Taas yksi todiste maailman epäreiluudesta

"Syrjäytyminen muista ihmisistä on loppujen lopuksi hyvin armollista; ennen pitkää ei edes tajua friikkiyttään, kun lakkaa olemasta tekemisissä vertailuryhmän kanssa"

Joskus ällistyttää miten monipuolista ja kuin elokuvaa ihan tavallisetkin ihmiset elää. Ei tarvitse olla mikään erityisyksilö ettei viikossa vietetä kuin yksi ilta kotona.

Tuota, jos saa sanoa ihan ystävyydellä. Olet sen verran hyvä soittaja ja niin musikaalinen heppu, että pääsisit taatusti bändeihin ja keikoille, jos et olisi niin turhan vaatimaton ja tyrkyttäisit vähän taitojasi muille muusikoille, tyyliin vitun hyvä pianisti vapaana!

Realismia nyt kehiin. Miten kukaan voi tehdä sulle mitään tarjouksia, jos et kommunikoi ihmisten kanssa? Eihän kukaan edes tiedä mitä osaat, kun kukaan ei tunne sua.

Tämä on taas näitä "miksei naiset/kykyjenetsijät/mesenaatit/kukaan tule hakemaan mua kotoa" -osaston juttuja.

Sosiaalisuus ja verkostoituminen - avainsanat menestymiseen. Pääsisit sinäkin joskus elämässä eteenpäin, jos vaikka aloittaisit tulemalla seminaareihin etuajassa, jotta voit ottaa osaa sosiaaliseen menoon ja meininkiin. Esimerkiksi tuo anekdootti olisi tarjonnut suurenmoisen tilaisuuden ottaa osaa keskusteluun, koska tunnet aiheen, olet hyvä siinä ja olisit voinut heittää jonkun kommentin sivusta ja saada ehkä vastauksen. Alkeellista sosiaalisuutta - ei sitä opi, jollei harjoittele. Hyvällä tuurilla tämä normaali henkilö voisi saadessaan toisen soitonopetustarjouksen ohjastaa hänet sinun pakeillesi, jos tietäisi, että hallitset moisen.

Mä meinasin ihan niin primitiivistä kuin ilmoa muusikoiden.nettiin tai vastaavaa.

Itsestään selvää joo, mutta toimii. Ainakin omilla soittajatutuilla.

Hyvä sosiaalinen asiakaspalvelu toisille on tahtoa kysyvä asia saavuttaa ihmisille jolle se ei ole luonnollinen taipumus. Halusimme tai emme, markkinoimme kuitenkin eri tilanteiden kautta koko ajan itseämme sosiaalisesti eri kohderyhmille. Tyhjän saa tekemättä mitään, eli siis mikäli emme markkinoi tietoja, osaamista tai seuraakin muille, ei tulosta voi kehittyä. Negatiivinen tuloskin on tulos, mitä katse kirjaan lasittuneena penkillään istuen ei ole. Nämä tilaisuudet joissa sosiaalinen tapahtuma fokusoituu omalle mukavuus sektorille olisi tarkoin käytettävä hyväksi kun voisi tieto/taidoillaan olla top-level tilanteessa.

Huomaan mm. itsessäni jenkkimäistä chitchat-piirrettä eli täytän sosiaalista "tilaa" puheella joka ei vie sosiaalisia suhteita randomien kanssa eteen- eikä taaksepäin.

Mutta kyllä Hämärällä on oikea todiste. En sanoisi maailmaa itseisarvona epäreiluksi, vaan supliikkiin velvoittavaksi. Nyky-yhteisöt eivät ymmärrä henkiköitä joilla ei ole tarvetta kutoa sosiaalista nettiä mahdollisimman laajalle.

South Parkissa Buttersista sanottiin kerran, että hän on niitä tyyppejä, joista ei ikinä muista, onko hän paikalla vai ei, kun Butters oli kadonnut yökylästä, eikä kukaan muu luokanpojista ollut huomannut koko päivänä hänen katoamistaan. Ja tänään esitetyssä uusinnassahan hänestä tuli ihmisten torjuma hylkiö, Tohtori Kaaos.

Ekstrovertit osaavat tuoda itsensä esiin ryhmässä, verkostoitua luonnostaan ja heidät muistetaan myöhemminkin: "Ai niin, se hauska kaverihan osaa soittaa, opettaisikohan meidänkin lasta." Ja varmasti myös kynnys ottaa yhteyttä sellaiseen ihmiseen on pienempi, joka antaa ymmärtää, että yhteyttä saa myös ottaa. Kun taas minunkaltaisesta introvertista ehkä ajatellaan, että en missään nimessä halua ihmisten soittelevan minulle joka asiasta, mikä tosin myös pitää paikkansa. >:)

Ehkä sinun pitäisi painattaa käyntikortteja ja aina kun juttelet ihmisille, anna heille käyntikorttisi. Käyntikorttisi on sitten lupa ottaa yhteyttä myöhemminkin ettei kynnys soittaa tule liian korkeaksi, vaikkei niistä muuta konkreettista hyötyä olisikaan.

Siinä mielessä maailma toki on epäreilu, että yhteiskunta on ekstroverttien ehdoilla toimiva sosiaalinen kone ja verkostoituva, ulospäinsuuntautuva ihminen on siinä kotonaan kuin kala vedessä. Ihminen myös sosiaalisena eläimenä usein suosii omaa heimoansa. Jos lauma ei nykyaikana saakaan olla kieli tai väri, se on sitten oma psykologinen persoonallisuustyyppi. Samankaltaiset lapset leikkivät parhaiten kuten sanotaan. Tällaisena hylkiö introverttina sitä haluaisi usein vain katkaista ne loputkin pimeyden lonkerot, jotka tähän maailmaan vielä velvotteina sitovat.