Mä en tiedä miten mä tämän mun tarinan kuvaisin, mutta oon aina ollut semmonen nainen, että mulla ei ole elämäni aikana ollut paljoa hyviä ystäviä. Poikia on jonkin verran ja tyttöjä muutama. Koulussa olin kiusattu, joten opin paljon yksin olemaan. Olen aika nätti, mutta miestäkään en vierelleni juuri nyt kaipaile. Tuntuu, että ei ole aikaa.
Ongelma on se, että oon kaikki hyvät naispuoliset ystävät karkottanu siten, että ne haluis viettää enemmän aikaa kuin mä. Esim. nähdä joka päivä/joka vko. 2 hyvää ystävää menetin sillalailla. Aluksi helpotti suuresti se vapaus niistä, nyt vuosien päästä on ikävä niitä. En vaan saa takaisin. Ne oli mustasukkaisia musta(heteroita molemmat.) Nyt mulla on taas uus nais ystävä ja tullaa hyvin juttuun (molemmat heteroita). Tuntuu, että nyt ois käymässä taas samoin. KERTOKAA pliis miten pystyn olemaan menettämättä tätä ku ahdistun jo nyt kun se jatkuvasti kyselee mua johkin. Eiks ystävyys oo vapaaehtoista?
Ongelma on se, että oon kaikki hyvät naispuoliset ystävät karkottanu siten, että ne haluis viettää enemmän aikaa kuin mä. Esim. nähdä joka päivä/joka vko. 2 hyvää ystävää menetin sillalailla. Aluksi helpotti suuresti se vapaus niistä, nyt vuosien päästä on ikävä niitä. En vaan saa takaisin. Ne oli mustasukkaisia musta(heteroita molemmat.) Nyt mulla on taas uus nais ystävä ja tullaa hyvin juttuun (molemmat heteroita). Tuntuu, että nyt ois käymässä taas samoin. KERTOKAA pliis miten pystyn olemaan menettämättä tätä ku ahdistun jo nyt kun se jatkuvasti kyselee mua johkin. Eiks ystävyys oo vapaaehtoista?
Vastaukset 2
Vanhimmat
EIkö kukaan pysty neuvomaan? Nyt oon yhden ystävistä saamassa takaisin, jonka jo menetin.
Mä en kaipais sellasta kaveria, joka rupeis esittämään vaatimuksia. Jos et jaksa mennä johonkin kun kaveri pyytää niin sitten et vaan mene. Tää on ainakin mulla toiminut. :)