Elämme omituista ristiriitojen aikaa

Pahoinpitelevät, juopot, rentut ja uskottomat miehet ovat kumma kyllä kovasti naisten suosiossa tänäkin päivänä. Aivan vapaaehtoisesti naiset valitsevat parisuhteisiin ko. miestyyppejä.

Nyt hinnan maksavat kiltit kunnolliset miehet.

............ kirjoitti:

Pahoinpitelevät, juopot, rentut ja uskottomat miehet ovat kumma kyllä kovasti naisten suosiossa tänäkin päivänä. Aivan vapaaehtoisesti naiset valitsevat parisuhteisiin ko. miestyyppejä.

Nyt hinnan maksavat kiltit kunnolliset miehet.

Lue lisää

Kiltti ja kunnollinen mies... Olenkohan minä? Kun ei ole kokemusta parisuhteista niin ei voi sanoa. Yleensä kyllä pyrin olemaan ihmisille kiltti, usein olen varmaan liiankin kiltti ja "palvelualtis". Viimeaikoina tosin voin sanoa, etten todellakaan ole parisuhdemateriaalia ja tämä kypsä elämä on tehnyt minusta varsin v*ttuuntuneen ja negatiivisen ihmisen, jolla tulee tasaisin väliajoin eristäytymiskausia ja joka haluaa olla kaikesta sosialisoinnista täysin erossa. Kuvittelee siihen vierelle nyt sitten naisen? Ei tätä elämänmuokkaamaa persoonaa enää hevillä muuteta.

Vai olenko ollut tätä aina? Vai olisinko nyt ihan toinen ihminen jos olisi aikoinaan onni potkaissut kuten monia muita ja olisin saanut naisen hyväksynnän? Sen ainakin muistan, että nuorempana olin paljon menevämpi ja positiivisempi, kun tuntui että on vielä paljon koettavaa ja elämä edessä. Mutta sitämukaa kun asiat eivät (naisrintamalla) sujuneet, minusta tuli aina vaan sulkeutuneempi. Ehkä on mahdollista, että jos olisin saanut enemmän positiivista palautetta, itsetuntoni ja minäkuvani olisi aivan toinen.

Spekulointia, ahh.
Kehtaisin väittää, että jos mies on ollut yli 30v samassa jamassa kuin minä, kokematon jne., "pientä" katkeruutta on päässyt kasautumaan väkisinkin. Päällepäin kiltti vieraille ja puolitutuille, mutta todellisuudessa vittuuntunut murjottaja jota kukaan nainen ei jaksaisi kauaa katsella.

Spekulaaz kirjoitti:

Kiltti ja kunnollinen mies... Olenkohan minä? Kun ei ole kokemusta parisuhteista niin ei voi sanoa. Yleensä kyllä pyrin olemaan ihmisille kiltti, usein olen varmaan liiankin kiltti ja "palvelualtis". Viimeaikoina tosin voin sanoa, etten todellakaan ole parisuhdemateriaalia ja tämä kypsä elämä on tehnyt minusta varsin v*ttuuntuneen ja negatiivisen ihmisen, jolla tulee tasaisin väliajoin eristäytymiskausia ja joka haluaa olla kaikesta sosialisoinnista täysin erossa. Kuvittelee siihen vierelle nyt sitten naisen? Ei tätä elämänmuokkaamaa persoonaa enää hevillä muuteta.

Vai olenko ollut tätä aina? Vai olisinko nyt ihan toinen ihminen jos olisi aikoinaan onni potkaissut kuten monia muita ja olisin saanut naisen hyväksynnän? Sen ainakin muistan, että nuorempana olin paljon menevämpi ja positiivisempi, kun tuntui että on vielä paljon koettavaa ja elämä edessä. Mutta sitämukaa kun asiat eivät (naisrintamalla) sujuneet, minusta tuli aina vaan sulkeutuneempi. Ehkä on mahdollista, että jos olisin saanut enemmän positiivista palautetta, itsetuntoni ja minäkuvani olisi aivan toinen.

Spekulointia, ahh.
Kehtaisin väittää, että jos mies on ollut yli 30v samassa jamassa kuin minä, kokematon jne., "pientä" katkeruutta on päässyt kasautumaan väkisinkin. Päällepäin kiltti vieraille ja puolitutuille, mutta todellisuudessa vittuuntunut murjottaja jota kukaan nainen ei jaksaisi kauaa katsella.

Lue lisää

Oli kuin olisin itse kirjoittanut tuon, sillä erotuksella että olen nainen.

Spekulaaz kirjoitti:

Kiltti ja kunnollinen mies... Olenkohan minä? Kun ei ole kokemusta parisuhteista niin ei voi sanoa. Yleensä kyllä pyrin olemaan ihmisille kiltti, usein olen varmaan liiankin kiltti ja "palvelualtis". Viimeaikoina tosin voin sanoa, etten todellakaan ole parisuhdemateriaalia ja tämä kypsä elämä on tehnyt minusta varsin v*ttuuntuneen ja negatiivisen ihmisen, jolla tulee tasaisin väliajoin eristäytymiskausia ja joka haluaa olla kaikesta sosialisoinnista täysin erossa. Kuvittelee siihen vierelle nyt sitten naisen? Ei tätä elämänmuokkaamaa persoonaa enää hevillä muuteta.

Vai olenko ollut tätä aina? Vai olisinko nyt ihan toinen ihminen jos olisi aikoinaan onni potkaissut kuten monia muita ja olisin saanut naisen hyväksynnän? Sen ainakin muistan, että nuorempana olin paljon menevämpi ja positiivisempi, kun tuntui että on vielä paljon koettavaa ja elämä edessä. Mutta sitämukaa kun asiat eivät (naisrintamalla) sujuneet, minusta tuli aina vaan sulkeutuneempi. Ehkä on mahdollista, että jos olisin saanut enemmän positiivista palautetta, itsetuntoni ja minäkuvani olisi aivan toinen.

Spekulointia, ahh.
Kehtaisin väittää, että jos mies on ollut yli 30v samassa jamassa kuin minä, kokematon jne., "pientä" katkeruutta on päässyt kasautumaan väkisinkin. Päällepäin kiltti vieraille ja puolitutuille, mutta todellisuudessa vittuuntunut murjottaja jota kukaan nainen ei jaksaisi kauaa katsella.

Lue lisää

Täällä myös yksi samansuuntainen tapaus, nainen. Minua pidetään varmaankin kilttinä, pyrin aina kohtelemaan ihmisiä hyvin, enkä odota heiltä mitään myönteistä vastakaikua. Sosiaaliset kuvioni koostuvat pisteliäistä työtovereista ja asiakkaista sekä tietysti sukulaisista, jotka hyödyntävät palvelualttiuttani. Muuta ei paljoa ole, mutta jostain kumman syystä nautin vapaa-ajastani ja yksinäisyydestäni. Katkeruutta minusta ei juuri löydy, mutta tietysti joskus mietin, että entäpä jos nuoruus olisi sujunut toisin, olisiko minulla nyt oma perhe, mielenkiintoinen työ tai molemmat. Ainakaan en olisi näin eristäytynyt, jos kohdalleni olisi aikoinaan osunut myönteisiä kokemuksia. Toisaalta pohdin myös, miksi ihmiset, joilla on elämässään kaikki elementit yleisten odotusten mukaisesti kohdillaan, eivät sittenkään vaikuta tyytyväisiltä, vaan tuntuvat purkavan pettymystä ja raivoa ympäristöönsä.

Ei tässä mitään vuoroja pitäisi jaella, vaan yrittää mennä eteenpäin niin, että kaikilla olisi mahdollisimman mukavaa. Taakse päin on turha katsella.

Mutta silloin ei YTM miehet nussiskelleet ATN naisia. ATN naiset jäivät lähes yhtä yksin kuin ATM miehet.

!!!! kirjoitti:

Mutta silloin ei YTM miehet nussiskelleet ATN naisia. ATN naiset jäivät lähes yhtä yksin kuin ATM miehet.

Niin, että kun sinulla on kurjaa, niin muillakin pitää olla kurjaa? Miten sinun tilannettasi helpottaisi se, että ATN:tkin olisivat olisivat yhtä onnettomia kuin sinä? Eiväthän ATN:t kelpaa teille kuitenkaan. Silläkö logiikalla, että pääasia on, että muilla on paha olla, oman tilanteen parantamisella ei olekaan niin väliä ja turha koettaa keskittyä siihen enemmän, kuin muiden kurjistamiseen?

ATM = TYHMÄ kirjoitti:

Niin, että kun sinulla on kurjaa, niin muillakin pitää olla kurjaa? Miten sinun tilannettasi helpottaisi se, että ATN:tkin olisivat olisivat yhtä onnettomia kuin sinä? Eiväthän ATN:t kelpaa teille kuitenkaan. Silläkö logiikalla, että pääasia on, että muilla on paha olla, oman tilanteen parantamisella ei olekaan niin väliä ja turha koettaa keskittyä siihen enemmän, kuin muiden kurjistamiseen?

Lue lisää

Juurihan naiset tuossa plussailevat yksissä tuumin viestiä, jossa lukee, että nyt on miesten vuoro maksaa. Eli naisten mielestä miehillä pitää olla nyt kurjaa, koska naisilla on ollut aiemmin.

ATM = TYHMÄ kirjoitti:

Niin, että kun sinulla on kurjaa, niin muillakin pitää olla kurjaa? Miten sinun tilannettasi helpottaisi se, että ATN:tkin olisivat olisivat yhtä onnettomia kuin sinä? Eiväthän ATN:t kelpaa teille kuitenkaan. Silläkö logiikalla, että pääasia on, että muilla on paha olla, oman tilanteen parantamisella ei olekaan niin väliä ja turha koettaa keskittyä siihen enemmän, kuin muiden kurjistamiseen?

Lue lisää

Silti myös tämäkin viesti saa suosiota, jossa todetaan, että muilla ei pitäisi olla kurjaa. No, ehkä eri tyypit peukuttamassa...