Moro!
Totanoi, osittain varmaan väärällä palstalla mutta kirjoittelempa silti. Eli miten ootte päässyt tosta ujoudesta eroon? Itse meen aina ihan totaalisesti lukkoon kun nään jonkun tosi kivan olosen tytön, naama syttyy tuleen, alan pälyillä ympärilleni ja aina jälkikäteen pohdin että näytin varmasti tosi "vakuuttavalta"(eli eksyneeltä).
Jollekkin tuntemattomalle tytölle puhuminen tuntuis varmaan samalta kun joku vapaapudotus hyppääminen, en oo uskaltanut(kerran meinasin joskus lukiossa avautua ihastukselle mutta toinen kaveri alkoi selittämään ettei pidä suinpäin mennä avautumaan ja meni sisu täysin kurkkuun. Myöhemmin lukion jälkeen laitoin facebook viestiä ja tuli jäätävät pakit joita seurasi kyynistyminen, josta oli hitonmoisen vaikeaa päästä pois).
Ihan eri juttu onkin sitten tytön kanssa juttelu. Ne kuulumiset ja perus meiningit kyllä jotenkin luontevasti saa vaihdettua (ja hyvänä päivänä myös vähän huumoria joukkoon) mutta jos pitkään istuskelee jossain niin mistä sitä luontevuutta oppii muuten kuin hengaamalla(eli ilmeisesti juuri sillätavalla?)? Joskus mennyt jonkun tytön kanssa ihan vaan kahville tai johonkin kävelylle mutta aina tuntuu että tyssää siihen keskustelemiseen.
Ensin tuntuu menevän ihan hyvin mutta sitten mulla alkaa se kenkien tuijottelu/pälyily show. Myös KAIKKI hiljaset hetket on tosi vaikeita, tulee koko ajan semmonen olo että "Nyt varmaan pitäis sanoa jotain mikä aloittais jonkun hauskan keskustelun". Vaikka löytyis niitä yhteisiä juttuja niin jotenkin se luontevuuden puute tuntuu pistävän vastaan koko ajan. Sitten jälkikäteen alan mitettimään että pädinkö taas koko illan jostain ja kysyinkö nyt ollenkaan niistä "sen" jutuista
Nää on tosi ärsyttäviä juttuja kun tietää kyllä että en oo ainut ja monet naisetkin varmaan ajattelee usein samalla tavalla mutta sitä alkaa aina jälkeenpäin epätoivoilemaan mielessään että "sinne meni".
Itseluottamus pienentynyt myös varmaan kotiolojen ja alakouluaikojen takia kun vanhemmat huutaneet ihan pienestä pitäen ja tullut sellanen fiilinki ettei mikään riitä. Sitten kun koulussakin osasin ryssiä sosiaaliset suhteet ja pilata myös kaikkien muiden koulupäivät pistämällä potutuksen jakoon keinolla millä hyvänsä ,ei ole mikään ihme ettei nää sosiaaliset taidot mun osalla hirveästi kehittyneet... :/
Mutta miten siitä liiasta itsetutkiskelusta ja jäisyydestä pääsee eroon? Kun sitä olis niin kiva osata vaan "mennä", nauttia ja puhua niistä arjen pienistä asioista kun pikkuhiljaa alkaa kolmekytä vuotta lähestyä... MUTTA sitten pääkoppaan tulee se ärsyttävä tyyppi joku toteaa että "eipäs muuten mennännäkkään". Ärsyttää :/
"Kuplailmiö"
6
264
Vastaukset
- ALOOOOOITTAJA
AINII!
Ja sit vielä että miten te pystytte sen itsetarkkailun seasta keskittymään 110 prosenttisesti siihen ihastuksen kanssa keskusteluun ja siihen mitä se sanoo jos kaikki energia menee siihen kenkien "tarkkailemiseen" ja jatkuvaan mielensisäiseen itsensä kokoamiseen???- kppoppp
Se juju onki siinä, että ei keskity siihen itsetarkkailuun OLLENKAAN vaan nimenomaan keskittyy siihen toiseen ihmiseen 110 prosenttisesti. Kuuntele tarkkaan mitä hän sanoo, tee huomioita ympäristöstä ja tapaamastasi naisesta ja sano ajatuksiasi ääneen.
Jos nyt mietit tilannetta, jossa juttelet vaikka läheisten kavereitten tai perheenjäsenen kanssa niin ethän sää silloinkaan analysoi tarkkaan joka sanaa, jonka sanot. Tai mieti mitähän tuoki nyt ajattelee minusta ym. Keskityt kuuntelemaan sitä toisen asiaa ja vastauskin ja keskustelun eteenpäin vieminenkin käy silloin vaivattomammin. Ja tunnelma on rennompi, ei mene lukkoon jollon ei varsinkaan keksi mitään juteltavaa.
Jotenkin pitäisi yrittää myös rentouttaa se ilmapiiri. Jos välillä on hiljaisia hetkiä niin eivät ne ole mikään maailmanloppu. Mutta se on oikeasti aika ahistavaa jos on hiljaista ja treffikumppani tuntuu olevan jossain ihan muissa maailmoissa, selvästi kelailee ja hermoilee jotain oman pään sisällä, mutta ei saa kakistettua mitään ilmoille. Itse olen ollut tuollaisilla treffeillä ja oli hieman vaivaantunut tunnelma. Mutta lyhyesti sanottuna lakkaa miettimästä itseäsi ja keskity siihen treffikumppaniin. Ja lähde ihan rennoin mielin liikenteeseen, aina hyvä jos juttu etenee pidemmälle, mutta ei se nyt mikään maailmanloppu tartte olla jos ensimmäisiä treffejä pidemmälle ei edetä.
- kont.toim.hlö
Yksi asia mikä pitää ymmärtää on se että toinen ihminen on "vain" toinen ihminen. Syö, nukkuu, on tunne-elämä, rahahuolia, unelmia jne. Voi siis olla tosi kiva, tai sitten vain kuin joku toinenkin josta et oikein välitä, esim. ylimielinen.
Harjoittele peilin edessä joitakin small talk -kysymyksiä kuten "miten aiot viettää kesälomaa?", "mitä kuuluu?", "hieno ilma tänään, eikö vain?"
Ja kuvittele että se uusi henkilö on kuin vanha tuttu joka oletusarvoisesti käyttäytyy asiallisesti. Ja se uusi henkilö voi myös olla ujo, eli hänkin voi hermoilla sinun tapaamistasi.
Tuskinpa kukaan väittää etteikö ihastuksen kohteen kanssa juttelu hermostuttaisi... Jos huomaa ettei hermostuta vähänkään niin silloin saattaa olla että toisella on mielessä vain yritys päästä petipuuhiin. - :)
Kahvilassa ollaan nenät vastakkain ja ainoot asiat mitä siellä voi tehä on juttelu ja juoman lipittely. Ehkä kahvila ei oo hyvä treffipaikka SULLE, ainakaa vielä.
Mä myös inhoon niitä pitkiä hiljasia hetkiä kahvilla, eikä se, että mielessä pyörii kokoajan sanat "puhu jotain, keksi jotai" auta asiaa yhtää. Kahvila on aika HC deittailupaikka eikä sovi ainakaan ekalle treffikerralle.
Niinpä mä oon feidannu kahvilat ja ottanu tavaks käydä pelaa minigolfia, mieluite ulkona, jonka jälkeen voi kuitenki halutessaa ehottaa sitä kahvia, jos silt tuntuu.
Golfates ei olla naamat vastakkain ja hiljaset hetket on ihan luonnollisia, jolloinka se ei luo turhia lisäpaineita treffeille.
Ei tää nyt sun "ongelmaan" auta, mut näi voisit välttää niide ongelmien aiheuttajat. :) - näin mulla
Itselläni ei nyt mitenkään kauheesti kokemusta ole, mutta asiassa auttaa sekin että jos tuntee itsensä hyvin. Nimittäin silloin osaa vähän niin kuin huijata itseään, tavallaan. Omalla kohdallani olen huomannut, että tutustun parhaiten kun pidän alusta asti ihan kaverilinjan (en koskaan ole käynyt varsinaisilla treffeillä ja ajatus tuntuu jotenkin teennäiseltäkin). Eli kun ei ole suuria paineita tehdä mitään vaikutusta toiseen vaan ajattelee, että kavereina tässä vaan hengaillaan niin rentoutuu paljon paremmin ja uskaltaa olla oma itsensä. Ja sehän olisi juuri parasta, että syy miksi toinen sinusta kiinnostuu on sinä itse eikä se rooli mitä esität hänen edessään. Aikaa voi viettää tehden vaikka jotain yhdessä, jokin yhteinen harrastus, missä ei koko ajan tarvitse puhua pälistä ja missä on helpompi löytää jutun aihetta siinä tekemisen lomassa kuin yrittämällä väen väkisin jotain small talkia jossain kahvilassa.
- :)
Tuo kaverilinja kuulostaa kätevält ^^
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1566339
- 501786
Klaukkalan onnettomuus 4.4
Klaukkalassa oli tänään se kolmen nuoren naisen onnettomuus, onko kellään mitään tietoa mitä kävi tai ketä onnettomuudes381444- 471051
Ukraina ja Zelenskyn ylläpitämä sota tuhoaa Euroopan, ei Venäjä
Mutta tätä ei YLE eikä Helsingin Sanomat kerto.3241019Kolari Klaukkala
Kaksi teinityttö kuoli. Vastaantulijoille ei käynyt mitenkään. Mikä auto ja malli telineillä oli entä se toinen auto? Se48941Ooo! Kaija Koo saa kesämökille öky-rempan:jättimäinen terde, poreallas... Katso ennen-jälkeen kuvat!
Wow, nyt on Kaija Koon mökkipihalla kyllä iso muutos! Miltä näyttää, haluaisitko omalle mökillesi vaikkapa samanlaisen l13919Kevyt on olo
Tiedättekö, että olo kevenee kummasti, kun päästää turhista asioista tai ihmisistä irti! Tämä on hyvä näin <384898Toivoisin, että lähentyisit kanssani
Tänään koin, että välillämme oli enemmän. Kummatkin katsoivat pidempään kuin tavallisesti toista silmiin. En tiedä mistä14877Olisinpa jo siellä, otatkohan minut vastaan
Olisitpa lähelläni ja antaisit minun maalata sinulle kuvaa siitä kaikesta ikävästä, tuskasta, epävarmuudesta ja mieleni75875