joskus luottamaan ja palaamaan edelliseen suhteeseen jos tämä ihminen kertoo syyt miksi aikanaan kävi kuin kävi, on rehellinen ja oikeasti haluaisi palata tämän kanssa yhteen?
Pystyykö usein jätetty..
haluaisin ihan oik
54749
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Aikaa se ottaisi mutta luulen että kun huomaa toisen olevan tosissaan, niin kyllä. Vaatii kummaltakin ymmärrystä ja anteeksiantoa toista kohtaan sekä ehdotonta rehellisyyttä.
"ehdotonta rehellisyyttä."
sitä nyt ei ainakaan jos meinaa suhteen toimivan, elokuvista ja sarjoista opitut moraaliset käsitykset ihmissuhteista ei auta oikeassa elämässä ja rehellisyys juuri on kaatanut monta suhdetta.
täällä myös yksi samaa miettinyt. mitä yhteen palaaminen vaatii
a) jättäjältä
b) jätetyltä?
tietysti on paljon kiinni siitä, onko erottu esimerkiksi pettämisen takia ja miten välit ovat säilyneet eron jälkeen. onko toinen poismuuttaessaan sahannut sohvan kahtia tms saadakseen kaikesta puolet jne.
kiinnostaisi tietää: onko kukaan yhteenpalanneista käynyt missään parisuhdeneuvonnassa tjsp esim. perheasiain neuvottelukeskuksessa tällä toisella kerralla?
Joo varmaan toi vaikutta miten on erottu ja mistä syystä, pettämistä en kyllä antas anteeksi.
Ei olla oltu aikoihin yhteydessä koska en halunnut vain ystävyyttä tai naamakirja kaveruutta, sellaiseksi se voi muuten jäädäkin.
Ehkä se näkemättömyys ja se ettei tavata on sitteki se parempi vaihtoehto, tulevaisuus näyttää ja häneltä odotan sitä yhteydenottoa tälläkertaa.
Kyllä pystyy. Rehellisyys, avoimuus ja puhuminen, siinä ne hyvät lähtökohdat.
Näin minäkin olen ajatellut, toistaiseksi aika yksipuolista se avoimuus on ollut, mut katsotaan..
Kerran jättäjä, aina jättäjä. Ei ihminen mihinkään muutu.
Meillä ainakin joka riita tuli erouhkaus mulle. eikä se sitten kun sain tarpeekseni ja muutin erilleen ja päätettiin koittaa uudelleen, ei se siitä miksikään muuttunut.. Riidan päätteeksi erolla uhkailut jatku..
Ja sinulla on noin suuri otanta tukena mielipiteellesi ..voi että : /
Tietenkin on ihmisiä joiden ei koskaan olisi pitänyt ehkä edes tavata.
"Riidan päätteeksi erolla uhkailut jatku.." Riidan päätteeksi? Toss on kyllä ihmisessä jokin vinksahtanu muutenkin?
Kyllä se jätetyn rooli on sellainen ettei siinä oikein luottamusta palauteta kovin helpolla, kaikki riippuu tietenkin siitä millainen tämä ero tilanne on ollut.
Eiköhän se kovin yleistä ole että kumppanin käytöksen muutos tulee aina yllättäen ja sitä myötä sitten lopullinen ero jota on vaikea ymmärtää kun kaiken piti olla niin hyvin.
Rakkaus ei koskaan sielusta kuole, periaatteessa jätetty haaveilee lopun elämäänsä tuosta jättäjän paluusta tunnustamaan virheensä , mutta se luottamus ei koskaan enää palaa siihen mitä se oli !
Jos on kerran jättänyt, eikä rakkautta ole ollut tarpeeksi jättäjän sydämessä vaan on pystynyt lähtemään niin ei sitä rakkautta sinne missään lisää kasva .
Minun neuvoni kaikille jätetyille on että älkää ottako kerran sydämenne särkenyttä enää takaisin, se ei ole sen arvoista ja usein siinä on syynä palaaminen b-vaihtoehtoon kun ruoho ei ollutkaan niin kivaa tai suotuisaa, ja kuka haluaa olla korvike eli b-vaihtoehto.
Minäpä toivon, että se luottamus jonain päivänä palautuisi, toivossa on hyvä elää sanotaan.
Minulle kaipaamani henkilö on ollut koko ajan se ykkönen siitä asti kun tutustuttiin, vaikka välillämme tapahtuikin mitä tapahtui, minun syytähän se oli, mutta ketään kolmatta osapuolta ei asiaan kuitenkaan liittynyt.
Luinpa tuolta "Kaukosuhteet" palstalta jonkin verran vastaavia tapauksia ja ehkä selityksen omaankin käytökseeni, en ehkä olekaan niin kummallinen kun olen luullut, mistään kyllästymisestä toiseen ei myöskään ollut kysymys, sen olen myös itselleni selvittänyt.
Tuos aloituksessa luki et usein jätetty nii voi oolla vaikee ydes yrittää enää uudellee vaik tahtoiski.
mut varmaa ois ehkä hyvä keskustella tuost ja katsoa missä vika. voi olla et muuten vaa painolasti kasvaa ja tulee entistä kurjempi olo. varsinki jos syylistää itsensä.
Tarkotan vaa et jos ei oo osattu puhuu tarpeeks.
Niinku joku kirjotti nii oma aikakin on tärkeetä suhteessa vaik kuinka paljon toista rakastais ja oltas läheisii, näin voi tulla sellanen paniikki jos sitte vielä jos on muita murheita.
En ikinä.Minä en olisi minä jos vielä joskus edes miettisin tuota mahdollisuutta.
Siihen mieheen en enää sotkeennu vaikka olisi viiminen ihminen maailmassa.
Saahan sitä haluta...turha itkeä kun paskat on jo housussa.
Nämä asiat vaatii jonkin verran kehittyneen tunnelämän ja sen, että ei kaipaa elämäänsä aina uutta ..ainakaan suhdetta.
Tunnusta vaan mutta älä täällä vaan hänelle jota ajattelet.
Vain teot merkitsevät ja muista että suhtautuminen ei välttämättä ole lämmin.
Saat kuitenkin mielenrauhan ja se on tärkeintä.
Toi "oma on vikas" on joko tunne-elämältään kylmä tai sitten erittäin katkera ihminen, hyi :(
Käsittääkseni nämä palstat ja aihe on juuri tähän tarkoitukseen
Jos ei ole mahdollista hänelle henkilökohtaisesti tunnustaa, tekojen lisäksi myös sanat merkitsevät, jopa nämä palstakirjoittelut ellei muuta niin auttavat jaksamaan.
Jokaiselle meille on omat asiat jotka rauhoittavat ja sen me tiedämme itse parhaiten.
No, kukin tyylillään. Täällä se mieli puhdistuu. Pakko uskoa kun kerroit, on kaltaisiasi todella olemassa.
En kumpaakaan. Luule mitä tahdot
Itsestäsi se on kiinni.
Annatko periksi ja luovut? Haluatko nöyrtyä siihen? Tuleeko tyhmä olo taas? Tekeekö se taas uudelleen? Uskotko sen selityksiin? Kertooko koko totuutta ja pehmentelee asian tärkeyttä? Onko rehellinen? Onko itselläsi huono itsetunto, että annat periksi ja palaat yhteen?
Hän tuskin kertoo koko totuutta miksi näin kävi. Ei koskaan. Haluatko hänen kertovan kuin on paneskellut paljon uusia tuttavvuuksia. Sinulle jää varmaan toooosi hyvä fiilis kaikesta. Ja ellei hän kerro kaikkia, ne jää vaivaamaan. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin repiä haavat auki ja kärsiä ne. Vanha suola janottaa ja ehkä hetken päästä sama tilanne.
Itselleni käynyt samoin, en luottanut, en uskonut, enkä aloittanut uudelleen. Se jo nähty.
Miksi noin katkeraa tekstiä? Tuollaista "likaista" historiaa en omaa, enkä sellaisen jälkeen kehtaisi häneen olla edes yhteydessä.
Minä luottaisin kun kerran tunnen ihmisen ja toivon, että myös hän luottaisi minuun.
Olen varma, että myös hän tuntee minut sen verran hyvin.
Tämä johtuu ehkä siitä, etten ole kokenut vääryyttä, enkä ole sitä muillekaan ainakaan tahallisesti tuottanut, suhteita hyvin vähän, sellainen periaatteessa yhden naisen mies. Ainoa mitä tein hänelle väärin on, että halusin sitä omaa aikaa syystä jonka olen hänelle myöhemmin kertonut.
Se harmittaa kun olen häntä myöhemmin ehkä loukannut (sanallisesti) kun halusin kaiken tapahtuvan liian nopeasti :(
Ei ole katkeraa tekstiä. Totuus vain ja realismiä. Taidat elää jossain elokuva-maailmassa, herääppä sieltä.
Sitä paitsi sillä on jo luultavasti muutama hyvä pano alla ja se teidän kultainen aika on vähän haalistunut niiden rinnalla. Ehkä muutamat uudet tuttavuudet ja puhelinnumerot, joita tuskin pyyhkii takiasi pois. Sad but true.
Cheers up!
(Ainahan sitä vähän vähätellään ja pienennellään asioita toisille, niin sinäkin olet joskus tehnyt, ehkä tosiaan sanonutkin pahasti.)
Päinvastoin ton kirjoittamasi perusteella sinä taidat elää jossakin BB mailmassa tai vastaavassa (pysy vaan siellä :)
Jokaisella oma totuutensa, toi kirjottamasi oli kai sitten se sinun?
Usko vaan et sellasiakin ihmisiä vielä on jotka ei tuollaisia sun mainitsemiasi kokemuksia itselleen kerää taakaksi.
No, kohta näet totuuden kun naisesi tulee vastaan uuden komean miehen kanssa, sinulle tulee alemmuus kompleksi, itsetuntosi vajoaa pohjalle ja ihmettelet hänen sanomisiaan. Tulet varmasti pettymään vielä raskaasti. Se on vain realiteettiä, ei muuta.
(Komppasit hienosti kirjoittamaani ja taisi kolahtaa oikein osallasi. Keksit niinkin omaperäisen vertauksen kuin BB...) Taisit vetää herneen nokkaa ja sanoma osui ilmeisen hyvin nilkkaasi todella hyvin ;)
Kyllä se karu totuus tulee eteen sinullekin. Älä pety liikaa tulevaisuudessa.
Sinäkin tietenkin luulet keskustelevasi täällä sen oman "mussukkasi" kanssa ja muodostat mielikuvia hänestä täältä luetun perusteella. Just just...
Sattumalta luettua, mikään ei yllätä mut "tsemmpasit" väärää puuta.
En minäkään ymmärrä tuollaista täällä ajaa jonkun itsetuntoa alas ja yrittää opettaa: "näin minulle on käynyt, älä sinäkään luota".
Tästä on nyt kostamiset hyvin kaukana ja toisen loukkaaminen ja jos toinen osapuoli siihen alkaa tai jotkin "hyvät panot" tuntuu paremmalta kun luottamus ja aito ihmissuhde, niin eihän se ihminen silloin ole luottamuksen arvoinen.
Enkä myöskään ymmärrä miksi minun itsetuntoni siitä heikkenisi?
six kun vanhalla muijallas on parempi mies kuin sinä
Minuunpa vanha ei ookka vanha vaan nuori, mut kerropa miks sinulla on nii paha olla?
Kyllä varmaan, itsellä loppui aika suhteelle kun oli niin kiireistä siihen aikaan ja vaikka asuttiin eri paikkakunnalla, ei nähty ihan joka päivä, silti iltaisin jo väsytti kovasti kun piti sitä yhteyttä pitää. Vapaa-ajat oltiin tiiviisti yhdessä.
Kun itse on jättäjä, niin tuska on kova, koska siihen astuu mukaan myös tietty syyllisyys toisen mielen, sydämen ja elämän "rikkomisesta", paremmin sanottuna, toisen elämän suunnan vaihdoksesta, jota hän itse ei ole suunnitellut.
Moni edellä sanotuista asioista on kyllä totta. Joku elää pilvilinnassa toivoen, joku elää varovasti, joku realistisesti. Kaikki on totta. Mielestäni ei ole väärää tapaa, jokainen tyylillään.
Näkökulmia on yhtä monta kuin on asioiden käsittelijääkin.
"Kun itse on jättäjä, niin tuska on kova, koska siihen astuu mukaan myös tietty syyllisyys toisen mielen, sydämen ja elämän "rikkomisesta", paremmin sanottuna, toisen elämän suunnan vaihdoksesta, jota hän itse ei ole suunnitellut."
Kyllä ja siihen kun lisätään vielä, että rakastaa ..tuska oli silloin kova kun tajusi tyhmyytensä (vaikka itsellä olikin vaikeata silloin), yritti liikaa.
Nyt on vain suuri kaipuu, ikavä ja se rakkaus edelleen :/
Jättäjällä on kurja tilanne, ajatukset sekaisin, jos on jossain välissä vielä mennyt sanomaan jätetylle ettei rakasta häntä (samaan aikaan esim. ihastunut toiseen).
Hetken päästä huomaakin, että edelleen tykkää ja rakastaa vanhaa. Luonne ja itsetunto kovalla koetuksella monellakin, että uskaltaa pyörtää edelliset sanomiset ja sanoa jätetylle että "Rakastan sinua edelleen."
Sanoit oikein, oma tyhmyys tulee esille. "Miksi sanoin niin? Miksi tein niin? Miksi pilasin omankin elämän?" Sen takia, että hairahduksissaan oli ihastunut toiseen ihmiseen ja hänen uusiin tapoihin ja tekemisiin ja sanomisiin.
Moni ei ajattele sanomisillaan puuta pitemälle. Ikävä ja kaipuu jää. Jopa se rakastaminen ja kaiken takaisin ennalleen saaminen.
Rakastin, rakastan yhä Häntä silloin. En pettänyt. Minun ei tarvinnut edes katsoa toisia! Ei se ole kuin täydellistä typeryyttä että otin itselleni aikaa ja samalla ajoin Hänet pois. Vuosia on mennyt ja tulee menemään. Tunne ei muutu mihinkään. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Yksi virhe, joka seuraa loppuelämän ajan. Yritit pyydellä anteeksi vaikeita aikoja ja sanoit ymmärtäväsi etääntymistäni. Sinä olet hyvä, sinä olet parasta. Ei ero Sinun syytäsi ollut... Tietäisitpä miten todella halusin parastasi.... Mutta teot tuomitsevat ajatuksia enemmän. Anteeksi.
Ehkä joskus näen Sinut sattumalta, olet onnellinen, onnellisesti jonkun kanssa joka välittää Sinusta aidosti. Pysyttelen piilossa ja hymyilen, käännyn ja jatkan yksin loppuun asti... hymyillen.
Kurja oli tilanne tosiaan, mutta ei hänestä, eikä suhteestamme johtuvaa ollenkaan.
En ole sanonut hänelle, etten rakastaisi, en vaan pystynyt sanomaan oikein mitään sillä hetkellä omista paineista/ongelmista johtuen, myöhemmin kyllä sanoin ja ehkä yritin liikaakin häntä takaisin.
Kuule aina ei ole kysymys toisesta ihmisestä, jostakin kolmannesta osapuolesta ollenkaan, en ole sellainen ihminen joka ihastuu/ rakastuu kovin helposti.
Siihen tarvitaan aika paljon, ei hetken ihastumisia tms.
Näillä palstoilla tuntuu vaan olevan sellaista, että kaikissa suhdeongelmissa on aina vaan se sama (pettäminen tms.) syynä?
Another Chance
http://www.youtube.com/watch?v=qwiyRvb-G50
hehee :D naurettavaa ja lapsellista tilitystä jälkeenpäin. Ellet sä itse ole hyvä mies naisellesi, joku toinen on ;)
Poika parka tekee itsestään pellen :D
Nii saattaa olla mutta mitäpä merkitystä?
Varsinkin jos se vastapuoli ymmärtää eikä pidäkkään sitä "pelleilynä" oletko ajatellut et niinkin voi käydä?
Jos ihminen on rehellisellä mielellä liikkeellä ja aidot tunteet niin se jonkun mielestä "lapsellisuus ja naurettavuus" ei ole häpeä, eikä pelota mahdollinen "pelleksi" nimittely, se on silloin huolista kaikkein pienin.
Täällä palstalla kyllä leimataan hyvin herkästi milloin miksikin, mut siitä viis.
Sellasta typerää tuli siinä "riidellessä" sitten kyllä sanottua, että hän on liian mustasukkainen, mutta oikeesti pidin siitä että oltiin läheisiä ja usein yhteydessä, enkä mä sitä niin kokenut.
Ottaa vaan päähän miksi olin niin hiljaa, enkä kertonut paineista ja ongelmistani hänelle, kaikki olis menny varmaan ihan hienosti!!
Hän jäi väärään käsitykseen ja on siinä uskossa varmaan edelleen vaikka yritin myöhemmin kertoa.
Ymmärrän ettei hän ehkä uskonut kun kertoi aiemmista on-off suhteista mitä on saanut kokea ja mä tein hänelle nyt sitten samoin :( :(
Asia vaivaa vieläkin näin pitkän ajan kuluttua, en halunnut hänelle sellaista, kumpa olisi mahdollista tehdä niitä oikeita tekoja..
Ihmetelen jos/ kun ei mitään yhteyttä halua pitää, eron syy ei ainakaan aivan mahdoton olisi anteeksi antaa, oikiasti ihan inhimilleneen.
Mitä ihmettelet siinä? Entä jos se toinen ei pidä ja tykkää tai haluaa unohtaa iäksi sinut? Se on vain yksi vaihtoehto.
Sitä paitsi, mitä exällä enää tekee jos on parempi kainalossa?
Ei se välttämättä antekksiannosta ole kysymys.
Todellakin jos sinua joku kaipaa niin turhaa on, ekkä ole hänen arvoisensa todellakaan.
Kirjoituksesi perusteella todella pettynyt ihminen ja sellaiseksi taidat jäädäkin.
Juuri sellainen suhteesta toiseen nopeasti siirtyvä rikkinäinen ihminen.
Mielestäni ikävä asenne ihmistä kohtaan joka on sentään jotakin merkinnyt vai onko juurikin siitä syystä? Jollei oo pystynyt unohtamaan ja on uudessa suhteessa tollanen ilkeys varmaan sellaisella ihmisellä, syyttää muitakatsoo itsensä erhtymättömäksi.
Kannattaa harkita erojanne ja yhdessöolojanne pikaset päätökset suuntaan tai toiseen rasittaa pitkään.
täss on varmaan (trmallosPusa) sellaisesta anteeksiannosta kysymys joho liittyy ymmärtämys ja kyky asettua toisen asemaan, yleensä ne ymmärtää sellainen jolla itsekin on ollut vaikeuksia, ei aina.
Sanat on tyhjiä ja merkityksettömiä tyyliin: "saat anteeksi, hyvästi".
Sanat on tyhjiä useinkin sen jälkeen kun on sattunut jo ja esim. olet loukannut toista pahoin. Mutta mitä teet exällä, jos sinulla on jo uusi nainen/mies?
Siinä vaiheessa on aivan yks lysti, onko antamatta exälle anteeksi. Ei paljoa enää paina. Ellei, joku esim. "haluaisin ihan oik" tyylinen riippakivi halua jäädä rypemään itsesäälissä.
Who cares existä.
No huh huh, pitääpä vastata, ei tässä ole kyllä yhtään itsesääliä mukana ja tiedän et se henkilökin oikeesti välittää.
Jokainen varmaan haluaa ja pyrkii onnelliseen elämään ja myös tuottaa sitä rakastamalleen ihmiselle.
Loukkauksia on monenlaisia ja jokainen varmasti on jossain vaiheessa toista loukannut, vaikka ei ole ollut tarkoitus, ehkä ajattelemattomuuttaan?
"Mutta mitä teet exällä, jos sinulla on jo uusi nainen/mies?"
No tiedän miksi hänellä on, sanotaanko näin, tunnen hänet sen verran hyvin ja ollaan puhuttu näistä asioista.
Mutta nyt pitää jatkaa töitä ja sen jälkeen ulkoilmaan eikä istua sisällä virtuaalimaailmassa, eikö vaan? : )
kuka kuuseen kurottaa, katajaan kapsahtaa ;)
Juuri näin ja vanhassa vara parempi!
Varattua siis täällä kaipailet? Luin ketjua vähän huolimattomasti, mutten huomannut tuota tietoa aiemmin. Kyllähän se muuttaa asian parillakin tapaa. Ensiksikin on ihan ymmärrettävää jos naisellasi on jo uusi, ettei hän koe mennyttä suhdettanne siinä määrin tärkeäksi kuin ehkä sinä. Niin se vaan menee, että kun uusi lyö aiemman laudalta niin harvoin sitä enää vanhaa samalla tavoin miettii.
Toisekseen, on ihan ymmärrettävää, jos nainen kokee sen häiritsevänä ja jopa loukkaavana, jos et kunnioita hänen päätöstään ja uutta suhdettaan. Tällä viittaan tuohon kun kerroit yrittäneesi häntä kovasti takaisin ja ihmettelit miten olit loukannut. Kun omalle kohdalle mietin, niin eksien yhteydenotot on ihan ok, mutta jos se menee jonkinlaiseksi vonkaamiseksi ja häirinnäksi (vaikka itse olis sanonut että on jo siirtynyt eteenpäin) niin ei sellaista ihmistä oikeen edes kaverina halua elämässä pitää.
Suhteita pitää toki kunnioittaa mut mun mielestä 'varattu' menettää merkityksensä siinä vaiheessa, jos henkilö itse kertoo nykyisen suhteensa huonoudesta ja jopa väkivaltaisuudesta jne. en ala erittelemään sen paremmin, mutta ymmärrän että sellaisesta suhteesta on erittäin vaikea myös irtaantua.
Onhan hän yrittänyt, kertoi itse, mutta eipä onnistunut.
Surullista vaan kun ei voi asialle yhtään mitään.. :/
"Haluaisin ihan oik" on kyllä ruikuttajien kiistaton KUNINGAS :D
Toi kyl vaati rohkeutta usein pettyneeltä ihmiseltä ja jos tän hetkinen kaveri on omistushaluinen kuitenki niin voi tuntee tekevänsä väärin lähtiessään suhteesta, niinku syyllistää ittensä vaik ei oo syytä.
Ja varmaan miettii et ootko säkään tosissas hänen suhteensa.
"voi tuntee tekevänsä väärin lähtiessään suhteesta, niinku syyllistää ittensä vaik ei oo syytä."
Niin juuri ja kun on kyseessä tosi uskollinen ihminen niin se on varmaan tosi vaikeeta.
Varmaan miettiny oonko tosissani, oon vaan luottanu siihen et vielä löytyisi se satavarma molemminpuyolinen luottamus mikä oli ja minkä tunsin.
vaikeeta se on jos aikasemmat ihmiset olleet kaikki vedättäjiä ja jotain onoff tyyppejä.
Nää palstat on sellasia tuuliviirejä pullollaan muutamaa ehkä poikkeusta lukuunottamata toivotaan etä rehellisyys palkitaa aina on toivoa ja koskaan liian myöhäistä.
Mä luin tuolta jostain ja samaa mieltä, miks luovutetaan liian helposti vaikka oliskin taukoa ja jompi kumpi "jättänyt" ja ottanut myöhemmin yhteyttä.
Ei aina tarvi epäillä jotakin ja olla ottamatta selvää, kyllä se voi olla askel "vakavampaan suhteeseen", riippuu tietenkin ihmisestä.