Voisiko joku pysähtyä miettimään, mikä siinä uskossa niin hirveästi pelottaa?
Pyydän, että ei käytettäisi tällä kertaa niitä iänikuisia "Jumalan olemassaoloa ei voida todistaa" tai "kristinuskon nimissä on tehty ja yhä tehdään kamaluuksia" -tyyppisiä väittämiä, joita kumpaakaan en sinänsä lainkaan kiistä. Ei tehtäisi asiasta myöskään mitään kinastelua, vaan mietittäisiin tätä ihan oikeasti.
Ajatellaanko esim., että uskovan ihmisen pitää näyttäytyä, kuulostaa tai käyttäytyä jollakin tietyllä tavalla? Kuvitellaanko, että jos liittyy "meihin", niin on heti lähdettävä rummuttamaan ajatuksiaan ja "käännyttämään" muita? Pelätäänkö, että joku tulee ja pakottaa luopumaan jostain, jonka haluaisi pitää?
Mitä uskossa olemisen ylipäätään ajatellaan tarkoittavan ja merkitsevän arkipäivän elämässä?
Minusta tuntuu, että täälläkin lähes jokaisessa ketjussa aistittavan järjettömän vihan ja pilkan taustalla täytyy olla jokin täysin epärationaalinen pelko: jokin sellainen ennakkoluulo, joka onkin täysin aiheeton. Näistä haluaisin kuulla ja kaivaa esiin - ettei nyt ainakaan ihan selvien väärinkäsitysten tai ennakkoluulojen vuoksi päädyttäisi torjumaan jotain sellaista, joka voisikin olla hyvä ja iloinen asia.
TMIV
Mikä pelottaa?
40
67
Vastaukset
- Totta on
Ei kyseessä ole pelko vaan ymmärrys siitä, että kristinuskon taikausko on satua. Ei satua ole syytä palvoa. En palvo sen enempää Kalevalaa, Mustanaamiota kuin Raamattuakaan. Se on tervettä järkeä se.
- vai mustanaamio?
Totta on puhuu valetta.
Et sinä roikkuisi täällä vuosia panettelemassa Kalevalaa ta Mutanaamiota.
Jumalan sana joka näyttää sinun sydämesi ja mielesi epäuskon, sen saataisuuden ja mustuuden, ärsyttää sinua suunnattomasti, ja tahdot karkoittaa totuuden pois tietoisuudestasi, siksi hyökkäilet jatkuvasti nimenomaan todellisen tilasi paljastavaa Jumalan sanaa vastaan.
- juutas.
Ei siinä mikään varsinaisesti pelota, sen paremmin kuin vaikka astrologiassa tai homeopatiassakaan. Kyseessä on minusta vain perusteeton uskomus, eikä sen varaan pidä yhteiskuntajärjestystä perustaa eikä sellaiseen perustuvaa instituutiota pitää julkishallinnollisessa asemassa.
- 14
Uskonnot sinänsä eivät pelota. Uskovat pelottavat.
He tuntevat olevansa 'oikeassa' useissa käytännön elämään liittyvissä asioissa ja sillä perusteella he pyrkivät hallitsemaan muita ihmisiä ja heidän tekemisiään. Jos heidän 'oikeassa olemisensa' ja mielipiteensä asettaa kyseenalaiseksi, niin se katsotaan hyökkäykseksi uskontoa ja heidän jumalaansa vastaan.
Kuten tunnettua, heidän jumalansa auktoriteettia ei voi kyseenalaistaa. Tämä tarkoittaa luonnollisesti sitä, että uskovat katsovat olevansa omine mielipiteineen aina oikeassa.14 sanoi :
Uskonnot sinänsä eivät pelota. Uskovat pelottavat.
______
Jokaisen Herran valitun on itse "etsittävä" se tie Jumalansa tykö.
- zyrt
Hyvin latautuneen kirjoituksen kirjoitit. Ensin pyydät miettimään kysymystä, johon olet jo oman ennakkoasenteesi laittanut ja sitten hyökkäät ateistien kimppuun väittämällä me osoitamme järjetöntä ja irrationaalista pelkoa.
Ja sitten sinä toivot ettei nyt vaan kinasteltaisi. Ei se noilla sävelillä mene. Mieti ensin millaisen aloituksen teit ja olisiko siinä korjattavaa.> hyökkäät ateistien kimppuun
Tarkoitan, että kenen tahansa näitä asioita kohtaan kokema pelko saattaakin olla irrationaalista. Anteeksi aiheuttamani mielikuva siitä, että olisin "hyökkäämässä" kenenkään kimppuun :).
TMIV- zyrt
tmiv kirjoitti:
> hyökkäät ateistien kimppuun
Tarkoitan, että kenen tahansa näitä asioita kohtaan kokema pelko saattaakin olla irrationaalista. Anteeksi aiheuttamani mielikuva siitä, että olisin "hyökkäämässä" kenenkään kimppuun :).
TMIVEn minä "irrationaalisesti" pelkää uskontoja. Kyllä siihen on ihan järkiperäiset syyt.
En itse pelkää uskontoja enkä uskovaisia, mutta pelkään ja minua inhottaa se, mitä kaikkea pahaa ne saavat aikaan maailmassa. Uskovaiset uskovat irrationaalisesti johonkin jumalolentoon ja sen uskonnon perusteella sitten tehdään kaikenlaista pahaa.
Ei pelota.
Ihmiset vaan saa erilaisia vastauksia eri syistä. Mun saamat vastaukset ei ole kristinuskon mukaisia.
Mutta yritetäänpä nyt olla tasapuolisia. Kyseessä on kahden puolueen kamppailu, jossa pelkoa ja / tai vihaa on aistittavissa molempiin suuntiin. Ja sitten vielä on ne, joiden puheista ei moista voi havaita. Ateistit provoavat täällä enemmän,mutta esim. ateisti-palstalla on välillä aivan ällistyttävää ******-heittoa uskovien taholta. Oletko käynyt tutkimassa?
Suuresti asiaan vaikuttaa se, että ihmisillä on taipumus jakaa kanssaihmisensä meihin ja muihin. Muiden niskaan kaadetaan kaikenlaisia ominaisuuksia, usein semmoisiakin, jotka ovat yhteisiä. Kai huomaat, että muiden demonisointi onnistuu yhtä hyvin uskovilta kuin ateisteilta, mutta aina kun asia tulee puheeksi, alkaa pillitys: "enhän minä, mutta kun nuo toiset"? Jos et näe, kehotan tutkimaan, kumpi silmässäsi hiertää, rikka vai malka.
Pahuuden ulkoistaminen muihin on ilmeisesti tärkeää puuhaa, jota ilman ei yhteisöt - tai edes omat totuudet - pysy kasassa- vastaukseni mun
>>>Voisiko joku pysähtyä miettimään, mikä siinä uskossa niin hirveästi pelottaa?
Minua ei ateistina pelota usko lainkaan. Usko on vain minulle tarpeetonta koska mielestäni totuutta kaikesta ei voi tietää. Miksi pitäisi valehdella ja uskotella itselleen että vaikka kristinusko olisi totuus?
Yksilöiden henkilökohtainen ei-uskonnollinen usko ei minua pelota. Minua pelottaa uskonnollinen usko jota kristinuskokin on muiden joukossa. Tämä siksi että on nähnyt niin monet kerrat mitä ihmisten sokea usko uskontojen pyhiin kirjoihin saa aikaan. Se saa aikaan oman moraalitajun katoamista kun moraalikäsitykset omaksutaan sokeasti jostain kirjasta. Kristitytkin puolustavat helvettiä oikeudenmukaiseksi vastoin normaalia ihmisen oikeustajua. Vastaavasti muslimit puolustavat samaista helvettiään samoin.
Maailmassa on paljon uskontoja ja niissä pyhiä kirjoituksia. On vaarallista jos ihmiset laajasssa mitassa syrjäyttävät oman moraalitajunsa ja omaksuvat kaiken maailman kirjoista moraalikäsityksensä täysin sokeasti.
Tässä mielessä uskonnoton ja ilman kirjoja oleva usko Jumalaan on kaikkein turvallisin ja suositeltavin. Se on myös rehellisen tapa uskoa Jumalaan koska ei ole mitään syytä uskoa ja olettaa että Jumala olisi sanellut yhtäkään kirjaa. Samaa kikkaa on käytetty lähes jokaisessa uskonnossa että on uskoteltu että Jumala antoi sanellen tai mitä erilaisemmin menetelmin jotain tietoa ihmisille. Uskossa ei ole muuta pelottavaa kuin miten se saa ihmiset toimimaan. Suurinosa ihmisistä toimii kyllä yhteiskuntakelpoisesti mutta pelottavan monissa tapauksissa uskonto toimii motivaattorina järjettömille raakuuksille.
Uskonnot usein myös estävät ihmisiä ottamasta selvää asioiden todellisesta tilasta.
Pelottavaa on myös joidenkin halu hallita muiden elämää.
"Minusta tuntuu, että täälläkin lähes jokaisessa ketjussa aistittavan järjettömän vihan ja pilkan taustalla täytyy olla jokin täysin epärationaalinen pelko: jokin sellainen ennakkoluulo, joka onkin täysin aiheeton."
En tunne vihaa uskovaisia kohtaan ja pelkonikin on täysin rationaalinen.> Uskonnot usein myös estävät ihmisiä ottamasta selvää asioiden todellisesta tilasta.
Jaa-a... itse en koe kristinuskon asettavan rajoja tuolle, pikemminkin päinvastoin. Kaikkea kehoitetaan tutkimaan tarkoin ja punnitsemaan huolella.
Se ongelma on kyllä olemassa, että "asioiden todellinen tila" ei ole meille objektiivinen käsite - tai siis emme pysty muodostamaan siitä objektiivista näkemystä, tarkistelimmepa asiaa tieteen tai uskon näkökulmasta.
TMIVtmiv kirjoitti:
> Uskonnot usein myös estävät ihmisiä ottamasta selvää asioiden todellisesta tilasta.
Jaa-a... itse en koe kristinuskon asettavan rajoja tuolle, pikemminkin päinvastoin. Kaikkea kehoitetaan tutkimaan tarkoin ja punnitsemaan huolella.
Se ongelma on kyllä olemassa, että "asioiden todellinen tila" ei ole meille objektiivinen käsite - tai siis emme pysty muodostamaan siitä objektiivista näkemystä, tarkistelimmepa asiaa tieteen tai uskon näkökulmasta.
TMIVEi se varmasti kaikkia niin selkeästi estäkään mutta jos sinulla on jo valmis "vastaus", niin miten rehellisesti muka kykenet tutkimaan jotain asiaa?
Ei päde tietenkään pelkkään uskontoon.
Tieteen näkökulmasta pääsemme niin lähelle objektiivista totuutta kuin vain on mahdollista. Toki maallikon on joskus vaikea ymmärtää miten tiede toimii ja siksi onkin naurettavaa miten vähän sitä peruskoulussa opetetaan.
- vänkyrä...
"mikä siinä uskossa niin hirveästi pelottaa"
Lähdetääs siitä, että mistä olet päätellyt, että uskossa mikään pelottaisi?
"uskovan ihmisen pitää ... käyttäytyä jollakin tietyllä tavalla"
Tähän sorrun. Nimittäin silloin, jos uskova on sitä lajia, joka osaa nimetä syntejä ja ns. toitottaa niistä kanssaihmisilleen. Eli jos uskova, tai kukaan ihminen, osoittaa "tietävänsä" kuinka kanssaihmisten kuuluisi elää, niin silloin tulee mietittyä, että parhaiten ihminen oppii esimerkin voimasta eikä saarnasta. Mutta kuinka moni uskova esimerkkiin kykenee, vaikka "saarnaan" kykeneekin? Ja tähän sivuhuomiona, että tunnen pari henkilöä, joiden uskonvakautta en hetkeäkään tohtisi epäillä. He eivät koskaan toitota muille, kuinka muiden pitäisi elää - vaikka muut eläisivät eri tavalla kuin heidän uskonsa sanelee. Silloin sitäkään, että he itse joskus sortuvat "syntiin" ei tule hetkeksikään mieleen kritisoida. Heiltä ei tule mielessään vaadittua enempää kuin muiltakaan, koska he eivät näytä "asettuvan muiden yläpuolelle".
"Kuvitellaanko, että jos liittyy "meihin", niin on heti lähdettävä rummuttamaan ajatuksiaan ja "käännyttämään" muita"
Tiedät hyvin, että tietyt porukat sitä "hyvältä uskovalta" ainakin odottavat. Eli vastaus riippuu siitä, keitä sinun "me" ovat.
"Pelätäänkö... pakottaa luopumaan jostain, jonka haluaisi pitää?"
Joissakin uskonyhteisöissä tämäkin saattaa olla todellinen riski.
"Mitä uskossa olemisen ylipäätään ajatellaan tarkoittavan ja merkitsevän arkipäivän elämässä?"
Erinomainen kysymys. Kerroin edellä niistä uskovista, jotka eivät ns. tuputa. Heidän tapansa uskoa näyttää mahdollistavan iloisen, positiivisen, kannustavan ilmapiirin. Tuntemistani uskovista toinen ääripää tulee mieleen, kun ajattelen henkilöä, joka tuomitsee toisia uskovia harhaoppisiksi - ääni humalatilan sumentamana. Hänen tapansa uskoa on toisia kitkerästi tuomitseva ja oikeaoppisuuden kriteerejä luokitteleva, ilmapiiri on luotaantyöntävä. Suurin osa uskovista on varmaan noiden ääripäiden väliltä.
Entä oma ajatukseni? Minua ei usko pelota, mutta joissakin tapauksissa uskon ilmenemismuodot hyvinkin. Esim. silloin, kun oman uskon varjolla sanotaan toisille, kuinka näiden tulee elää tai vaaditaan etuoikeuksia.> mistä olet päätellyt, että uskossa mikään pelottaisi?
Aloituksessani yritin kuvata, että koen sellaisen silmittömän vihan ja inhon, mitä täällä usein näkee, taustalla olevan väistämättä jonkinlaisen pelon, joka ajaa ihmisiä sellaiseen käytökseen toista ihmistä kohtaan. En ajattele, että jokaisen asenne uskoa tai uskovia kohtaan olisi pelko.
> Mutta kuinka moni uskova esimerkkiin kykenee, vaikka "saarnaan" kykeneekin
Tärkeä huomio, todella tärkeä. Jos teot puhuvat toista kuin sanat, niin puhujan on hyvin vaikeaa rakentaa enää luottamusta herättävää mielikuvaa kuulijoilleen.
> tietyt porukat sitä "hyvältä uskovalta" ainakin odottavat. Eli vastaus riippuu siitä, keitä sinun "me" ovat.
Joo. "Meillä" tarkoitin tuolla kaikkia uskovia, mutta tosiaan, joissakin piireissä kyllä harrastetaan tuota muodon arvostamista aivan liikaa. Sama liittyy tiettyjen asioiden itseltään kieltämiseen. Oma kokemukseni on, että joistakin jutuista olen aivan oma-aloitteisesti tahtonut luopua, ja luovuttuani voinut monin tavoin paremmin, mutta silti en kovin helposti lähtisi luopumaan joistakin asioista vain siksi, että joku toinen ihminen siihen kehottaa. Toki sellainen kehotus voi parhaimmillaan motivoida miettimään asiaa, ja sitä kautta saattaa tapahtua kaikenlaistakin muutosta, mutta se kehotus sinänsä ei siihen riitä.
> Minua ei usko pelota, mutta joissakin tapauksissa uskon ilmenemismuodot hyvinkin
Ymmärrän. On valitettavaa, että pahuus pääsee näkymään maailmassa myös uskonsa nimissä toimivien ihmisten ymmärtämättömyyden ja myös ihan pahantahtoisuuden kautta.
TMIV
- nic.ander
Ainakin nyt olisi mahdollisuus todistaa, että asiasta voi keskustella aivan normaalisti ja asiallisesti.
Itse rehellisesti myönnän, että minun on hiukan vaikea ottaa tosissaan suurinta osaa tämän palstan kaltaisesta palautteesta ja niinpä suuri osa palstan aineistosta jää ainakin minulta lukematta.
Jos asiat edes yrittäisi muotoilla tyyliin, jolla nyt yleensäkin ottaen ihmiset normaalissakin elämäsä asioista puhuvat, niin todennäköisyys sille, että joku viestin lukee kasvaa. Ja jos todellista parannuksen paikkaa jossain on, niin asiallisesta viestistä sen ottaa tosissaan.
Huutelut ja jankkaamiset menee ainakin minulta läpi korvien.
Toisaalta itse tiedän asiasta tämän toisenkin puolenkin.
Minullakin oli kapinavaiheeni, jolloin kapinoin, en oikeastaan Jumalaa vastaan. Vaan uskonnollisia ihmisiä tai jopa uskoviakin vastaan. Jossain toisessa ketjussa sivusinkin tätä.
Jälikikäteen osassa asioista huomaan olleeni aivan oikeassa ja osassa asioista sitten huomaan oleeni väärässä. Enkä nyt tosin edelleenkään ole kaikkien kristittyjen tai uskovien kanssa samaa mieltä kaikista asioista. En tiedä oikeastaan tunnenko yhtään, jonka kanssa tietäisin aivan joka asiasta olevani täysin samaa mieltä. Tuskin.
Muistan kuitenkin jopa pari kertaa soittaneeni johonkin seurakunnan palvelevaan puhelimeen ja tehneeni "tiukkoja kysymyksiä" Aivan vain kapinamielessä katsokseni kuinka siellä toisessa päässä joku onneton uhrini oikein pärjää. Joten kyllä jotain näistä tempuista olen itsekkin kokeillut.
Luin nyt tuosta esimerkiksi tuon edellisen viestin ja hiukan ihmettelen siinäkin sitä viestiä. Missä te yleensä ottaen edes törmäätte näisihin uskoviin ja kristittyihin arkielämässä noin paljon, että se vaikuttaa teidän jokapäiväiseen elämääni. :)
Minusta kun tuntuu, ettei uskoon tai uskoviin nyt oikeastaan nykyisin pahemmin edes törmää missään. Tietysti itse törmään, kun olen tietoisesti heidän kanssaan tekemisissä, mutta kaduilla, kaupoissa, työpaikoila, leffoissa, teattereissa, televisossa, radiossa. Missä ne uskovat siellä alvariinsa häiritsee :)- vänkyrä...
"Luin nyt tuosta esimerkiksi tuon edellisen viestin ja hiukan ihmettelen siinäkin sitä viestiä. Missä te yleensä ottaen edes törmäätte näisihin uskoviin"
En tiedä, koskiko kommenttisi minun viestiäni, mutta kronologisesti se nyt sattuu olemaan se edellinen (väliä viesteillämme on vaan muutama minuutti, ja saatoit viitata johonkin aiempaan).
Joten vastaan omalta osaltani. Kasvaessani koulussa ja suvun piirissä, opiskeluaikana opiskelukavereissa, työelämässä, harrastustoiminnassa... Siis arkipäivän elämässä. En valikoi ystäviä sen mukaan, ovatko he uskonasioissa samalla vai eri kannalla kuin itse olen. En senkään mukaan, vaikka heidän poliittinen kantansa olisi lähes päinvastainen omaani nähden jne. Eli joidenkin ihmisten kanssa ystävystyy ja ehkä jossain välissä huomaa, että "ai toi ajattelee tästä asiasta tolla tavalla". Tosin olen tottunut sellaiseen käytökseen, että ihmisiin tutustutaan ihmisinä eikä aatemaailmoja (uskonto, politiikka...) ensimmäisenä lämätä tiskiin kuin kokeeksi, että "kelpaako tuo minun kaverikseni". Silloin kun ystävyys, työkaveruus tms. on hyvällä pohjalla, ei erilainen maailmankatsomus sitä kaada. Ainakaan minun mielestäni. - nic.ander
vänkyrä... kirjoitti:
"Luin nyt tuosta esimerkiksi tuon edellisen viestin ja hiukan ihmettelen siinäkin sitä viestiä. Missä te yleensä ottaen edes törmäätte näisihin uskoviin"
En tiedä, koskiko kommenttisi minun viestiäni, mutta kronologisesti se nyt sattuu olemaan se edellinen (väliä viesteillämme on vaan muutama minuutti, ja saatoit viitata johonkin aiempaan).
Joten vastaan omalta osaltani. Kasvaessani koulussa ja suvun piirissä, opiskeluaikana opiskelukavereissa, työelämässä, harrastustoiminnassa... Siis arkipäivän elämässä. En valikoi ystäviä sen mukaan, ovatko he uskonasioissa samalla vai eri kannalla kuin itse olen. En senkään mukaan, vaikka heidän poliittinen kantansa olisi lähes päinvastainen omaani nähden jne. Eli joidenkin ihmisten kanssa ystävystyy ja ehkä jossain välissä huomaa, että "ai toi ajattelee tästä asiasta tolla tavalla". Tosin olen tottunut sellaiseen käytökseen, että ihmisiin tutustutaan ihmisinä eikä aatemaailmoja (uskonto, politiikka...) ensimmäisenä lämätä tiskiin kuin kokeeksi, että "kelpaako tuo minun kaverikseni". Silloin kun ystävyys, työkaveruus tms. on hyvällä pohjalla, ei erilainen maailmankatsomus sitä kaada. Ainakaan minun mielestäni.Joo se taisi olla jonkun toisen viesti. Tuohon väliin oli tullut jo muutamakin kai.
No en minäkään nyt ole tottunut ihmisiä normaalissa elämässä luokittelemaan aatemaailmoiden suhteen tällä tavoin.
Toki tietysti esim. minulla on paljon tuttavapiirissäni uskovia ihmisiä, koska tutustun heihin eri yhteyksissä. Mutta muissa yhteyksissä tutustun taas kaikkiin mahdollisiin.
Itse pidän omana periaatteenani, että uskoani en tuputa kenellekkään, mutta toisaalta myöskin pyrin ilmaisemaan asian jollain tavalla sopivassa tilenteessa tavalla tai toisella. Eli en halua myöskään salata sitä, että olen aivan ns. tunnustuksellisesti uskova kristitty. Ja tähän on oikeastaan kaksi syytä. Ensinnäkin se auttaa minua itseäni, kun ihmiset joiden kanssa enemmän olen tekemisissä tietävät vakaumukseni. Joissain asioissa se saattaa ennaltaehkäistä tiettyjä kiusallisiakin tilanteita. Toisaalta olen huomannut, että aika usein ihmiset haluavat jutella hengellisistä asiosita kuitenkin. Ja kun sopiva tilanne tulee ja ollaan vaikka kahdestaan, niin hyvin usein ihmiset ottavat asioita puheeksi.
Ja haluan siis varmistaa myöskin sen, että ihmiset, jotka minut tuntevat, tietävät että tilanteen tullen minulle voi puhua myös näistä asioista.
Se on minun tavallinen normaali elämäni.
Mutta toisaalta minulle kyllä sopii sitten vaikka aivan avoin asian esillä pito vaikkapa keskellä katua. Olen joskus muutaman kerran ollut jossain kristillisessä katutapahtumassakin jututtamassa ihmisiä ja kokemus on ollut aivan positiivinen.
- nic.ander
Ja toinen asia.
Kun asioista puhutaan, niin kannattsi ehkä ajatella enemmän sitä, miltä se elämä näyttää tälläisen palstan tai yleensäkin nettimaailman ulkopuolella. Ja keskustella siitä.
Ei kauheasti varmaan rakenna ruotia vain loputtomasti sitä, mitä näkee jollain nettipalstalla. Tämä kun ei ainakaan minun mielestäni vastaa kovinkaan paljon millään tavalla todellista elämää.
Tai vastaa melko pienen joukon kärjistettyä tapaa elää ja ajatella suurimmalta osaltaan.> kannattsi ehkä ajatella enemmän sitä, miltä se elämä näyttää tälläisen palstan tai yleensäkin nettimaailman ulkopuolella
Tämä on erittäin tärkeä huomio. Täällä kärjistyvät sekä puolustavien että vastustavien ajatukset välilä ihan ihmeellisiin sfääreihin - asioita sanotaan tavoilla, joita ei varmastikaan haluttaisi sanoa kenellekään päin naamaa. Ainakin yritän vielä luottaa siihen, että ei haluttaisi.
Luulen, että Raamatussa on siinäkin kohtaa erittäin syvällinen viisaus, kun puhutaan "Kristuksen tuoksusta" niissä ihmisissä, jotka Häneen uskovat. Se tuntuisi viittaavan enemmän johonkin hienovaraiseen aavistukseen tai "mausteeseen" ihmisen käytöksessä kuin kovin äänekkäästi tai näkyvästi julistettuihin mielipiteisiin joilla ei edes tahdota kunnioittaa kenenkään ihmisyyttä.
TMIV
- epäilevä syystäkin
" mikä siinä uskossa niin hirveästi pelottaa?"
Minua ei uskossa pelota mikään. En vain ole keksinyt yhtään syytä miksi pitäisi uskoa satojen uskontojen joukosta yhteenkään. Paljon mielummin olen uskomatta niihin ja odotan jos kuoltua tai jopa ennen sitä saisi oikeita vastauksia.
En myös pidä mahdolllisena että Jumala antaisi lähes kaikille uskonnoille lähetyskäskyjä. Nimittäin melkein kaikki uskonnot pyrkivät levittämään "totuuttaan" Oikea Jumala varmasti toimisi eri tavalla kuin ihmisvetoiset uskonnot levittäessään sanomaansa. Maailma on täysi eri ideologioiden ja uskontojen kauppaajia. Niihin kannattaa aina suhtautua epäillen. Myös kristinuskoon. - trrs
Tämän palstan perusteella näyttää siltä, että eniten pelottaa helvetti.
- trrs
Tuli sanan paikalle tähtirivi, niin että kirjoitetaan se sana uudestaan: hel-vetti.
Tarkoitat kai, että eniten pelottavat ihmiset, jotka pitävät kidutusta hyvänä moraalisesti oikeana judetsuna.
- trrs
gloriana_demeter kirjoitti:
Tarkoitat kai, että eniten pelottavat ihmiset, jotka pitävät kidutusta hyvänä moraalisesti oikeana judetsuna.
En tarkoita. Tarkoitan, että se mikä näyttää pelottavan, on hel-vetti, ei ihmiset. Ihmisissä pelottaa se, että jos he uskovat siihen, minäkään en ehkä pysty olemaan uskomatta. Siksi ihmisiä yritetään agitoida nousemaan sellaista hirmujumalaa vastaan, joka heittelee ihmisiä h:iin. Jos ihmiset luopuisivat uskostaan, h:iä pelkäävä tuntisi olonsa turvallisemmaksi tyyliin "koska muut eivät usko, minun ei tarvitse pelätä, sitä kun ei ole mihin ei uskota".
trrs kirjoitti:
En tarkoita. Tarkoitan, että se mikä näyttää pelottavan, on hel-vetti, ei ihmiset. Ihmisissä pelottaa se, että jos he uskovat siihen, minäkään en ehkä pysty olemaan uskomatta. Siksi ihmisiä yritetään agitoida nousemaan sellaista hirmujumalaa vastaan, joka heittelee ihmisiä h:iin. Jos ihmiset luopuisivat uskostaan, h:iä pelkäävä tuntisi olonsa turvallisemmaksi tyyliin "koska muut eivät usko, minun ei tarvitse pelätä, sitä kun ei ole mihin ei uskota".
Anteeksi mutta en saa kirjoituksestasi mitään selvää.
- trrs
gloriana_demeter kirjoitti:
Anteeksi mutta en saa kirjoituksestasi mitään selvää.
No voi voi. Sillehän ei sitten mahda mitään. Pitäisiköhän sinun mennä luetun-ymmärtämis-kurssille?
trrs kirjoitti:
No voi voi. Sillehän ei sitten mahda mitään. Pitäisiköhän sinun mennä luetun-ymmärtämis-kurssille?
Ai se oli aiheetonta vittuilua, no sehän selvensi asian.
- trrs
gloriana_demeter kirjoitti:
Ai se oli aiheetonta vittuilua, no sehän selvensi asian.
Siis mikä? Nyt sitten paljastit, että ymmärsit viestini vaikka et ollut ymmärtävinäsi. Minä jo ajattelin, että kun kirjoitat tänne ihan normaalia tekstiä ja sitten sanot ettet ymmärrä tavallista suomea, niin oletko tosissasi vai yritätkö vain tuollaisella kikalla väistää kiusallisen asian. Siis kysymys oli jälkimmäisestä, ja niin päättelinkin. Siksi en vastannut tosissani.
Mikä siinä viestissäni niin kolahti, että päättelit sen v:ksi? Täsmälleen tuollaisen käsityksen täällä on saanut kuin kirjoitin.
TMIV
Minua ei usko pelota. Uskominen johonkin mitä ei voida todistaa on tarpeetonta ja jarruttaa kehitystä. Pidän sitä henkilökohtaisena loukkauksena, että uskovaisten mielestä olen ansainnut ikuisen kidutuksen.
"Mitä uskossa olemisen ylipäätään ajatellaan tarkoittavan ja merkitsevän arkipäivän elämässä?"
Voisit itse kertoa meille.
Onko sinusta tieteen ja uskon välillä ristiriitaa?> Voisit itse kertoa meille.
Huomautan, että nämä ovat nyt sitten vain minun omaa elämääni - en yritäkään ajatella, että muilla pitäisi olla samanlaisia juttuja tai ajatuksia.
Minulle arjen uskossa oleminen merkitsee ainakin yhteyttä Luojaani ja Hänen armonsa ja lupaustensa varassa elämistä. Se merkitsee, että vaikka en ansaitsekaan Häneltä mitään, niin saan silti Häneltä kaiken. Yritän tätä ajatusta sisäistää, vaikka itsekkyyteni ja omahyväisyyteni nostaakin usein päätään minussa.
Yritän myös ottaa kärsimäni pahan "Hänen kädestään" sillä tavalla, että vaikka se kohtaamani paha minua satuttaa ja herättää joskus vihaakin Jumalaa kohtaan, niin pyrin kuitenkin luottamaan siihen, että Hänellä on hyvä tarkoitus salliessaan sen minulle.
Ihan arkipäiväisessä elämässäni uskoni ei välttämättä näy mitenkään erityisesti. Elän mielestäni hyvin pitkälti niinkuin muutkin. Käyn työssä, harrastan asioita ja vietän vapaa-aikaani erilaisin tavoin. En käytä päihteitä - mutta en käyttänyt ennen uskoon tuloanikaan ("raivoraitis" en ole edelleenkään) - enkä käy "bilettämässä" oikeastaan lainkaan - mutta en käynyt aiemminkaan. Ehkä kaikkein suurin käytännön muutos on tullut siinä, että suhtaudun asioihin vähemmän vihamielisesti kuin ennen. Voin nähdä asioissa hyviäkin puolia. En esim. haluaisi enää tappaa itseäni, niinkuin joskus halusin, vaikka toisaalta kaipaankin päästä kotiin, Jumalan luo mahdollisimman pian.
Kirkossa tulee tätä nykyä käytyä paljon harvemmin, kuin mikä olisi omastakin mielestäni itselleni hyväksi. Kamppailen asiassa eräänlaista laiskuutta vastaan: tiedän nauttivani esim. urkumusiikista, ja ymmärrän ehtoollisen itselleni todella tärkeäksi asiaksi, mutta sittenkin on vaan helpompaa jäädä esim. nettiin kiinni :(.
Ennen uskoon tulemistani ja vielä jonkin aikaa sen jälkeenkin harrastin tovin tilapäisiä seksisuhteita. Nämä ovat jääneet pois, kun olen mielihyvin halunnutkin luopua niistä. Tilalle olen löytänyt aivan käsittämättömän upean puolison. Lisäksi minulla oli tapana harrastaa myös mm. tietokoneohjelmien ja äänitteiden kopiointia. Noistakin olen halunnut luopua ilman, että kukaan olisi kehottanut tai painostanut minua siihen. Äkkiä tajusin vain ahdistuvani kopioiduista ohjelmistani ja muista aineistoistani siinä määrin, että tahdoin hävittää ne kaikki kerralla. Tätä en osaa selittää sen enempää, mainitsen senkin vain eräänä näkyvimmistä käytännön muutoksista, mitä elämässäni on uskoontulosta seurannut.
> Onko sinusta tieteen ja uskon välillä ristiriitaa?
Lienee helpompaa puhua tässä kohtaa "uskosta" tarkoittaen ihmisten erilaisia näkemyksiä siitä, mitä Raamattu mistäkin asiasta sanoo. Niiden näkemysten ja tieteen välillä voi olla moniakin ristiriitoja.
Itse ajattelen kumminkin niin, että tieteessä me tarkastelemme Jumalan luomistyötä sen "sisältä" käsin, emmekä siis voikaan tulla ymmärtämään siitä kaikkea. Tässä mielessä puhuisin mieluummin väärinkäsityksistä kuin ristiriidoista - toki puolin ja toisin, ja vielä keskenäänkin.
Tieteen käsitys maailmasta tulee mielestäni aina jäämään vajaaksi, mutta parhaimmillaan se voi hyvinkin selittää monia yksityiskohtia siitä, miten Jumala on asioita järjestänyt.
TMIV
- kysysd
Tarkoitatko aloittaja uskoa kristinuskoon vai uskoa jumalaan vai mihin tahansa uskontoon?
Aloituksessani ajattelin eniten sitä, mitä käsitän kristinuskon ytimessä olevaksi Jumalan lupaukseksi. Itse tiivistäisin sen suurinpiirtein näin:
- on olemassa Kaikkivaltias Jumala, joka on tarkoituksellisesti luonut maailmankaikkeuden ja kaiken mitä täällä on
- Jumala on ilmoittanut ihmiselle tahtonsa, eli millaisia valintoja Hän toivoisi ihmisen tekevän täyttääkseen olemassaolonsa tarkoituksen ja pitäytäkseen aiheuttamasta vahinkoa muille ihmisille tai heidän olemassaolonsa tarkoituksen täyttymiselle
- ihminen on rikkonut em. tahtoa vastaan ja on siksi syyllinen Jumalan edessä
- Kolmiyhteisen Jumalan Poika on syntynyt ihmiseksi ja Jeesuksessa Kristuksessa kuollut meidän puolestamme kärsien sen rangaistuksen, joka syyllisyytemme tähden olisi kuulunut meille jokaiselle
- koska Jeesus kärsi jo rangaistuksen, meitä ei enää rangaista mistään, vaan jäljellä on enää loput ajastamme maan päällä ja sen jälkeen seuraava ihmiskunnan jakautuminen heihin, jotka tahtoivat uskoa Jumalan lupaukseen elämästä Hänen yhteydessään, ja heihin, jotka eivät tahtoneet
Nämä ovat minulle niitä "luovuttamattomia" asioita, joita tarkoitan, kun puhun uskosta.
TMIVtmiv kirjoitti:
Aloituksessani ajattelin eniten sitä, mitä käsitän kristinuskon ytimessä olevaksi Jumalan lupaukseksi. Itse tiivistäisin sen suurinpiirtein näin:
- on olemassa Kaikkivaltias Jumala, joka on tarkoituksellisesti luonut maailmankaikkeuden ja kaiken mitä täällä on
- Jumala on ilmoittanut ihmiselle tahtonsa, eli millaisia valintoja Hän toivoisi ihmisen tekevän täyttääkseen olemassaolonsa tarkoituksen ja pitäytäkseen aiheuttamasta vahinkoa muille ihmisille tai heidän olemassaolonsa tarkoituksen täyttymiselle
- ihminen on rikkonut em. tahtoa vastaan ja on siksi syyllinen Jumalan edessä
- Kolmiyhteisen Jumalan Poika on syntynyt ihmiseksi ja Jeesuksessa Kristuksessa kuollut meidän puolestamme kärsien sen rangaistuksen, joka syyllisyytemme tähden olisi kuulunut meille jokaiselle
- koska Jeesus kärsi jo rangaistuksen, meitä ei enää rangaista mistään, vaan jäljellä on enää loput ajastamme maan päällä ja sen jälkeen seuraava ihmiskunnan jakautuminen heihin, jotka tahtoivat uskoa Jumalan lupaukseen elämästä Hänen yhteydessään, ja heihin, jotka eivät tahtoneet
Nämä ovat minulle niitä "luovuttamattomia" asioita, joita tarkoitan, kun puhun uskosta.
TMIV... täsmennän vielä, että uskolla tarkoitan siis luottamusta siihen, että nuo keskeisimmät asiat ovat totta, vaikkei niitä voitaisikaan vielä todistaa.
TMIV- 57578585858
tmiv kirjoitti:
... täsmennän vielä, että uskolla tarkoitan siis luottamusta siihen, että nuo keskeisimmät asiat ovat totta, vaikkei niitä voitaisikaan vielä todistaa.
TMIVOk. Itse en näe mielekkäänä uskoa raamattuun koska on mittava määrä syitä miksi on syytä pitää sitä kokonaisuudessaan ihmisen tekstinä.
Usko on vain tekosyy uskoa jotain silloin kun ei ole todisteita.
Minusta usko raamattuun ei ole tärkeää. Tärkeää on sen sijaan kuunnella omaatuntoa ja pysyä herkkänä sen suhteen ettei paaduta sitä. Silloin huomio paremmin lähimmäiset eikä itsekkyys voita.
Mitä tulee Jeesuksen uhriin kristinuskossa niin se oli sikälikin outo että se ei auttanut paljoa mitään koska raamatun mukaan itsessään vain hyvin harva pelastuu. Vain Jeesukseen uskova pelastuu saa anteeksi synnit. Jeesus ei siis kattavasti antanut kaikille anteeksi syntejä vaan pienelle osalle. En ymmärrä miksi anteeksi saamiseen pitäisi uskoa johonkin Jeesukseen. Ymmärtäisin jos katumus olisi se millä saa anteeksi. Katua voi ilman uskoa mihinkään. 57578585858 kirjoitti:
Ok. Itse en näe mielekkäänä uskoa raamattuun koska on mittava määrä syitä miksi on syytä pitää sitä kokonaisuudessaan ihmisen tekstinä.
Usko on vain tekosyy uskoa jotain silloin kun ei ole todisteita.
Minusta usko raamattuun ei ole tärkeää. Tärkeää on sen sijaan kuunnella omaatuntoa ja pysyä herkkänä sen suhteen ettei paaduta sitä. Silloin huomio paremmin lähimmäiset eikä itsekkyys voita.
Mitä tulee Jeesuksen uhriin kristinuskossa niin se oli sikälikin outo että se ei auttanut paljoa mitään koska raamatun mukaan itsessään vain hyvin harva pelastuu. Vain Jeesukseen uskova pelastuu saa anteeksi synnit. Jeesus ei siis kattavasti antanut kaikille anteeksi syntejä vaan pienelle osalle. En ymmärrä miksi anteeksi saamiseen pitäisi uskoa johonkin Jeesukseen. Ymmärtäisin jos katumus olisi se millä saa anteeksi. Katua voi ilman uskoa mihinkään.> mittava määrä syitä miksi on syytä pitää sitä kokonaisuudessaan ihmisen tekstinä
Käsitän itse tämän niin, että vaikka Raamattu onkin taltioitu ihmisten kirjoittamana, kääntämänä ja kokoamana, niin silti siellä ovat mukana vain sellaiset asiat, joiden Jumala on halunnutkin olevan siellä. Osa niistä on todellista historiankirjoitusta, mutta suuri osa myös muuta kirjallista ilmaisua: runoja, lauluja, vertauskuvia yms.
> Usko on vain tekosyy
Tuo kuulostaa minusta hiukan piikikkäältä väittämältä :) - olisiko sinun mahdollista ajatella uskoa vain luottamuksena siihen, mitä on kerrottu, vaikka sitä ei vielä voidakaan todistaa kaikille kelpaavasti?
> raamatun mukaan itsessään vain hyvin harva pelastuu
Minä olen käsittänyt tämän niin päin, että pelastuvien joukko on kyllä suuri, mutta silti on hämmästyttävän paljon myös heitä, jotka eivät sitä tahdo. Heidän lukumääristään en lähde edes arvailemaan mitään.
Pelastuvien määrään liittyen tekee tosin mieli viitata Ilmestyskirjan 7. luvun jakeisiin 4-9, joissa ensin mainitaan Jeesuksen oman kansan joukosta pelastuvien määriä ja sen jälkeen todetaan pakanakristittyjen määrä niin suureksi, "ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan".
TMIV- eyeyeyey
tmiv kirjoitti:
> mittava määrä syitä miksi on syytä pitää sitä kokonaisuudessaan ihmisen tekstinä
Käsitän itse tämän niin, että vaikka Raamattu onkin taltioitu ihmisten kirjoittamana, kääntämänä ja kokoamana, niin silti siellä ovat mukana vain sellaiset asiat, joiden Jumala on halunnutkin olevan siellä. Osa niistä on todellista historiankirjoitusta, mutta suuri osa myös muuta kirjallista ilmaisua: runoja, lauluja, vertauskuvia yms.
> Usko on vain tekosyy
Tuo kuulostaa minusta hiukan piikikkäältä väittämältä :) - olisiko sinun mahdollista ajatella uskoa vain luottamuksena siihen, mitä on kerrottu, vaikka sitä ei vielä voidakaan todistaa kaikille kelpaavasti?
> raamatun mukaan itsessään vain hyvin harva pelastuu
Minä olen käsittänyt tämän niin päin, että pelastuvien joukko on kyllä suuri, mutta silti on hämmästyttävän paljon myös heitä, jotka eivät sitä tahdo. Heidän lukumääristään en lähde edes arvailemaan mitään.
Pelastuvien määrään liittyen tekee tosin mieli viitata Ilmestyskirjan 7. luvun jakeisiin 4-9, joissa ensin mainitaan Jeesuksen oman kansan joukosta pelastuvien määriä ja sen jälkeen todetaan pakanakristittyjen määrä niin suureksi, "ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan".
TMIVMiljardikin on vähän suhteessa sataan miljardiin vaikka miljardi itsessään kuulostaakin suurelle.
Ei uskossa sinänsä mikään pelota, eikä uskovissakaan. Kuitenkin sellainen fundamentalistinen usko joka elää niin pitkällä menneessä, että pyrkii ylläpitämään ja jopa palaamaan ajassa taaksepäin esimerkiksi naisten ja seksuaalivähemmistöjen vieläkin osin epätasa-arvoisen aseman suhteen on kuitenkin epätoivottava ilmiö.
Tavoitteena tuntuu jopa olevan alistaa kaikki saman uskonnosta käsin määriteltävän moraalin muottiin huolimatta siitä allekirjoittaako ihminen näitä uskonnollisia näkemyksiä vai ei, mottona elä kuten me haluamme, uskoit kuten me tai et.
Nämä taantumukselliset näkemykset kun eivät perustu mihinkään tulevaisuuden visioihin, uusiin oivalluksiin tai tutkimuksiin vaan nimenomaan menneeseen, vuosituhansia vanhoihin kirjoituksiin joiden moraalipohjakaan ei näiltä osin kestä enää nykyisin kriittistä tarkastelua.
Usein "uskovaisuus" liitetään juuri näihin negatiivisiin ilmiöihin. Näkisin sen johtuvan siitä, että he ovat ryhmä joka on pieni mutta äänekäs ja siten pilaavat ihan kunniallisten ja fiksujenkin uskovien maineen joita valtaosa uskovista kuitenkin on.Silloin kun en vielä ollut uskossa, en pelännyt uskossa olevia. Pareminkin olin kateellinen kun heillä tuntui olevan jotain, mitä minulta puuttui. Ehkä tämän kateuden vuoksi sitten tuli heitä arvosteltuakin ja heidän uskoaan vähäteltyä.
Sen jälkeen kun monien vaiheiden jälkeen itse tulin uskoon, silloin minulle tuli pelko, siitä että aletaankohan nyt minua katsomaan jotenkin kieroon? Menetänkö ystäviä? Joudunko kovastikin taistelemaan uskoni puolesta?
Kotonani ei kukaan ollut uskossa. Keneltäkään en saanut tukea uskolleni. Isäni oli ollut joskus aikoinaan, mutta hän oli jo kuollut. Aikalailla yksin sain tämän uskovan taipaleeni aloittaa, ja monia pelkoja oli sisälläni uskooni liittyen ja monia ennakkoluuloja kokea uskoni alkutaipaleella, mutta kertaakaan en ole vielä katunut uskoon tuloani, vaikka noista tapahtumista on jo yli neljäkymmentä vuotta..tmiv. Olet varmaan käsittänyt väärin. Ei kristinuskossa ole mitään pelättävää eikä uskovissakaan. Ehkä kirjoitutukset ovat olleet väärän sävyisiä.
Minulle on näyttänyt, että kristityt pelkäävät vainojen alkavan, vaikka muut eivät ole edes uhanneet.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kalajoen hukkuneet pojat olivat tummaihoisia
Jälleen kerran, hukkuneet tai heikon uimataidon vuoksi vaaraan joutuneet olivat muita kuin suomalaisia. Turha viisastell2716018Kysymys muille miehille
Onko teille varattu nainen ongelma? Mikään muu naisessa ei töki kun se että hän on varattu. Kamppailen houkutuksen kanss643038- 2002961
Kohta katson sun kuvaasi
ja päästän ajatukseni liitämään. Jo kuvasi näkeminen rauhoittaa, ja pistää hyrräämään vähän muutakin. Ihanan kaunista sa232282- 721778
- 1451548
Ahneus iski Fazeriin, suklaalevy kutistuu 180 grammaan
Kun mikään ei riitä. Shrinkflaatio. Mitä isot (Marabou) edellä, sitä pienet (Fazer) perässä. Pienikin voi siis olla a1911493Jos kaivattusi on perääntynyt lähestyessäsi
jossain tilanteessa, ymmärrätkö miksi hän saattoi tehdä sen?1611443Minkä asian haluaisit muuttaa kaivatussasi?
Mikä kaivattusi luonteessa tai ulkonäössä ärsyttää sua?1121428- 901334