Miksi Adventtikirkossa olevat ihmiset, jotka pitää itseään kaikkitietävänä ja varmoja siitä, että tämä seurakunta on ainoa tie taivaaseen ovat pahimpia vastuunpakoilijoita varsinkin silloin kun ovat tehneet vääryyttä, jotain ihmistä kohtaan, niin he ei pyydä anteeksi aiheuttamaansa vääryyttä? Olettavatkohan he, että he ovat Jumalasta seuraavia, joiden ei tarvitse pyytää anteeksi keneltäkään vaan heiltä on pyydettävä anteeksi jos he ovat tehneet vääryyttä ihmisille esim. valehdelleet huijanneet ja "puukottandeen seurakuntaisia selkään"??? Onko sitten niin, että näennäinen hurskaus piiloutuu omahyväisyyteen ahneuteen ylpeyteen, jotka on pahempia syntejä kuin juoppous raamatun mukaan???
Onko seurakunnan jäsenistä puolet jotenkin neuroottisia, jotka ovat tulleet seurakuntaan hakemaan itselleen kiitosta ja kunniaa, välittämättä siitä miten epäoikeudenmukaisesti he ovat kohdelleet seurakunnassa olevia veljiä tai sisaria. Itse olen pettynyt siihen, että asiat joita uskouduin joillekin seurakuntalaisille, niin niistä tuli yleinen salaisuus koko seurakunnassa. Ja siihen kun autoin rahallisesti erästä seurakuntaan tullutta ihmistä niin jouduin hänen velkojensa maksumieheksi ja sain tästä hyvästä kaikenlisäksi pahan nimen palkakseni?
Eräs henk.koht. lähetystyötä tekevä ihminen, joka riepotteli kaikkia arkaluontoisia asioitani seurakunnassa ja paikkakunnallani, pilasi minun mainetta ehkä kateuksissaan? Niin minun olisi seurakuntalaisten mielestä pitänyt häneltä pyytää anteeksi? Riita käännettiin minun syyksi, josi kieroa touhua??? Onko hän sitten niin "pyhä", että häneltä olisi pyydettävä anteeksi kun hän aiheuttaa lähimmäisen elämään paljon hallaa???
Missä on rehti selkäsuoraisuus, joka aidosti uskoon tulleella ihmisellä pitäisi olla!? Joka ei toimi raamatun ohjeiden mukaan niin hänen uskonsa on täysin turhaa, ja tämä koskee myöskin saarnaajia ym. seurakunnan työntekijöitä, jotka ei elä opetustensa mukaan? Tänän seurakunnan jotkut ihmiset pilasivat elämäni täysin!!! Ei tavalliset ihmisetkään ole näin kaksinaamaisia!!!
Herätkää ja luopukaa synneistänne te jotka olette tähän seurakuntaan pyhällä kasteella kastettu, niin seurakunnan jäsenmääräkin voisi silloin lisääntyä!!!
Luopukoon vääryydestä se, joka Herran nimeä lausuu!
23
235
Vastaukset
- Amen tuolle
otsikolle. Hengellinen ylpeys on pahin synti mitä voi olla. Ikävä, että olet joutunut tuollaista kokemaan. Valitettavasti on niin, että kaikenlaista tapahtuu seurakunnassa ennen kuin Herra ottaa ohjat täysin käsiinsä ja puhdistaa seurakuntansa. Tätähän ei tietenkään kovin moni usko, että Herra tulisi näin tekemään. Kuulemme vain rauha ja turva -sanomia, eli se päivä tulee olemaan kauhea yllätys monelle.
Ellen White kyllä puhuu seulonnasta seurakunnassa. Hengellinen ylpeys on todellakin iso ongelma, koska sille tielle lähtevät eivät juuri takaisin Herran luo palaa.
- Fire
TimoFlink kirjoitti:
Ellen White kyllä puhuu seulonnasta seurakunnassa. Hengellinen ylpeys on todellakin iso ongelma, koska sille tielle lähtevät eivät juuri takaisin Herran luo palaa.
Seurakunnassamme on sellainen ihminen, joka tekee henk.koht. lähetystyötä eli ei ole siis mikään palkallinen työntekijä ja olen tuntenut hänet pitkään niiltäkin ajoilta kun hän ei ollut vielä seurakunnassa mukana. Hänen kauttaan on tullut joitakin ihmisiä seurakuntaan, mutta jotkut ovat eronneet seurakunnasta, koska tällä ihmisellä on tarve saada kiitosta työstään näiltä lähetyskohteiltaan. Usein hän sanoi näin, että kun hän sitäkin ihmistä sillätavalla auttoi, eikä saanut edes kiitosta palkakseen??
EIhän lähetystyötä voi tehdä tällä tavalla, että odottaa kiitosta lähetyskohteilta, koska monet maailmasta tulleet ovat usein hyvin rikkinäisiä ja kovia kokeneita ihmisiä. Ja vaikka he kritisoivatkin lähetystyntekijän työtä niin, eihän siitä pitäisi ottaa itseensä, koska kyse on silloin henkivaltojen taistelusta ei niinkään henkilöön kohdistuvana. Ja jollekinhan tällaisten ihmisten on purettava tuskaansa.
Minullekin kun hän teki erään palveluksen niin hän oli sanonut jälkeenpäin, että ei edes kiitosta saanut työstään, joka ei pitänyt paikkaansa, koska minulle ovat luontevia sanoja kiitos ja anteeksi, eli kiitin häntä tästä palveluksesta. Sitten hän oli kertonut minun arkaluontoisia asioita seurakunnassa ja paikkakunnalla, jossa silloin asuin. Kun sitten keskustelin hänen kanssaan puhelimessa, että miksi hän näin teki niin hän laittoi luurin kiinni eikä halunnut selvittää asiaa, joka on tosi raivostuttava piirre, että asia jää selvittämättä.
Kun mainitsin tästä asiasta toisille seurakuntalaisille niin he olivatkin sitä mieltä, että minun pitäisi häneltä pyytää anteeksi, vaikka en ollut edes riidan aiheuttaja??? Pitääkö minun pyytää häneltä anteeksi??? Mielestäni hän, joka tekee lähetystyötä niin hänen pitäisi käyttäytyä esimerkillisesti ja pitäisi olla myös vaitiolovelvollinen, jos joku hänelle uskoutuu? En ole pyytänyt häneltä anteeksi, koska mielestäni hänen täytyy oppia pyytämään anteeksi jos on rikkonut jotain ihmistä vastaan. Olen oppinut, että nöyrä saa olla, mutta ketään ihmistä ei tarvitse nöyristellä.
Eräs hänen lähetyskohteensa sitten väsyi tähän, että hänen piti pyytää tältä henk.koht.lähet.työntekijältä anteeksi, kun hän oli puhunut muunneltua totuutta tai muuten rikkonut tätä ihmistä vastaan ja hän erosi seurakunnasta. En oikein jaksa käsittää tällaista menettelyä, jos ihminen on oikeasti tullut uskoon niin miksi hän silloin enää käyttäytyy vilpillisesti? Lähetystyöntekijän pitäisi mielestäni olla rehellinen ja suoraselkäinen, niin että on valmis selvittämään asiat ihmisten kanssa, muuten hänen toimintansa muuttuu jotenkin kyseenalaiseksi. Kun näin hänet viimeksi niin hän vain katsoi minua halveksivasti? Vai olisko tässä kyseessä hengellinen ylpeys? Tällainen käyttäytyminen tekee seurakunnassa olemisen vastenmieliseksi, jossa pitäisi olla yksimielisyytta ja toisen ihmisen hyväksymistä sellaisena kuin hän on ja jokainen on oma persoona, jota pitäisi kunnioittaa.
Mutta onhan se niin, että eihän mikään seurakunta pelasta ihmistä, vaan se on Jumalan ja ihmisen välinen asia. - Fire
Fire kirjoitti:
Seurakunnassamme on sellainen ihminen, joka tekee henk.koht. lähetystyötä eli ei ole siis mikään palkallinen työntekijä ja olen tuntenut hänet pitkään niiltäkin ajoilta kun hän ei ollut vielä seurakunnassa mukana. Hänen kauttaan on tullut joitakin ihmisiä seurakuntaan, mutta jotkut ovat eronneet seurakunnasta, koska tällä ihmisellä on tarve saada kiitosta työstään näiltä lähetyskohteiltaan. Usein hän sanoi näin, että kun hän sitäkin ihmistä sillätavalla auttoi, eikä saanut edes kiitosta palkakseen??
EIhän lähetystyötä voi tehdä tällä tavalla, että odottaa kiitosta lähetyskohteilta, koska monet maailmasta tulleet ovat usein hyvin rikkinäisiä ja kovia kokeneita ihmisiä. Ja vaikka he kritisoivatkin lähetystyntekijän työtä niin, eihän siitä pitäisi ottaa itseensä, koska kyse on silloin henkivaltojen taistelusta ei niinkään henkilöön kohdistuvana. Ja jollekinhan tällaisten ihmisten on purettava tuskaansa.
Minullekin kun hän teki erään palveluksen niin hän oli sanonut jälkeenpäin, että ei edes kiitosta saanut työstään, joka ei pitänyt paikkaansa, koska minulle ovat luontevia sanoja kiitos ja anteeksi, eli kiitin häntä tästä palveluksesta. Sitten hän oli kertonut minun arkaluontoisia asioita seurakunnassa ja paikkakunnalla, jossa silloin asuin. Kun sitten keskustelin hänen kanssaan puhelimessa, että miksi hän näin teki niin hän laittoi luurin kiinni eikä halunnut selvittää asiaa, joka on tosi raivostuttava piirre, että asia jää selvittämättä.
Kun mainitsin tästä asiasta toisille seurakuntalaisille niin he olivatkin sitä mieltä, että minun pitäisi häneltä pyytää anteeksi, vaikka en ollut edes riidan aiheuttaja??? Pitääkö minun pyytää häneltä anteeksi??? Mielestäni hän, joka tekee lähetystyötä niin hänen pitäisi käyttäytyä esimerkillisesti ja pitäisi olla myös vaitiolovelvollinen, jos joku hänelle uskoutuu? En ole pyytänyt häneltä anteeksi, koska mielestäni hänen täytyy oppia pyytämään anteeksi jos on rikkonut jotain ihmistä vastaan. Olen oppinut, että nöyrä saa olla, mutta ketään ihmistä ei tarvitse nöyristellä.
Eräs hänen lähetyskohteensa sitten väsyi tähän, että hänen piti pyytää tältä henk.koht.lähet.työntekijältä anteeksi, kun hän oli puhunut muunneltua totuutta tai muuten rikkonut tätä ihmistä vastaan ja hän erosi seurakunnasta. En oikein jaksa käsittää tällaista menettelyä, jos ihminen on oikeasti tullut uskoon niin miksi hän silloin enää käyttäytyy vilpillisesti? Lähetystyöntekijän pitäisi mielestäni olla rehellinen ja suoraselkäinen, niin että on valmis selvittämään asiat ihmisten kanssa, muuten hänen toimintansa muuttuu jotenkin kyseenalaiseksi. Kun näin hänet viimeksi niin hän vain katsoi minua halveksivasti? Vai olisko tässä kyseessä hengellinen ylpeys? Tällainen käyttäytyminen tekee seurakunnassa olemisen vastenmieliseksi, jossa pitäisi olla yksimielisyytta ja toisen ihmisen hyväksymistä sellaisena kuin hän on ja jokainen on oma persoona, jota pitäisi kunnioittaa.
Mutta onhan se niin, että eihän mikään seurakunta pelasta ihmistä, vaan se on Jumalan ja ihmisen välinen asia.Olen todellakin ihmetellyt tällaista asiaa, että lähetystyöntekijä ei selvitä asioita ihmisten kanssa, koska hänen pitäisi olla näille lähetyskohteilleen esimerkkinä? Raamatussahan sanotaan monessa kohtaan, että ole luja ja rohkea!
Eihän Jumalan sanansaattaja voi olla vastuuta pakoileva pelkuri, vaan sellainen, joka selvittää aina riita-asiansa sellaisten kanssa, joiden kanssa on selvittämättömiä asioita, väärinkäsityksiä ja erimielisyyksiä ym. Mutta hän ei ollut ainoa vastuunpakoilija. Kyllä asiat pitäisi aina selvittää heti, eikä jäädä niitä hautomaan moniksi vuosiksi, niinkuin suomalaisilla on yleensä tapana.
Silloin lähetyskoteetkin saisivat tästä seurakunnasta rehdimmän kuvan, koska tässä seurakunnassahan pitäisi pyrkiä kaikkeen oikeudenmukaisuuteen.
Silloin seurakunnassa oleminen olisi helpompaa kaikille, kun ei jää hautomaan mitään epäselviä asioita, vaan ottaa ne heti käsittelyyn. Espanjalaiset ovat tällaisia, että he selvittävät asiat heti, joka on erittäin hyvä, koska riita-asia saattaa kuluttaa henkisesti molempia osapuolia ja jonka seurauksena voi olla jopa psykosomaattisia sairauksia.
Raamatussa selvästi sanotaan Jes 41:10,14 Älä arkana pälyile minä olen sinun Jumalasi. Siellä sanotaan myös,että Taivaseen ei pääse pelkurit, valehtelijat ei epäjumalanpalvelijat ym. - tuiki tavallista
TimoFlink kirjoitti:
Ellen White kyllä puhuu seulonnasta seurakunnassa. Hengellinen ylpeys on todellakin iso ongelma, koska sille tielle lähtevät eivät juuri takaisin Herran luo palaa.
Niinpä, Kun adventisti varastaa toiselta adventistilta puolison,..koska naisethan ovat vieteltävissä ( vrt. paratiisi)..niin kukaan ei mene tämän luokse ja sano: " Sinun on kuolemalla kuoltava, sen vaimon takia, jionka olet itsellesi ottanut, sillä hän on toisen miehen vaimo"!!
Ei mitään tällaista. Nämä avionrikkojat totuttavat aviorikoksensa adventistien hyväksyttäviksi..tunkemalla seurakuntaan, kokouksiin ja jopa srk virkoihin toisen aviopuolison kanssa. Kun aikaa kuluu, kukaan ei enää osaa erottaa hyvääpahasta ja pahaa hyvästä, eikä oikeaa väärästä, ja väärääoikeasta! - Fire
tuiki tavallista kirjoitti:
Niinpä, Kun adventisti varastaa toiselta adventistilta puolison,..koska naisethan ovat vieteltävissä ( vrt. paratiisi)..niin kukaan ei mene tämän luokse ja sano: " Sinun on kuolemalla kuoltava, sen vaimon takia, jionka olet itsellesi ottanut, sillä hän on toisen miehen vaimo"!!
Ei mitään tällaista. Nämä avionrikkojat totuttavat aviorikoksensa adventistien hyväksyttäviksi..tunkemalla seurakuntaan, kokouksiin ja jopa srk virkoihin toisen aviopuolison kanssa. Kun aikaa kuluu, kukaan ei enää osaa erottaa hyvääpahasta ja pahaa hyvästä, eikä oikeaa väärästä, ja väärääoikeasta!Valitettavasti tähän suuntaan ollaan menossa, että hyvä muuttuu pahaksi ja paha hyväksi.
On todella käsittämätöntä, että tällaista uskalletaan tehdä seurakunnassa, jonka pitäisi olla Jumalan silmäterä eli ovat uskollisia Jumalalle lakeja myöten. Pelottavaa on se miten nämä aviopuolison varastajat saavat rangaistuksen?
Uskon, että kaikki naiset eivät ole niin vietävissä kuin oletetaan. Myös minua on yritetty langettaa syntiin tällätavalla seurakunnassa, mutta onneksi se on jäänyt vain yritykseksi. Ja onhan seurakunnassakin Casnoovia, jotka ovat monien naisten ansoja. He ovat komeita puhujia tai muusikoita, joihin yleensä maailmassakin langetaan. He mös nauttivat varsinkin ihailusta, jonka takia myös hakeutuvat tällaisiin tehtäviin. Heille ihailun saanti on muuttunut huumeeksi, josta on saatava aina omat annokset narsistisuudelleen.
Olen alkanut rukoilemaan, ettei kukaan tee enää minulle vääryyttä, koska silloin kun menetin asuntoni ja muutin asunnostani pois niin siihen tilanteeseen liittyvä ihminen, joka olisi voinut minua auttaa, mutta sitten haukkui minut tämän takauksen takia. Hän sairastui välittömästi kun olin muuttanut kotoani pois ja hän sairasti sen jälkeen 10 vuotta ja nukkui pois. Tällätavalla hänelle rangaistiin minun kaltoin kohtelu. En olisi toivonut hänelle näin ankaraa rangaistusta. Ja ihminen, jonka takaajaksi menin alkoholisoitui täysin. Ja kun ennen muuttoani "huusin suoraa huutoa" tuskasta, jonka tämä ihminen aiheutti elämääni, jonka lainoja olin mennyt takaamaan, niin Jumala sanoi minulle eräänä aamuna intuition kautta että: "Minä olen kuullut sinun itkusi äänen". Ei kannattaisi tehdä vääryyttä ihmisille, jotka ovat oikeasti Jumalan omaisuuskansaa, koska raamatussa sanotaan, että: "Älkää tehkö pahaa minun voidelluilleni" Ja "Teidän edestänne otetaan pois kuninkaitakin", niin tärkeinä Jumala meitä pitää, eikä siihen vaikuta mitkään taloudellinen asema eikä syntyperä tai oppiarvot
Kristus on meidän esimerkkimme, eikä hänelläkään ollut mitään suuria oppiarvoja, mutta tietenkin on hyvä kehittää itseään ja hyvin tärkeää on myös talenttien käyttäminen, koska ne on annettu tätä elämää varten. Mitä sanon viimeisellä tuomiolla jos jätän talenttini käyttämättä ja jään odottamaan maailmanloppua? Tai tekisin vain seurakunnallista työtä ja talentit jäisi käyttämättä???
Jumala on sama Jumala, joka hän oli jo vanhan testamentin aikoihin, ei hän eikä hänen lakinsa ole mihinkään muuttunut.
Hei
Missä ihmsiä, siellä myös ristiriitoja aina.
Koskaan ei saa katsoa erehtyviin ihmisiin, Jaak 3:2, vaan ihan omaan napaan ja taivasta kohti. Jeesus Kristus on täydellinen ja ihan vaan siitä itse ensin ottaa oppia kaikessa. Kaikenlainen arvostelu on aina perkeleestä mr. pirusta ittestänsä.
Hengellinen ihminen ei hyväksy mielessäänkään kenenkään henkilökohtaista arvostelua, syyttämistä ja tuomarointia.
Julkisynti on pakko ottaa seurakunnassa esiin jos joku elää yhteydessä seurakunnassa ja ei halua parannusta tehdä asiassa.
Aina tavallisesti kaikessa syyttämisessä löytyy vika omasta navasta.
Mitä enemmän räksyttää, sitä enemmän vikaa ja tyhjiä tyhjiä tynnyreitä.
Siis jos ajatellaan kristillistä hengellisyyttä.
Erilaisilla seurakunnilla on erilaista tietoa. Tieto alkasi rakentumaan joskus 1850 luvulla kun syntyi uskonpuhdostuksen aikaan uusi herätys ja paljon sellaisia liikkeitä. Aina kun joku löysi raamatusta jotakin uutta tietoa syntyi ympärill ryhmä jotka kasvoivat kokonaisiksi kirkoiksi. Kirjapainotaito toi raamatut kotiin sekin.
Näillä eri piireillä on erilaista tietoa vieläkin.
Kaikilla ei ole kaikkea sitä mitä jollakin toisella on. Tieto on rakentunut toisen päälle.
Jos nyt olet auttanut jotakin ihmistä, olet halunnut asiassa vain omaa kunniaasi pönkittää kun moisia räksytät. Olen itsekin nähnyt vaikka kuinka paljon "auttajia" joilla on mielessä vain oman hatun sulat.
Siis täysin itsekkäät vaikuttimet. Tällaiset ihmiset ovat selän takana touhuajia oma kunnia mielessään, todellisuudessa myisivät vaikka isoäitinsä jos ajattelevat oman pään hiukankin sillä nousevan, ja ei sanankaan tiliä puheistaan asianomaiselle. Rinta rottingilla ympäri kylää "auttamisellaan."
tekevät pelkkää pahaa toiselle koska väärät vaikuttimet.
Jos siis autat jotakin ihmistä pidät siitä suusi kiinni etkä kerää sillä itsellesi mitään. Niin on oikein.
Kaikki tieto ei ole pelastuskysymyksiä. Pelastuskysmyksiä on Jeesuksen ja Jumalan lain korvaaminen jollakin muulla konstilla. Ilm 14:12, 12:17 !
Adventtikirkossa tuo tunnetaan, mutta on hyvä muistaa että yksilöpeliä ja ihminen vastaa tietonsakin määrällä kaikessa tietysti.
Yksimielisyys ei ole että jokainen olisi samaa mieltä aina kaikessa, vaan yhteyttä Herrassa.
Nyt siis vaan ensimmäiseksi pidät suusi kiinni auttamisistasi ja lopetat kunnian kukon odottamisen asialla ja katsot omaan napaasi ja taivasta kohti ja otat Kristuksesta oppia ja esimerkkiä kaikessa etkä vertaa itseäsi etkä ketään toiseen ihmiseen.
Jeesus Kristus on jokaisen uskovaisen malliesimerkki ei toinen ihminen koskaan.
Jumala itse kasvattaa, nuhtelee, opettaa, lohduttaa, syyttää ja tuomaroi, ei kukaan muu. Oman Herransa edessä ihminen seisoo tai kaatuu eikä uskon asioissa oteta koskaan toista ihmistä siihden asemaan tai malliksi ja katsellaan vaan taivaan suuntaan ja omaan napaan.
Opillisista kysymyksistä totta kai keskustellaan joka niitä haluaa itselleen selvittää rakentavasti rakkaudessa. Ei toista ihmistä syyttäen tai arvostellen.
Itseään saa arvostella ja opilisia kysymyksiä yleensä.
A-kirkossa tiedetään ettei Kristusta tai/ja lakia saa korvata millään konstilla.
On joitakin kysymyksiä jotka tuntuvat korostuvan ja siksi ne tuntuvat korostuneilta koska ne poikkeavat yleisestä linjasta jossakin määrin.
Kirkossa ei kukaan tiedä kenenkään rahoista kun nimettömänä menee kolehtihaaviin mitä menee ja vain rahastonhoitaja tilisiirroista ja hän on aina vaitiolovelvollinen. A-kirkko on väärä paikka ylpeillä kenenkään auttamisella tai rahallisella tuella.
yst. jari- Fire
Auttamisessa ei ollut kyse mistään oman kunnian pönkittämisestä, vaan siitä tuli hänen kauttaan julkinen salaisuus. Kävin läpi sietämättömän helvetin kun erehdyin takaamaan hänen lainansa, vaikka hän oli silloin työelämässä. Syy miksi läksin takaajaksi oli se, että hän oli olevinaan niin suuressa hädässä, joka sitten paljastui valheeksi. Ja sitten ilmeni ettei hän aiokkaan maksaa lainojaan vaan maksattaa ne takaajilla.
"Sehän onkin oikein esimerkillistä käytöstä kristityltä?" Summa oli aluksi pieni, mutta korot kasvatti pääoman määrää ja sen lainan maksaminen tuli ylivoimaiseksi myös takaajille. Minä ja se toinen takaaja joka ei kuulunut seurakuntaan menetti oman asunnon siinä jupakassa. Kyllä sen jälkeen meni kaikki halut ihmisten auttamiseen täysin, koska olin maksanut asuntoani monta vuotta pienistä tuloista, kyllä tällainen harmittaa ketä tahansa ja olisi luullut että uskova ihminen ei voi tehdä tällaista lähimmäiselleen?
Tosin hänet erotettiin seurakunnasta, koska ei sopinut asioita takaajien kanssa. Kun yritin tästä asiasta neuvotella hänen kanssaan niin hän vaan alkoi haukkumaan ja mustasi minun maineeni kotipaikkakunnallani ja aiheutti minun elämääni erittäin paljon hallaa. Tämän jälkeen meni vähäksi aikaa myös elämänhalut, ja menin täysin pois raiteiltani ja on ihme, että selvisin tästä hengissä.
Kuvittelin, että kun autan toista ihmistä hädässä niin kaikki hyvä tulee ihmiselle takaisin, mutta päinvastoin kävi, olen myös hoitanut äitini loppuun asti, mutta nyt asun vuokralla, vaikka minulla pitäisi olla oma asunto kaiken järjen mukaan.
Tällainen oli palkka näistä teoista. Tässä on liian kovat oppirahat maksettu siitä, että kenenkään papereihin ei kannata laittaa nimeään, enkä enää laita vaikka pyssyllä uhattaisiin, ja raamatussakin varoitetaan lainojen takaamisesta, mutta ajattelin että kristitty ihminen kyllä hoitaa asiansa niin, että kenenkään ei tarvi kärsiä. Onko sitten niin,että mikään hyvä ei jää rankaisematta, siltä toisinaan tuntuu?
Olen huomannut tämän myöhemminkin kun olen yrittänyt viedä hyviä asioita eteenpäin niin ne käännetään niin, että joutuu jonkinlaiseksi syntipukiksi ja hyvä ettei oikeuteen haasteta. Samanlaisia asioita ovat kokeneet monet tuttavapiirissäni olevat ihmiset.
Nykyään minua ei enää kiinnosta mikään hyväntekeväisyys, olen siitä asiasta jäänyt eläkkeelle, eikä minulta voi sellaista kukaan vaatia, koska olen menettänyt kaiken mitä ihminen vaan voi menettää. Eli se siitä oman kunnian pönkittämisestä. Repikää siitä!!!- karsintaa
Fire, sinä olet joutunut luopumaan maallisesta omaisuudesta. Toiset joutuu luopumaan myöhemmin ja ennen pitkää kaikki. Mitään emme täältä mukanamme vie. Velkoihin sotekeutunut ihminen, ei pääse veloistaan.
Raamattu varoittaa takaamasta. Hyväksikäyttäjiä löytyy ja monet ovat umpikujassa ja antaa kaiken palaa. Ei uskovien, eikä uskomattomien lainoja kanata taata. Velkoihin joutuneelle voi antaa ruoka-apua jos haluaa ei muuta.
Ei kannata edes lasten lainoja taata ja jos takaa pitää varautua siihen, että kaikki menee.
Nyt me olemme kansana takaamassa suuremman luokan rikollisia. Ahdinkon ajat koittavat koko Suomen kansaa. Millainen nälänhätä edessä ja on omaisuutta, joka ei auta ketään. Sitä ei kukaan halua.
Myös pankit edellisessä lamassa kaatoivat menestyviä pikkuyrittäjiä ja heiltä vietiin talot ja joutuvat maksamaan pankeille edelleenkin. Pankien omien holtittomien lainojen myötä joutuivat myös muut asiansa hoitaneet kärsimään ja rahaa käärittiin parempiin taskuihin. - luomisihme
Jos olisit ollut uskossa niin olisit tiennyt raamatun sanan: " Älä mene toista takaamaan" Raamattu...ja jos tämä adventisti kertoi sinulle olevansa suuressa hädässä, niin silloin pitää sanoa: " Avuksesi huuda Jumalaa hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua...jne..
Ja jos hänellä, siis adventistilla ei ollut ruokaa..niin raamattu kehoitaa ruokkimaan ..ja antamaan vaatetta Adran kautta..koska munasillaan ei saa adventistikaan kuljeskella!
Jumalan sanan tunteminen olisi auttanut tässä adventisti asiassa, jos hän nyt oli adventisti ..tämä huijari? - Fire
luomisihme kirjoitti:
Jos olisit ollut uskossa niin olisit tiennyt raamatun sanan: " Älä mene toista takaamaan" Raamattu...ja jos tämä adventisti kertoi sinulle olevansa suuressa hädässä, niin silloin pitää sanoa: " Avuksesi huuda Jumalaa hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua...jne..
Ja jos hänellä, siis adventistilla ei ollut ruokaa..niin raamattu kehoitaa ruokkimaan ..ja antamaan vaatetta Adran kautta..koska munasillaan ei saa adventistikaan kuljeskella!
Jumalan sanan tunteminen olisi auttanut tässä adventisti asiassa, jos hän nyt oli adventisti ..tämä huijari?Kyllä hän oli Adventtikirkkolainen, mutta oli ollut seurakunnassa vain muutaman vuoden ja oli sellainen, joka osaa puhua hyvin, vakuuttavasti, joten hän olisi sopinut hyvin myyntityöhön sen vuoksi minäkin lensin hänen ansaansa. Kyllä takaajat aikoi haastaa hänet oikeuteen petoksesta, mutta hän hakeutui saneeraukseen ja ihmeen kaupalla pääsi siihen.kun pääset saneeraukseen niin silloin velat maksaa takaajat ja saneerausohjelman mukaan hän joutui maksamaan takaajille vain minimaalisen summan.
Olin silloin seurakunnassa aktiivijäsen ja minulla oli sellainen kova auttamisen halu varsinkin sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka olivat elämässään heikoilla, tiesin kyllä tuon raamatunkohdan, mutta minua hämäsi se että hän oli silloin töissä, jolloin hänellä oli kaikki edellytykset hoitaa lainansa pois. Hän ei varmasti ollut tullut aidosti uskoon, koska hän muutenkin käytti seurakuntalaisia hyväksi?
Joo ei sitä varmaan ainenkaan A-kirkkolaisten tarvi kulkea nahkapuvuissa kun on olemassa nää Adran avustuspalvelut :DD
Tämä oli ehdottomasti elämäni tyhmin teko, ja häpesin tätä kun olin ollut näin tyhmä, se pilasi elämästäni monta vuotta. - Fire
karsintaa kirjoitti:
Fire, sinä olet joutunut luopumaan maallisesta omaisuudesta. Toiset joutuu luopumaan myöhemmin ja ennen pitkää kaikki. Mitään emme täältä mukanamme vie. Velkoihin sotekeutunut ihminen, ei pääse veloistaan.
Raamattu varoittaa takaamasta. Hyväksikäyttäjiä löytyy ja monet ovat umpikujassa ja antaa kaiken palaa. Ei uskovien, eikä uskomattomien lainoja kanata taata. Velkoihin joutuneelle voi antaa ruoka-apua jos haluaa ei muuta.
Ei kannata edes lasten lainoja taata ja jos takaa pitää varautua siihen, että kaikki menee.
Nyt me olemme kansana takaamassa suuremman luokan rikollisia. Ahdinkon ajat koittavat koko Suomen kansaa. Millainen nälänhätä edessä ja on omaisuutta, joka ei auta ketään. Sitä ei kukaan halua.
Myös pankit edellisessä lamassa kaatoivat menestyviä pikkuyrittäjiä ja heiltä vietiin talot ja joutuvat maksamaan pankeille edelleenkin. Pankien omien holtittomien lainojen myötä joutuivat myös muut asiansa hoitaneet kärsimään ja rahaa käärittiin parempiin taskuihin.Olet oikeassa ei sitä tiedä mitä menetyksiä kukakin joutuu kokemaan? Nämä kokemukset ovat opettaneet minulle kovan kautta, että mikään ei ole itsestäänselvää. Ja vaikka kaikki olisi hyvin, niin voi tulla ihan mitä vaan yllätyksiä elämässä. Kuten luonnonkatastrofit ym.
Entäs jos et saakaan vakuutuksista mitään jos myrsky tuhoaa talosi?? Tai lentokone tekisi hätälaskun talosi päälle ym. Mutta pahin menetys kuitenkin nuorelle ihmiselle on se, että jos hän menettäisi terveytensä niin, että ei pysty enää liikkumaan. Sitä ei pysty aina rahalla ja omaisuudellaan ostamaan.
Ihminen, jolla asiat alkaa menemään huonosti jostain syystä niin siinä tilanteessa kyllä tulee karsintaa, koska silloin karsiutuu pois kaikki sellaiset ns. ystävät ja jäljelle jää todelliset ystävät, niin kävi minunkin kohdalla. Ennen takausta asiani oli ihan hyvin. Voihan tietenkin olla, että omaisuuteni otettiin nyt pois, jos siitä joutuu myöhemmin jokatapauksessa luopumaan? Asunto vaan kuuluu ihmisen perustarpeisiin ja pitäähän sellainen olla myös kristillisellä ihmiselläkin?
Nykyään varmasti moni yritystoimintaa harkitseva miettii tarkkaan alkaako yrittäjäksi, koska se 90-luvun lama opetti ihmisiä varovaisemmiksi. Pahinta siinä oli se, että terveitä yrityksiä kaatui niin pieni- kuin keskisuuria yrityksiä, se oli pankeilta rikollista toimntaa tarjota lainoja ylisuurella korolla. Se toiminta tuntui tosi laittomalta, koska korot saattoi vielä siitä nousta riippuen lainasopimuksista.
Niistä asioitahan tuli teeveestä dokumentti pankkien uhreista ja se oli karmeaa kuultavaa. Terveet yritykset, jotka olivat toimineet n. 30 vuotta olisi pitänyt säästää, koska siinä meni niinpaljon työpaikkoja, valtio olisi voinut vähän tukea näitä yrityksiä, että olisi niistäkin yritysistä jäänyt veronmaksajia. Kuka maksaa verot jos yritykset kaadetaan älyttömillä pankkikoroilla??? Vain ne yritykset säästyivät, jotka ei ottaneet niitä pankkien tyrkyttämiä kovakorkoisia lainoja. Ja tulihan tästä jupakasta myös paljon asiaa Karpolle, jossa hän kommentoi näitä tämän oikeusvaltion epäkohtia.
Tästä ei varmaan paljoa apua ole, mutta täytyy pyytää anteeksi noiden sinua vastaan rikkoneiden puolesta, ketä ovatkin. Ihmettelen itsekin, miksi eräät ihmiset ovat niin epäreiluja muita kohtaan, vaikka sanovat uskovansa. Tosin, Jeesus kyllä varoitti, että vehnä ja luste kasvavat molemmat seurakunnassa ajan loppuun saakka. Surullistahan se on.
- Fire
Kiitos sympatiasta, vaikka menetettyä ei enää takaisin saa, ja olenkin jo maksanut velkani ellei sitten voita täysosumaa "lotossa" jossain muodossa. Siinä meni vaan niin monta vuotta hukkaan siihen, että hoitelin hänen asioita, vaikka omissa asioissa olisi ollut ihan tarpeeksi, koska olin silloin myös omaishoitaja. Onhan se sietämtön helvetti, että älyttömän kovan työn, jonka tein sen asunnon eteen, meni vieraalle ihmiselle alle torihintojen ja tässä tuli sellainen fiilis, että kaikki vaivannäkö oli hukkaan heitetty. Nyt olen hyvin varovainen enää edes ostamaan uutta asuntoa, koska pelkään, että korot nousee pilviin tai jotain muuta tapahtuu, jonka takia joutuu taas myymään asuntonsa jonka takia on vuosia kituuttanut.
Vuokra-asunnoissa on se etu, että voi muuttaa vaikka toiselle paikkakunnalle tai vaikka ulkomaille kun ei ole omistusasuntoon sidoksissa. Ja mielessä on käynyt muutto Fuengirolaan Espanjaan tai johonkin EU:n ulkopuoliseen maahan. - luomisihme
On surullista..mutta kun mulla oli tällaisia asioita,..niin minä tein kirjelmän seurakunnalle...kylläpä kaveri tuli järkiinsä kivasti!
Ilmoita seurakunnalle.. tai ensin seurakunnan vanhimmalle..ja vie asia lopulta seurakunnan käsiteltäväksi... jos kaveri ei hoida asioitaan, hänet erotetaan seurakunnasta...ja sen jälkeen kun hän on pakana..voit ilmoittaa poliisille..ja oikeudelle - Fire
Fire kirjoitti:
Kiitos sympatiasta, vaikka menetettyä ei enää takaisin saa, ja olenkin jo maksanut velkani ellei sitten voita täysosumaa "lotossa" jossain muodossa. Siinä meni vaan niin monta vuotta hukkaan siihen, että hoitelin hänen asioita, vaikka omissa asioissa olisi ollut ihan tarpeeksi, koska olin silloin myös omaishoitaja. Onhan se sietämtön helvetti, että älyttömän kovan työn, jonka tein sen asunnon eteen, meni vieraalle ihmiselle alle torihintojen ja tässä tuli sellainen fiilis, että kaikki vaivannäkö oli hukkaan heitetty. Nyt olen hyvin varovainen enää edes ostamaan uutta asuntoa, koska pelkään, että korot nousee pilviin tai jotain muuta tapahtuu, jonka takia joutuu taas myymään asuntonsa jonka takia on vuosia kituuttanut.
Vuokra-asunnoissa on se etu, että voi muuttaa vaikka toiselle paikkakunnalle tai vaikka ulkomaille kun ei ole omistusasuntoon sidoksissa. Ja mielessä on käynyt muutto Fuengirolaan Espanjaan tai johonkin EU:n ulkopuoliseen maahan.Sietämätön sanan jälkeen on näköjään yliviivattu taivaan vastakohta sana eli helvetti. Sehän ei pitäisi olla varsinaisesti kirosana, mutta sellaiseksihan elämäni muuttui maanpäälliseksi helvetiksi.
Saanko sanoa asiasta sanan minäkin vaikka en adventisti olekaan - siis positiivisessa mielessä sanottuna. Olen nimittäin keskustellut aika paljon adventistien kanssa ja aikanani seurasin heidän Tv-lähetyksiään enimmäkseen "Lifestyle TV":tä, mutta joskus muitakin kanavia. Se mikä minua jolla pohjimmiltaan on poditiivinen "suhde" adventismiin ja adventisteihin on aika ajoin hämmästyttänyt on äiden Tv-pastoreiden tiukkapipoisuus (anteeksi nyt Timo - en tarkoita sinua) - - tulee jotenkin sellainen tunne kuin tulisi jos että matematiikan professorit opettaisivat alakoululaisille matematiikkaa -- ja toisinaan valitettavasti on niitäkin jotka puhuvat niin kiertäen ja kaartaen asiaansa että kaikki rapisee siinä kaikkien "vertausten" kautta ennen kuin pääsevät itse asiaan.
Olen sitä mieltä että adventtikirkon tulisi lopettaa mutkistamasta asioita liikaa ja puhumasta niin paljon vaatimuksista - jos ei ihmisillä ole käsitystä perusasioista ei ole syytä puhua siitä mitä ikäänkuin vaaditaan.
Perusasioihin kuuluu esimerkiksi oppi siitä mitä rakkaus Raamatussa tarkoittaa tai mitä sielulla tarkoitataan Raamatussa - jos ihminen uskoo että rakkaus on vain tunne ja että sielu on eräänlainen kuolematon osa ihmistä - on aivan turhaa selittää hänelle kymmenyksiä, sapatin tärkeyttä tai mitään muutakaan..
Toinen perus asia (joka oikeastaan on kaikkein tärkein) on Tunne Jumalasi. Raamattu todellakin opettaa meille niin paljon Jumalasta ja jumaluudesta että voimme sanoa että jumalan olemus ei ole mikään salaisuus - me voimme tietää Jumalasta niin paljon kuin meidän tarvitsee tietää.
Kolmas on sitten oppi siitä että miksi ihminen kuolee ja miksi voi pelastua.
Vasta näiden asioiden jälkeen voi kuulijat ymmärtää syvemmin mistä adventtipastorit puhuvat.
Kuulijoiden tulee saada olla kriittisiä ja samaan aikaan kun he ovat tiedon haluisia - sillä tiedon haluinen ja kriittinen oppii samalla kun hän esittää vaikeita kysymyksiä.
Minä en usko että monikaan pelastuu näiden itsevarmojen "korkeasti oppineiden" saarnojen kautta jos ne liihottelevat jossain korkealla yli kuulijoiden Raamatun tuntemuksen.
On Adventtikirkossa tosin paljon viisaita opettajiakin:
Valitettavasti tämä linkkini on ruotsiksi mutta panen esimerkiksi kuitenkin koska Nils Eric on tosi hyvä pedagogi jolla on kyky sanoa asiat siten että ihmiset ymmärtävät mitä hän tarkoittaa.
Voin vain kuvitella aloittaja on kohdannut aivan erlaisia opettajia omassa kirkossaan.
http://www.adventist.se/play/239/karlek.aspx
alex- Fire
Tämä kritiikkini ei tietenkään ole tarkoitettu kaikille A-kirkon saarnajille ja työntekijöille vaan niille, joista huomasin tällaisia epäkohtia.
Mutta ihmettelen mitä hyötyä on sellaisesta tapakristillisyydestä kuin esim. ev.lut. kirkon palkkapapit ja sellaiset saarnaajat, jotka ei ole henkilökohtaisesti tulleet uskoon jos se tie johtaakin lopulta kadotukseen? Heidän saarnansa ovat kuivaa samojen asioiden toistoa, joka ei ole kovinkaan kiinnostavaa, ja niistä puuttuu jotenkin Jumalan hengen läsnäolo.
Ajattelin, että sanon mielipiteeni kun oletan, että täällä saa sanoa mielipiteensä?
- lopun ajan merkki
Pitäisi aloittajan asioita lukien, joka valitettavasti on ihmisten takia löydettävissä alkuseurakunnista lähtien, niin palata jokaisessa seurakunnassa, joka Jumalan nimeä mainitsee seurakuntakuriin.
Ensinnäkin, saarnattava laki ja evankeliumi.
Joka tulee uskoon, niin ennen kastetta opetettava, opetettava niinkuin ensimmäisellä vuosisadalla opetettiin. Tiukka opetus, ehkä seuranta, elääkö kasteoppilas esimerkillistä elämää, ruokkii nälkäistä ja vaatettaa alastonta, sekä todistaa.
Kun on vuosi hyvää opetusta, niin pääsiäisen aikana kastetaan, on merkitykseltään sitä, mitä uhri, kuolema ja ylösnousemus tarkoittaa.
Sitä oli aikoinaan liittyminen seurakuntaan, ehkä sitoutuminen jopa martyyriyteen oli sydämessä.
Tänään jokainen meistä, jopa aloittaja on sydämeltään varmaan pehmouskova ja sitä kautta haavoittumiset näkyvät ja kuuluvat.
Myös aikaamme on tullut seurakuntiin ulkopuolelta, ei Jumalan laki, vaan maailman vaatimus, suvaitsevaisuuslain kautta, on suvaittava ihmisen sellaisena kuin on, tekemisineen seurakuntiin.
Sitten seurakunnat on täynnä sitä, mistä varoitettiin lopun aikana.HUOMIOIKAA; ALOITUKSEN OTSIKKO OLI :
## Luopukoon vääryydestä se, joka Herran nimeä lausuu! ##
Hetken aikaa kummastelin, miksi aloittaja ei ITSE luovu vääryydestä.
Sitten muistin Raamatun todistuksen, että käskijät ja tekijät ovat aivan eri asia.
Toiset vain käskyttää, mutta toiset - ne jotka eivät käskytä - he todella tekevät . . .
MATT. 23:2 sanoen:
"Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset.
3 Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää;
mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat,
mutta eivät tee.
4 He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat
ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa.
ANTTI- noin yleisesti
AnttiVKantola kirjoitti:
HUOMIOIKAA; ALOITUKSEN OTSIKKO OLI :
## Luopukoon vääryydestä se, joka Herran nimeä lausuu! ##
Hetken aikaa kummastelin, miksi aloittaja ei ITSE luovu vääryydestä.
Sitten muistin Raamatun todistuksen, että käskijät ja tekijät ovat aivan eri asia.
Toiset vain käskyttää, mutta toiset - ne jotka eivät käskytä - he todella tekevät . . .
MATT. 23:2 sanoen:
"Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset.
3 Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää;
mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat,
mutta eivät tee.
4 He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat
ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa.
ANTTIhyvähän sitä on kaikkia muistuttaa, ainakin minua, enkä oikein mittaa sanojaa, jos Hengessä sanoo. En mittaa astian heikkoutta.
- Fire
AnttiVKantola kirjoitti:
HUOMIOIKAA; ALOITUKSEN OTSIKKO OLI :
## Luopukoon vääryydestä se, joka Herran nimeä lausuu! ##
Hetken aikaa kummastelin, miksi aloittaja ei ITSE luovu vääryydestä.
Sitten muistin Raamatun todistuksen, että käskijät ja tekijät ovat aivan eri asia.
Toiset vain käskyttää, mutta toiset - ne jotka eivät käskytä - he todella tekevät . . .
MATT. 23:2 sanoen:
"Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset.
3 Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää;
mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat,
mutta eivät tee.
4 He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat
ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa.
ANTTITarkoitan otsikollani sitä,että kun ihminen tulee uskoon, niin hänen pitäisi silloin karsia itsestään entinen syntielämä ja luopua synneistä, joita hän aiemmin teki kun ei ollut uskossa, muutenhan kristillinen elämä on turhaa jos ei elä sen aatteensa mukaisesti, johon on sitoutunut josta todistaa ja saarnaa. Silloinhan on sama sille ihmiselle, että hän elää vaikka kokonaan maailmassa.
Tämä ei tarkoita sitä, että olisin täydellinen ja erehtymätön ihminen sitä en ole, mutta olen pyrkinyt elämään raamatun mukaan niin, etten aiheuta vahinkoa lähimmäisilleni, mutta minua kohtaan ovat aiheuttaneet tässä seurakunnassa olevat niinsanotut kristityt korvaamatonta vahinkoa taloudellisesti ja henkisesti ja sitoneet päällleni raskaasti kannettavia taakkoja ja kotipaikkakuntani seurakunta on ollut ikävä kyllä riitainen seurakunta, johon ei mielellään mene itse eikä halua muitakaan tuoda. Seurakuntahan pitäisi olla paikka, jossa vallitsee rauha ja yksimielisyys, ei kateus ja eripuraisuus, ei erikoispersoonien karttaminen, kuten eri ihmisrotuihin liittyen heillähän on muutenkin ollut erilainen kulttuuritausta, ihmisen hyväksyminen omana persoonana. Jumalahan on luonut jokaisen ihmisen omaksi persoonaksi ei jonkun toisen kopioksi. Erilaisuushan on mielestäni rikkaus ja olen itsekin omien polkujen kulkija niin, etten tee aina kaikkia asioita jonkin massan mukaisesti. Tärkeää on myös sananvapauden oikeus, koska jokaisella on oma maailmankuva, joka on muotoutunut jo lapsuudesta asti. Uskoon tuloni jälkeen kyllä luovuin maailmassa olevista vanhoista tavoista ja oli onnellinen kun olin ns. tavallisen ihmisen elämästä vapaa, jossa oli raamatun mukaan puutteita. Mutta huomasin, että moni seurakuntalainen antoi usein "pirulle pikkusormen" ja ihmettelin sitä jos Jumala oli ihmiselle antanut niinpaljon ihania asioista myös oman lakinsa, joka oli tarkoitettu ihmiselle "liikennemerkeiksi," onnellista elämää varten ja jokainen tietää, joka on poikennut pois yhdessäkin kohdassa, on joutunut kärsimään tekonsa takia. Joka rikkoo yhtä kohtaa on syypää kaikissa kohdin. Jumala antoi lakinsa, että ihminen olisi mahdollisimman onnellinen ja kun hän rikkoo yhdessäkin kohdin eli tekee syntiä niin se on tavallaan kuin "liikenneonnettomuus." Hän on horjunut pois totuudesta, joka tekee ihmisen onnettomaksi.
Seurakunnassa kyllä saarnataan siitä oman minän kuolettamisesta, mutta auta armias kun se kohdistuu, johonkin ns. seurakuunna työntekijään, joka olettaa olevansa täydellinen kaikessa, niin tällainen ihminen ei anna sinulle huomatusta milloinkaan anteeksi, vaikka olisi itse saarnannut siitä oman minän kuolettamisesta eli vanhasta (Aatusta) eli itsekkyydestä. Eli he ovat niitä jotka sanovat, että: "Tee niinkuin minä sanon, mutta älä tee niinkuin minä teen"?
Olin aiemmin töissä eräässä adventistien laitoksessa ja ihmettelin miten esimieheni hoiti työhön perehdyttämisen todella töykeasti ja epäystävällisesti, missä oli ymmärrys ja lähimmäisen rakkaus ym.? Tällaista työyhteisöä en ole ennen nähnyt, koska tavallisissa työpaikoissa yritetään luoda hyvä yhteishenki, joka on yrityksessä ainoa tie parhaaseen lopputulokseen. Hänellä taisi olla jonkinlainen narsistinen persoonallisuushäiriö, koska hän oli niin itseään täynnä oleva ihminen, joka ei missään tapauksessa sovi mihinkään johtotehtäviin, koska pilaa toisten työntekijöiden ilmapiirin korostamalla vaan omaa tärkeyttään ja alaisiaen huonoutta, ja työpaikalla hyvän ilmapiirin luominen on erittäin tärkeä asia, että asiat sujuisi tehokkaasti ja joustavasti.
Millainen sitten on hyvä johtaja ja esimies? On tutkittu, että johtaja, joka oli kohdellut alaisiaan välinpitämättömästi ja alistavasti muutti käyttäytymistään päinvastaiseksi, eli alkoi kannustamaan työntekijöitä ja oli ystävällinen. Silloin tässä yrityksessä tehot nousivat puolella eli siinä toimi psykologinen kannustaminen, joka toi yritykseen tehokkaamman tuottavuuden ja tuloksen, mutta valitettavasti työntekijöihin käytetään myös psykologista nujertamista henkisellä väkivallalla eli mitätöimisellä ja aliarviomisella. Eli hyvä johtaja on kannustava johtaja ei töykeä ja epäystävällinen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 94934
Tunnusmerkkejä Kaivatulle
Jotain mistä toinen tunnistaa. Täällä vaalea nainen kaipaa miestä jolla vaaleat hiukset ja asuu maalla. Pelataanko kortt54888Oletko nainen enää täällä?
En ole tunnistanut kirjoituksiasi hetkeen. Ainoastaan yhdessä neutraalissa ketjussa, missä ei ollut kyse tunteista. Hyv61798Miehen ja naisen ystävyys
Mitä järkeä on miehen ja naisen ystävyydessä jos toinen ajattelee toisesta enemmän= on rakastunut ja toivoo yhdessä oloa141718- 65665
- 78521
- 39498
- 40486
Pyydetään tiedonantoa "hyvinvointitalo"-hankkeen nykytilanteesta
ja aikataulusta. Odotetaanko uutta hallinto-oikeuden päätöstä. Hallinto-oikeushan antoi teknisenlautakunnan lupajaosto86477Olit kyllä niin
Tunnekylmä lopussa että ei ole paluuta enää niihin rakkaudentunteisiin joita joskus koki44467