Olen seurustellut poikaystäväni kanssa kohta 2½ vuotta. Nyt olemme päättäneet muuttaa viimeinkin yhteen, mutta en enää tiedä haluanko asua hänen kanssaan. Olemme viime aikoina riidelleen todella paljon ja kyse ei ole mistään pikkuriidoista vaan tuntuu että ne menee kokoajan vain hurjemmiksi. Hän huutaa minulle niin että naapuritkin varmaan kuulevat, pitää minua väkisin huoneessa, tönii, haukkuu...
Itse menen yleensä ihan lukkoon kun joku huutaa minulle ja siitä hän vasta suuttuukin. Ja kun hän ei päästä minua pois huoneesta menen yleensä paniikkiin ja muutun silloin itsekin ihan kamalaksi.
Tuota on jatkunut jo jonkin aikaa ja aina poikaystäväni sanoo että lupaa muuttaa tapansa ettei tee enää niin, mutta koskaan se ei vain lopu. Hän itse on kokenut perheväkivaltaa, en tiedä johtuuko hänen käytöksensä sitten siitä mutta ei se minusta ole mikään syy kohdella tyttöystäväänsa tuolla tavalla. Lisäksi hän on todella mustasukkainen, jos edes mainitsen että haluaisin nähdä poikapuolisia kavereitani niin hän suuttuu ja kaikki tuo kamaluus taas alkaa. Hänen mielestään poikapuoliset kaverini haluavan minulta vain sitä yhtä juttua ja siksi en saisi heidän kanssaan olla. Lisäksi hän jaksaa aina muistuttaa nuoruusvuoteni virheistä (paljon yhen illanjuttuja ym.). Suutuspäissään haukkuu minua mm. huoraksi. Poikaystävälläni ei ole ollut muita seksikumppaneita kuin minä. Tästä syystä hänen on hirveän vaikea ymmärtää noita virheitä mitä olen joskus tehnyt. Toisaalta ymmärrän sen mutta haukkuminen satuttaa ja on vaikea uskoa että hän todella minua rakastaa jos noin minusta ajattelee.
Mitä minun siis pitäisi tehdä.. jatkaa vai erotako? Anteeksi kun teksti on näin sekainen, on vaikea pukea kaikkea tätä sotkua sanoiksi. Apu olisi siis todellakin tarpeen!
Itse menen yleensä ihan lukkoon kun joku huutaa minulle ja siitä hän vasta suuttuukin. Ja kun hän ei päästä minua pois huoneesta menen yleensä paniikkiin ja muutun silloin itsekin ihan kamalaksi.
Tuota on jatkunut jo jonkin aikaa ja aina poikaystäväni sanoo että lupaa muuttaa tapansa ettei tee enää niin, mutta koskaan se ei vain lopu. Hän itse on kokenut perheväkivaltaa, en tiedä johtuuko hänen käytöksensä sitten siitä mutta ei se minusta ole mikään syy kohdella tyttöystäväänsa tuolla tavalla. Lisäksi hän on todella mustasukkainen, jos edes mainitsen että haluaisin nähdä poikapuolisia kavereitani niin hän suuttuu ja kaikki tuo kamaluus taas alkaa. Hänen mielestään poikapuoliset kaverini haluavan minulta vain sitä yhtä juttua ja siksi en saisi heidän kanssaan olla. Lisäksi hän jaksaa aina muistuttaa nuoruusvuoteni virheistä (paljon yhen illanjuttuja ym.). Suutuspäissään haukkuu minua mm. huoraksi. Poikaystävälläni ei ole ollut muita seksikumppaneita kuin minä. Tästä syystä hänen on hirveän vaikea ymmärtää noita virheitä mitä olen joskus tehnyt. Toisaalta ymmärrän sen mutta haukkuminen satuttaa ja on vaikea uskoa että hän todella minua rakastaa jos noin minusta ajattelee.
Mitä minun siis pitäisi tehdä.. jatkaa vai erotako? Anteeksi kun teksti on näin sekainen, on vaikea pukea kaikkea tätä sotkua sanoiksi. Apu olisi siis todellakin tarpeen!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos olisin sinä, en muuttaisi yhteen.
Niin paljon hälyttäviä merkkejä, että neuvoisin vakavasti harkitsemaan nyt TARKKAAN!
Päätät itse, mutta kun tänne kirjoitit ja kysyit, niin vastaan.
Pitäisi oikein perehtyä vastaamaan, mutta nyt en ehdi. Pikaisen lukemisen perusteella poikakaverisi ei vaikuta tasapainoiselta. Suoraan sanoen hän käyttää sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa. Se on väärin. Voiko hän muuttua? Ihminen voi paljon muuttuakin, mutta se vaatii sitä, että ihminen tiedostaa ongelmansa ja tekee mielensä kanssa lujasti töitä.
Miettisin kyllä tarkkaan suhteen jatkamista.
Hän kyllä tiedostaa ongelmansa mutta ei vain yksinkertaisesti osaa/pysty tekemään sille mitään. Monesti noiden riitojen jälkeen olemme käyneet pitkiä keskusteluja tuosta ja hän on ollut kovin pahoillaan ja niinkuin aiemmin sanoin niin myös kovasti luvannut muuttua mutta mitään muutosta ei ole tapahtunut. Kerran yhden riidan jälkeen sanoin etten suostu jatkamaan jossei mene johonkin puhumaan tuosta, että jos tuo johtuu vaikka jostain traumoista tms. ja hän lupasi mennä, varasi ajan lääkäriinkin mutta asia sitten vain jäi siihen. Olen kovasti toivonut että hän voisi muuttua koska sillon kun ei riidellä niin meillä on kyllä todella hyvä yhdessä mutta nyt kun noita riitoja on ollut viime aikoina enemmän niin huomaan että itsekin olen paljon varovaisempi hänen seurassaan (mietin mm. mitä kannattaa hänelle kertoa ja mitä tehdä hänen seurassaan ettei hän vain suutu). En myöskään pysty enää luottamaan hänen sanoihinsa, jos hän esim. sanoo rakastavansa niin on hirveän vaikea uskoa kun suutuspäissään hukkuu kusipää huoraksi ym. Nyt hän sitten ihmetteleekin miksi olen niin etäinen nykyään..
Minusta kannattaisi katsoa, meneekö hän oikeasti sinne lääkäriin. Siis, että kannattaisi ottaa asia uudelleen puheeksi ja katsoa, meneekö hän oikeasti. Siltikään en vielä muuttaisi yhteen. Vasta sitten, kun on käynyt lääkärissä ja asiaan on jotenkin puututtu ja poikaystävääsi on yritetty auttaa, ja jos se auttaminen on auttanut, niin sitten vasta harkitsisin asiaa. En ennen, muuten sulle voi koitua vain lisää ongelmia.
Hei, näin elämää nähneenä voisin tekstisi perusteella jo neuvoa, että älä muuta yhteen hänen kanssaan, lopeta mieluiten koko suhde. Olet nuori ja itsekin epäilet, että kaikki ei ole ok. Vaikka hän hakisikin hoitoa ongelmaansa, niin se ei takaa onnellisuutta hänen kanssaan. Kamalaa, mutta niin totta. Ei mustasukkaisuus ja väkivaltaisuus lopu kuin ehkä vuosien terapiaistuntojen jälkeen, jos siitäkään on apua. Mieti tyttö hyvä.
Olen edellisen kirjoittajan kanssa aika samoilla linjoilla. Täällä kirjoittelee kolmekymppinen nainen. Minusta tuossa on paljon hälyttäviä tekijöitä, joiden vuoksi Sinun ei kannattaisi muuttaa nyt yhteen. Voithan katsoa vielä jonkun aikaa, jos hän menee hoitoon ja muuttuu, mutta hälytyskellot kyllä soivat aika kovaa, niin pahalta kuin se Sinusta varmasti tuntuukin.
Ei ole normaalia eikä hyväksyttävää, että riidat menevät tuolle, tönimisen, huoneessa väkisin pitämisen ja huorittelun asteelle, sillä tuosta on valitettavasti aika lyhyt matka siihen, että sinua lyödään. Alat itsekin jo nyt varoa sanomisiasi poikaystäväsi kuullen, etten raivostuttaisi häntä, se ei kuulu hyvään parisuhteeseen vaan kertoo siitä, että pelkäät seuraavaa ritaa ja sen seurauksia. Poikaystävälläsi ei ole myöskään oikeutta huoritella tai muistutella ikävään sävyyn menneisyydestäsi, se on Sinun menneisyytesi, jokainen meistä tekee virhearviointeja joskus ja erityisesti nuoruudessaan (enkä tällä viittaa yhdenillan suhteisiin, nekin kuuluvat elämään, toisille vähemmän, toisille enemmän.) Tuohon edelliseen lisättynä vahva mustasukkaisuus on tosi huono juttu. Pahimmillaan kaikki edellä mainittu johtaa siihen, että sinun oma elinpiirisi kutistuu mustasukkaisuuden ja raivostumisten pelossa neljän seinän sisälle, mikä ei vielä takaa edes riitelyn saati muun väkivallan poistumista.
Pohdi tilannetta ihan rauhassa, mikään pakko ei ole muuttaa yhteen. Toivottavasti nämä vastaukset antavat Sinulle pohtimisen aihetta, sillä kaikki ne kertovat samansuuntaista tarinaa. Pää pystyyn nuori nainen, Sinä selviät :)
Parhainta jatkoa!
Alan olemaan samaa mieltä kanssanne, että parempi olisi lopettaa koko suhde. Olen nyt muutaman päivän pitänyt häneen etäisyyttä (lauantaina viimeksi oli iso riita enkä sen jälkeen ole häntä nähnyt tai vastannut yhteydenottoihin) ja tuntuu että olen paljon onnellisempi näin. Onhan se vaikea lopettaa suhde kun näinkin pitkään ollaan seurusteltu mutta toisaalta parempi tässä vaiheessa lopettaa kun sitten kun on muutettu yhteen ja on lapsia. Nyt kun olen ottanut etäisyyttä niin hän on taas kovin pahoillaan.. pyytää kovasti anteeksi ja lupaa muuttua ja sanoo että olen ihanin tyttö ja rakastaa kovasti, mutta jotenkin vaikea enää uskoa tuota kaikkea. Liikaa on satuttanut ja haukkunut että ei enää paljoa nuo puheet lämmitä.
Olen aikaisemminkin miettinyt lähteä suhteesta mutta hän ei ole päästänyt minua pois. Jännittää miten nyt käy..
Kirjoitin sinulle tuossa aikaisemmin lyhyesti. Kun nyt luin tämän viestisi, tuli kyllä varmemmin sellainen olo, että älä muuta hänen kanssaan asumaan. Hyvä, kun olet jo itsekin aika vakuuttunut, että niin on hyvä. Ja suhteen lopettaminen on varmaan myös oikea teko.
Voitko luottaa hänen reaktioihinsa, kun kerrot suhteen lopettamisesta? Eihän hän vaan sitten käyttäydy aggressiivisesti. Jotenkin huolettaa, mutta ei kai ole syytä.
Tuossa toisissa viesteissä on neuvoa siitä, että poikaystäväsi pitäisi mennä lääkäriin hakemaan apua, Se olisi todella hyväksi hänen elämälleen.
Yleensä erotilanteissa hän on harvinaisen ihana. Lupaa kovasti muuttua, pyytelee anteeksi, tekee ihania yllätyksiä ja sanoo ihania asioita.. se tekeekin siitä yleensä niin vaikeaa ja saa minut aina yrittämään vaan uudelleen ja uudelleen. Sitten kun annan uuden mahdollisuuden ja hän on luvannut ettei tee samoja virheitä enää uudelleen niin kuluun ehkä noin viikko, korkeintaan kaksi niin ollaan taas samassa pisteessä. On niin vaikeaa kun hän tosiaan osaa olla mitä ihanin poikaystävä mutta myös oikea painajainen. Siksi onkin niin vaikea päättää mitä tässä pitäisi tehdä. Toisaalta nyt kun olen pitänyt etäisyyttä niin on ollut todella hyvä olla enkä ole edes ikävöinyt häntä vaikken ole puhunut hänelle muutamaan päivään. Ehkä pitäisi vain ottaa itseä niskasta kiinni ja tehdä loppu tälle pelleilylle. Näyttää kuitenkin siltä ettei tästä pidemmän päälle mitään tule. Jotenkin pitäisi nyt vaan yrittää ajatella järjellä eikä tunteilla.
Nyt tässä kävi sitten niin että annoin hänelle tuon riidan anteeksi ja uskoin häntä kun lupasi muuttua, mutta niiinhän se oli että pahemmaksi se vain meni. Yhtenä päivänä hän suuttui ihan pienestä asiasta, alkoi huutamaan täysiin, räkiä naamalleni, haukkumaan ja lyömään. Ei lyönyt kovin kovaa, mutta monta kertaa. Sanoi minulle että minun pitäisi tappaa itseni kun en aiheuta muille kun pahaa ja että olen ansainnut kaiken tuon kohtelun. Kaikki hän sai tietää että olin joskus aikaa sitten vaihdellut exäni kanssa kuulumisia. (exäni asuu siis toisella puolella maapalloa ja olimme puhuneet kauan aikaa sitten facebookissa ihan viattomasti) ja hän alkoi väittää että minulla on salasuhde ja että olen pettänyt häntä. Hän on kuitenkin niin paljon jankannut minulle sitä että kaikki oli minun vika että olen alkanut häntä uskoa ja tosissani harkitsen edelleen hänen kanssaan jatkamista. Olen oikeasti ihan hukassa, olinko todellakin syypää ja ansaitsin tuon kaiken vai pitäiskö jättää vain hänet? Kuulostaa varmasti säälittävältä, mutta kun yksin näitä isoja asioita joutuu miettimään niin ei enään tiedä mitä pitäisi ajatella.
JÄTÄ NYT HEMMETISSÄ TUOLLAINEN MIES! HETI!
Hyvänen aika sentään kuinka pitkälle olet tuollaisen "miehen" rinnalla jaksanut. Jos tuollaisista asioista hakee noin hirveät pultit, että alkaa lyömään (kovaa tai ei) , niin mietippä mitä se on ensi kerralla, ei ainakaan mitään hellempää :/ Sinä et uskalla enää kertoa hänelle mitä ajattelet tai teet, joten et ole enää oma itsesi tuossa suhteessa, olet vain hänen tahdostaan muokkautuva tyttönen, jotta voit miellyttää häntä, et aiheuta lisää pahaa itsellesi. Kukaan ei todellakaan ole ansainnut tuollaista kohtelua, toivon sinun tajuavan sen, että sinulla on vain yksi ainoa elämä, haluatko elää sen loppuun ainaisen pelon vallassa ja miettien mitä saat ja uskallat tehdä/puhua/ketä tavata jne ja odottaen, koska poikaystäväsi kilahtaa totaalisesti seuraavan kerran.
Kerroit olevasi hänen ensimmäisensä, ehkäpä hänenkin olisi aika astua yksinään maailmaan katsomaan mitä se todellisuus on, eikä leijailla siellä kuninkaan päätäntäpaikalla sinun yläpuolellasi.
Tee itsellesi palvelus ja lähde, vielä kun tuosta suhteesta voit lähteä! Varmasti on aluksi vaikeaa, suht pitkän suhteen jälkeen lähteä, mutta se varmasti helpottaa, kunhan huomaat, että et ole enää oma itsesi tuossa suhteessa, etkä sitä myötä myöskään onnellinen. Tee itsestäsi onnellinen ensin itsesi kanssa, ehkä joku pvä voit tehdä sen myös joku HYVÄ mies rinnallasi!!
Kaverini teki saman virheen kuin sinä. Hän muutti miehen kanssa vielä yhteen ja antoi anteeksi yhä uudestaan. Eka tapon yrityskin, anteeksi. Vasta kun se sika mursi kaverin niskan niin sairaalassa maatessa jotain välähti hänellä. Joten neuvoni sulle on: juokse, kauas ja älä ikinä palaa taikka jossittele. Väkivalta ei kuulu parisuhteeseen eikä rakkauteen. Sinun kuuluu elää rakastettuna, ei nyrkkeilysäkkinä!
vastailen vähän myöhässä ja toivon ettet ole muuttanut poikaystäväsi kanssa saman katon alle asumaan..
Kirjoituksessasi oli niin paljon hälyyttäviä merkkejä että miettisin tarkkaan suhteen jatkumiasta.
Se ei toimi enää pitkään jos poikaystäväsi kaivaa aina vanhoja juttuja esille ja syylistää/haukkuu sinua niistä..
Hänen täytyisi nyt opetella pääsemään yli mustasukkaisuudestaan ja vanhojen kaivelusta, muuten suhteenne on aikalailla tuhoon tuomittu.