Näin siinä sitten kävi, jokunen vuosi ehdittiin olla aviossa.
Rakastuttiin tosi nopeasti, oltiin molemmat onnellisia.
Viimeiset puoli vuotta menikin sitten huonommin, erityisesti pari viime kuukautta.
Rakastin vaimoa ihan koko tuon ajan, ja sanoin sen myös usein. Olin vaan tosi huonolla tuulella usein, lähinnä työstressistä johtuen. Pari tappelua ja väärinymmärryksiä suuntaan jos toiseen.
Ei oikeastaan puhuttu kovin syvällisiä pitkään aikaan. Kuukausi sitten aloin epäilemään vaimoa että sillä on toinen mies.
Epäilys realisoituikin sitten hyvin pian, ja vaimo myönsi asian. Vähättelee ja valehtelee. Tapailee salaa miestä vaikka pyysin että jos voisi rauhoittaa tilanteen edes siihen asti että ollaan muutettu erilleen.
Avioeropaperit pistetty menemään jo.
Sanoin että voisin antaa anteeksi, olen luvannut olla kivempi, vähentää töitä, ihan kaiken olen luvannut korjata, osittain jo korjannutkin.
Rakastan vaimoa vielä todella paljon ja olen yrittänyt oikeasti ihan kaiken tässä parin viikon aikana. Haluaa silti muuttaa pois, ei kuulemma jaksa enää.
Juuri kun me saatiin oikeasti kaikki puhuttua auki ja olin 100% valmis korjaamaan ihan kaiken ja yrittämään uudelleen.
Minusta meillä oli paljon hauskaakin, vaikka oli riitoja. Sovittiin aina kaikki ja pyydeltiin anteeksi.
Ihan hirveä ikävä tulee vaimoa kaiken tämän jälkeenkin.
Meillä oli tosi kiihkeää sovintoseksiä useita kertoja, ja hetken ajan jo luulin että vaimo voisi vielä harkita yhteen palaamista. Meillä oli ihan kivaa suurimman osan ajasta suhteen myöntämisen jälkeenkin, olen ollut todella kivana, lukuunottamatta paria ahdistuskohtausta. Mutta ei. En kelpaa enää.
Nyt sitten ero ja muutto tulee ja näyttää aika vahvasti siltä että sitä ei voi väistää vaikka haluaisinkin. Vielä minussa elää ehkä toivo että on 1% mahdollisuus että haluaakin muuttaa takaisin, kun hetken ollut yksinään (ei aikonut olla uuden miehen kanssa alkamassa kimppaan ihan heti, saa nähdä).
Ahdistaa ihan helvetisti ja tekisi oikeastaan mieli hypätä narun jatkeeksi. (Todennäköisesti en sitä kuitenkaan tee, en halua vaimolle pahaa mieltä, vaikka ansaitsisikin.)
Rakastuttiin tosi nopeasti, oltiin molemmat onnellisia.
Viimeiset puoli vuotta menikin sitten huonommin, erityisesti pari viime kuukautta.
Rakastin vaimoa ihan koko tuon ajan, ja sanoin sen myös usein. Olin vaan tosi huonolla tuulella usein, lähinnä työstressistä johtuen. Pari tappelua ja väärinymmärryksiä suuntaan jos toiseen.
Ei oikeastaan puhuttu kovin syvällisiä pitkään aikaan. Kuukausi sitten aloin epäilemään vaimoa että sillä on toinen mies.
Epäilys realisoituikin sitten hyvin pian, ja vaimo myönsi asian. Vähättelee ja valehtelee. Tapailee salaa miestä vaikka pyysin että jos voisi rauhoittaa tilanteen edes siihen asti että ollaan muutettu erilleen.
Avioeropaperit pistetty menemään jo.
Sanoin että voisin antaa anteeksi, olen luvannut olla kivempi, vähentää töitä, ihan kaiken olen luvannut korjata, osittain jo korjannutkin.
Rakastan vaimoa vielä todella paljon ja olen yrittänyt oikeasti ihan kaiken tässä parin viikon aikana. Haluaa silti muuttaa pois, ei kuulemma jaksa enää.
Juuri kun me saatiin oikeasti kaikki puhuttua auki ja olin 100% valmis korjaamaan ihan kaiken ja yrittämään uudelleen.
Minusta meillä oli paljon hauskaakin, vaikka oli riitoja. Sovittiin aina kaikki ja pyydeltiin anteeksi.
Ihan hirveä ikävä tulee vaimoa kaiken tämän jälkeenkin.
Meillä oli tosi kiihkeää sovintoseksiä useita kertoja, ja hetken ajan jo luulin että vaimo voisi vielä harkita yhteen palaamista. Meillä oli ihan kivaa suurimman osan ajasta suhteen myöntämisen jälkeenkin, olen ollut todella kivana, lukuunottamatta paria ahdistuskohtausta. Mutta ei. En kelpaa enää.
Nyt sitten ero ja muutto tulee ja näyttää aika vahvasti siltä että sitä ei voi väistää vaikka haluaisinkin. Vielä minussa elää ehkä toivo että on 1% mahdollisuus että haluaakin muuttaa takaisin, kun hetken ollut yksinään (ei aikonut olla uuden miehen kanssa alkamassa kimppaan ihan heti, saa nähdä).
Ahdistaa ihan helvetisti ja tekisi oikeastaan mieli hypätä narun jatkeeksi. (Todennäköisesti en sitä kuitenkaan tee, en halua vaimolle pahaa mieltä, vaikka ansaitsisikin.)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Älä hyvä mies tee mitään hätiköityä. Vaimosi toiminta kuulostaa kyllä aika nopealta ja ajattelemattomalta. Ole sinä vuorostasi senverran itsekäs että ajattele nyt ensisijassa itseäsi ja omaa hyvinvointiasi, sillä tietty etäisyys vaimon asioden suhteen saattaa saada sinut näkemään asiat uudessa valossa.
Voimia sulle!
oo kiinni yhdessä ihmisessä. Elämä on muutakin kuin avioliitto,anna toisen mennä. Sulle tulee uutta ja parempaa tilalle.
Mä kyllä antaisin ex-vaimolle kunnon turpasaunat ja heittäisin sen samantien niska-pers-otteella pihalle.
tuntuu tuolta, mutta hetki koittaa kun näet asian eri tavalla ja pidät eroa yhtenä elämäsi parhaimmista asioista!
Exäni teki minulle useita törkeitä pettämisiä ja lopulta sitten lähti yhden mukaan.
Rakastin omasta mielestäni häntä niin paljon että annoin anteeksi niin usein. Hah kuinka sitä myöhemmin oikeasti käsittää kuinka väärässä sitä olikaan!!!
Sillä niin se elämä menee.
Muakin alkoi kiinnostamaan rietas vaimosi nam nam ;)
Täytyy käydä "moikkaamassa" ellet laita pahaksesi?
> AP:lle Jaksamista ymmärrän tilanteen tasan tarkkaan. Minulla oli vähän samanlainen tilanne ,kun vaimoni halusi aina lähteä yksin lenkille ja viipyi siellä noin 2-3 tuntia. Naapuri kertoi minulle ,että ei taida ihan lenkkeily tarkoituksella olla liikkeellä. Kertoi nähneensä kuinka tapailee erästä miestä. Sovittiin ,että hän otta videolle tietoa heidän tapaamisesta. Vaimoni teki lähtöä taas lenkille ja minä heti soittelin naapurille ,joka lähti ennakkoon paikkaan jossa olivat ennenkin tapailleet.
Kiva kun vaimoni tuli kotiin ja aivan kuivana. Kysyin mikä tuollainen lenkki on kun ihan kuiva olet ja olet taas ollut 2,5 h lenkillä. Oli kuulemma tavannut naisystävän jonka kanssa jutteli. Vaimoni ei tiennyt ,että naapuri ennakkoon soitti mitä siellä tapahtui. Kutsui minut katsomaan illalla filmiä.Naapuri antoi minulle filmin ,jota katsoimme hänen luonaan. Hän oli kalliolta kuvannut heidän sivustaan ja olipas sairasta katseltavaa. Kerroin illalla mitä tiesin ja näytin varmuudeksi filmin mutta en paljastanut kuvaajaa. Erohan tälläisesta tuli.
Oikein toimittu. Pettäminen on väärin. Vaikka toisaalta ymmärrän, että joskus tunteet vievät, mutta silti se väärin ja sellaisen toiminnan voi paljastaa kaikin keinoin.
Toisen miehen nus.simaa naista en ikinä ottais takas.