Apua, ystävästäni tuli sossupummi!

Niin ja siis kaikista huolestuttavinta tässä on se, ettei hän edes osoita merkkejä muutoksesta. Kun kysyin häneltä kesätöistäkin, niin paljastui ettei hän vaivautunut kirjoittamaan yhtään hakemusta. Hän on totaalisen alistunut osaansa ja aikoo ilmeisesti todellakin elää elämänsä sosiaalitoimiston asiakkaana. Huhhuh...

No, et kyllä kuulosta hyvältä ystävältä! Kamalaa lukea, että jotkut ihmiset todellakin ajattelevat samalla tavalla kuin sinä... "Miten suhtautua kaveriin, joka ennen oli todella läheinen, mutta josta tuli rehellisesti sanottuna luuseri? Koen hänet tavallaan niin noloksi, etten edes viitsisi esitellä häntä uusille kavereilleni ja olen alkanut miettiä sitäkin, että pitäisiköhän minunkin lopettaa yhteydenpito, kun elämäntilanteemme ovat menneet todella erilaisiksi. Itse vietän suhteellisen normaalia opiskelijan elämää, mutta kaveri on lukkiutunut yksiöönsä ja elää kesätkin vain toimeentulotuella."
Siis sinä valitset kaverisi sen perusteella pärjääkö koulussa, onko töissä. Et ole tätä ihmistä sen arvokkaampi ja parempi vaikka käytkin koulua. Kadulla vastaan kävelevä puliukkokin on ihmisenä ihan yhtä arvokas kuin sinä!!!!!!

Oletko ajatellut sellaista vaihtoehtoa, että tämä jonka opiskelut eivät etene, voi olla vaikkapa niin masentunut ettei JAKSA opiskella tai olla töissä??!!!! Oletko edes kysynyt onko hänellä kaikki ok? Sanoit, että pitäisiköhän sinunkin lopettaa yhteydenpito. Eli joku muu on jo tehnyt niin. Hänellä on voinut mennä huonosti jo monta vuotta. En yhtään ihmettele, että ihmisiä syrjäytyy, kun ympärillä olevat ihmiset ovat heti kääntämässä selkänsä jos toisella rupeaa menemään huonosti!!! Ei tosi ystävä tee niin. Vaikutat sellaisen iisin elämän eläneeltä... Sanoitkin, ettet enää kaipaa häntä edes elämääsi... Et kyllä ole sellainen ihminen, jota tämä henkilö tarvitsisi elämäänsä. Hän on varmastikin huomannut suhtautumisesi häneen ja olet vain pahentanut hänen oloaan. Hän saattaa tuntea itsensä tosi yksinäiseksi ja masentuneeksi. Sinunlaiset ihmiset eivät todellakaan yhtään piristä oloa. Et varmastikaan ole sanonut hänelle suoraan, että pidät häntä luuserina, mutta on varmasti aistinut sen.

Toivottavasti hän löytää elämäänsä kunnollisia ystäviä! Toisenlaisia kuin sinä, joka rupeat haukkumaan sellaista jolla selvästikin menee huonosti. Jos hän on mielestäsi luuseri, mieti millainen itse olet........

Jos et nyt ajattelisi noin vain itsesi kannalta. Voi olla tämäkin nuori henkilö kärsii itsekkin kovasti tilanteesta. hän plkää että kohta jää aivan yksin. Hänellä saattaa olla salaisia mielenterveysongelmia ym. Kyllä ystäviä pitää tukea ja auttaa joskus ihan pyyteettömästikin. Sitä elämä on: ei kaikki parjää ja jaksa tässä oravanpyörässä ja pitää meidän kantaa kohtuudella vastuuta myös lähimmäisistämme. Voi olla että itsekkin joudut joskus tilanteesee, että et selviä enää omin neuvoin ja tarvitset jonkun vapaaehtoista pyyteetöntä vaivaa ja aikaa. Tavallaan saa myös itsekkin tyytydystä ja voimaa kun jakaa läsnäoloansa ja voimaansa tarvitsevan kanssa.
Todennäköisesti sinulla on hyvin merkitsevä ja tärkeä rooli ja osa tämän henkilön elämälle. Jos jätät hänet niin hän voi pian olla jonkun palstan itsemurhakandi.
Jospa voist jotenkin rohkasita häntä toisten pariin, yritää saada selville, onko hänellä ongelmia, kannustaa hakemaan apua ym.
Toimi kuitenkin omien voimavarojesi mukaan.

Musta kannattais miettiä omia arvoja: ei toimeentulotuen piirissä oleminen itsessään ole häpeä. Eikä ole sinun asiasi hävetä sitä hänen puolestaan.

Aika tylyltä tuntuu tuo tekstisi, pinnalliselta.

Kannattaisi muistella sitä läheisyyttä, hän on edelleen sama ihminen. Ei ole sinun asiasi muuttaa häntä ja hänen elämäänsä. Jos haluat olla ystävä, niin pysy rinnalla: soittele silloin tällöin ja pyydä mukaan juttuihin.

Et voi tietää, miten oma elämäsi menee. Kaikilla on kausia elämässään, joskus hyviä, joskus huonoja. Miten haluaisit ihmisten suhtautuvan itseesi, jos olisit itse hän, samassa tilanteessa?

Minä luulen, että sinua pelottaa nähdä oma ystävä, jonka olet joskus tuntenut samanlaiseksi kuin itsesi, tuossa jamassa. Ehkä se muistuttaa liikaa siitä, että vaikka omat asiasi ovat hyvin, voi tuuli kääntyä. Ja niinpä olisi huokuttelevaa laittaa välit poikki, ettei tuo ajatus kummittelisi takaraivossa.

Kylläpäs mua nyt tuomitaan täällä. Ongelmani on lähinnä se, etten koe että minulla on enää mitään yhteistä tämän sossupummin kanssa. Olen tavannut myöhemmin paljon mielenkiintoisempia ja mukavampia ihmisiä, joiden rinnalla tämä vanha kaveri ei tunnu suoraan sanottuna juuri miltään. En koe tarvitsevani häntä enää yhtään mihinkään - elämäntilanteemme ovat menneet liian kauaksi toisistaan.

Viittasin viestilläni siihen, että vaikka en koe tarvitsevani häntä, niin koen silti myös morkkista siitä jos jätän hänet entistä kauemmas. Olemme siis tällä hetkellä vielä melko usein yhteydessä, mutta olen alkanut tuntea etten saa hänen seurastaan mitään irti ja parasta mitä voisin tehdä hänelle olisi ohjata psykologille. Kaverina hän on silti melko hyödytön eikä hän ole enää se sama hauska ihminen kuin lukiossa.

Tunnen myös henkilön joka on myöskin 25-vuotias eikä ole päivääkään tehnyt palkkatyötä eikä ole edes autokoulua käynyt vaikka hänelle se olisi vanhempiensa taholta maksettu. Ja hän on niin negatiivinen, kyyninen ja skeptinen kaikkeen ettei hänen seuraansa tahdo jaksaa vaikka olen yrittänyt saada häntä enemmän ihmisten ilmoille. Ilmeisesti hän on masentunut ja hän erakoituu kokoajan enemmän ja enemmän ja itse alan todella väsymään häneen vaikken halua hänelle ikinä mitään pahaa tapahtuvan.

Ymmärrän hyvin aloittajaa, että hän haluaisi auttaa ja olla mukana käverinsa elämässä mutta ei tahdo jaksaa kaverinsa ainaista passiivisuutta.

Nii no sekin on eräänlainen taito, kuka osaa auttaa oikein. Ymmärrän kyllä, että se ei aina oo helppoo.... Jos te kerran tiedätte, että toinen on masentunut niin miksi, ette ystävällisesti sano toiselle siitä??!!!!! Masentuneena kun voi olla helvetin vaikeaa raahautua sinne lääkärille!!!!!!

enää kyselemään, kun olet jo päättänyt jo jäädyttää yhteydenpidon tähän ystävään. Suosittelisin kuitenkin, että ennen sitä rehellisesti ottaisit kaverin olon puheeksi, miten hän voi, mitä hänelle kuuluu. Olet sen hänelle jopa "velkaa" noin pitkän tuntemisen jälkeen. Et toki voi nostaa ketään esimerkiksi masennuksesta, mutta voit ainakin ohjata avun piiriin.

Sen voin luvata sinullekin, että elämä opettaa nöyräksi, meidät kaikki ennemmin tai myöhemmin. Ole onnellinen tästä ajasta, jonka voit elää paratiisissa.

psykologia tarvitset sinä, ap, ei kaverisi. HÄnellä ei ole mitään hätää, snulla on. Todenäköisesti hän on iloinen kun on päässyt sinusta eroon, ja kaveripiirissä naureskeleevat sinulle!! Kaverisi on varmaan täysin kyllästynyt sinuun ja lapsellisuuteesi, kasvappa hieman, olet muuten vaarassa syrjäytyä lopullisesti.

ehkä kannattais lopettaa yhteydenpito koska taidat olla huono kaveri hänelle..jos jopa häpeät esitellä häntä=)ehkä hän on luuseri mutta sinä olet säälittävä!