Minut pakotetaan olemaan exäni kanssa

Tai siltä se ainakin tuntuu.Olen lähemmäs 3-kymppinen nainen,erosin entisestäni 2v pituisen suhteen jälkeen,sillä hän muuttui lähimmäisriippuvaiseksi(ei pystynyt liikkumaan ilman minua mihinkään,uhkaili jättävänsä menemättä varatulle lääkäriajallensa ellen lähde saattamaan häntä yms.)Itse en ollut myöskään täydellinen,vaan purin monesti kiukkuani hänelle,olin riitaisa ja masentunut/ahdistunut.

Hän ei suostunut poistumaan asunnostani,vaikka pyysin ensin ystävällisesti ja selitin että haluan omaa aikaa ja rauhaa(olime 24/7 yhdessä monta kuukautta putkeen,hoidimme myös kaikki asiamme yhdessä).Tämän jälkeen huusin hänelle asiasta,sekään e tehonnut.Lopulta sanoin soittavani hätäkeskukseen ja poliisit jos ei muuten lähde.Hän muuttui uhkaavaksi ja yritti ottaa puhelimeni pois.Juoksin rappukäytävään jossa puhuin kovaan ääneen poliiseista yms. jotta naapurit kuulevat jos sattuu jotain.Soitin hätäkeskukseen ja kuvailin tilanteen,sanoivat että e haetaan putkaan jos ei lähde omatoimisesti pois.Kerroin tämän hänelle jonka jälkeen poistui.

Jouduin mös toisen kerran sanomaan hätäkeskuksesta,kun pyysin häntä poistumaan ja ei lähtenyt.Sain suhteen lopetettua,jonka jälkeen meni jonkin aikaa ja ajattelin että pyydän hakemaan tavaransa.Tai voi hakea.Oli normaali ja mukava yms. Otimme alkoholia.Illalla poistuimme molemmat asunnostani,tarkoituksena jatkaa eri suuntiin.Hän kuitenkin lähti seuraamaan minua,tuli samaan bussiin,jäi samalla pysäkillä(hän ei tunne muita minun suunnaltani eikä itse asu täälläpäin).Sanoin hänelle,että tuo on hyvin sairasta että luokseni en ota.Hän esitti ymmärtävänsä,ja lähti kävelemään.Pysähtyi jonkin matkan päähän ja jäi tuijottamaan suuntaani.oli aamu yö,muita ei ollut liikkeellä.Menin nopeasti eri reittiä,ja kotiin.Hetken kuluttua hän oli jo ovella soittelemassa ovikelloa,ja postiluukusta huhuili minua.Soitin ysävälleni hädissäni ja tuntui että sydän pysähtyy.Neuvoi soittamaan poliisille jos ei ovikellon soittelu lopu.

No tilanne meni sillä ohi etten avannut ovea.Sovimme asiat.Hän tuntui hyväksyvän ettemme seurustele.Jotenkin kuitenkin kävi niin,että hän tuli luokseni ja jäi.Tällä tarkoitan sitä,että olemme olleet taas muutaman kuukauden ajan 24/7 yhdessä.Olemme käyneet hengellisissä tilaisuuksissa,jossa on painotettu kuinka hyvä on että olemme toisillemme tukena tässä hengellisessä vaelluksessa.Koen myös että minun tehtäväni on kutsua häntä seurakuntaan ja mennä hänen kanssaan tilaisuuksiin.

Olen sanonut useaan kertaan,että toivoisin että hän menisi omaan kotiinsa tai poistuisi mutta hän jotenkin aina sivuuttaa tämän.Pahinta on,että olen aivan sekaisin tästä tilanteesta,en tiedä voinko hänet pakottaa ulos?Ja mitä seurakunnassa ajatellaan?koen tilanteen sairaaksi ja ahdistavaksi.Kaikenlisäksi hän odottaa että ole "hoitaja" hänelle.Eli laitan ruokaa yms.Tosin tuosta kieltäydyin ja ei ole se jälkeen pyytänyt.Minulla on siis olo,että hoidan aikuista ihmistä kuin lasta hoidetaan.Plus en saa häntä ulos.Koen ahdistavaksi sen,että tämä pitää aina hoitaa hätäkeskuksen kautta.Jää itsellekin paha mieli.

En tiedä mitä voin tehdä,mutta ahdistus kasvaa ja koen olevani häkissä ja sidottuna ihmisen hoitamiseen ja auttamiseen.