Onkohan mikään aikakausi ollut pariutumisen suhteen näin ristiriitainen? Nykyään joka puolella puhutaan seksistä, erotiikasta, suhteista, jne. Pornoa on saatavilla joka puolelta ja kadunvarret ovat täynnä eroottisia kuvia ja mainoksia. Seksuaalinen liberalismi menee koko ajan pidemmälle. http://www.radiojkl.fi/uutiset/paikallisuutiset/suosittu-miesstrippari-paljasti-kuinka-vaikea-liveaktissa-yleison-edessa-on-suoriutua/1/46500
Tämän kaiken rinnalla kulkee toinen ilmiö eli yhä suurempi joukko ihmisiä, erityisesti miehiä, putoaa tämän seksin ja pornon kyllästämän yhteiskunnan ulkopuolelle ja kärsii yksinäisyydestä ja seksinpuutteesta. Vaikka seksiä ja alastomuutta on joka puolella ja siitä puhutaan koko ajan. Huvittavaa on, että entisaikaa pidetään jotenkin tiukkapipoisena ja seksikielteisenä aikana, mutta siihen aikaan melkein kaikilla ihmisillä oli kumppani eli seksittömyydestä kärsiviä yksinäisiä ihmisiä oli paljon vähemmän kuin nykyään.
Tämän kaiken rinnalla kulkee toinen ilmiö eli yhä suurempi joukko ihmisiä, erityisesti miehiä, putoaa tämän seksin ja pornon kyllästämän yhteiskunnan ulkopuolelle ja kärsii yksinäisyydestä ja seksinpuutteesta. Vaikka seksiä ja alastomuutta on joka puolella ja siitä puhutaan koko ajan. Huvittavaa on, että entisaikaa pidetään jotenkin tiukkapipoisena ja seksikielteisenä aikana, mutta siihen aikaan melkein kaikilla ihmisillä oli kumppani eli seksittömyydestä kärsiviä yksinäisiä ihmisiä oli paljon vähemmän kuin nykyään.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jyväskylän ydinkeskustassa onkin soinut pari päivää noiden messujen mainos kovaan ääneen isolta näytöltä. En ymmärrä, kuka antoi sille hyväksynnän.
Haastattelu on aika kuvaava. Lothar puhuu koko ajan "suorittamisesta". Sitähän se on nykyään, varsinkin naisten mielestä. Naiset haluavat, että mies "suorittaa" seksin ( ja parisuhteen) loistokkaasti ja tehokkaasti.
Seksittömyydestä kärsiviä oli ehkäpä vähemmän, mutta nykyiseen vielä moninkertainen määrä naisia joutui kärsimään pahoinpitelevää, juoppoa, renttua, uskotonta tai muutoin vastenmielistäkin miestä vain saadakseen elannon itselleen ja mahdollisille lapsilleen.
Ennen hinnan maksoivat naiset. Nyt on miesten vuoro.
Pahoinpitelevät, juopot, rentut ja uskottomat miehet ovat kumma kyllä kovasti naisten suosiossa tänäkin päivänä. Aivan vapaaehtoisesti naiset valitsevat parisuhteisiin ko. miestyyppejä.
Nyt hinnan maksavat kiltit kunnolliset miehet.
Kiltti ja kunnollinen mies... Olenkohan minä? Kun ei ole kokemusta parisuhteista niin ei voi sanoa. Yleensä kyllä pyrin olemaan ihmisille kiltti, usein olen varmaan liiankin kiltti ja "palvelualtis". Viimeaikoina tosin voin sanoa, etten todellakaan ole parisuhdemateriaalia ja tämä kypsä elämä on tehnyt minusta varsin v*ttuuntuneen ja negatiivisen ihmisen, jolla tulee tasaisin väliajoin eristäytymiskausia ja joka haluaa olla kaikesta sosialisoinnista täysin erossa. Kuvittelee siihen vierelle nyt sitten naisen? Ei tätä elämänmuokkaamaa persoonaa enää hevillä muuteta.
Vai olenko ollut tätä aina? Vai olisinko nyt ihan toinen ihminen jos olisi aikoinaan onni potkaissut kuten monia muita ja olisin saanut naisen hyväksynnän? Sen ainakin muistan, että nuorempana olin paljon menevämpi ja positiivisempi, kun tuntui että on vielä paljon koettavaa ja elämä edessä. Mutta sitämukaa kun asiat eivät (naisrintamalla) sujuneet, minusta tuli aina vaan sulkeutuneempi. Ehkä on mahdollista, että jos olisin saanut enemmän positiivista palautetta, itsetuntoni ja minäkuvani olisi aivan toinen.
Spekulointia, ahh.
Kehtaisin väittää, että jos mies on ollut yli 30v samassa jamassa kuin minä, kokematon jne., "pientä" katkeruutta on päässyt kasautumaan väkisinkin. Päällepäin kiltti vieraille ja puolitutuille, mutta todellisuudessa vittuuntunut murjottaja jota kukaan nainen ei jaksaisi kauaa katsella.
Oli kuin olisin itse kirjoittanut tuon, sillä erotuksella että olen nainen.
Täällä myös yksi samansuuntainen tapaus, nainen. Minua pidetään varmaankin kilttinä, pyrin aina kohtelemaan ihmisiä hyvin, enkä odota heiltä mitään myönteistä vastakaikua. Sosiaaliset kuvioni koostuvat pisteliäistä työtovereista ja asiakkaista sekä tietysti sukulaisista, jotka hyödyntävät palvelualttiuttani. Muuta ei paljoa ole, mutta jostain kumman syystä nautin vapaa-ajastani ja yksinäisyydestäni. Katkeruutta minusta ei juuri löydy, mutta tietysti joskus mietin, että entäpä jos nuoruus olisi sujunut toisin, olisiko minulla nyt oma perhe, mielenkiintoinen työ tai molemmat. Ainakaan en olisi näin eristäytynyt, jos kohdalleni olisi aikoinaan osunut myönteisiä kokemuksia. Toisaalta pohdin myös, miksi ihmiset, joilla on elämässään kaikki elementit yleisten odotusten mukaisesti kohdillaan, eivät sittenkään vaikuta tyytyväisiltä, vaan tuntuvat purkavan pettymystä ja raivoa ympäristöönsä.
Ei tässä mitään vuoroja pitäisi jaella, vaan yrittää mennä eteenpäin niin, että kaikilla olisi mahdollisimman mukavaa. Taakse päin on turha katsella.
Muistutan jälleen, että "entisaikaan", 1800- ja 1900-lukujen taitteessa naimattomiksi jäi noin viidennes ihmisistä.
Mutta silloin ei YTM miehet nussiskelleet ATN naisia. ATN naiset jäivät lähes yhtä yksin kuin ATM miehet.
Niin, että kun sinulla on kurjaa, niin muillakin pitää olla kurjaa? Miten sinun tilannettasi helpottaisi se, että ATN:tkin olisivat olisivat yhtä onnettomia kuin sinä? Eiväthän ATN:t kelpaa teille kuitenkaan. Silläkö logiikalla, että pääasia on, että muilla on paha olla, oman tilanteen parantamisella ei olekaan niin väliä ja turha koettaa keskittyä siihen enemmän, kuin muiden kurjistamiseen?
Juurihan naiset tuossa plussailevat yksissä tuumin viestiä, jossa lukee, että nyt on miesten vuoro maksaa. Eli naisten mielestä miehillä pitää olla nyt kurjaa, koska naisilla on ollut aiemmin.
Silti myös tämäkin viesti saa suosiota, jossa todetaan, että muilla ei pitäisi olla kurjaa. No, ehkä eri tyypit peukuttamassa...