Mies ilmoitti vähän aikaa sitten haluavansa erota. Olihan meillä välillä rankkaa, lapsi on vajaa 1,5 vuotias ja näin, mutta silti tuli hieman yllätyksenä. Toista ei voi pitää väkisin, joten suostuin. Herra teki saman tempun muutama vuosi sitten, tosin oltiin silloin avoliitossa eikä lasta ollut. Tuli kuitenkin takaisin about kuukauden päästä.
No, silloin hänellä oli ollut joku heila entisestä elämästä, ja tämän saman naisen luo muutti nyt saman tien. Ei kuulemma ollut ollut tekemisissä hänen kanssaan tätä ennen ja välissä, mutta uskokoon ken tahtoo. Sillä nyt ei sinänsä enää ole merkitystä.
Olen yrittänyt pitää välit kunnossa ja hoitaa asian siististi ilman syytöksiä, raivoa, katkeruutta, riitoja tai pahoja sanoja, luulin että tämä on kaikille hyväksi.
Avioero on kuitenkin minulle vielä varsin kipeä ja arka asia, ja mitä hän tekee? Jep, mukana on uuden naisen lapsi kun hän tulee hakemaan meidän yhteistä lasta viikonlopun viettoon. Kiitti ihan sikana, erosta ei ole kuukauttakaan. En todellakaan halua nähdä vieraan naisen muksuja mun kodissa nyt enkä myöhemmin. Loukattu ja satutettu olo, varsinkin kun en mielestäni ole antanut minkäänlaista aihetta moiseen.
Vai ylireagoinko taas? Kummalla siis viiraa, minulla vai hänellä?
No, silloin hänellä oli ollut joku heila entisestä elämästä, ja tämän saman naisen luo muutti nyt saman tien. Ei kuulemma ollut ollut tekemisissä hänen kanssaan tätä ennen ja välissä, mutta uskokoon ken tahtoo. Sillä nyt ei sinänsä enää ole merkitystä.
Olen yrittänyt pitää välit kunnossa ja hoitaa asian siististi ilman syytöksiä, raivoa, katkeruutta, riitoja tai pahoja sanoja, luulin että tämä on kaikille hyväksi.
Avioero on kuitenkin minulle vielä varsin kipeä ja arka asia, ja mitä hän tekee? Jep, mukana on uuden naisen lapsi kun hän tulee hakemaan meidän yhteistä lasta viikonlopun viettoon. Kiitti ihan sikana, erosta ei ole kuukauttakaan. En todellakaan halua nähdä vieraan naisen muksuja mun kodissa nyt enkä myöhemmin. Loukattu ja satutettu olo, varsinkin kun en mielestäni ole antanut minkäänlaista aihetta moiseen.
Vai ylireagoinko taas? Kummalla siis viiraa, minulla vai hänellä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Et ylireagoi. Sun lapsen ei pitäisi joutua näin nopeasti tutustumaan uusiin ihmisiin... Lapsen pitäisi ensin sopeutua eroon ja elämään kahdessa eri kodissa. Saada luottamus siihen, että vanhemmat ovat edelleen häntä varten ja rakastavat häntä.
Mulla ei varmaan veri kiertäisi enää päässä, jos kuulisin et mieheni tutustuttaa lapsilleni uusia siippoja ilman et siitä on juteltu mun kanssa. Se on lapselle niin iso juttu, et molempien vanhempien on oltava asiasta tietoinen ja yhdessä juteltava miten lasta tuetaan asiassa.
Olen liian usein kohdannut lapsia, jotka ovat joutuneet tutustumaan ja hyväksymään ja lopulta luopumaan useisiin "uusiin siippoihin ja heidän lapsiinsa". Nämä ovat joutuneet jakamaan huoneensa, lelunsa ja mikä pahinta vanhempansa ja juuri kun hyväksyminen on alkanut, niin suhde päättyykin ja tärkeät ihmiset katoavat... Sitten alkaakin uuden kierroksen odottelu...
Pahimmillaan molemmat vanhemmat elävät tällaista itsekästä elämää ja siinähän sitä pienelle ihmiselle jo kaaosta onkin...
Et ylireagoi. Yritä jutella miehellesi asiasta ja huolestasi liittyen lapseenne. Ehkä hän pystyy näkemään tilanteen lapsenne silmin ja hidastaa tahtiaan... Voimia ja tyyneyttä.
"ja näin" ei tsiisus... Minäkin ottaisin eron ihmisestä, joka sanoo 'ja näin' >:( järkyttävää :(
Kiitos rakentavasta palautteesta "luokaton puhetyyli", nyt tiedänkin miten toimia jos jatkossa haluan pitää miestä itselläni. Aurinkoista kesää sinulle!
Ylireagoitko? Et todellakaan! Tuohon tilanteeseen soveltaisin muussa yhteydessäkin käytettävää käsitettä, eli lapselle annettavaa rauhoittumisaikaa. Lapsen (kuin tietysti sinunkin), tulee saada aikaa rauhoittumiselle, siis asioiden käsittelylle. Sen mielestäni voit, saat ja sinun tuleekin vaatia tässä tilanteessa. Varsinkin lapsen etua ajatellen, joutuuhan hän suurten muutosten eteen ja niihin sopeutumaan.
Jos ent. miehesi alle kuukauden kuluttua tulee hakemaan lastanne uuteen ympäristöön pois äitinsä luota, jos nyt ei ihan päässä "viiraa", niin kuitenkin arvostelukyky on todellakin hakusessa, mikä johtunee "uuden" ihastuksen aiheuttamasta mielen sekoituksesta.
Jo lastanne ajatellen toimit kunnioitettavasti, mikäli todellakin pystyt hoitamaan asiat kuvailemallasi tavalla. Miehesi tekoja sinun ei tarvitsekaan hyväksyä, tai uuden kumppanin tai hänen lapsiensa, ystäväksi alkaa.
Tietenki tuntuu pahalta että hän kuskaa lasta tämän toisen luo, mutta yritän ajatella asiaa niin, että on parempi että lapsi näkee isänsä edes siellä kuin ei missään. Ja en todellakaan halua estää tapaamisia enkä tehdä asioita hankaliksi, olkoon tapaamiset sitten tämän toisen luona vaikka kova pala nieltäväksi onkin.
Onneksi lapsi on niin pieni vielä että luultavasti sopeutuu tilanteeseen paremmin kuin minä. Parka kun ei muusta tiedä. Omalta osaltani en todellakaan ole valmis uuteen suhteeseen vielä (vaikka välillä tuntuukin että se itsetunnon kannalta olisi ihan hyvä juttu), joten minun luona ollessaan kuviot ovat samat kuin ennenkin.
Mutta miten tuo torvelo kehtaa tuoda tätä toista muksua tänne, sitä en pysty ymmärtämään? Eikö tajua että se ei ehkä ole tässä vaiheessa maailman loistavin ajatus? Mitä ihmettä pitää todistaa, että ottajia kyllä riittää? Kas kun ei tuonut uutta vaimoketta sisälle kahville sentään...
Ei tietenkään ole tarkoituskaan tehdä asioita hankaliksi. Kyse ei ole lapsen sopeutumisesta, vaan kiintymyssuhteesta. Tulevaisuudessa, mikäli lapsi asuu ja kasvaa pääsääntöisesti luonasi, hän rakentaa kiintymyssuhdettaankin pääasiallisesti sinuun. Tämä on tärkein asia lapsen kannalta, kasvun, omakuvan ja muunkin persoonallisuuden kehittymisessä.
Juuri näin, ja haluaisinkin antaa lapselleni sellaisen kuvan, että erokin voi olla ihan asiallinen asia jos/kun hoidetaan oikein. Siihen pyrin, ja toivottavasti onnistun. Mutta kyllä saa hammasta purra etten tällä hetkellä julkisesti kaada sontaa entisen niskaan. Päässäni kuitenkin pyörii vähemmän kauniita ajatuksia ja tekisi mieli mennä turuille ja toreille huutamaan. Pitkän harkinnan jälkeen laitoin exälle ihan ystävällisen mutta tiukan viestin missä pyysin ettei jatkossa toisi näitä uusia perheenjäseniään tänne. Sattuu liikaa. Kuittauksena tuli ok, joten kaipa meni perille.
Pahoittelen, jos tämä tuntuu saivartelulta, muttä älä pyri antamaan lapsellesi mitään kuvaa. Keskity siihen, että lapsi tuntee varauksetta sinun rakastavan häntä. Lapsen isän tekoja tapoja tai sitä, minkä tunteen lapsellenne antaa, ei ole sinun vastuullasi, hänen täytyy se osata itse tehdä.
Kovinkin fiksulta vaikutat. Nostan hattua, että jaksat käyttäytyä fiksusti, vaikka varmaan tekisi mieli näyttää miltä oikeasti tuntuu. Voimia sinulle!
Saattaa olla että mies tulee vielä ensihuuman jälkeen vonkaamaan takaisin. Ei se vieraan lapsen jatkuva hoitaminen ja huomioiminen omansa sijasta aina niin ruusuista ole sekään.