Hei. Tiedustelisin, että moniko yli 25-v. immeinen vielä etsii itseään ja paikkaansa tässä elämässä? Ja miten se on vaikuttanut parisuhteeseenne/suhteisiinne? Miten esim. erilaiset hanttihommat-opiskelu-ja työttömyysajat on vaikuttanu ihmissuhteisiinne, etenkin parisuhteeseen? Onko teillä joku vielä toteutumaton unelma tulevaisuudesta vai onko elämä tyystin vielä auki? Pidättekö tästä "ei kiinni missään" elämästä vai ahdistaako se? Mukavaa kesänjatkoo!
Itsensä ja paikkansa etsimisestä
Tuuliajolla itsekkin
3386
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
En ole nyt ihan yli 25v. mutta 24v. Jätän kouluni kesken ja aloitan uuden, uudessa kaupungissa. Avokkini jää tänne odottamaan että valmistuisin, itse on jo valmistunut muutama vuosi sitten ja itseasiassa toimii entisessa koulussani opettajana. Toivon että ei vaikuta parisuhteeseen, ainakin hyvältä näyttää vielä. Ja toimiihan tämä tilanne hyvänä kannustimena, ainakin löytyy motivaatiota nopeasti valmistumiseen.
Oot oikella linjalla, kuolema tulee kuitenkin, mulla sama ajatus. Oon käyny sukeltamassa tropiikissa etsi lisää , kavereistakin vois olla apua.
Elämä on ainaista etsimistä. Aina tulee uusia
haasteita, aina tarvetta uuden etsintään. Asiat
muuttuvat, elämäntilanteet muuttuvat, ihmissuh-
teet muuttuvat ja elävät. Unelmia pitää olla,
niiden pitää täyttyä ja uusia tulla.
Usein ajatellaan, että hommataan ammatti, työ-
paikka, perustetaan perhe, hankitaan sitä ja tätä.
Ja, kun ne on saatu, sitten on kaikki, sitten
alkaa se oikea elämä. Eihän se niin mene, elämä
on aina auki, huominen on aina arvoitus.
Jossain vaiheessa alkaa uusi etsintä ja uudet
unelmat.