Minkä kokoinen ajoankkurin pitäisi olla?

Onko jollakulla kokemusta ajoankkurin käytöstä purjeveneessä? Paljon puhutaan mutta kovasti epäilen koko konsepti. Keulasta en laskisi mistään hinnasta mitään jarruttavaa. Ehkä perästä sen jälkeen jos pitkillä köysillä ei toivottua jarrututusta saada aikaiseksi. Ensi kerran 50 v. purjehtineena jouduin muutama päivä sitten Atlantilla harkitsemaan kaikkien purjeiden laskemista ja takilalla purjehtimista kun pohjaan reivattu iso ainoana rättinä oli liian iso. Ei tullut mieleenkään käyttää aina mukana oleva ajoankkuria. Milloinka sitä pitäisi käyttää? Ei kai niissä oloissa voi kuvitella veneen pysyvän paikallaan. Pelkällä reivatulla isolla surffiennätus oli 14.7 kts ja kaksinumeroiset luvut joka aallosta. Hidastaa voisi muttei pysäyttää.

Seppomartti kirjoitti:

Onko jollakulla kokemusta ajoankkurin käytöstä purjeveneessä? Paljon puhutaan mutta kovasti epäilen koko konsepti. Keulasta en laskisi mistään hinnasta mitään jarruttavaa. Ehkä perästä sen jälkeen jos pitkillä köysillä ei toivottua jarrututusta saada aikaiseksi. Ensi kerran 50 v. purjehtineena jouduin muutama päivä sitten Atlantilla harkitsemaan kaikkien purjeiden laskemista ja takilalla purjehtimista kun pohjaan reivattu iso ainoana rättinä oli liian iso. Ei tullut mieleenkään käyttää aina mukana oleva ajoankkuria. Milloinka sitä pitäisi käyttää? Ei kai niissä oloissa voi kuvitella veneen pysyvän paikallaan. Pelkällä reivatulla isolla surffiennätus oli 14.7 kts ja kaksinumeroiset luvut joka aallosta. Hidastaa voisi muttei pysäyttää.

Lue lisää

Sama käsitys minullekin on tullut. Ajoankkuri (suht pienen kokonsa perusteella lähinnä "drogue") on ollut veneessäni mukana n. 100.000 mpk kaikilla valtamerillä enkä ole kertaakaan käyttänyt enkä edes ajatellut käyttää sitä. Minusta investointi on ollut turha, alunperin katsastusvarusteeksi ostettu.

Seppomartti, vaikka olen ajoankkurista samaa mieltä kanssasi, tartun kommenttiisi "Ei kai niissä oloissa voi kuvitella veneen pysyvän paikallaan". Oman kokemukseni mukaan vauhdin hillitseminen, jopa veneen hidastaminen lähes paikalleen kuuluu myrskytaktiikkaan.
Kun olosuhteet alkavat olla liian kovat purjehtimiseen (esim. yli 25 m/s), jään piihin mieluiten pelkän trysailin avulla. Trysailin puuttuessa piihin voi jäädä vaikka pohjaan reivatulla isolla, joka on skuutattu kireälle. Tällöin vauhti pysyy alle 1 solmussa ja tulee aikaa lepäämiseen tai voi vaikka odotella aamun valkenemista - kunhan tilaa on ajalehtimiseen. Vene pysyy miltei pakallaan niin että keula on lähes kryssikulmassa tuuleen ja aaltoihin. Käytännön tilanteita: olin vuorokauden verran piissä Uuden Kaledonian eteläpuolella ja jatkoin purjehdusta, kun säärintama oli mennyt ja tuuli heikkeni alle 40 solmuun. Olen jäänyt piihin myös välttääkseni rannikon lähestymistä pimeän aikana. Näin tein esim. Frenando de Noronhaa lähestyessäni. Pohjois-Atlantilla olen ollut piissä muutamia kertoja myrskykeskuksen etääntymistä odottelemassa. Itämerellä olen ollut piissä ainoastaan siksi, etten ole halunnut lähestyä rantaa ennen auringon nousua - en kovan tuulen takia. Joskus ollaan Itämerellä jääty piihin laittelemaan ruokaa ja jatkettu purjehtimista vatsat kylläisinä.

Pelkällä isopurjeella surffaaminen kovassa myötiksessä ei ole hauskaa eikä mielestäni kovin turvallista. Mieluummin isopurje alas kokonaan ja pelkkä myrskyfokka ylös. Myrskyfokka on hyvä laittaa välistaagiin nostovalmiiksi jo ennen tuulen yltymistä.

Meikäläisissä venetarvikeliikkeissä myytävät ajoankkurit ovat omasta mielestäni "lapsellisia leluja". Ne kelpaavat katsastusmiehille ja varusteluintoisille veneilijöille. Tukevamman laahuksen saisi autonrenkaasta 100m köydestä. Se varmasti jarruttaa tehokkaammin kuin pelkkien köysien laahaaminen veneen perässä. Tuskinpa pieni "ajoankkuri" kestää yhtä suuria kuormituksia kuin edellä mainitut.

Keulasta en minäkään laskisi "ajoankkuria". Veneen ajalehtiminen perä edellä myötäaallokossa ei taida olla lainkaan turvallista. Ainakin peräsimen hajoaminen uhkaa sellaisessa leikissä. En aio edes kokeilla, en ainakaan merenkäynnissä. Isokokoisesta laskuvarjoankkurista on raportoitu myönteisiä käytännön kokemuksia, mutta sellaisen laskeminen ja nostaminen ei ole pikkujuttu. Omaa kokemusta minulla ei ole niistä valtamerilaitteista.

taktiikoista... kirjoitti:

Sama käsitys minullekin on tullut. Ajoankkuri (suht pienen kokonsa perusteella lähinnä "drogue") on ollut veneessäni mukana n. 100.000 mpk kaikilla valtamerillä enkä ole kertaakaan käyttänyt enkä edes ajatellut käyttää sitä. Minusta investointi on ollut turha, alunperin katsastusvarusteeksi ostettu.

Seppomartti, vaikka olen ajoankkurista samaa mieltä kanssasi, tartun kommenttiisi "Ei kai niissä oloissa voi kuvitella veneen pysyvän paikallaan". Oman kokemukseni mukaan vauhdin hillitseminen, jopa veneen hidastaminen lähes paikalleen kuuluu myrskytaktiikkaan.
Kun olosuhteet alkavat olla liian kovat purjehtimiseen (esim. yli 25 m/s), jään piihin mieluiten pelkän trysailin avulla. Trysailin puuttuessa piihin voi jäädä vaikka pohjaan reivatulla isolla, joka on skuutattu kireälle. Tällöin vauhti pysyy alle 1 solmussa ja tulee aikaa lepäämiseen tai voi vaikka odotella aamun valkenemista - kunhan tilaa on ajalehtimiseen. Vene pysyy miltei pakallaan niin että keula on lähes kryssikulmassa tuuleen ja aaltoihin. Käytännön tilanteita: olin vuorokauden verran piissä Uuden Kaledonian eteläpuolella ja jatkoin purjehdusta, kun säärintama oli mennyt ja tuuli heikkeni alle 40 solmuun. Olen jäänyt piihin myös välttääkseni rannikon lähestymistä pimeän aikana. Näin tein esim. Frenando de Noronhaa lähestyessäni. Pohjois-Atlantilla olen ollut piissä muutamia kertoja myrskykeskuksen etääntymistä odottelemassa. Itämerellä olen ollut piissä ainoastaan siksi, etten ole halunnut lähestyä rantaa ennen auringon nousua - en kovan tuulen takia. Joskus ollaan Itämerellä jääty piihin laittelemaan ruokaa ja jatkettu purjehtimista vatsat kylläisinä.

Pelkällä isopurjeella surffaaminen kovassa myötiksessä ei ole hauskaa eikä mielestäni kovin turvallista. Mieluummin isopurje alas kokonaan ja pelkkä myrskyfokka ylös. Myrskyfokka on hyvä laittaa välistaagiin nostovalmiiksi jo ennen tuulen yltymistä.

Meikäläisissä venetarvikeliikkeissä myytävät ajoankkurit ovat omasta mielestäni "lapsellisia leluja". Ne kelpaavat katsastusmiehille ja varusteluintoisille veneilijöille. Tukevamman laahuksen saisi autonrenkaasta 100m köydestä. Se varmasti jarruttaa tehokkaammin kuin pelkkien köysien laahaaminen veneen perässä. Tuskinpa pieni "ajoankkuri" kestää yhtä suuria kuormituksia kuin edellä mainitut.

Keulasta en minäkään laskisi "ajoankkuria". Veneen ajalehtiminen perä edellä myötäaallokossa ei taida olla lainkaan turvallista. Ainakin peräsimen hajoaminen uhkaa sellaisessa leikissä. En aio edes kokeilla, en ainakaan merenkäynnissä. Isokokoisesta laskuvarjoankkurista on raportoitu myönteisiä käytännön kokemuksia, mutta sellaisen laskeminen ja nostaminen ei ole pikkujuttu. Omaa kokemusta minulla ei ole niistä valtamerilaitteista.

Lue lisää

Mikä katsastus vaatii ajoankkurin purjeveneeseen? Ei ainakaan SPV:n edes 1 eli avomeriluokkaan: http://www.purjehtija.fi/tiedostot/KATSASTUSKOHTEET- JA VARUSTEET.pdf

Joakim_ kirjoitti:

Mikä katsastus vaatii ajoankkurin purjeveneeseen? Ei ainakaan SPV:n edes 1 eli avomeriluokkaan: http://www.purjehtija.fi/tiedostot/KATSASTUSKOHTEET- JA VARUSTEET.pdf

Lue lisää

Ei katsastus varmaankaan VAADI, mutta muistelen että joskus aikaisemmin SPL:n katsastusohje SUOSITTELI ajoankkuria. Ehkä moottoriveneisiin suositellaan vieläkin.

ARC:n pakollisiin turvavarusteisiin se ei myöskään kuulu, mutta on suositeltujen varusteiden luettelossa: "Drogue or Sea Anchor. A drogue (for deployment over stern), or alternatively a sea anchor or parachute anchor (for deployment over the bow), is strongly recommended as a means to reduce the risk of capsize in heavy breaking seas".

Englanninkieliset termit ovat selkeitä verrattuna meidän ajoankkuriimme, jolla tarkoitetaan milloin mitäkin - harvemin varmaan laskuvarjoankkuria ja useimmiten kenties laahusankkuria.

taktiikoista... kirjoitti:

Sama käsitys minullekin on tullut. Ajoankkuri (suht pienen kokonsa perusteella lähinnä "drogue") on ollut veneessäni mukana n. 100.000 mpk kaikilla valtamerillä enkä ole kertaakaan käyttänyt enkä edes ajatellut käyttää sitä. Minusta investointi on ollut turha, alunperin katsastusvarusteeksi ostettu.

Seppomartti, vaikka olen ajoankkurista samaa mieltä kanssasi, tartun kommenttiisi "Ei kai niissä oloissa voi kuvitella veneen pysyvän paikallaan". Oman kokemukseni mukaan vauhdin hillitseminen, jopa veneen hidastaminen lähes paikalleen kuuluu myrskytaktiikkaan.
Kun olosuhteet alkavat olla liian kovat purjehtimiseen (esim. yli 25 m/s), jään piihin mieluiten pelkän trysailin avulla. Trysailin puuttuessa piihin voi jäädä vaikka pohjaan reivatulla isolla, joka on skuutattu kireälle. Tällöin vauhti pysyy alle 1 solmussa ja tulee aikaa lepäämiseen tai voi vaikka odotella aamun valkenemista - kunhan tilaa on ajalehtimiseen. Vene pysyy miltei pakallaan niin että keula on lähes kryssikulmassa tuuleen ja aaltoihin. Käytännön tilanteita: olin vuorokauden verran piissä Uuden Kaledonian eteläpuolella ja jatkoin purjehdusta, kun säärintama oli mennyt ja tuuli heikkeni alle 40 solmuun. Olen jäänyt piihin myös välttääkseni rannikon lähestymistä pimeän aikana. Näin tein esim. Frenando de Noronhaa lähestyessäni. Pohjois-Atlantilla olen ollut piissä muutamia kertoja myrskykeskuksen etääntymistä odottelemassa. Itämerellä olen ollut piissä ainoastaan siksi, etten ole halunnut lähestyä rantaa ennen auringon nousua - en kovan tuulen takia. Joskus ollaan Itämerellä jääty piihin laittelemaan ruokaa ja jatkettu purjehtimista vatsat kylläisinä.

Pelkällä isopurjeella surffaaminen kovassa myötiksessä ei ole hauskaa eikä mielestäni kovin turvallista. Mieluummin isopurje alas kokonaan ja pelkkä myrskyfokka ylös. Myrskyfokka on hyvä laittaa välistaagiin nostovalmiiksi jo ennen tuulen yltymistä.

Meikäläisissä venetarvikeliikkeissä myytävät ajoankkurit ovat omasta mielestäni "lapsellisia leluja". Ne kelpaavat katsastusmiehille ja varusteluintoisille veneilijöille. Tukevamman laahuksen saisi autonrenkaasta 100m köydestä. Se varmasti jarruttaa tehokkaammin kuin pelkkien köysien laahaaminen veneen perässä. Tuskinpa pieni "ajoankkuri" kestää yhtä suuria kuormituksia kuin edellä mainitut.

Keulasta en minäkään laskisi "ajoankkuria". Veneen ajalehtiminen perä edellä myötäaallokossa ei taida olla lainkaan turvallista. Ainakin peräsimen hajoaminen uhkaa sellaisessa leikissä. En aio edes kokeilla, en ainakaan merenkäynnissä. Isokokoisesta laskuvarjoankkurista on raportoitu myönteisiä käytännön kokemuksia, mutta sellaisen laskeminen ja nostaminen ei ole pikkujuttu. Omaa kokemusta minulla ei ole niistä valtamerilaitteista.

Lue lisää

Eikö purje lepata kun vene on piissä pelkällä isopurjeella? Ei taida mikään purje kestää piissä oloa paria tuntia pitempään ja purjehduskelpoisuutensa purje menettää jo viidessä minuutissa.

taktiikoista... kirjoitti:

Sama käsitys minullekin on tullut. Ajoankkuri (suht pienen kokonsa perusteella lähinnä "drogue") on ollut veneessäni mukana n. 100.000 mpk kaikilla valtamerillä enkä ole kertaakaan käyttänyt enkä edes ajatellut käyttää sitä. Minusta investointi on ollut turha, alunperin katsastusvarusteeksi ostettu.

Seppomartti, vaikka olen ajoankkurista samaa mieltä kanssasi, tartun kommenttiisi "Ei kai niissä oloissa voi kuvitella veneen pysyvän paikallaan". Oman kokemukseni mukaan vauhdin hillitseminen, jopa veneen hidastaminen lähes paikalleen kuuluu myrskytaktiikkaan.
Kun olosuhteet alkavat olla liian kovat purjehtimiseen (esim. yli 25 m/s), jään piihin mieluiten pelkän trysailin avulla. Trysailin puuttuessa piihin voi jäädä vaikka pohjaan reivatulla isolla, joka on skuutattu kireälle. Tällöin vauhti pysyy alle 1 solmussa ja tulee aikaa lepäämiseen tai voi vaikka odotella aamun valkenemista - kunhan tilaa on ajalehtimiseen. Vene pysyy miltei pakallaan niin että keula on lähes kryssikulmassa tuuleen ja aaltoihin. Käytännön tilanteita: olin vuorokauden verran piissä Uuden Kaledonian eteläpuolella ja jatkoin purjehdusta, kun säärintama oli mennyt ja tuuli heikkeni alle 40 solmuun. Olen jäänyt piihin myös välttääkseni rannikon lähestymistä pimeän aikana. Näin tein esim. Frenando de Noronhaa lähestyessäni. Pohjois-Atlantilla olen ollut piissä muutamia kertoja myrskykeskuksen etääntymistä odottelemassa. Itämerellä olen ollut piissä ainoastaan siksi, etten ole halunnut lähestyä rantaa ennen auringon nousua - en kovan tuulen takia. Joskus ollaan Itämerellä jääty piihin laittelemaan ruokaa ja jatkettu purjehtimista vatsat kylläisinä.

Pelkällä isopurjeella surffaaminen kovassa myötiksessä ei ole hauskaa eikä mielestäni kovin turvallista. Mieluummin isopurje alas kokonaan ja pelkkä myrskyfokka ylös. Myrskyfokka on hyvä laittaa välistaagiin nostovalmiiksi jo ennen tuulen yltymistä.

Meikäläisissä venetarvikeliikkeissä myytävät ajoankkurit ovat omasta mielestäni "lapsellisia leluja". Ne kelpaavat katsastusmiehille ja varusteluintoisille veneilijöille. Tukevamman laahuksen saisi autonrenkaasta 100m köydestä. Se varmasti jarruttaa tehokkaammin kuin pelkkien köysien laahaaminen veneen perässä. Tuskinpa pieni "ajoankkuri" kestää yhtä suuria kuormituksia kuin edellä mainitut.

Keulasta en minäkään laskisi "ajoankkuria". Veneen ajalehtiminen perä edellä myötäaallokossa ei taida olla lainkaan turvallista. Ainakin peräsimen hajoaminen uhkaa sellaisessa leikissä. En aio edes kokeilla, en ainakaan merenkäynnissä. Isokokoisesta laskuvarjoankkurista on raportoitu myönteisiä käytännön kokemuksia, mutta sellaisen laskeminen ja nostaminen ei ole pikkujuttu. Omaa kokemusta minulla ei ole niistä valtamerilaitteista.

Lue lisää

Enpä keksi erimielisyyttä mistään. Kutterstaagissa pidän kovantuulen jibin tai myrskyfokan aina valmiina hänkseissä. Teetin pitkiä purjepusseja juuri mutta aallot vei mennessään. Vaatii vielä kehittelyä. Piissä oloa en ole koskaan kokeillut pelkällä isolla mutta muuten tuttu tekniikka. Silloin kun veneen kaatuminen alkaa olla riski niin kuvittelen ajelehtivani jarrutettuna pelkällä takilalla mieluummin kuin yrittämällä piissä oloa. Kun pienin purje on liikaa niin meno menee villiksi. Myrskyfokan olisin varmaan saanut alas mutta yksin ison laskemiseen kokonaan en keksinyt keinoa vaikka mieli teki. En tiedä nytkään miten sen saisi parhaiten alas

Seppomartti kirjoitti:

Enpä keksi erimielisyyttä mistään. Kutterstaagissa pidän kovantuulen jibin tai myrskyfokan aina valmiina hänkseissä. Teetin pitkiä purjepusseja juuri mutta aallot vei mennessään. Vaatii vielä kehittelyä. Piissä oloa en ole koskaan kokeillut pelkällä isolla mutta muuten tuttu tekniikka. Silloin kun veneen kaatuminen alkaa olla riski niin kuvittelen ajelehtivani jarrutettuna pelkällä takilalla mieluummin kuin yrittämällä piissä oloa. Kun pienin purje on liikaa niin meno menee villiksi. Myrskyfokan olisin varmaan saanut alas mutta yksin ison laskemiseen kokonaan en keksinyt keinoa vaikka mieli teki. En tiedä nytkään miten sen saisi parhaiten alas

Lue lisää

Kiitoksia kaikille vastanneille erittäin hyvistä kommenteista! Näitä ikävä kyllä harvoin tälläpalstalla näkee! Oletko Seppomartti sitten kuitenkin yksin seilaamassa LL:ää takaisin päin?

piistä kirjoitti:

Eikö purje lepata kun vene on piissä pelkällä isopurjeella? Ei taida mikään purje kestää piissä oloa paria tuntia pitempään ja purjehduskelpoisuutensa purje menettää jo viidessä minuutissa.

Lue lisää

Oletko kokeillut? Kun pohjaan reivattu isopurje tai trysail on skuutattu tiukkaan, vene ajaa yleensä lähes luovikulmaa hidasta vauhtia eikä purje lepata. Se ei tee vendoja. Miten purje muka menisi pilalle 5 min:ssa. Pisin aika, jonka olen P.Atlantilla maannut piissä oli n. 20 tuntia.

Metodi ei todellakaan ole keksimäni, vaan on perinteinen ja paljon käytetty. Se mainitaan mm. Eric Hiscockin kirjoissa. Sinun kannattaisi lukea myös Peter Bruce:n kuuluisa kirja "Heavy weather sailing" ennenkuin lähdet merille. Tsekkasin, että ko kirjan esipuheessa Sir Peter Blake kertoo hurrikaani Davidista selviämisestään ja toteaa pelkän trysailin olleen parempi ratkaisu kuin pelkän myrskyfokan. Myrskyfokan käyttö edellyttää ruorimiestä kannella, kun pelkällä trysaililla veneen saattoi jättää yksikseen ja mieheistö voi pystytellä suojassa sisällä. Kun vene on piissä sen keulan tulisi pysyä n.
50°:ssa tuuleen. Siihen kaikki eväköliveneet eivät pysty johtuen vedenalaisen lateraalipinnan vähäisyydestä.

Trysail on turvallisempi myrskyssä kuin pohjaan reivattu iso, joka on riippuvainen puomista ja jossa on lattoja.

Ehkäpä sinun veneesi onkin juuri sellainen joka ei pysy piissä, vaan purjeesi alkavat lepattaa?

Valtasköne kirjoitti:

Kiitoksia kaikille vastanneille erittäin hyvistä kommenteista! Näitä ikävä kyllä harvoin tälläpalstalla näkee! Oletko Seppomartti sitten kuitenkin yksin seilaamassa LL:ää takaisin päin?

Lue lisää

Oma r-alkuinen tuulimittaristo ei toiminut jälleen kerran. Eiran miehistöltä Hortassa kuulin heidän mitanneen 45 kts tuulta. Kyllä kahteen pekkaan tultiin yli paluumatka vajaa 2800 mpk. Mainitussa tilanteessa kuitenkin vain yksi oli toimintakunnossa kannella ja vene tiiviinä kuin pullo. Mutta ison poisottaminen jäi arvoitukseksi jos sen jättää liian myöhäiseksi kuten silloin.

Seppomartti kirjoitti:

Onko jollakulla kokemusta ajoankkurin käytöstä purjeveneessä? Paljon puhutaan mutta kovasti epäilen koko konsepti. Keulasta en laskisi mistään hinnasta mitään jarruttavaa. Ehkä perästä sen jälkeen jos pitkillä köysillä ei toivottua jarrututusta saada aikaiseksi. Ensi kerran 50 v. purjehtineena jouduin muutama päivä sitten Atlantilla harkitsemaan kaikkien purjeiden laskemista ja takilalla purjehtimista kun pohjaan reivattu iso ainoana rättinä oli liian iso. Ei tullut mieleenkään käyttää aina mukana oleva ajoankkuria. Milloinka sitä pitäisi käyttää? Ei kai niissä oloissa voi kuvitella veneen pysyvän paikallaan. Pelkällä reivatulla isolla surffiennätus oli 14.7 kts ja kaksinumeroiset luvut joka aallosta. Hidastaa voisi muttei pysäyttää.

Lue lisää

Ajoankkuria perästä käytetään hidastamaan veneen vauhtia. Sen tarve tietysti riippuu veneestä. Jotkut veneet muuttuvat nopeuden kasvaessa vaikeammin hallittaviksi kuin toiset.

Keulasta laskettava ajoankkuri, jonka tarkoitus lienee pitää keula tuulessa, on minullekin vähän hämärä juttu.

Joakim_ kirjoitti:

Mikä katsastus vaatii ajoankkurin purjeveneeseen? Ei ainakaan SPV:n edes 1 eli avomeriluokkaan: http://www.purjehtija.fi/tiedostot/KATSASTUSKOHTEET- JA VARUSTEET.pdf

Lue lisää

Ajoankkuri on pakollinen varuste _moottoriveneiden_ katsastusluokassa 1 ja suositeltava luokassa 2. (Aikaisemmin se oli pakollinen luokissa 1 ja 2 ja suositeltava luokassa 3.) Purjeveneiden katsastusvarusteisiin ajoankkuri ei kuulu, koska yleensä on muita keinoja hidastaa ajautumista.

Monet kokeneet purjehtijat, mm. Bernard Moitessier kirjassa La longue route, ovat sitä mieltä, että ajoankkurin laskeminen keulasta on vihoviimeinen temppu, koska silloin vene asettuu jokseenkin poikittain aaltoihin nähden ja kaatumisen vaara on suuri.

Seppomartti kirjoitti:

Enpä keksi erimielisyyttä mistään. Kutterstaagissa pidän kovantuulen jibin tai myrskyfokan aina valmiina hänkseissä. Teetin pitkiä purjepusseja juuri mutta aallot vei mennessään. Vaatii vielä kehittelyä. Piissä oloa en ole koskaan kokeillut pelkällä isolla mutta muuten tuttu tekniikka. Silloin kun veneen kaatuminen alkaa olla riski niin kuvittelen ajelehtivani jarrutettuna pelkällä takilalla mieluummin kuin yrittämällä piissä oloa. Kun pienin purje on liikaa niin meno menee villiksi. Myrskyfokan olisin varmaan saanut alas mutta yksin ison laskemiseen kokonaan en keksinyt keinoa vaikka mieli teki. En tiedä nytkään miten sen saisi parhaiten alas

Lue lisää

"Myrskyfokan olisin varmaan saanut alas mutta yksin ison laskemiseen kokonaan en keksinyt keinoa vaikka mieli teki. En tiedä nytkään miten sen saisi parhaiten alas "

Tuollainen rullapurjeveneilijöiden ongelma, fiksu purjehtia koettaa aina säästää isopurjetta, koska jos purjehtii irtopurjeilla, niin keulapurjeita on veneessä useampi, mutta on vain yksi isopurje. Siispä myrksytuulissa meillä menee iso alas hetimiten ja matka jatkuu sopivan kokoisella keulapurjeella.

Pari kommenttia:

1) "Heavy Weather Sailing" nimisen kirjan kirjoittaja/toimittaja on Peter Bruce. Kirjan kustantaja on Adlar Coles Nautical, London. Mr. Adlar Coles on kirjoittanut "Heavy Weather Sailing" kirjaan luvut "North Sea Gale" ja "A variety of storms and weather phenomena, 1938-1997". Nimimerkki .. ..272:n lausetta en satu muistamaan. Kirjassa on paljon tärkeämpiä ohjeita!
Kyseinen kirja kannattaa muuten lukea!

2) Jos "esim Itämerellä kauniissa kesäsäässä" haluaa pitää lounastauon ja pysäyttää veneen siksi ajaksi, ehdottomasti yksinkertaisinta on laittaa se piihin: tee venda, mutta jätä keulapurje entiselle halssille tiukasti skuutattuna ja isopurje tiukalla, lukitse peräsin sivulle. Vene pysyy lähes paikallaan, purjeet eivät hakkaa eikä vene vaapu aallokossa niinkuin se tekee purjeet laskettuina.
En voi ymmärtää, että joku viitsisi virittää ajoankkurin lounastaukoa varten. Olisikohan kyseessä keksitty juttu tai liian vähäinen purjehduskokemus? Toisaalta en ymmärrä sitäkään, miksi joku haluaa hankkia ajoankkurin Itämeren kesäretkeilyä varten.

olipa outo ohje! kirjoitti:

Pari kommenttia:

1) "Heavy Weather Sailing" nimisen kirjan kirjoittaja/toimittaja on Peter Bruce. Kirjan kustantaja on Adlar Coles Nautical, London. Mr. Adlar Coles on kirjoittanut "Heavy Weather Sailing" kirjaan luvut "North Sea Gale" ja "A variety of storms and weather phenomena, 1938-1997". Nimimerkki .. ..272:n lausetta en satu muistamaan. Kirjassa on paljon tärkeämpiä ohjeita!
Kyseinen kirja kannattaa muuten lukea!

2) Jos "esim Itämerellä kauniissa kesäsäässä" haluaa pitää lounastauon ja pysäyttää veneen siksi ajaksi, ehdottomasti yksinkertaisinta on laittaa se piihin: tee venda, mutta jätä keulapurje entiselle halssille tiukasti skuutattuna ja isopurje tiukalla, lukitse peräsin sivulle. Vene pysyy lähes paikallaan, purjeet eivät hakkaa eikä vene vaapu aallokossa niinkuin se tekee purjeet laskettuina.
En voi ymmärtää, että joku viitsisi virittää ajoankkurin lounastaukoa varten. Olisikohan kyseessä keksitty juttu tai liian vähäinen purjehduskokemus? Toisaalta en ymmärrä sitäkään, miksi joku haluaa hankkia ajoankkurin Itämeren kesäretkeilyä varten.

Lue lisää

Joo... Kirja on luettu, mutta siteerattu lause on tuntematon.

Ankkurin laskeminen ilman ankkuroitia on... jännittävää?

Piissä makaaminen on normaalia toimintaa muutama kerta vuodessa ruokailun, lepäämisen tms takia. Viimeksi noin viikko sitten reilussa myötätuulessa Kanarian pohjoisosaan saapuessa. Pimeä rannikko ja reilu aallokko 199mpk päivämatkan jälkeen. Miehistö nukkui makeasti koko aamuyön kunnes valkeni kun vene oli piissä.
Alkuperrtäiseen aiheeseen eli ajoankkuriin löytyy kokeiluperäistä tietoa tämän vuoden die Yachtin artikkelista. Tutkivat veneen ajautumista ja heiluntaliikkeiden voimakuutta F7-8 kelissä Bava 34:llä eri purjesysteemeillä ja pelkällä takilalla. Samalla kokeilivat ajoankkuria keulasta tai perästä roikotettuna. EI MITÄÄN VAIKUTUSTA. Toisaalta on muuta tietoa monen droguen pitkän köyden toimivuudesta.

seppomartti kirjoitti:

Piissä makaaminen on normaalia toimintaa muutama kerta vuodessa ruokailun, lepäämisen tms takia. Viimeksi noin viikko sitten reilussa myötätuulessa Kanarian pohjoisosaan saapuessa. Pimeä rannikko ja reilu aallokko 199mpk päivämatkan jälkeen. Miehistö nukkui makeasti koko aamuyön kunnes valkeni kun vene oli piissä.
Alkuperrtäiseen aiheeseen eli ajoankkuriin löytyy kokeiluperäistä tietoa tämän vuoden die Yachtin artikkelista. Tutkivat veneen ajautumista ja heiluntaliikkeiden voimakuutta F7-8 kelissä Bava 34:llä eri purjesysteemeillä ja pelkällä takilalla. Samalla kokeilivat ajoankkuria keulasta tai perästä roikotettuna. EI MITÄÄN VAIKUTUSTA. Toisaalta on muuta tietoa monen droguen pitkän köyden toimivuudesta.

Lue lisää

Mielenkiinnosta, miten varaudutte muun meriliikenteen varalle piissä nukkuessanne? Tähystääkö joku jatkuvasti vai saako kaikki oikeasti unenpäästä kiinni noin?

Syvässä vedessä väylien ulkopuolella on melko turvallista, mutta käytetättekö esim gps:n proximity-varoituksia tms. kun ankkurihälytys ei pelitä tuossa käytössä?

Mites valojen kanssa? Onko teillä piissä ajovalot vai ankkurivalo päällä?

Onko muita näkökulmia aiheeseen?

Mitkä valot piissä? Vene on kulussa vaikkakin hitaasti. Minusta ainoa oikea valo on kulkuvalo. Ankkurivalo on väärin -tosin laivat sen pystyy päättelemään veden syvyydestä. Tuskin kukaan ankkuroi 2-6 kilometrin syvyyteen.
Tähystys? Totta kai tähystetään sen verran kuin silmällä näkee. Tutka, tutkanpaljastaja, ais ja muu tekniikka apuna.
Laahusankkuri ja vanavesi estää aaltojen "breikkaamisen"?. Jopas nyt jotain!. Et ole tainnut nähdä valtameren aaltoja kertaakaan, jos kuvittelet voivasi estää niiden murtumisen. Lisää samaan kalupakkiin: sardiinipurkkiin pieni reikä ja takakaiteeseen. Tai wc- pumpun kautta ruokaöljyä.

Seppomartti kirjoitti:

Mitkä valot piissä? Vene on kulussa vaikkakin hitaasti. Minusta ainoa oikea valo on kulkuvalo. Ankkurivalo on väärin -tosin laivat sen pystyy päättelemään veden syvyydestä. Tuskin kukaan ankkuroi 2-6 kilometrin syvyyteen.
Tähystys? Totta kai tähystetään sen verran kuin silmällä näkee. Tutka, tutkanpaljastaja, ais ja muu tekniikka apuna.
Laahusankkuri ja vanavesi estää aaltojen "breikkaamisen"?. Jopas nyt jotain!. Et ole tainnut nähdä valtameren aaltoja kertaakaan, jos kuvittelet voivasi estää niiden murtumisen. Lisää samaan kalupakkiin: sardiinipurkkiin pieni reikä ja takakaiteeseen. Tai wc- pumpun kautta ruokaöljyä.

Lue lisää

Mitkä valot piissä?

Seppomartin mielestä "ainoa oikea valo on kulkuvalo".

En ole samaa mieltä. Esitän kaksi perustelua sille, miksi olen pitänyt piissä maston topin ankkurivaloa enkä kulkuvaloja:
1. Piissä veneen keula osoittaa ehkä 60 astetta tuulen silmästä, mutta veneen kulkusuunta on hidasta ajelehtimista myötätuuleen. Käytännössä vene on ohjailukyvytön niinkuin myös "lying-a-hull" ajelehtiessa (joka on toinen myrskytatiikka). Vastaako kulkuvalojen käyttö tässä tilanteessa niiden käyttötarkoitusta väistämissääntöjen mukaisesti?
2. Jokainen purjehtija tietää, että pelkkä punainen tai vihreä valo erottuu avomerellä paljon heikommin kuin valkoinen. Tarkoitushan on tulla nähdyksi tavalla tai toisella huonoissa olosuhteissa, jossa venettä ei ohjata. Joillakin, varsinkin jenkkipurjehtijoilla, on tällaisia tilanteita varten maston topissa "anti-collision light", valkoinen vilkkuvalo, - vaikka se ei olekaan colregsin mukainen. Byrokratiaa tärkeämpää on tulla havaituksi! Omassa veneessäni on myös kiinteä tutkaheijastin mastossa (Echomax).

valot piissä? kirjoitti:

Mitkä valot piissä?

Seppomartin mielestä "ainoa oikea valo on kulkuvalo".

En ole samaa mieltä. Esitän kaksi perustelua sille, miksi olen pitänyt piissä maston topin ankkurivaloa enkä kulkuvaloja:
1. Piissä veneen keula osoittaa ehkä 60 astetta tuulen silmästä, mutta veneen kulkusuunta on hidasta ajelehtimista myötätuuleen. Käytännössä vene on ohjailukyvytön niinkuin myös "lying-a-hull" ajelehtiessa (joka on toinen myrskytatiikka). Vastaako kulkuvalojen käyttö tässä tilanteessa niiden käyttötarkoitusta väistämissääntöjen mukaisesti?
2. Jokainen purjehtija tietää, että pelkkä punainen tai vihreä valo erottuu avomerellä paljon heikommin kuin valkoinen. Tarkoitushan on tulla nähdyksi tavalla tai toisella huonoissa olosuhteissa, jossa venettä ei ohjata. Joillakin, varsinkin jenkkipurjehtijoilla, on tällaisia tilanteita varten maston topissa "anti-collision light", valkoinen vilkkuvalo, - vaikka se ei olekaan colregsin mukainen. Byrokratiaa tärkeämpää on tulla havaituksi! Omassa veneessäni on myös kiinteä tutkaheijastin mastossa (Echomax).

Lue lisää

Piissä ajelehtiessa pitäisi oikeastaan käyttää kahta päällekkäin olevaa punaista valoa.

Seppomartti kirjoitti:

Mitkä valot piissä? Vene on kulussa vaikkakin hitaasti. Minusta ainoa oikea valo on kulkuvalo. Ankkurivalo on väärin -tosin laivat sen pystyy päättelemään veden syvyydestä. Tuskin kukaan ankkuroi 2-6 kilometrin syvyyteen.
Tähystys? Totta kai tähystetään sen verran kuin silmällä näkee. Tutka, tutkanpaljastaja, ais ja muu tekniikka apuna.
Laahusankkuri ja vanavesi estää aaltojen "breikkaamisen"?. Jopas nyt jotain!. Et ole tainnut nähdä valtameren aaltoja kertaakaan, jos kuvittelet voivasi estää niiden murtumisen. Lisää samaan kalupakkiin: sardiinipurkkiin pieni reikä ja takakaiteeseen. Tai wc- pumpun kautta ruokaöljyä.

Lue lisää

Ei tosiaan ole henk koht kokemusta, joten siinä olet kyllä oikeassa että lukemani tekstin perusteella kommentoin.

Kuitenkin ilmeisen arvostettujen purjehtijoiden kokemuksista luin aiheesta. Linkissä kohta kirjaan jossa tätä mm selitetään.

http://books.google.fi/books?id=hsZMIboRwbAC&pg=PA112&lpg=PA112&dq=heave-to von karman vortex street&source=bl&ots=g4mECJGyg0&sig=3nvAKMUnjgkheZxFujG5gDa6hM8&hl=en&sa=X&ei=S8aNUqmHAcWs4ATIroC4Cg&ved=0CDkQ6AEwAg#v=onepage&q=heave-to von karman vortex street&f=false

Newbiesailor kirjoitti:

Ei tosiaan ole henk koht kokemusta, joten siinä olet kyllä oikeassa että lukemani tekstin perusteella kommentoin.

Kuitenkin ilmeisen arvostettujen purjehtijoiden kokemuksista luin aiheesta. Linkissä kohta kirjaan jossa tätä mm selitetään.

http://books.google.fi/books?id=hsZMIboRwbAC&pg=PA112&lpg=PA112&dq=heave-to von karman vortex street&source=bl&ots=g4mECJGyg0&sig=3nvAKMUnjgkheZxFujG5gDa6hM8&hl=en&sa=X&ei=S8aNUqmHAcWs4ATIroC4Cg&ved=0CDkQ6AEwAg#v=onepage&q=heave-to von karman vortex street&f=false

Lue lisää

Kannattaa toisiaan perehtyä Pardleyn kokemuksiin laskuvarjoankkurista (= suuri!). Ei taida olla kenelläkään tämän palstan kirjoittajalla yhtä paljon kokemusta kovista myrskyistä. Ei ainakaan minulla...

valot piissä? kirjoitti:

Mitkä valot piissä?

Seppomartin mielestä "ainoa oikea valo on kulkuvalo".

En ole samaa mieltä. Esitän kaksi perustelua sille, miksi olen pitänyt piissä maston topin ankkurivaloa enkä kulkuvaloja:
1. Piissä veneen keula osoittaa ehkä 60 astetta tuulen silmästä, mutta veneen kulkusuunta on hidasta ajelehtimista myötätuuleen. Käytännössä vene on ohjailukyvytön niinkuin myös "lying-a-hull" ajelehtiessa (joka on toinen myrskytatiikka). Vastaako kulkuvalojen käyttö tässä tilanteessa niiden käyttötarkoitusta väistämissääntöjen mukaisesti?
2. Jokainen purjehtija tietää, että pelkkä punainen tai vihreä valo erottuu avomerellä paljon heikommin kuin valkoinen. Tarkoitushan on tulla nähdyksi tavalla tai toisella huonoissa olosuhteissa, jossa venettä ei ohjata. Joillakin, varsinkin jenkkipurjehtijoilla, on tällaisia tilanteita varten maston topissa "anti-collision light", valkoinen vilkkuvalo, - vaikka se ei olekaan colregsin mukainen. Byrokratiaa tärkeämpää on tulla havaituksi! Omassa veneessäni on myös kiinteä tutkaheijastin mastossa (Echomax).

Lue lisää

Vene ei ole piissa ohjailukyvyton. Kyn valitsee styyrpuurin halssin niin muut ovat periaatteessa vaistamisvelvollisia. Siksi pentteri on klassisesti oluut paapuurin puolella, ettñ saa kokkaillka. Tamakin on unohtunut nykyaan.

seppomartti kirjoitti:

Vene ei ole piissa ohjailukyvyton. Kyn valitsee styyrpuurin halssin niin muut ovat periaatteessa vaistamisvelvollisia. Siksi pentteri on klassisesti oluut paapuurin puolella, ettñ saa kokkaillka. Tamakin on unohtunut nykyaan.

Lue lisää

"Vene ei ole piissä ohjailukyvytön"??

Kerroit seppomartti myös SB-halssista piissä väistämissäännön kannalta. Itselläni on eri käsitys siitäkin. Pohjoisen pallonpuoliskon trooppisiin myrskyihin joutuessa pidettiin viisaimpana jäädä piihin SB-halssilla, jotta purjealus ei ajautuisi matalapaineen vaarallisimpaan segmenttiin. Kysymys ei siis ollutkaan alusten väistämissäännöistä, vaan myrskyn silmän välttämisestä. Muistanko oikein, että "Ocean Passages for the World" klassikkokirjassa kerrottiin tämä historiallinen taustatieto SB-halssille piissä?

Käytännössä ohjailukyky piissä ei mielestäni ole niinkuin esitit. Kun oma veneeni on piissä, se ajelehtii hiljalleen eikä peräsimen asento vaikuta kulkusuuntaan. Kun palautan ohjailuvauhdin ja ohjauskyvyn panemalla purjeen/purjeet vetoon, veneeni ei enää ole piissä.

Kerronpa oman käytännön esimerkin piissä olosta. Tasmanian mereltä lähestyvään matalapaineeseen liittyi laaja ukkosrintama joka Russel Radion SSB-lähetyksen mukaan oli pysähtynyt Uuden Kaledonian lähelle. Olin 5 vrk aikaisemmin lähtenyt Opuasta kohti Uutta Kaledoniaa, kuten useimmat Russel Radion kanssa radioyhteydessä olleet veneet. Näistä omaa venettäni lähin oli autralialaisvene n. 80 mpk päässä, sekin piihin pysähtyneenä. Yöllä rankkasateessa ja merenkäynnissä näkyvyys oli joitakin metrejä, käytännössä olematon. Pelkkä tiukkaan skuutattu trysail oli ylhäällä. Sillä vene pysyi piissä. Sprayhood oli kääritty kokoon, ettei repeäisi. Luukun salvat pidettiin kiinni, maattiin myrskypunkissa, kuunneltiin ukkosen jylinää ja tuulen vonkumista, rankkasateen piiskausta, rysäyksiä ja kannen yli meneviä kuohuja. TWS pysytteli 40kn tasolla, ei onneksi koventunut. Tutkahälytys oli päällä ja kirkas LED-ankkurivalo paloi topissa. Eipä mieleen tullut yhtäkään järkevää syytä kököttää valjaissa istuinlaatikossa. Kuka siinä tilanteessa pilkkopimeässä näkisi millä halssilla mikin vene piissä makasi? Seuraavana aamuna säärintama oli ohi, laitettiin aamupala ja ruvettiin taas seilaamaan. Rikoinko ankkurivalon käytöllä colregsiä, kun en yöllä pitänyt kulkuvaloja eikä veneeni mastossa ollut kahta punaista valoa ohjailukyvyttömyyden osoittamiseksi? Byrokratia ei voi olla tärkeämpi kuin turvallisuusnäkökohdat käytännössä!

valoleikkiä piissä kirjoitti:

"Vene ei ole piissä ohjailukyvytön"??

Kerroit seppomartti myös SB-halssista piissä väistämissäännön kannalta. Itselläni on eri käsitys siitäkin. Pohjoisen pallonpuoliskon trooppisiin myrskyihin joutuessa pidettiin viisaimpana jäädä piihin SB-halssilla, jotta purjealus ei ajautuisi matalapaineen vaarallisimpaan segmenttiin. Kysymys ei siis ollutkaan alusten väistämissäännöistä, vaan myrskyn silmän välttämisestä. Muistanko oikein, että "Ocean Passages for the World" klassikkokirjassa kerrottiin tämä historiallinen taustatieto SB-halssille piissä?

Käytännössä ohjailukyky piissä ei mielestäni ole niinkuin esitit. Kun oma veneeni on piissä, se ajelehtii hiljalleen eikä peräsimen asento vaikuta kulkusuuntaan. Kun palautan ohjailuvauhdin ja ohjauskyvyn panemalla purjeen/purjeet vetoon, veneeni ei enää ole piissä.

Kerronpa oman käytännön esimerkin piissä olosta. Tasmanian mereltä lähestyvään matalapaineeseen liittyi laaja ukkosrintama joka Russel Radion SSB-lähetyksen mukaan oli pysähtynyt Uuden Kaledonian lähelle. Olin 5 vrk aikaisemmin lähtenyt Opuasta kohti Uutta Kaledoniaa, kuten useimmat Russel Radion kanssa radioyhteydessä olleet veneet. Näistä omaa venettäni lähin oli autralialaisvene n. 80 mpk päässä, sekin piihin pysähtyneenä. Yöllä rankkasateessa ja merenkäynnissä näkyvyys oli joitakin metrejä, käytännössä olematon. Pelkkä tiukkaan skuutattu trysail oli ylhäällä. Sillä vene pysyi piissä. Sprayhood oli kääritty kokoon, ettei repeäisi. Luukun salvat pidettiin kiinni, maattiin myrskypunkissa, kuunneltiin ukkosen jylinää ja tuulen vonkumista, rankkasateen piiskausta, rysäyksiä ja kannen yli meneviä kuohuja. TWS pysytteli 40kn tasolla, ei onneksi koventunut. Tutkahälytys oli päällä ja kirkas LED-ankkurivalo paloi topissa. Eipä mieleen tullut yhtäkään järkevää syytä kököttää valjaissa istuinlaatikossa. Kuka siinä tilanteessa pilkkopimeässä näkisi millä halssilla mikin vene piissä makasi? Seuraavana aamuna säärintama oli ohi, laitettiin aamupala ja ruvettiin taas seilaamaan. Rikoinko ankkurivalon käytöllä colregsiä, kun en yöllä pitänyt kulkuvaloja eikä veneeni mastossa ollut kahta punaista valoa ohjailukyvyttömyyden osoittamiseksi? Byrokratia ei voi olla tärkeämpi kuin turvallisuusnäkökohdat käytännössä!

Lue lisää

Yritin vielä löytää selityksiä sille, miksi pentteri perinteisesti sijoitettiin purjeveneen vasemmalle kyljelle.

Historiallisesti termi starboard (styyrpuuri) tuli siitä, että purjealusta ohjattiin perässä olevalla streerboard-lavalla. Steerboard-lapa oli veneen oikeassa kyljessä. Kun paatti oli satamassa, vastakkainen kylki pantiin sataman kaijaa vasten, ettei ohjauslapa vaurioituisi. Siksi sataman (=port) puoleinen kylki nimettiin port-sideksi. Sataman puoleisella (paapuurin) sivulla oli myös port-hole aukot, jotka suljettiin merellä. Oli luonnollista, että “galley” eli kabyysi tai pentteri oli sataman puolella.

Löysin myös selityksen, että ruokaa laitellessa tähystys oli yleensä heikompaa ja siksi paatti kannatti pitää styyran halssilla ruuan valmistuksen tai teen keiton aikana. Pentterin ääressä oli helpompi hääräillä, kun se oli tuulen alapuoleisella sivulla eikä keittiöhommien aikana tarvinnut väistellä muita paatteja.

Kirjatietoa kyllä löytyy useasta lähteestä myös siitä, miksi pohjoisen pallonpuoliskon myrskyissä styyran halssi piissä on parempi ja vastavasti eteläisellä pallonpuoliskolla paaran halssi. Näillä myrskykeskuksen vaarallisen sektorin välttämisillä ei ehkä sittenkään ollut yhteyttä pentteriperinteeseen.

Ehkä joku haluaa täydentää tai korjata seppomartin ja minun esittämiäni historioita.

valoleikkiä piissä kirjoitti:

"Vene ei ole piissä ohjailukyvytön"??

Kerroit seppomartti myös SB-halssista piissä väistämissäännön kannalta. Itselläni on eri käsitys siitäkin. Pohjoisen pallonpuoliskon trooppisiin myrskyihin joutuessa pidettiin viisaimpana jäädä piihin SB-halssilla, jotta purjealus ei ajautuisi matalapaineen vaarallisimpaan segmenttiin. Kysymys ei siis ollutkaan alusten väistämissäännöistä, vaan myrskyn silmän välttämisestä. Muistanko oikein, että "Ocean Passages for the World" klassikkokirjassa kerrottiin tämä historiallinen taustatieto SB-halssille piissä?

Käytännössä ohjailukyky piissä ei mielestäni ole niinkuin esitit. Kun oma veneeni on piissä, se ajelehtii hiljalleen eikä peräsimen asento vaikuta kulkusuuntaan. Kun palautan ohjailuvauhdin ja ohjauskyvyn panemalla purjeen/purjeet vetoon, veneeni ei enää ole piissä.

Kerronpa oman käytännön esimerkin piissä olosta. Tasmanian mereltä lähestyvään matalapaineeseen liittyi laaja ukkosrintama joka Russel Radion SSB-lähetyksen mukaan oli pysähtynyt Uuden Kaledonian lähelle. Olin 5 vrk aikaisemmin lähtenyt Opuasta kohti Uutta Kaledoniaa, kuten useimmat Russel Radion kanssa radioyhteydessä olleet veneet. Näistä omaa venettäni lähin oli autralialaisvene n. 80 mpk päässä, sekin piihin pysähtyneenä. Yöllä rankkasateessa ja merenkäynnissä näkyvyys oli joitakin metrejä, käytännössä olematon. Pelkkä tiukkaan skuutattu trysail oli ylhäällä. Sillä vene pysyi piissä. Sprayhood oli kääritty kokoon, ettei repeäisi. Luukun salvat pidettiin kiinni, maattiin myrskypunkissa, kuunneltiin ukkosen jylinää ja tuulen vonkumista, rankkasateen piiskausta, rysäyksiä ja kannen yli meneviä kuohuja. TWS pysytteli 40kn tasolla, ei onneksi koventunut. Tutkahälytys oli päällä ja kirkas LED-ankkurivalo paloi topissa. Eipä mieleen tullut yhtäkään järkevää syytä kököttää valjaissa istuinlaatikossa. Kuka siinä tilanteessa pilkkopimeässä näkisi millä halssilla mikin vene piissä makasi? Seuraavana aamuna säärintama oli ohi, laitettiin aamupala ja ruvettiin taas seilaamaan. Rikoinko ankkurivalon käytöllä colregsiä, kun en yöllä pitänyt kulkuvaloja eikä veneeni mastossa ollut kahta punaista valoa ohjailukyvyttömyyden osoittamiseksi? Byrokratia ei voi olla tärkeämpi kuin turvallisuusnäkökohdat käytännössä!

Lue lisää

Matalan keskuksen liikkuessa tuuli ja aalto tulevat hieman eri suunnista. Vene on rauhallisempi piissä, kun halssi valitaan siten, että keula on paremmin suoraan aaltoa kohden.

Pohjoisella pallonpuoliskolla matalan kulkusuunnassa etuoikea segmentti on se pahin ja tällä segmentillä vene on piissä paraiten SB-halssilla.

HÖH!

Yleensä pyritään ääsemään mahdollisimman kovaa

Kaljakorin laahaaminen veneen perässä ei varmaankaan ollut varustesuosituksesi uusille pallonkiertäjille. Nykyaikana tölkkipakkaukset ovat reissuilla kätevämpiä ;-)

Jos laahusankkurin (drogue) ottaa vakavammin, voi harkita pieneen tilaan mahtuvaa laahusta. “Series-drogue”-laahusankkurin teko-ohjeet on tässä videossa:
http://www.youtube.com/watch?v=L23MdzCbx2Y

http://www.seriesdrogue.com/vs/
Tässä artikkelissa on U.S. Coast Guardin raportteihin perustuvia ohjeita ja Steve Dashew:n kommentteja.
Suositus eväköliseen purjeveneeseen oli series-drogue mieluummin kuin laskuvarjoankkuri. Jos oikein ymmärsin, kumpikin olisi laskettava aina purjeveneen perästä, ei keulasta!! Veneen rakenteiden on kestettävä perän yli murtuvan aallot. Tositilanteessa series-drogue on laskuvarjoankkuria nopeampi ja helpompi käyttää, kun aallot alkavat murtua. Steve Dashew:n mukaan veneen laittaminen piihin on vaihtoehto keulasta laskettavalle ajoankkurille eikä kumpikaan ole murtuvissa aalloissa yhtä tehokas broachin estäjä kuin perästä laskettaja sarjalaahus.