"Kuplailmiö"

AINII!

Ja sit vielä että miten te pystytte sen itsetarkkailun seasta keskittymään 110 prosenttisesti siihen ihastuksen kanssa keskusteluun ja siihen mitä se sanoo jos kaikki energia menee siihen kenkien "tarkkailemiseen" ja jatkuvaan mielensisäiseen itsensä kokoamiseen???

Yksi asia mikä pitää ymmärtää on se että toinen ihminen on "vain" toinen ihminen. Syö, nukkuu, on tunne-elämä, rahahuolia, unelmia jne. Voi siis olla tosi kiva, tai sitten vain kuin joku toinenkin josta et oikein välitä, esim. ylimielinen.

Harjoittele peilin edessä joitakin small talk -kysymyksiä kuten "miten aiot viettää kesälomaa?", "mitä kuuluu?", "hieno ilma tänään, eikö vain?"

Ja kuvittele että se uusi henkilö on kuin vanha tuttu joka oletusarvoisesti käyttäytyy asiallisesti. Ja se uusi henkilö voi myös olla ujo, eli hänkin voi hermoilla sinun tapaamistasi.

Tuskinpa kukaan väittää etteikö ihastuksen kohteen kanssa juttelu hermostuttaisi... Jos huomaa ettei hermostuta vähänkään niin silloin saattaa olla että toisella on mielessä vain yritys päästä petipuuhiin.

Kahvilassa ollaan nenät vastakkain ja ainoot asiat mitä siellä voi tehä on juttelu ja juoman lipittely. Ehkä kahvila ei oo hyvä treffipaikka SULLE, ainakaa vielä.

Mä myös inhoon niitä pitkiä hiljasia hetkiä kahvilla, eikä se, että mielessä pyörii kokoajan sanat "puhu jotain, keksi jotai" auta asiaa yhtää. Kahvila on aika HC deittailupaikka eikä sovi ainakaan ekalle treffikerralle.

Niinpä mä oon feidannu kahvilat ja ottanu tavaks käydä pelaa minigolfia, mieluite ulkona, jonka jälkeen voi kuitenki halutessaa ehottaa sitä kahvia, jos silt tuntuu.
Golfates ei olla naamat vastakkain ja hiljaset hetket on ihan luonnollisia, jolloinka se ei luo turhia lisäpaineita treffeille.

Ei tää nyt sun "ongelmaan" auta, mut näi voisit välttää niide ongelmien aiheuttajat. :)

Itselläni ei nyt mitenkään kauheesti kokemusta ole, mutta asiassa auttaa sekin että jos tuntee itsensä hyvin. Nimittäin silloin osaa vähän niin kuin huijata itseään, tavallaan. Omalla kohdallani olen huomannut, että tutustun parhaiten kun pidän alusta asti ihan kaverilinjan (en koskaan ole käynyt varsinaisilla treffeillä ja ajatus tuntuu jotenkin teennäiseltäkin). Eli kun ei ole suuria paineita tehdä mitään vaikutusta toiseen vaan ajattelee, että kavereina tässä vaan hengaillaan niin rentoutuu paljon paremmin ja uskaltaa olla oma itsensä. Ja sehän olisi juuri parasta, että syy miksi toinen sinusta kiinnostuu on sinä itse eikä se rooli mitä esität hänen edessään. Aikaa voi viettää tehden vaikka jotain yhdessä, jokin yhteinen harrastus, missä ei koko ajan tarvitse puhua pälistä ja missä on helpompi löytää jutun aihetta siinä tekemisen lomassa kuin yrittämällä väen väkisin jotain small talkia jossain kahvilassa.