Mikä siinä riman madaltamisessa oikein maksaa?

Onnea!

Olen itse yrittänyt tutustua ns.tavismiehiin, mutteivät he huoli omanlaistaan. Kirjoituksesi on täyttä totta.

Elämä menee ohi, minkäs teet. Ei sitä yksinkään voi parisuhdetta perustaa. Lapsetkin jäi saamatta.

teet täällä sinkut-palstalla besserwisseröimässä. Kukaan ei halua olla ruman kanssa. Piste. Tavallinen ei ole ruma.

Mitä sitten voi tehdä kun rimaa ei voi enää laskea? Mielestäni itselläni ei ole koskaa ollut rima hirvittävän korkealla. En ole koskaan edes yrittänyt kauneimpia naisia, olen ymmärtänyt heidän olevan aivan toisella tasolla.

Olen yrittänyt ns. normaaleja naisia. Oma ihanne olisi normaalin näköinen ja pyöreä nainen. Mutta en heille kelpaa kuin vittuilun kohteeksi. Yksinhuoltajaki luultavasti kävisi, jos vain on henkilönä minulle sopiva. Tietenki perhe-elämään hyppääminen tuntuu kaukaiselta omaan elämän tilanteeseen nähden, mutta en näe sitäkään mahdottomana.

En kyllä pysty enää mielestäni rimaa laskemaan. Riman alla tällä hetkellä taitaa olla vain merkittävästi vanhemmat ( yli 10 vuotta), kehitysvammaiset ja sairaanloisen lihavat.

Nainen on miehelle kuin statussymboli. Kukaan ei halua olla vaatimattoman näköisen naisen kanssa, koska muut arvostelevat. Vaikka muistuttaisi itse kuinka rumaa suistomursua, niin vierelle olisi löydyttävä se missitasoinen isorintainen seksipommi.

TOIVEUNTA. Unohtakaa ne seksipommit ja katselkaa tavallisia naisia. Tavallista on on olla tavallisen näköinen ja mahdollisesti hieman ylipainoinen. Suomi on täynnä tavallisia sinkkunaisia, jotka odottavat tasoistaan miestä.

Olen ennenkin sanonut että miehellä ei ole paljon varaa alentaa rimaa, koska mies ei pysty nussimaan jos naisen ulkonäkö ei kiihota niin että muna seisoo.

Naisen tilanne on aivan toinen, naisen ei tarvitse kuin maata. Naisten panijanvalintakriteerit ovat median opettamia ja keinotekoisia. Koska naisilla ei ole oikeita seksihaluja, on aivan samantekevää kuka panija on.

Hei sinä teit valinnan että mielummin sitten se keskinkertainen suhde kun odottaa käveleekö se unelma vastaan.
Itse olen mielummin sinkku ( ei huono vaihtoehto ollenkaan, elämä on ihan jees) mielummin kun lasken sitä rimaa.
Lapsia saan jos haluan, ei siihen kuule vakisuhdetta tarvita -ainoastaa yksi ilta baarissa, isku sopivana iltana ja bäng pullat on uunissa.
En todellakaan voisi elää yhdessä miehen kanssa pelkästään sen takia ettei tarvitse asua yksin. Vaikka se unelmien prinssi löytyisikin ( mitä siis en oikein usko) niin isoin kynnys olisi varmaan luopua tästä omasta itsenäisyydestä ja todellakin asua 24/365 saman katon alla ( lähinnä lasken tämän isoksi miinukseksi) Koska ihan oikeasti pidän sinkkuna olemisesta eikä baby- kuume ole ainakaan toistaiseksi iskennyt ( 46 v, ja luonto suojaa varmaan jo tässä iässä) niin miksi laskisin rimaa? En edes ymmärrä mitä hyötyä tästä olisi minulle ? Seksiä saa aina kun sitä sattuu haluamaan, dildot on keksitty, työ on loistavaa, omat tulot riittää mainiosti omiin kuluihin, ei tarvitse elää toisen mielipiteiden varassa, kaverit on kivoja, omat harrastukset täyttää elämän ja sinkkuna säästyy niistä parisuhteen vitutuksilta ( kulluu ihan tarpeeksi varattujen kertomana) eikä lisääntyminenkään mitenkään hohdokaalta vaikuta. Joten mihin minä oikeastaa tarvitsen miestä ellei hän ole juuri se oikea?

Kaikki kauniit naiset ovat aina sitä mieltä että olen hyvännäköinen. Tiedän siis että voisin saada itselleni kauniin naisen, joten tuntuisi todella kurjalta tyytyä ihan tavikseen. Enkä edes tavoittele mitään kauneinta mitä voisin saada, vaan ihan perus hyvännäköistä hoikkaa tai normaalivartaloista naista jolla on sopusuhtaiset kasvot.
Kun olen luonteeltanikin ihannepoikaystävä, niin miksen saisi jotain kriteereitä kumppanini suhteen asettaa.

ns. "riman" korottaminen tai alentaminen liittyy ulkonäköön, ikään tms. ulkoiseen seikkaan. Näissä asioissa voi toki muuttaa asennettaan jos tarvetta on.

Ihan eri asia on sitten se, jos joku nimenomainen persoona ei vaan kiinnosta ihmisenä. Siinä ei auta mikään riman alentaminen tai joustaminen. Jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Jos kemiat ei kohtaa niin siinä ei ole mitään tinkimistä.

Vaikka en kuuta taivaalta etsikään, niin myöskään halua naista, joka joutuu "tyytymään" minuun muka viisastuttuaan.

Ei vaan se rima on liian korkealla niillä naisilla, jotka luulevat olevansa niin kauniita, että vain yksi prosentti miehistä on heille tarpeeksi hyviä.

Oikeasti ne heitä katselevat miehet, joista kerroit, ovat heidän tasoaan. Ei kukaan katsele sellaista mikä ei ole omaa tasoa.

Ei duunarikaan Ferrarin liikkeissä pyöri vaan katselee sellaisia autoja johon hänellä on varaa.

Naisiin tutustuminen on yhtä vaikeaa, oli rima millä tasolla tahansa.

Minusta näissä riman laskemisissa menee aina puurot ja vellit sekaisin.

Tarkoitan tällä sitä että kyllähän nyt jollakin tavalla samankaltainen toisen pitäisi olla.

Miksi minun pitäisi laskea rimaa sille tasolle kuin markkinat määrää mitä minun tulisi saada vaikka rima on selkeästi muuten minulle väärälle kohdalla?

Jos kilpailu on viritetty siten että naiset saavat aina pitää rimaa missä hyvänsä tai korkeammalla kuin heidän oma tasonsa on ja heillä on valinnanvaraa niin nähtävästi sitten ne vähemmän viehättävät miehet kuten minä joutuu laskemaan riman jonnekin maantasolle tai kaivaa sille kuopan että jokaikinen nainen pääsee siitä yli.

Mitä järkeä sellaisessa suhteessa olisi kenenkään kannalta?

Eri asia on sitten täysin utopistiset odotukset, mutta väite että kyse on siitä että miehillä on sellaiset odotukset on ihan täyttä tuubaa.

Naisilla on riima AINA korkeammalla kuin miehillä.
Ainut syy miksi he laskevat sitä on kun ikä tulee vastaan tai sitten suosio laskee jostakin syystä.

Miksi elää markkinoiden armoilla jos on parempi olla yksin tai kuollut kuin suhteessa jonkun kanssa joka ei ole likimainkaan mitään jota haluaa elämältä?

Minulla ei nuorempana edes ollut kunnolla rimaa, hyvin erilaisia naisia kattelin, mutta muutama suhde tuli vain vähän kuin puun takaa.

Nyttemin riman paikka on löytynyt sen kautta mitä oikeasti tahdon eli siitä nyt pääsee varsin "normaali" nainen helposti yli jos vain yritystä on kunhan tietyt perusjutut täyttää.
Jos taas alkaisin tarkkailemaan mitä markkinat kertoo ja millaiset naiset kiinnostuu niin nähtävästi rimaa pitäisi sitten asettaa johonkin toiseen kohtaan.

Senkö takia että olisin sitten suhteessa jonkun yksilön kanssa jota en kunnioita, arvosta, joka ei viehätä ja jonka kanssa elämä olisi yhtä tuskaa?

Olen aika varma että tietynlaisia ja tietyntyyppisiä naisia saisin tälläkin hetkellä suhteeseen jos vain niin haluaisin.
Mikäs se lopputulos olisi sitten siitä?

Nainen saisi ehkä sitä mitä haluaisi mutta minä en. Sori, minunkin pitää saada tuntea olevani onnellinen, edes joskus.

Wau, ihana järjen ääni täällä, kiitos tästä!

Minähän en rimaa laske. Miksi ottaisin miehen, joka ei kiinnosta. Miksi ottaa vaan joku. Olen yksin ennemmin, kun seurustelen jonkun kanssa sen takia, että olisi vaan joku vierellä. Enkä edes puhu pelkästään ulkonäöllisistä asioista. Kokonaisuus ratkaisee.

Niihin komistuksiinkin tottuu, ne on ihmisiä siinä missä vähemmän komistuksetkin. Nimimerkillä kokemusta on.

Silmä on jännä kapine, se näkee mitä sen haluaa näkevän.

"älykäs ja karismaattinen, kreikkalaista jumalaa muistuttava tumma komistus, joka kohtelee minua kuin kukkaa kämmenellä ja tekee minut onnelliseksi loppu elämäkseni."

:D Hyvä että kypsyit, jotkut eivät tunnu pääsevän tuosta vaiheesta kymmeniin vuosiin.

"Mitä nyt olen kaverimiehiä seuraillut, niin kaikki katselevat vain ja ainoastaan niitä samoja naisia. Siis niitä naisia, joihin ehkä viidellä prosentilla miehistä olisi oikeasti mitään mahdollisuuksia teoriassakaan ja käytännössä ehkä vain prosentilla."

Ai katselevat vain niitä, vai tekevät oikeasti jotain peliliikkeitä vain tuollaisille naisille? Totta kai miehet katselevat enemmän niitä kauneimpia naisia, mutta useimmille on kuitenkin etsiytynyt kainaloon ihan tavallinen tyttöystävä.

"Mitä nyt olen kaverimiehiä seuraillut, niin kaikki katselevat vain ja ainoastaan niitä samoja naisia"

Pakko huomauttaa tuohon, että katseleminen ei ole sama asia kuin todellinen kiinnostus. Voivathan ne joskus mennä yksiinkin, mutta ulkopuolinen tuskin pystyy näkemään täydellisesti, kehen joku sisimmässään on ihastunut. Se, minkä ulkopuolinen näkee, on käyttäytymistä kaverien seurassa ja siitä juuri syntyy se vaikutelma, että kaikki ovat kiinnostuneet samoista naisista. Jotta ei vaikuttaisi muita huonommalta, on annettava se kuva, että kilpailee muiden kanssa samasta saaliista.

Kolmesti olen kokeillut riman laskua, kun olen ollut vapaa ja ihan mukavantuntuinen nainen on ollut kiinnostunut. Ajattelin, että kokeillaan, josko tässä vaikka kykenis rakastumaan, kun toinen on niin kiinnostunut. Arvaatte varmaan, että ei se noin toimi. Sillä tavalla saa suhteen, joka ei tunnu suhteelta. Siinä sitten olen kiemurrellut etsiessäni keinoa kertoa toiselle, että ei tästä mitään tule. Lopulta olen sitten pahoittanut toisen mielen pistämällä poikki. Parempi siis pitää rima, kuin lähteä sellaiseen suhteeseen, jota ei sisimmässään halua.

Monenko miehen nussima sitten nyt olet?

Eli onko nykyinen miehesi aisuri?

Kyl se kauneus on kuule katsojan silmissä.

Jokaisessa naisessa on kyllä jokin hyvin, toiset tuovat sitten sen oman kauniin puolensa ja piirteensä paremmin vain esille.

Itse olen katsellut ketä tahansa miestä joka on miellyttänyt enkä ole toisen tasoa edes ajatellut/tiennyt. Samoin minua on lähestyneet kaikentasoiset miehet.

Tiedän sen, etten ole super kaunotar, mutta eipä ole suurinosa muistakaan suomalaisista ehkä todella kauniita on vain suomessa n.0,1% ja olen yhtä kaunis tai ehkä hieman kauniimpi kuin suuri osa ns. tavallisista suomalaisnaisista eli 95%

Varmasti moni mies löytäisi ihan kivaakin seuraa, jos vain viitsisi tutustua sellaiseen, mikä nyt ei niin paneta heti. Vaan ihan silleen kaveripohjalta liikkeelle, eihän siinä mitään menetäkään. Monet naiset eivät ole sitä miestä suoraan etsimässä ja monelle riittäisi ihan, jos vain kehdattaisiin jutustella. Mutta kun tuntuu hieman siltä, että kun et miellytä miestä seksuaallisesti, niin ei kannata edes tutustua.

Olen päälle parikymppinen normaalipainoinen nainen. Minä madalsin rimaa, ensi serustelin jonkin aikaa hieman jälkeen jääneet miehen kanssa joka oli minua lähes 20 vuotta vanhempi ja sairaseläkkeellä pään takia, mutta mies jätti minut jostain syystä. Sitten löysin toisen miehen joka oli 20 vuotta minua vanhempi, ei ollut rikas (työtön) eikä kyllä monen mielestä komeakaan vaan pikemminki ruma. Ollaan vielä yhdessä.

Minulle kyllä kelpaa alemman tasonki miehet kunhan muuten synkkaa.

Jokainen määrittelee sen tasoisensa puolison itse, minun odotukseni miesten suhteen eivät ole koskaan olleet epärealistiset, eikä sitä luokkaa niinkuin Ap:lla. En edes haluaisi mitään täydellistä "kreikkalaista jumalaa" Vaan ole aina ihastunut/rakastunut tavallisiin miehiin, toki he ovat kaikki olleet silmää miellyttäviä ja normaalipainoisia mutta noiden kahden ominaisuuden täyttämiseen ei mahdottomia tarvita, hyvännäköisiä miehiä on paljon, joten valinnanvaraa riittää, täydellistä en edes halua, pienet epätäydellisyydet tekevät ihmisestä vain mielenkiintoisemman :) Ja luonne ratkaisee paljon, ainakin minulle. Jos ei ole sen toisen kanssa mitään yhteistä tai se toinen on kusipää, ei siinä ulkonäkö auta yhtään mitään, kiinnostukseni lopahtaa välittömästi.

ei rimaa ole pakko laskea. esim. vaalea nainen voi muuttaa ulkomaille, jossa hänen eksoottisuutensa lisää hänen tasoa ja näin ollen nainen saa komeamman miehen kuin Suomessa saisi ;)

itse en ainakaan aio "tyytyä" mieheen. haluan miehen joka saa sukat pyörimään jaloissa. jos mies ei ulkonäöllisesti ja luonteeltaan ole sellainen keneen hullaannun niin miksi menisin sitoutumaan häneen?