Kesä tekee tuloaan ja kesäkauteen mahtuu monenmoista juhlaa. On ylioppilasjuhlia, rippijuhlia, häitä ja polttareita, tupareitakin on tulossa kaksi kappaletta kun pariskunnat ovat ostaneet omakotitalot, ja onpa kaksi vauvaakin syntymässä kesällä. Kummilapsillakin on vielä synttärit ja vanhemmat odottavat että kummi veisi kesällä jonnekin reissuun tai retkelle. Toinen aloittaa koulun syksyllä, sitäkin pitäisi jotenkin huomioida (tämä on siis tehty selväksi vanhempien taholta tyyliin "me ainakin ostettiin ja maksettiin sitä ja tätä kun meidän kummilapsi aloitti koulun"). Muutenkin kummilasten vanhemmat tuntuvat odottavan että kummilapselle tuotaisiin aina tuliaisia kun käy kylässä ja kummi maksaisi jos lapsen kanssa jossain käydään.
Jotenkin on alkanut riepomaan suunnattomasti tämä jatkuva rahanmeno ja lahjojen ostelu. Itse kun on lapseton sinkku, niin eipä ole paljon juhlia mitä järjestää. Ei tule osteltua omakotitaloja, ei tule häitä tai polttareita sen enempää kuin lapsiakaan. Aika yksipuolista lahjojen ostoa siis on. Ihmisillä joilla on kohtuullisen hyvä rahatilanne itsellään on ilmeisesti vaikea käsittää että pienestä budjetista on vaikea nyhjästä. Kerran kyselin yhdeltä ystäväpariskunnalta tuparilahjatoivetta ja heillä oli yksi ainoa lahjatoive ja senkin hinta oli 100€. Molemmat ovat hyvätuloisia.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia tästä lahjojen ostosta ja muista palveluksista? Joskus on myös tuntunut siltä, että lapseton sinkku on se jolle soitetaan kun tarvitaan muuttoapua, autokuskia, lapselle hoitajaa tai jotain muuta palvelusta, kun "sullahan on aikaa". Jos sitten itse tarvitsisi joskus apua niin eipä löydy ketään. Tympii...
Jotenkin on alkanut riepomaan suunnattomasti tämä jatkuva rahanmeno ja lahjojen ostelu. Itse kun on lapseton sinkku, niin eipä ole paljon juhlia mitä järjestää. Ei tule osteltua omakotitaloja, ei tule häitä tai polttareita sen enempää kuin lapsiakaan. Aika yksipuolista lahjojen ostoa siis on. Ihmisillä joilla on kohtuullisen hyvä rahatilanne itsellään on ilmeisesti vaikea käsittää että pienestä budjetista on vaikea nyhjästä. Kerran kyselin yhdeltä ystäväpariskunnalta tuparilahjatoivetta ja heillä oli yksi ainoa lahjatoive ja senkin hinta oli 100€. Molemmat ovat hyvätuloisia.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia tästä lahjojen ostosta ja muista palveluksista? Joskus on myös tuntunut siltä, että lapseton sinkku on se jolle soitetaan kun tarvitaan muuttoapua, autokuskia, lapselle hoitajaa tai jotain muuta palvelusta, kun "sullahan on aikaa". Jos sitten itse tarvitsisi joskus apua niin eipä löydy ketään. Tympii...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen törmännyt vastaaviin kokemuksiin esimerkiksi kimppalahjoja häihin, tupareihin tms. ostettaessa. Hyvätuloiset osallistujat eivät aina tunnu ymmärtävän, että joku 50 euroa voi olla opiskelijalle tai työttömälle oikeasti iso raha.
Olen sitä mieltä, että sinun tulee järjestää juhla, jonka ainoa motiivi on juhlistaa sinkkuuttasi ja autuasta vapauttasi rääkyvien koliikkipentujen ja parisuhdekriisien kahleista. Lähetät lahjatoivelistan kaikille "ystävillesi", tuotteiden hinnat alkaen 150 eurosta. Kerrot tämän olevan vuotuisen perinteen uljas aloitus.
Mikäli näillä ihmisillä on vähänkään järkeä päässä, he tajuavat toimiesi sarkastisen pohjavireen ja osaavat jatkossa asettua paremmin asemaasi. Todennäköisesti ei ole, koska ihmiset nyt keskimäärin ovat pelkästään hiilidioksidia, jälkeläisiä, ulostetta ja talouskasvua maailmaan tuottavia vatipäitä, mutta siinäkään tapauksessa sinun tuskin tarvitsee jatkossa huolehtia lahjojen hankkimisesta.
Juu olen törmännyt. Eniten se häiritsee yhteislahjojen hankinnassa, kun summa jaetaan talouksien kesken, eikä suinkaan henkilöiden kesken, joten pariutuneet pääsevät tavallaan puoleen hintaan...
sitä saa mitä saa. Ystäviltä. Isovanhemmilta voivat sitten pyytää suoraan mitä tarvitsevat. Helppo tietysti täältä neuvoa mutta noin se mielestäni menee. Eihän kaikki edes lahjo parisuhteessa kumppaniaan!!
Aika tavallista ainakin häissä on nykyään nämä nettilahjalistat. Niissä sitten merkin ja mallin tarkkuudella on yksilöity toivotut roinat. Tai kutsukortissa pankkitilin numero (hääparin oman siis, ei minkään hyväntekeväisyysjärjestön).
Onko niitä pakko totella? Kysyn oikeasti, en syyllistäen. Entä jos viekin lahjaksi jonkun kirjan eikä sitä haarukkasarjaa?
Eikö lahja parhaimmillaan kerro antajastaan ja suhteestaan saajaan?
Menisin miellään, sillä mulla on niin harvoin kyseisiä tapahtua. Tosin tuo 100€ on itselleni liikaa, ei mitenkään rahllisesti vaan periaatteellisesti, (eri asia jos siinä on muita myös mukana).