonut jos minua on vaikka käyty kysymässä tanssimaan baarissa. Puhuimme asiasta miehen kanssa taannoin ja hän sanoi että on reilumpaa kertoa kuin olla kertomatta. Itse taas en halua pahoittaa toisen mieltä jos mitään ei ole tapahtunut , eikä tietenkään tapahdu koska haluan uskoa suhteeseen oman mieheni kanssa. Olemme molemmat mustasukkaisia.. Ärsyttää kun hänen mielestään minä aloitan kaikki riidat. eihän riitaa toki tulisi jos olisin kaikesta samaa mieltä mutta haluan että parisuhteemme olisi normaali, jossa saan sanoa omat mielipiteeni ilman että toinen niitä arvostelee. Musiikkimakuanikin hän arvostelee, mutta lähti mielikseni katsomaan lempibändiäni. Jotenkin tuntuu että hän haluaa tahallaan jatkuvasti ärsyttää ja lopulta hermostunkin. Minä taas haluaisin että oltaisiin iloisia ja nautittaisiin elämästä. Ystäväni sanoivat jo suhteen alussa että mieti nyt vielä, arvostaako hän sinua tarpeeksi. Tietenkin siinä alkuhuumassa olin että tietenkin arvostaa.. Puhuminen on siksi vaikeaa kun hän kääntää asiat joko että "no sehän oli vitsi" tai että "sinä aloitit". Minulle on ihan sama kuka aloittaa kunhan jompi kumpi lopettaa riidan. Olen yleensä se joka lopulta antaa periksi ja haluaa sopia. Onhan se totta että teen virheitä itsekin mutta haluaisin jotenkin saada miehen käsittämään että hänkin se joskus riidan aloittaa ja että en ole itsestään selvyys.

Kaikki ovat huonolla tuulella piruja ja jotkut oikein tosi kakkapäitä. Ei se tee heistä automaattisesti narsisteja. Myöskään toiselle oman kotidiagnoosin hokeminen ei kyllä takuulla ole mitään muuta kuin tie tuhoon.
Joko sinä siedät sitä käytöstä tai et. Joko yritätte tai ette.
Miehesi on lapsellinen mutta niin olet kyllä sinäkin. Teillä on todella lapsellinen tapa riidellä. Sinä olet lähtenyt siihen mukaan ja olet yhtälailla osallinen.
Miehesi tuskin on mikään narsisti ja tuskin sinäkään, todella kypsymättömiä olette kyllä keskenänne ja todennäköisesti epäsopivia kaikilla tavoin. Te ette kohtele toisianne hyvin, teillä ei ole samanlaista huumorintajua, te ette huolehdi toisistanne, sinä jäkätät hänen asioistaan ja hän sinun ja kiusaatte sekä nimittelette toisianne.

Olisi parempi muuttaa erilleen ja sinunkin asua ihan itseksesi. Miettiä hieman mitä siltä parisuhteelta ylipäätään toivot. Millainen ihminen sinä olet ja millaista ihmistä kaipaat. Prinssejä ei ole ja kaikissa on huonot puolensa: myös sinussa. Todennäköisesti sinäkin olet melkoinen valittaja ja riivinrauta kun olet väsynyt, huonolla tuulella ja sitä rataa. Sitä voit miettiä, mutta toisaalta, on olemassa ihmisiä, joiden kanssa asioita voi ratkoa helpommin ja joiden kanssa ei ollenkaan. Te nyt ainakin ruokitte vain toistenne huonoja puolia.

Et ole mikään ihmisraunio ja todellakin on paljon pahempiakin ihmisiä. Miehesi on epäreilu ja väärässä. Sinä olet rasittava kotianaysoija, joka syytää omia syväluotaavia kotikutoisia diagnoosejaan toiselle. Se ei ole sen parempi ratkaisu.

Väität että sinulle on sama kumpi aloittaa: valehtelet. Eihän ole. Lue omat kirjoituksesi, sinulle tuntuu olevan kovastikin merkitystä.
Väität ettet enää voinut muuta kun lähteä mukaan riitaan kun et jaksanut poiskaan lähteä: ei tullut mieleesi erilleen muuttaa jos se niin hirveää on? Kuka sinut siinä pakottaa olemaan? Ja mikä pakottaa lähtemään nimittelyyn ja muuhun muistutteluun ja jänkkäämiseen mukaan, vaikka jäisikin? Etkö sinäkään osaa puhua kuin aikuiset, jos toinenkaan ei osaa?
Vai etkö osaa hymähtää ja jättää asiaa sikseen? Koskaan?

Väität ettei hän arvosta edes musiikkimakuasi, ja heti perään, että suostui lähtemään lempibändisi konserttiin sinun mieliksesi: mitä muuta hän tekee sinun mieliksesi, mitä sinä valitset olla huomaamatta?
Hän sanoo, ettei sinulla ole huumorintajua, ja joo, teillä tosiaan ei selkeästi ainakaan samaa huumorintajua ole, mutta sinä vaikutat aika yliherkältä. Ja ylidiagnosoivalta, ihan kuin etsimällä etsisit vikoja hänestä, sääliä itsellesi... Ja kuitenkin pysyt siinä?
Huomaapa nyt omiakin ihmejuttujasi.

Muistutat jopa sängyn myymisestä?? Teillä on todella kypsä suhde. Not.

Ymmärrät itseäsi kyllä, "kyllähän minäkin teen virheitä" muttet häntä.
Esimerkiksi "Puhuimme asiasta miehen kanssa taannoin ja hän sanoi että on reilumpaa kertoa kuin olla kertomatta. Itse taas en halua pahoittaa toisen mieltä jos mitään ei ole tapahtunut , eikä tietenkään tapahdu koska haluan uskoa suhteeseen oman mieheni kanssa. "
Niin, joten hän on narsisti, koska on eri mieltä asiasta kanssasi??
Että kun hänen mielestään on reilua kertoa, ja sinun ei, niin hänhän se väärin tekee, vaikka sinä teet yhtä erilailla hänen näkökulmastaan. Valittaako hän sinun olevan epärehellinen narsisti?
(todennäköisesti, voitte alkaa kilpailemaan siitä)
Sinäkö olet oikeassa aina kuinka pitää reagoida? Mikä on oikea parisuhde, tapa olla, kertoa asioista? Kyllä tässä nyt on varmasti sinulla yhtä paljon pohdinnan aiheita.

Jos suhde on noin huono, olet aikuinen ihminen. Sinä voit valita kenen kanssa olet, muuttaa omillesi ja erota.
Rakkaus ei aina riitä. Et sinä toista pysty muuttamaan eikä se tuollatavalla ainakaan käy. Ja sinä olet kyllä ihan itse vastuussa omista valinnoistasi ja tunteistasi, vaikka hän olisi mikä, ne on sinun jalkasi joiden pitää sinut viedä muualle, jos et viihdy.

Te ette ole tällähetkellä oikeita kenellekään ettekä taatusti toisillenne... Tai tavallaan toisillenne kyllä, mutta onnettomalta tuo kuulostaa.