en ymmärrä :( keväällä tutustuin mukavaan mieheen ja tunsin tosiaanki viihtyväni kyseisen tyypin seurassa... ja tuntu siltä niinku tunne olisi ollut molemminpuolinen. Tiesin että otin suuren riskin rakastumalla, mies kun ei pysty sitoutumaan ja harrastaa irtosuhteita yhtenään. Ajattelin sitten että enpä ala miehessä roikkumaan, ettei vaan ahdistu ja piilotin omat tunteet. kävin kylässä sillon ku "kerkesin", vaikka todellisuudessa en voinu olla hymyilemättä herran soittaessa kahville - olisin halunnu rynnätä saman tien, mutta yli-innokkuus on tunnetusti miinusta. pari viikkoa sitten meni lopuksi niin, että odotin jospa hän soittaa ja kyllähän se soittiki :) mutta ei se enää mitään alotetta tehny. päätin sitten yhtenä iltana soittaa ja puhuttiinki jokunen tovi, siihen se sitten jäi - päätin olla häiritsemättä, kuulosti siltä niinkuin olisin soittanu "pahaan aikaan" *wirn*. huumorilla yritin suhtautua miehen naisissa käynteihin, molemmathan me oltiin vapaata riistaa. nykyään ei sitten olla yhteyksissä, numerot on molemmilla muuttunu, enkä halua ahdistella etsimällä tyypin numeroa ja soittamalla :) (liian varovainen?). ehkä olen liian varovainen, mutta en vaan halua tulla enää loukatuksi tunnerintamalla. Nykyään ollaan törmätty samoissa piireissä, en ole oikeastaan puhunu mitään, hymyilly ja nopeasti vilkaissut silmiin. Olen pistänyt kyllä merkille että tämä mies silmäilee minua salaa, välistä liianki silmiin pistävästi kun juttelen muitten miespuolisten kanssa. mustasukkaseksi en ole häntä tekemässä koska mitä järkeä? ehkä pientä laskelmoivaa flirttiä ollu muiden kanssa. sanokaa ihmiset, miten tässä nyt tulisi toimia? en haluaisi lyödä hanskoja tiskiin, vaan katsoa ja kokeilla josko miehellä saattaisi olla jotain tunteita, jotka ei sitten tule ilmi... (liian ujo?) sen tiedän että tyypillä on ainakin huono itsetunto. ei haluais luovuttaa!
haluaisin vaan sen yhden...
rakastunut?
32016
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No mitä jos täysin suoraan ja avoimesti kysyisit häneltä asian juurta jaksain. Se usein täysijärkisten normaalien ihmisten kohdalla on toimiva keino. Jollei toimi, ei ole sen arvoinenkaan, että kannattaisi enempää vaivautua.
tuossa ei ole mitään normaalista poikkeavaa. Olet tyypillinen suomalainen nainen, jota nuo pukit jallittavat mennen tullen. Mitä sä täällä itket kohtaloasi, tee asialle jotain? Lähde vaikka armeijaan hakemaan asennetta, sitä sä "hienohelma" ilmeisestikin kaipaat.
Mä olen täysin samassa tilanteessa. tai siis että ollaan yhteyksissä ja mä oon ihan