Halusin nyt kertoa omasta elämästäni, koska tässä lukiessani muiden tarinoitani olen tullut siihen tulokseen, että siitä voi olla vain hyötyä.
Olen aina ajatellut, että minulla on asiat todella huonosti. No, en ainakaan ole enää ainoa. Ja jos Te kaikki olette selvinneet rankoista kokemuksista huolimatta, niin siihen minäkin sitten tavoittelen!
Elikkä, olen nyt 19 vuotias. Isäni kuoli minun ollessa 15. Isäni oli minulle kaikki kaikessa, hän oli minun tukipylvääni. Hän oli se, joka nosti minut pystyyn, kun sitä eniten tarvitsin. Nyt minulla ei ole sitä enää, ei ole sen jälkeen ollut. Veljeni on sairas, kehitysvammainen. Hän on ihana ihminen, mutta joskus vaan aika raskas hoidettava (ikävä sanoa näin, mutta se vain on niin). Äitini on työnarkomaani, häntä en näe kuin ihan joskus. Kun hänet näen, hän purkaa minuun kaiken stressin, ollessaan niin stressaantunut töistään. Koska muuta elämää hänellä ei pahemmin ole. Hän ei pahemmin ole meistä lapsista kiinnostunut, vaan hän ei yleensä vastaa puhelimeen, valehtelee, lupaa asioita mitä ei pidäkään jne. Minä yritän kaikkeni pitää meidän perhettä koossa, vaikka se on rankkaa. Voisin muuttaa omaan asuntoon ja elää omaa elämää, mutta en tiedä miten perheeni sitten pärjäisi.
He ovat joka tapauksessa tehneet suuren työn minun vuokseni joskus.
No, kaikki kääntyy vielä joskus hyväksi. Luotan siihen, luotan elämään. Luottakaa tekin.
Elämäkertani
4
940
Vastaukset
- nauti,tanssi, mene
Miten niin he ovat tehneet suuren työn joskus. Tottakai vanhempasi ovat sinusta huolehtineet, sinun työnarkkisäidillesi ei olisi varmaan sopinut, että hänen lapsistaan ei huolehdita. Rakasta veljeäsi, mutta älä hyvä nuori ota äitisi hommaa huolehtiaksesi hänestä. Et ole mitään velkaa, paitsi itsellesi. Lähde kotoa elämään se hyvä elämä, pidä yhteyttä, mutta niinkuin sinulle sopii. Irtaudu, muuten huomaat olevasi omaishoitaja. Älä uhraa itseäsi.Ei isäsi olisi sinun ikinä halunnutunohtaa omia toiveitasi, sen verran rakastavan isänkuvan sain. Olet saanut elämän lahjan, älä hukkaa sitä.
- ei voi mitään
Kiitos vastauksestasi.
Niin kai pitäisi tehdä. En vain pysty lähtemään. Pelkään, että he eivät pärjää.
Tiedän, että isä olisi halunnut minun elävän omaa elämääni, mutta myös katsomaan noiden muiden perään, että heillä on kaikki hyvin. Eikä se ole mahdollista, jos nyt lähden.
Kiitos sanoistasi!
- Mirma
Mun äiti on ollut nyt lähes 15 vuotta kotiäitinä, ja nyt hän on koko kesän kouluttautunut ja opiskellut.Kahden viikon päästä alkaa työt.
Stressaantuuhan siinä, kun lähtee kuudelta aamulla ja palaa seitsemältä illalla, edessä pyykinpesua ja sun muita pikku askareita kotona. Isällä aika kuluu kaikenlaisessa muussa touhuamisessa. Kaikki se stressi sitten purkaantuu meihin, lapsiin, eritavoin. Tiuskitaan, komennellaan, kielletään ja kun äiti hermostuu, isä ahdistuu jolloin äiti ahdistuu ja isä ahdistuu lisää, mistä seuraa, ettei kukaan voi hyvin. Se kieltämättä pistää ajattelemaan, että JOS kaikki olisi TOISIN. JOS äidillä olisi jo työ, ei tarvitsisi stressata opiskelujen takia. JOS vaankaan omistaisin auton ja ajokortin, niin moni asia (kaupassa käyminen, jalkapalloturnauksiin kuskaaminen yms) helpottuisi. Syytän usein itseäni, mikä on väärin, koska en vain pysty tekemään joitakin asioita vielä. minulta ei pitäisi vaatia joitakin asioita. Mielestäni multa vaaditaan tälläkin hetkellä aivan liikaa. Mitä antaisinkaan, jos voisin hetkeksi unohtaa, päästää irti ja olla joku muu. Mulla on liikaa vastuuta.
Eletään samojen vaivojen kanssa, molemmilla omassa mittakaavassa. Jaksamista!
P.S. Olen samaa mieltä kuin edellinen viestiisi vastannut, että elä elämääsi, tai miten hän nyt sitten kirjoittikaan. - ...
Aluksi haluan sanoa, että olet erittäin _vahva_ sillä kykenet kirjoittamaan asiasta(, silti vaikka tapauksesta onkin kauan.)
En tiedä oletko jo, mutta puhuminen sellaiselle ihmiselle, joka vilpittömästi haluaa kuunnella ja olla tukena, auttaisi valtavan paljon!
Itselläni on myös erittäin rakas ja tärkeä isä, joka on minulle, niinkuin sinä sen sanoit, tukipylväs. Olen usein ajatellut, että mitä jos hänet menettäisin. Silti en osaa edes kuvitella tuskaasi. Olen todella pahoillani puolestasi.
Toivotan sinulle voimia huolehtia perheestäsi, mutta ennenkaikkea lujuutta pitää kiinni omasta ONNESTASI! Jos sinä et voi hyvin, et varmastikaan pysty antamaan tarpeellista tukea muille. Ehdotan siis, että kysyt itseltäsi, mitä sinä todella haluat tehdä, mistä SINÄ tulet onnelliseski, ja voitko SINÄ hyvin. Sinun on tärkeää nyt huolehtia itsestäsi, sillä olet kokenut suuren menetyksen. En suosittele unohtamaan tai jättämään perhettäsi, mutta olemaan senverran "itsekäs", että kykenet ymmärtämään mikä on Sinulle parhaaksi(, et ole perheellesi velkaa)! Älä ota harteillesi sellaista minkä hoitamiseen ketään ei ole yksin tarkoitettu. Selvitä mikä on Sinun tiesi onneen! VOIMIA! :)
Ja totta, kyllä kaikki kääntyy hyväksi, elämään voi luottaa! :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)755674Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu242506- 261987
- 601738
- 121601
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51398- 91307
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa131295"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla71239- 141193