Kun käy selailemassa osto ja myyntipalstoja jossa myydään ja annetaan pois eläimiä, minua kummastuttaa tämä lause; "muuttuneen elämäntilanteen vuoksi", joka tuntuu olevan syy ainakin puoleen lemmikin pois antamisessa. Mikä muuttunut elämäntilanne?
Ymmärrän kyllä jos koiranomistaja on kuollut ja perhe ei voi pitää koirasta huolta, tai jos omistaja on sairastunut siten ettei voi koiraa pitää mutta vaikea uskoa että niin monella on tämä tilanne.
Raivostuttavaa kun ihmiset hankkivat eläimiä niin vastuuttomasti!! Silloin kun minä hankin koirani, sovimme heti poikaystäväni kanssa että minä otan koiran jos eroamme ja siten myös kasvatimme sen, minä en aio muuttaa taloon jossa ei voi pitää koiraa enkä tule hankkimaan sille koirakaveria tai muuta eläinkaveria ellen tiedä varmasti että se tulee kaikkien eläinten kanssa juttuun.
-Jos on suunnitelmissa hankkia lapsia, lapset hankitaan ensin, ei koira! Sitten kun lapset ovat jo kasvaneet hiukan voidaan katsoa onko koiranhankinta järkevää!
-Jos sinulla on koira et muuta taloon jossa ei voi pitää koiria. Kyllä niitä koiraystävällisiä taloja on!
-Jos sinulla tulee ero, ei se ole syytä laittaa koiraa pois! Olet ottanut siitä vastuun joten se vastuu on kannettava loppuun asti!
-Jos saat sellaisen työpaikan joka ei sovi koiraperheen aikatauluun, pistät sen sopimaan! Esim. on olemassa hoitajia jotka maksusta käyttävät koirasi kun olet töissä!
Nämä ovat asioita jotka PITÄÄ miettiä kun on hankkimassa koiraa! Se on aikaa ja vaivaa vievä eläin ja jos et pysty sovittamaan elämääsi siten että koiran on hyvä, hanki vaikka hamsteri! Tuntuu että ihmiset ottavat koiria niin kepeästi, kuin ostaisivat uuden huonekasvin!
Sellaisia muutoksia, jossa koira ei voi olla mukana, ei pitäisi koiraihmisen elämään tulla!!
Minusta olisi ihan hyvä jos kaikkien pitäisi käydä tekemässä koira-ajokortti tai joku koiratesti joka testaisi sen onko ihminen tarpeeksi omistautunut koiralle, ehkä nämä turhanpäiväiset kodinvaihdot sitten loppuisivat.
"Muuttuneen elämäntilanteen vuoksi"
48
2432
Vastaukset
- Batman
Pisä aatteesi ja pintasi on minun neuvo.
- Relaa teinix
"Sellaisia muutoksia, jossa koira ei voi olla mukana, ei pitäisi koiraihmisen elämään tulla!!"
Hillitse kiukkusi, elämä nyt vain ei aina mene niinkuin sinun mielestäsi kuuluisi mennä.
- Lapsi voi tulla vahingossakin
- Et taida asua pk-seudulla, olla vähävarainen, mutta riittävän hyvätuloinen ettet kunnan asuntoon pääse. Ja vaikka talo itsessään olisi koiraystävällinen, ne naapurit sitä eivät välttämäti ole.
- Ero tulee puolisosta ei koirasta, samaa mieltä. Täsmälleen.
- Työajoista päättää työnantaja EI työntekijä.
Olen kyllä periaatteessa samaa mieltä että asiat pitää miettiä, MUTTA se ei ole jonkun teinixin kiukutteluilla päätettävissä. Joten turhaan täällä vaahtoat.
-- Muuttunut elämä
hahahah no joo onhan minulla kyllä ikää vain 25 vuotta että voihan minua teiniksikin sanoa..
Mutta en asu pk-seudulla, asun Lapissa enkä kyllä ymmärrä miten tuo pk-seutu tähän liittyy, en ole vähävarainen vaan keskituloinen, siksi olen pystynyt koiran hankkimaan, kun olin vähävarainen ei käynyt mielessäkään että koiran hankkisin. Asun kerrostalossa jossa saa olla koiria, eivätkä kaikki naapurini koirista pidä mutta mitä sitten? Talossa saa pitää koiria joten naapureilla on turha napista.
Työpaikkaa olen vaihtanut useammankin kerran ja joka kerran kun olen ollut uutta työtä aloittamassa olen miettinyt valmiiksi miten saan koiran sopimaan aikatauluihin, riittääkö minulla aika koiralle jos aloitan tämän työn.. Tottakai työnantaja päättää työajat mutta sinä itse päätät kumpi tulee ensin työ vai koira ja jos olet työnarkomaani et koiraa tietenkään hanki! Esimerkiksi itse en aloittaisi sellaisessa työssä jossa minun pitäisi olla yli 10 tuntia töissä.
Lapsi voi tulla vahingossakin tottakai, mutta harvemmin se vahingossa tulee jos ehkäisyhommat on hallussa. Nämäkin on asioita joita aikuinen miettii, itse ainakin olen miettinyt. Ja jos ehkäisy pettää ja lapsi tulee ja sattuu vielä että lapsi on allerginen niin nämä menee samaan kastiin kunnon syiden (kuolema, loukkaantuminen) kanssa ja on minusta hyväksyttävää että koira siinä vaiheessa muuttaa. Ja edelleenkin uskon että vain murto-osa näistä "elämän muutoksista" on kunnon syitä..
Elämä ei nyt aina mene niinkuin suunnittelee mutta kaikki ihmiset eivät selvästikään suunnittele elämää koiran kanssa ollenkaan!
Edelleenkin olen sitä mieltä että jos koiran hankkii, on oman elämän jo oltava sellainen että koira passaa siihen kuin nakutettu tai elämä täytyy muokata siten ja sen on myös mahdollisuuksien mukaan pidettävä sellaisena! - Okei sit
Muuttunut elämä kirjoitti:
hahahah no joo onhan minulla kyllä ikää vain 25 vuotta että voihan minua teiniksikin sanoa..
Mutta en asu pk-seudulla, asun Lapissa enkä kyllä ymmärrä miten tuo pk-seutu tähän liittyy, en ole vähävarainen vaan keskituloinen, siksi olen pystynyt koiran hankkimaan, kun olin vähävarainen ei käynyt mielessäkään että koiran hankkisin. Asun kerrostalossa jossa saa olla koiria, eivätkä kaikki naapurini koirista pidä mutta mitä sitten? Talossa saa pitää koiria joten naapureilla on turha napista.
Työpaikkaa olen vaihtanut useammankin kerran ja joka kerran kun olen ollut uutta työtä aloittamassa olen miettinyt valmiiksi miten saan koiran sopimaan aikatauluihin, riittääkö minulla aika koiralle jos aloitan tämän työn.. Tottakai työnantaja päättää työajat mutta sinä itse päätät kumpi tulee ensin työ vai koira ja jos olet työnarkomaani et koiraa tietenkään hanki! Esimerkiksi itse en aloittaisi sellaisessa työssä jossa minun pitäisi olla yli 10 tuntia töissä.
Lapsi voi tulla vahingossakin tottakai, mutta harvemmin se vahingossa tulee jos ehkäisyhommat on hallussa. Nämäkin on asioita joita aikuinen miettii, itse ainakin olen miettinyt. Ja jos ehkäisy pettää ja lapsi tulee ja sattuu vielä että lapsi on allerginen niin nämä menee samaan kastiin kunnon syiden (kuolema, loukkaantuminen) kanssa ja on minusta hyväksyttävää että koira siinä vaiheessa muuttaa. Ja edelleenkin uskon että vain murto-osa näistä "elämän muutoksista" on kunnon syitä..
Elämä ei nyt aina mene niinkuin suunnittelee mutta kaikki ihmiset eivät selvästikään suunnittele elämää koiran kanssa ollenkaan!
Edelleenkin olen sitä mieltä että jos koiran hankkii, on oman elämän jo oltava sellainen että koira passaa siihen kuin nakutettu tai elämä täytyy muokata siten ja sen on myös mahdollisuuksien mukaan pidettävä sellaisena!Ihan kuinka vaan. Onnea sulle jos kaikki on hyvästi. Älä kuitenkaan ala muita moralisoimaan, se ei ole kovin kohteliasta. Jos sinua suututtaa jokin asia niin pidä se sisälläsi tai kirjoita päiväkirjaan. Elämä on ja se kulkee eteenpäin, ihan riippumatta siitä kuinka hyvin tai huonosti SINULLA asiat on.
- okeidå
Okei sit kirjoitti:
Ihan kuinka vaan. Onnea sulle jos kaikki on hyvästi. Älä kuitenkaan ala muita moralisoimaan, se ei ole kovin kohteliasta. Jos sinua suututtaa jokin asia niin pidä se sisälläsi tai kirjoita päiväkirjaan. Elämä on ja se kulkee eteenpäin, ihan riippumatta siitä kuinka hyvin tai huonosti SINULLA asiat on.
Ei tuossa ole kysymys moralisoinnista, vaan järjen käytöstä.
- Luitko edes
okeidå kirjoitti:
Ei tuossa ole kysymys moralisoinnista, vaan järjen käytöstä.
mistä oli kyse? Selvää moralisointisaarnaa tolla teinixillä se oli. Järkevintä olisi ollut olla tekemättä tuota aloitusta.
- Koi_ruus123
Muuttunut elämä kirjoitti:
hahahah no joo onhan minulla kyllä ikää vain 25 vuotta että voihan minua teiniksikin sanoa..
Mutta en asu pk-seudulla, asun Lapissa enkä kyllä ymmärrä miten tuo pk-seutu tähän liittyy, en ole vähävarainen vaan keskituloinen, siksi olen pystynyt koiran hankkimaan, kun olin vähävarainen ei käynyt mielessäkään että koiran hankkisin. Asun kerrostalossa jossa saa olla koiria, eivätkä kaikki naapurini koirista pidä mutta mitä sitten? Talossa saa pitää koiria joten naapureilla on turha napista.
Työpaikkaa olen vaihtanut useammankin kerran ja joka kerran kun olen ollut uutta työtä aloittamassa olen miettinyt valmiiksi miten saan koiran sopimaan aikatauluihin, riittääkö minulla aika koiralle jos aloitan tämän työn.. Tottakai työnantaja päättää työajat mutta sinä itse päätät kumpi tulee ensin työ vai koira ja jos olet työnarkomaani et koiraa tietenkään hanki! Esimerkiksi itse en aloittaisi sellaisessa työssä jossa minun pitäisi olla yli 10 tuntia töissä.
Lapsi voi tulla vahingossakin tottakai, mutta harvemmin se vahingossa tulee jos ehkäisyhommat on hallussa. Nämäkin on asioita joita aikuinen miettii, itse ainakin olen miettinyt. Ja jos ehkäisy pettää ja lapsi tulee ja sattuu vielä että lapsi on allerginen niin nämä menee samaan kastiin kunnon syiden (kuolema, loukkaantuminen) kanssa ja on minusta hyväksyttävää että koira siinä vaiheessa muuttaa. Ja edelleenkin uskon että vain murto-osa näistä "elämän muutoksista" on kunnon syitä..
Elämä ei nyt aina mene niinkuin suunnittelee mutta kaikki ihmiset eivät selvästikään suunnittele elämää koiran kanssa ollenkaan!
Edelleenkin olen sitä mieltä että jos koiran hankkii, on oman elämän jo oltava sellainen että koira passaa siihen kuin nakutettu tai elämä täytyy muokata siten ja sen on myös mahdollisuuksien mukaan pidettävä sellaisena!"Edelleenkin olen sitä mieltä että jos koiran hankkii, on oman elämän jo oltava sellainen että koira passaa siihen kuin nakutettu tai elämä täytyy muokata siten ja sen on myös mahdollisuuksien mukaan pidettävä sellaisena!"
Olen samaa mieltä. Esim. apulassa on joskus pistänyt silmään tämän tyylisiä ilmoituksia: "Myydään 4 kk vanha koira muuttuneen elämäntilanteen vuoksi. Meille on syntynyt vauva ja koiralle ei enää riitä aikaa." Ai että lapsen tulo ei ollut tiedossa silloin, kun koira otettiin...? Olisi kannattanut vähän miettiä etukäteen.
Hyväksyttäviä syitä koiran myyntiin/antamiseen pois ovat mielestäni esim. vakavan allergian puhkeaminen tai vakava sairastuminen (omistaja joutuu pitkäksi aikaa sairaalaan/ei sairauden takia voi muuten huolehtia koirasta kuten käyttää ulkona). Lyhyesti sanottuna sellaiset syyt, joita ei voi ennustaa etukäteen. Sellainen syy, että koiralle ei riitä enää aikaa tms. on mielestäni vain tekosyy. Koiran eteen tulee ensin tehdä kaikki mahdollinen ennekuin siitä luopuu, eikä luopua siitä heti pienen vastoinkäymisen (joka hankaloittaa ihmisen arkea) vuoksi. - Muuttunut elämä
Koi_ruus123 kirjoitti:
"Edelleenkin olen sitä mieltä että jos koiran hankkii, on oman elämän jo oltava sellainen että koira passaa siihen kuin nakutettu tai elämä täytyy muokata siten ja sen on myös mahdollisuuksien mukaan pidettävä sellaisena!"
Olen samaa mieltä. Esim. apulassa on joskus pistänyt silmään tämän tyylisiä ilmoituksia: "Myydään 4 kk vanha koira muuttuneen elämäntilanteen vuoksi. Meille on syntynyt vauva ja koiralle ei enää riitä aikaa." Ai että lapsen tulo ei ollut tiedossa silloin, kun koira otettiin...? Olisi kannattanut vähän miettiä etukäteen.
Hyväksyttäviä syitä koiran myyntiin/antamiseen pois ovat mielestäni esim. vakavan allergian puhkeaminen tai vakava sairastuminen (omistaja joutuu pitkäksi aikaa sairaalaan/ei sairauden takia voi muuten huolehtia koirasta kuten käyttää ulkona). Lyhyesti sanottuna sellaiset syyt, joita ei voi ennustaa etukäteen. Sellainen syy, että koiralle ei riitä enää aikaa tms. on mielestäni vain tekosyy. Koiran eteen tulee ensin tehdä kaikki mahdollinen ennekuin siitä luopuu, eikä luopua siitä heti pienen vastoinkäymisen (joka hankaloittaa ihmisen arkea) vuoksi.Juuri tätä minä hain takaa! Sentään joku ymmärtää! :)
Siis kyllähän nuista jo aika hyvin näkee että milloin koiraa ei oikeasti voi enää pitää ja syyt luopumiseen on oikeat, pelkästään koiran ikä kertoo jo paljon! Jos koira on 5 vuotias niin eiköhän syyt ole ihan oikeat mutta kun niin paljon on näitä alle vuoden ikäisiä! Kyllähän oma elämä pitäisi pystyä suunnittelemaan ainakin vuodeksi eteenpäin silloin jos on koiraa hankkimassa! Ja tokihan puhkeaa allergioita yms. yllättäen mutta tämä ilmoitusten määrä vähän epäilyttää, voiko olla tosi että muka näin paljon tulee yllättäviä allergioita ja yllätys lapsia..
Ja paljon näkee näitä "ajan puutteen vuoksi" pois annettavia.. Tähän tahtoisin mielelläni jonkun esimerkin, jos jollakin on tullut kohdalle että miten näin voi päästä käymään! - Muuttunut elämä
Okei sit kirjoitti:
Ihan kuinka vaan. Onnea sulle jos kaikki on hyvästi. Älä kuitenkaan ala muita moralisoimaan, se ei ole kovin kohteliasta. Jos sinua suututtaa jokin asia niin pidä se sisälläsi tai kirjoita päiväkirjaan. Elämä on ja se kulkee eteenpäin, ihan riippumatta siitä kuinka hyvin tai huonosti SINULLA asiat on.
Eikös tämä ole keskustelupalsta? Yritän vain herättää keskustelua asiasta josta haluaisin keskustella. Jos et halua keskustella tästä asiasta pärjäämme varmasti ihan hyvin ilman sinun kommenttejasi. Ja jos tulee paha mieli ei kannata ehkä tulla tänne lukemaan.
En tullut moralisoimaan enkä haukkumaan muiden "huonompaa" elämää tai korostamaan minun "parempaa" elämääni, pointtini oli se että joihinkin elämäntilanteisiin koira ei vaan sovi joten kannattaisi miettiä vähän kauemmin että pystyykö sen koiran kanssa elämään ENNEN kuin sen hankkii eikä vasta jälkeenpäin.
Itse hankin ensimmäisen koirani vasta nyt vaikka olisin sen halunnut jo 10 vuotta sitten mutta tiesin että koira ei sovi elämääni, niin en sitä sitten hankkinut. Jotenkin vain ajattelin että muutkin ihmiset ehkä näin ajattelisivat ja vähän järkytyin kun huomasin että näin ei taida sittenkään olla.. - jhkjhgkjgjgjgj
Luitko edes kirjoitti:
mistä oli kyse? Selvää moralisointisaarnaa tolla teinixillä se oli. Järkevintä olisi ollut olla tekemättä tuota aloitusta.
Ei minusta. Asioita on hyvä pohtia myös kantilta mitä jos teen lapsia miten pärjään sekä koiran että lasten kera, entä jos eroan kenelle menee koira jne.
hyvä ajankohtainen aloitus. - työmuutos parempaan?
Koi_ruus123 kirjoitti:
"Edelleenkin olen sitä mieltä että jos koiran hankkii, on oman elämän jo oltava sellainen että koira passaa siihen kuin nakutettu tai elämä täytyy muokata siten ja sen on myös mahdollisuuksien mukaan pidettävä sellaisena!"
Olen samaa mieltä. Esim. apulassa on joskus pistänyt silmään tämän tyylisiä ilmoituksia: "Myydään 4 kk vanha koira muuttuneen elämäntilanteen vuoksi. Meille on syntynyt vauva ja koiralle ei enää riitä aikaa." Ai että lapsen tulo ei ollut tiedossa silloin, kun koira otettiin...? Olisi kannattanut vähän miettiä etukäteen.
Hyväksyttäviä syitä koiran myyntiin/antamiseen pois ovat mielestäni esim. vakavan allergian puhkeaminen tai vakava sairastuminen (omistaja joutuu pitkäksi aikaa sairaalaan/ei sairauden takia voi muuten huolehtia koirasta kuten käyttää ulkona). Lyhyesti sanottuna sellaiset syyt, joita ei voi ennustaa etukäteen. Sellainen syy, että koiralle ei riitä enää aikaa tms. on mielestäni vain tekosyy. Koiran eteen tulee ensin tehdä kaikki mahdollinen ennekuin siitä luopuu, eikä luopua siitä heti pienen vastoinkäymisen (joka hankaloittaa ihmisen arkea) vuoksi.Entä jos saa työssä palkankorotuksen, tai paremman työtarjouksen jostain sellaisesta, jossa työpäivät venytät 8-14 tuntisiksi??
Miten ennustaisit tuollaisen vai ajatteletko vain, että ei sieltä mitään parempia tarjouksia tule, vai kieltäydytkö nuista tarjouksista sen takia, että aikasi koiralle loppuu?? - Muuttunut elämä
työmuutos parempaan? kirjoitti:
Entä jos saa työssä palkankorotuksen, tai paremman työtarjouksen jostain sellaisesta, jossa työpäivät venytät 8-14 tuntisiksi??
Miten ennustaisit tuollaisen vai ajatteletko vain, että ei sieltä mitään parempia tarjouksia tule, vai kieltäydytkö nuista tarjouksista sen takia, että aikasi koiralle loppuu??No sama tilannehan on silloin jos sinulla on lapsia.. Eihän lapsiakaan töiden takia heitteille jätetä tai etsinä niille uutta kotia ku äiskä sai palkankorotuksen eikä ehdi käydä kotona. Itselläni ei ainakaan kiinnostaisi edes ottaa sellaista työtä jossa työpäivät ovat yli 8 tuntisia vaikka ei koiraa olisikaan.. Jos työ tulee ennen kaikkea muuta onko järkeä hankkia koiraa? Minulle työnteko on se välttämätön paha jota on tehtävä jotta saa rahaa joten todellakin valitsisin koirani ja pitäisin vanhat työaikani.
- ...............
No siis kyllä aikuisen ihmisem pitää pystyä miettimään elämäänsä eteenpäin niin, että ymmärtää että jos työpaikan vaihdos on edessä ja ei siis vakituista työpaikkaa tai työskentelee alalla, jossa epäsäännölliset työnantajan määrittelemät työajat - ei ota koiraa tai jättää hankkimisen myöhemmäksi. Ja ota roduksi koira, joka tulee lasten kanssa toimeen, jos kerran olet ihminen jolle voi vahingossa tulla lapsia. Jos sinulla ei ole koiraystävällistä asuntoa, vaan asut määräaikaisissa vuokrakämpissä, on täysin edesvastuutonta ottaa koira.
Itse: Yllätyslapsen saaneena voin sanoa, että ei ole MITÄÄN syytä miksi aikuinen ihminen ei voisi elämäänsä eteenpäin suunnitella niin, että ottaa kaikki skenaariot huomioon. Me otimme pienen ja kiltin koiran, ei ongelmia lasten kanssa. Työskentelen sairaanhoitajana -työaikani eivät ole mitkään unelmat -sitouduin silti koiraan enkä työnantajaan. Ole aikuinen ja kanna vastuusi. - .................
............... kirjoitti:
No siis kyllä aikuisen ihmisem pitää pystyä miettimään elämäänsä eteenpäin niin, että ymmärtää että jos työpaikan vaihdos on edessä ja ei siis vakituista työpaikkaa tai työskentelee alalla, jossa epäsäännölliset työnantajan määrittelemät työajat - ei ota koiraa tai jättää hankkimisen myöhemmäksi. Ja ota roduksi koira, joka tulee lasten kanssa toimeen, jos kerran olet ihminen jolle voi vahingossa tulla lapsia. Jos sinulla ei ole koiraystävällistä asuntoa, vaan asut määräaikaisissa vuokrakämpissä, on täysin edesvastuutonta ottaa koira.
Itse: Yllätyslapsen saaneena voin sanoa, että ei ole MITÄÄN syytä miksi aikuinen ihminen ei voisi elämäänsä eteenpäin suunnitella niin, että ottaa kaikki skenaariot huomioon. Me otimme pienen ja kiltin koiran, ei ongelmia lasten kanssa. Työskentelen sairaanhoitajana -työaikani eivät ole mitkään unelmat -sitouduin silti koiraan enkä työnantajaan. Ole aikuinen ja kanna vastuusi.Jos olet uraorientoitunut ja voit saada palkankorotuksen, joka vaatii pitkiä työssäoloaikoja -et ota koiraa. Ja ei sekään ole mikään oikea ongelma -koiralle voi maksaa hoitajan käyttämään ulkona sillä palkankorotuksella. Ihan oikeasti, mikään noista syistä ei ole OIKEA syy. Ja sairaanhoitajana voin sanoa, että ERITTÄIN harvat lapset allergisoituvat jos vanhemmilla ei ole allergiaa ja kotona pienestä saakka koira. Siis todella harvat. Jos olet sellainen ihminen, joka luopuu helposti hyvästä ystävästä ja ajattelet koiraa käyttöesineenä sekä olet kykenemätön pitkäjännitteiseen sitoutumiseen, jätä koiran hankinta muille suosiolla. Aikuinen tunnustaa omat vajavaisuutensa.
- äsdkljgäsd
Muuttunut elämä kirjoitti:
No sama tilannehan on silloin jos sinulla on lapsia.. Eihän lapsiakaan töiden takia heitteille jätetä tai etsinä niille uutta kotia ku äiskä sai palkankorotuksen eikä ehdi käydä kotona. Itselläni ei ainakaan kiinnostaisi edes ottaa sellaista työtä jossa työpäivät ovat yli 8 tuntisia vaikka ei koiraa olisikaan.. Jos työ tulee ennen kaikkea muuta onko järkeä hankkia koiraa? Minulle työnteko on se välttämätön paha jota on tehtävä jotta saa rahaa joten todellakin valitsisin koirani ja pitäisin vanhat työaikani.
Lapsia rakastetaan eritavalla kuin koiria ja niitä turha edes verrata... Tiedän tapauksen, jossa nainen sai lapsen ja koska arkielämä muuttui niin paljon ja rakkaus sekä aika kohdistui täysin lapseen, hankkiutui hän eroon koirasta, mikä oli mielestäni täysin oikea päätös kaikkia osapuolia ajatellen! Hän ei koiraa hankkiessaan tiennyt, että asiat etenevät kuten etenevät. Mielestäni turhaa vouhkaamista, joskus vain käy näin!
Itse en missään nimessä ottaisi koiraa ikinä, koska tiedän, että se ei saisi riittävää hoitoa ja huomiota minulta, se olisi pelkkä ärsyke... - Minä---
Muuttunut elämä kirjoitti:
Juuri tätä minä hain takaa! Sentään joku ymmärtää! :)
Siis kyllähän nuista jo aika hyvin näkee että milloin koiraa ei oikeasti voi enää pitää ja syyt luopumiseen on oikeat, pelkästään koiran ikä kertoo jo paljon! Jos koira on 5 vuotias niin eiköhän syyt ole ihan oikeat mutta kun niin paljon on näitä alle vuoden ikäisiä! Kyllähän oma elämä pitäisi pystyä suunnittelemaan ainakin vuodeksi eteenpäin silloin jos on koiraa hankkimassa! Ja tokihan puhkeaa allergioita yms. yllättäen mutta tämä ilmoitusten määrä vähän epäilyttää, voiko olla tosi että muka näin paljon tulee yllättäviä allergioita ja yllätys lapsia..
Ja paljon näkee näitä "ajan puutteen vuoksi" pois annettavia.. Tähän tahtoisin mielelläni jonkun esimerkin, jos jollakin on tullut kohdalle että miten näin voi päästä käymään!Mä hankin koiran koska olin tosi yksinäinen vaikka seurustelin. Erottiin sitten koira oli yksi osatekijä. Koira muutti mun kanssa pk-seudulle jossa sain valtavasti kavereita ja aloin harrastamaan. Välillä koirani joutuu olemaan pitkiä päiviä yksin, mutta silloin joku käy sitä aina ulkoiluttamassa. Myös koirien päiväkotia olen miettinyt, jos töitä tulee liikaa.(kolmivuorotyö).
Välillä tuo kyllä stressaa muo aika paljon, kun ei olis sitä aikaa. Mut sitten en mee kaikkiin menoihin mihin mä haluaisin, kun pitää koiraakin aktivoida. Ja koiralla on ikää se 1,5v
- oxut
voihan sen koiran aina lopettaa, jos siltä tuntuu.
- minun kantani
Otan koiran, kun se sopii elämän tilanteeseeni, tai haluan vaihtelua. Sitten kun ei käy, niin pois vain; joko myyntiin, tai jos ei osteta/oteta ilmaiseksikaan, niin tapan. Koira on elukka, ja ihmisen viihdyttäjäksi tarkoitettu - ei sillä ole itseisarvoa, minun mielestäni.
- JepJep
Koirasta voi ja saa luopua jos tilanne muuttuu. Omistajalle on vain hankalaa nykyihmisistä tietää onko ns uusi paikka pysyvä. Sentakia, itse en anna koiraa eteenpäin, vaan vien piikille jos en itse pysty sitä pitämään. En ota tunnolleni sitä murhetta jos uusi omistaja ei pärjääkään koirani kanssa.
- Sen voi välttää,
sen nukkupiikin nimittäin, kun ottaa sellaisen rodun minkä kanssa normi-ihminen pärjää. Mikä hemmetin pakko on ottaa joku raivohullu pienen elefantin kokoinen turre kaupunkiyksiöön?
- JepJep
Ai? Olet sitten ihan varma että kyse oli vain koiran luonteen hankaluudesta ja sellaisesta pärjäämisestä. Itse tarkoitin kyllä uuden omistajan mistätahansa vaikeudesta pitää minulta ottamaansa koiraa.
En koskaan ole asunut kaupungissa yksiössä. Ja vain vasikankokoisia koiria on ollut, eikä nekään raivohulluja.
Mutta siitä huolimatta, piikille koira jos en jostain syystä voi sitä pitää. Piste.- Hulluha
sie oot. Ei hyvää koiraa piikille. Itsekäs ääliö!!!!
- ilmaista
Ei piikille, vaan tuttu metsästäjä ampuun napin ottaan.
- JepJep
Hulluha.
Hyvä koira siis kiertoon?
Never. - 10+18
JepJep kirjoitti:
Hulluha.
Hyvä koira siis kiertoon?
Never.Parempi senkin hyvän koiran ois elää jossain kun että se viedään piikille. Sä oot vaan näitä itsekkäitä ihmisiä jotka ei haluis antaa koiralleen toista mahdollisuutta uuden omistajan kanssa vaan että se koira pitää viiä heti piikille. Onnea vaan, oot ihan vitun moinen hirviö, jolla ei oo minkäänlaista empatian kykyä ja sunlaisen ei ees koiria pitäs ottaa. Never.
- Ystävällä kävi
niin, että mies teki sikamaisia asioita -> ero-> muuttaminen kaupunkiyksiöön jonne rakas koira ei sopeutunut.
- Muuttunut elämä
Tarkoitukseni oli tässä vaan herättää keskustelua eikä moralisoida ihmisiä jotka koirasta on joutuneet syystä tai toisesta luopumaan. Oman mielipiteeni asiasta esitin siksi että kaikki lukijat näkisivät MIKSI minä tätä asiaa mietin! Olen hyvin pahoillani jos loukkasin nyt jotenkin aloitustekstilläni kun tuntui että palaute oli kuin olisi muurahaispesää sohaissut...
Mutta yritän vielä saada keskustelua aikaan! Onko siis kukaan muu miettinyt tätä? Onko aina ollut näin että koiria hankitaan heppoisin perustein ja niitä myös heppoisin perustein annetaan pois (tai lopetetaan).
(Ja tuo koiran lopetus on jokaisen oma asia ja jonkun muun keskustelun aihe, en alkanut sitä tässä ottamaan esille koska se ei liity noihin osto ja myynti palstoihin.)
Mutta siis minusta tuntuu vähän että koska koirat ovat lisääntyneet, niistä on tullut vähän kuin kulutustavaroita, otetaan vaan ja kun ei enää kiinnosta tai koiran pidossa tulee jotain hankaluutta (muuttunut elämäntilanne) niin sitten vaan koira mäkeen ilman että YRITETÄÄN edes pystyä pitämään koira itsellä.
Ja onko tämä vain ohi menevä trendi vai tuleeko tämä vielä pahemaan?- Joobax
Kyllä niitä mun mielestä pitää nimenomaan moralisoida ja sohia niitä ihmisiä, jotka hetken huumassa ottaa koiran ja murrosikäistä turrea on laittamassa vaihtoon, kun ei eläintä siinä iässä jaksa. Jos on raskaana, ei ole aika ottaa koiranpentua. Apulassa on paljon näitäkin, että luovutetaan puolen vuoden ikäinen koira vauvan syntymisen takia. Raskaus varmaan oli tiedossa, ellei ihan piilossa ollut..
Tottakai jokainen koiraihminen on noita asioita miettinyt. Itselle on itsestäänselvyys, että kaikki muut asiat laitetaan sopimaan mun eläinten kanssa. Työnantaja tietää, että käyn kotona välillä, jos täytyy jäädä ylitöihin = sovitteluseikka. Lapsen allergia lienee ainoa asia, joka ehkä saisi mut luopumaan elukoista. Siinäkin kohtaa varmaan yrittäisin ensin kaikkia muita keinoja, esim. rajoittaa eläinten liikkumista tai koiran voi laittaa ulkotarhaan lämmitettyyn koirankoppiin jne.
Jokaisen vastuuntuntoisen eläimen omistajan pitäisi myös etsiä lemmikeilleen kummit ihan vaan varmuuden vuoksi. Sellainen ihminen, joka voisi ottaa eläimen hoiviinsa, jos itselle sattuu jotakin. Koira palautuu kasvattajalle ja kissat saa kodin tuttavilta. Kyllä näitä pitää miettiä valmiiksi.
- lehmä.
Mitäs väliä sillä on, jos koiran laittaa veke, kun ei huvita enää pitää. Syödäänhän sikojakin.
- 36
Ihanaa että on näitäkin vastuuntuntosia omistajia, jotka ei heitä koiraa ulos jonkun tekosyyn varjolla, kun eivät kehtaa sanoo että no ei se koira enää niin ihana ookkaan kun se kasvo pennusta aikuiseks ja perhana ku se pitäs vielä uloski aina viiä.
Ne jotka täällä napisee tästä että ketjun aloittaja vain valittaa taitavat olla itse sellaisia omistajia, jotka ovat antaneet koiralle kenkää kun eivät ole saaneet itseään ulos sen koiran kanssa. Ottakaa ihmiset vastuu siitä eläimestä! Se on elävä olento, vaikka ei ookkaan ihminen, eikä sitä koiraakaan sais vaan heitellä toiselta ihmiseltä toiselle. - ...
"Sellaisia muutoksia, jossa koira ei voi olla mukana, ei pitäisi koiraihmisen elämään tulla!!"
Eiköhän "muuttuneen elämäntilanteen vuoksi" koiristaan luopuvat ihmiset ole muita kuin koiraihmisiä? - Muuttunut elämä
Jotenkin sitä vai ajattelee että ei kai muut kun "koiraihmiset" niitä koiria hanki. Ilmeisesti minulla on ollut aika turhan kiiltokuvamaiset kuvitelmat ihmisistä joskus nuorempana! :)
itse kyllä jotenkin syytän tätä kulutusyhteiskuntaa.. Ihmiset ovat tottuneet saamaan kaikki heti kun haluavat sen kummempia miettimättä. Se lapsuuden MINÄ HALUAN ajatusmaailma ei ilmeisesti kaikilla lähde aikuisenakaan pois.. Siinä mielessä on ehkä ihan hyvä että joidenkin rotukoirien hinnat ovat korkeita niin ainakin suurinosa sellaisen rodun haluava joutuu siihen säästämään rahaa ja ehkä samalla tulee puntaroitua asiaa tarkemmin..- 2+19
Ei pelkäästään koiraihmiset hanki koiria. Täälläkin palstalla joku ukko huhuillut ja kysellyt että mistä suojelukoira, pitäisi olla mahdollisimman vaarallisen näkönen yms eli pelkkä egon buustaaja koiraa siis hakusessa. Ja monet ihmiset tälläkin palstalla valittaneet että miten koirat tuo lokaa ja kaikkea muuta törkyä sisään ja ovat siksi aivan helisemässä kun eivät selvästikään ole ymmärtäneet että ei asunto aina voi olla siisti kun koiran hankkii. Ja varsinkin yhden uuden omistajan muistan joka tällä palstalla tai pentu puolella valitti sitä kun 8 viikkoinen pentu vielä pissii sisälle ja harkitsi koiran viemistä takaisin kasvattajalle. Eli siis kyllä on niitäkin ihmisiä joille koira ei oikeastaan edes sovi, mutta se koira otetaan jostain ihmeellisestä syystä. Liekkö se että kuvitellaan että sitä koiraa on sitten kotona niin kiva katsella, eikä ajatella että mitä koiran hankkiminen oikeastaan tuo tullessaan.
Ja seropienkin hinnat pitäisi yleensä asettaa sen verran ylös että kukaan ei sitä koiraa ota vain hetken mielijohteesta. Ihmisten pitää ymmärtää että se koira pitää viedä ulos satoi tai paistoi. Oli ulkona sitten -30 astetta pakkasta tai ei. Ja että se koira pitää kouluttaa yhteiskunta kelpoiseksi ja järjestää koiralle aktiviteetteja. Ei se vain ole sitä että ostetaan koira, jutellaan sille vähän pehmeitä ja tökätään koiralle pari lelua ja sitten koira vain leikkii niillä, eikä tee mitään muuta tai poistu edes huoneesta.
Eikä minusta voi koiraihmisiksi myöskään luokitella niitä jotka ostavat pimeän pennun. Sääli niitä koiria jos niitä ei kukaan osta, koska luoja ties mitä niille tapahtuu, mutta ainoa keino lopettaa pentutehtailu on vain olla ostamatta näitä koiria. Koiraihminen ajattelee myös koiransa emoa. Joskus tulee niitäkin viestejä luettavaksi missä joku on selvästi ostanut pentutehtailijalta koiran (vanhempia ei ole saanut nähdä, koira mahdollisesti tuotu puolimatkaan, sisälle ei ole haluttu päästää ostajaa, koirat eläneet paskaisissa oloissa, "kasvattajan" numerosta ei enää vastakaan jne) ja ostaja sitten sanoo miten pennulla on ihana luonne ja ollut täysin tervekin, vaikka tietävät että pentu on otettu hyvin hämäräperäiseltä kasvattajalta ja epäillään pentutehtailua, mutta silti ostettu se koira, eikä lainkaan ajatella että niin pentutehtailu saa jatkua, ja mitä kaikkea sen söpön pentu raasun emo onkaan joutunut kestämään. Minusta kunnon koiraihminen ajattelee myös pentunsa emoa, eikä vain että: no sainpahan nyt söpön/ haluamani koiran! Ja vielä lähti halvalla! En itse ostaisi pentua, jonka emo on ollut synnytyskoneena koko ikänsä ja on jo niin loppuun kulunut 3 vuoden iässä.
- JepJep
Olen samaa mieltä siitä nuorien,opiskelemaan lähteneiden nuorille, tai seurusteleville ei ole sopivä hetki hankkia koiraa. Perustelen tätä liian monilla liikkuvilla asioilla elämäntilanteessa. seurustelukumppani voi muuttua, opiskelut vievät aikaa, elämäntilanteessa ei pysty / ehdi varaamaan koiranhoitoon tarpeeksi aikaa, asuntoasiat vaihtuvat, ja monta muuta.Nuorena 10 vuodessa voi tapahtua vaikka mitä.Ja jos kaikesta huolimatta hankkii, ainakin pitäisi esim vanhempien kanssa keskustella että olisiko heistä tukea koiranhoitoon tarvittaessa.
ja vielä Hulluha nimimerkille.
itsellä on kokemusta siitä kun annoin koiran uuteen kotiin, sovimme nimenomaan siitä että hän ei anna koiraa enää kenellekään, vaan vie piikille jos ei pysty pitämään. Näin 2 kk kuluttua ilmoituksen paikallislehdessä. sinne meni koirani... uuteen hyvään kotiin, koska oli nuori ja piti taas antaa mahdollisuus. Niin ei käy enää ikinä mikäli se minusta riippuu.- Miksi ihmeessä?
sinusta on niin tärkeää tappaa hyvä eläin, jolla on vielä monia vuosia jäljellä. Ajattele jos äitisi olisi päättänyt tappaa sinut ennemmin kuin luovutta sut jollekin ihan vieraalle kollille. Ei hyvä, eihän? Mieti vähän sinä itsekäs ihminen.
- JepJep
Nyt tuota, ei edelleenkään ole mahdollisuutta oikeassa elämässä ( sinä luet vielä satuja. luulen ) ole yksi yhteen, verrata, saati toimia samoin eläinten kuin ihmisten kanssa. Ja vastaus, ei ole tärkeää tappaa, vaan joskus välttämätöntä, ja silloin teen niin. Itsekäs, sana on hyvä, osoite väärä. Sinun tavallasi, koira jatkaa kiertoaan, milloin minkäkinlaisen huuhaan käsissä, ja vain siksi ettei sinulla ole ryhtiä, oikeamielisyyttä nähdä asioita nuorta nenääsi pidemmälle. Kunhan sinulle ei tule paha mieli lopetuksesta, kyllä se koira pärjää, se ei osaa valittaa niin että sinulle asti kuuluisi, joten voit kuvitella kaiken olevan ok.
Minulla kyseessä oli alle 3 vuotias koira, jolle olisi ollut jo 5 koti tulossa. Kuinka monta niitä vielä olisi pitänyt olla ennenkuin päätöstä olisi pitänyt tehdä ? - Vastuuntunto
"-Jos on suunnitelmissa hankkia lapsia, lapset hankitaan ensin, ei koira! Sitten kun lapset ovat jo kasvaneet hiukan voidaan katsoa onko koiranhankinta järkevää!"
Varmaan 90% suomalaisista hankkii lapsia, velvoitat siis sanoillasi välttämään koiranottoa siihen asti että ollaan yli 30 kymppisiä. Ihan muuten voisi olla hyvä mutta kun se on useimmiten tarpeetonta, suurin osa vastuuntuntoisista koirallisista pärjää hyvin koiran ja lapsen kanssa.- Koi_ruus123
Ehkäpä tässä kuitenkin tarkoitettiin sitä, että lapsen syntyminen ei ole hyväksyttävä syy luopua koirasta (esim. ajanpuutteen vuoksi). Ainakin itselleni koira on perheenjäsen ja se tarvitsee omistajaansa samalla lailla kuin vauva tarvitsee vanhempiaan. Eihän ensimmäisestä lapsestakaan luovuta toisen vauvan syntyessä, jotta vauvan kanssa olisi helpompi olla (ehkä huono vertaus, mutta tajuat varmaan).
Suurin osa tosiaan hoitaa sekä lapset että koirat kunnialla, mutta valitettavan paljon on näitä tapauksia, joissa esim. koiranpennusta luovutaan vauvan takia. Jokainen pystyy kyllä miettimään elämäänsä muutaman vuoden pidemmälle (paitse esim. sairastumista ei tietysti voi ennustaa) ja jos ei pysty, koiraa ei kannata ottaa. Mielestäni on typerää, kun esim. jotkut nuoret luopuvat koirasta eron tai opiskelujen takia. Kannattaisi miettiä etukäteen, kummalle koira jää, jos ero tulee. Jos kumpikaan ei voi pitää koiraa yksinään, koira pitää jättää ottamatta. - Joobax
Koi_ruus123 kirjoitti:
Ehkäpä tässä kuitenkin tarkoitettiin sitä, että lapsen syntyminen ei ole hyväksyttävä syy luopua koirasta (esim. ajanpuutteen vuoksi). Ainakin itselleni koira on perheenjäsen ja se tarvitsee omistajaansa samalla lailla kuin vauva tarvitsee vanhempiaan. Eihän ensimmäisestä lapsestakaan luovuta toisen vauvan syntyessä, jotta vauvan kanssa olisi helpompi olla (ehkä huono vertaus, mutta tajuat varmaan).
Suurin osa tosiaan hoitaa sekä lapset että koirat kunnialla, mutta valitettavan paljon on näitä tapauksia, joissa esim. koiranpennusta luovutaan vauvan takia. Jokainen pystyy kyllä miettimään elämäänsä muutaman vuoden pidemmälle (paitse esim. sairastumista ei tietysti voi ennustaa) ja jos ei pysty, koiraa ei kannata ottaa. Mielestäni on typerää, kun esim. jotkut nuoret luopuvat koirasta eron tai opiskelujen takia. Kannattaisi miettiä etukäteen, kummalle koira jää, jos ero tulee. Jos kumpikaan ei voi pitää koiraa yksinään, koira pitää jättää ottamatta.Itseasiassa aika moni vie vanhemman muksun tarhaan päiväksi, vaikka toinen vanhempi on kotona vauvan kanssa...
- mitä tekisin?
Minulla on vaihtoehtona koiran pois antaminen tai piikille vienti. Koira on terve, puhdasrotuinen 4 v ikäinen ja aika suuri kokoinen. Olemme asuneet maalla ja yrityksemme on sijainnut kotona joten koiralla on ollut aina seuraa ja se on saanut koko elämänsä olla vapaana. Nyt eron tultua mies muutti pois ja vei yrityksen mennessään, itselläni ainoa vaihtoehto on muuttaa kaupunkiin, sillä tällä ei ole töitä tarjolla. Mielestäni olisi eläinrääkkäystä edes yrittää saada koiraa sopeutumaan kaupunkiin ja kerrostaloelämään, yksinäiset päivät olisivat sille kidutusta. Onko kuitenkaan uusi kotikaan hyvä vaihtoehto, vai tuleeko se ikävöimään meitä liikaa? Olisiko paras ystävänteko viedä rakas kaveri piikille?
- Joobax
Koira on sopeutuva eläin. Mistä päättelet, että kerrostaloelämä olisi kidutusta? Monta onnellista koiraa olen tavannut, jotka ovat muuttaneet maalta kaupunkiin,ja ihan tosta noin vain! Hissikään ei ole kaikkia pelottanut!
Koira sopeutuu myös laumanmuutoksiin hyvin ja "unohtaa" sut parissa viikossa. Eli sopeutuu uuteen kotiin. Ainahan se sut muistaa, muttei ikävöi. Koira elää hetkessä eikä märehdi menneitä siten kuin ihminen. Koira on onnellinen, kun se saa riittävästi tekemistä, ruokaa ja lepoa. Tekemistä voi saada tarpeeksi kotipaikasta riippumatta. - mies puolilandelta
Joobax kirjoitti:
Koira on sopeutuva eläin. Mistä päättelet, että kerrostaloelämä olisi kidutusta? Monta onnellista koiraa olen tavannut, jotka ovat muuttaneet maalta kaupunkiin,ja ihan tosta noin vain! Hissikään ei ole kaikkia pelottanut!
Koira sopeutuu myös laumanmuutoksiin hyvin ja "unohtaa" sut parissa viikossa. Eli sopeutuu uuteen kotiin. Ainahan se sut muistaa, muttei ikävöi. Koira elää hetkessä eikä märehdi menneitä siten kuin ihminen. Koira on onnellinen, kun se saa riittävästi tekemistä, ruokaa ja lepoa. Tekemistä voi saada tarpeeksi kotipaikasta riippumatta.Sitten on olemassa kaupunkia ja "kaupunkia" . Ehkä jossain Helsingin tai suurimpien kaupunkien keskustayksiöissä voi olla vähän hankalampaa, kuin em. paikkojen reunalähiöissä, jotka muistuttavat oikeastaan jo pieniä taajamia: taloja ympäröivät metsiköt, puistot ja pellot, joilla *aska haisee. Siellä on koiran jo ihan kiva kirmata, haistella ja urheilla.
- en ymmärrä
Joobax kirjoitti:
Koira on sopeutuva eläin. Mistä päättelet, että kerrostaloelämä olisi kidutusta? Monta onnellista koiraa olen tavannut, jotka ovat muuttaneet maalta kaupunkiin,ja ihan tosta noin vain! Hissikään ei ole kaikkia pelottanut!
Koira sopeutuu myös laumanmuutoksiin hyvin ja "unohtaa" sut parissa viikossa. Eli sopeutuu uuteen kotiin. Ainahan se sut muistaa, muttei ikävöi. Koira elää hetkessä eikä märehdi menneitä siten kuin ihminen. Koira on onnellinen, kun se saa riittävästi tekemistä, ruokaa ja lepoa. Tekemistä voi saada tarpeeksi kotipaikasta riippumatta."Koira elää hetkessä eikä märehdi menneitä siten kuin ihminen. Koira on onnellinen, kun se saa riittävästi tekemistä, ruokaa ja lepoa. Tekemistä voi saada tarpeeksi kotipaikasta riippumatta. "
Jos näin on, niin miksi pidetään niin suurta haloota jos elämäntilanteen muuttuessa koira saa kodin jossa sitä pystytään paremmin hoitamaan?
- Entinen nuori
Olen samaa mieltä keskustelun avaajan kanssa, mutta tähän tahdon kertoa vähän toisenlaisen näkemyksen.
Lainaus ylempää"Olen samaa mieltä siitä nuorien,opiskelemaan lähteneiden nuorille, tai seurusteleville ei ole sopivä hetki hankkia koiraa. Perustelen tätä liian monilla liikkuvilla asioilla elämäntilanteessa. seurustelukumppani voi muuttua, opiskelut vievät aikaa, elämäntilanteessa ei pysty / ehdi varaamaan koiranhoitoon tarpeeksi aikaa, asuntoasiat vaihtuvat, ja monta muuta.Nuorena 10 vuodessa voi tapahtua vaikka mitä.Ja jos kaikesta huolimatta hankkii, ainakin pitäisi esim vanhempien kanssa keskustella että olisiko heistä tukea koiranhoitoon tarvittaessa."
Minulla nukkuu tuolla pedissään ensimmäinen koirani, koira on nyt 12-vuotias ja olin 15-vuotias juuri kotoa pois muuttanut sen saadessani. Taloudellinen tuki minulla koiran ell.kulujen ja muiden varalta oli toki olemassa, mutta muuten olin koiran kanssa täysin omillani. Vanhempani eivät olleet koiraihmisiä eivätkä voineet allergian takia myöskään koiraa hoitaa. 12-vuoteen on mahtunut paljon; Päättynyt silloinen avolliitto ja aikanaan sitten alkanut uusi avoliitto, muuttoja eri paikkakunnille, opiskelua, bilettämistä, työtä, työttömyyttä, terveyttä ja sairauttakin. Koirasta en ole koskaan meinnanut luopua ja koira on saanut aina hyvää huolenpitoa, elänyt mukana muutoksissa. Ihmisestä ja asenteesta se on kiinni voiko koiran hankkia nuorena, seurustelevana, opiskelevana tai milloin vain sen tahtoo. Taloudellisen puolen tietysti oltava jollain tavalla kunnossa, että koiraa pystyy hoitamaan.- het' myyntiin
Tervettä puhetta edelliseltä, jos koiraan on sitouduttu se EI lähde ensimmäisen elämässä tulleen elämän muutoksen vuoksi. Heppoiset on selitykset myyntipalstoilla.
- uuber
Juu no ei turhan heppoisin perustein pidä ottaa koiraa.
Itse olen luopunut koirasta sentakia kun en vain kyseisen koiran luonteesta pitänyt. Myin kaverille ja otin toisen koiran tilalle. Tykkään nykyisestä paljon enemmän. Koira mistä luovuin tuli mulle 8-viikkoisena ja vähän päälle vuoden ikäisenä annoin pois. Oli aika vaikea mutta OIKEA päätös. Kai koirakin vaistoaa jos ei ihminen siitä tykkää. Sopeutui hyvin uuteen paikkaan. - Hohhoijaa kukkahatut
Miksi ei koiraa saisi antaa pois jos sille ei aika enää riitä?
Pitäiskö se väkisin pitää ja pahimmassa tapauksessa sen hoito ei ole parhaimmasta päästä? Koira kärsisi, kyllä se huomaa jos siitä ei pidetä.
Miksi ihmeessä niin monet on sitä vastaan että koira saisi__paremman__paikan jostain muusta perheestä?
EN ymmärrä.
Mielummin onnellinen kodinvaihtaja kuin surullinen ei toivottu "väkisin" pidetty koira.
Koirat sopeutuu helposti uusiin tilanteisiin, myös uuteen kotiin. Toiset nopeemmin toisen hitaammin.- Muuttunut elämä
Hohhoijaa, miksi koiran hankit jos sille ei aika riitä eikä siitä jaksa huolta pitää?
Onhan eläimet selvästikin useille ihmisille juurikin näitä kulutustavaroita joihin ei tarvitse sitoutua sen kummemmin mutta ei se silti tarkoita sitä että se olisi oikein!
Kyllä koira sopeutuu helposti mutta ei se oikeuta ihmisiä siihen että hankitaan koira vain hetkeksi sen kummempia miettimättä.
On oikein yrittää etsiä koiralle hyvä koti mutta ei koiraa saisi minusta hankkia sillä ajatuksella että ainahan minä voin sille uuden kodin hankkia jos en sitä jaksakaan.
Eihän uudessa PAREMMASSA kodissa ole mitään vikaa mutta eikö se paras vaihtoehto kuitenkin olisi että se _ensimmäinen_ koti olisi se paras koti? Olisi unelmatilanne että jokainen koira pääsisi sellaiseen kotiin jossa koiran hankinta on harkittu ja siihen on sitouduttu koko koiran elämän ajaksi, myötä ja vastoinkäymisisissä. Ja kaikki ne ihmiset jotka haluavat koiran vain hetkeksi voisivat käyttää naapurinsa koiria ulkona tai tehdä vapaaehtoistyötä eläinsuojassa ja ulkoiluttaa siellä koiria mutta unohtaa se oman (väliaikaisen) koiran täysin.
Voi että kun minäkin niin haluaisin hankkia hevosen mutta en voi sitä tehdä, en mitenkään, joten hevonen jää odottamaan sitä hetkeä kun minulle se mahdollisuus tulee. Ehkä en ikinä saa sitä mahdollisuutta mutta sen kanssa on vain elettävä ja olen sen hyväksynyt täysin, siksi käytänkin jokaisen tilaisuuden hyväksi jolloin minulla on mahdollisuus ratsastaa tai edes viettää aikaa tuttavieni hevosien kanssa. Ja näin toivoisin muidenkin ihmisten tekevän jokaisen eläimen kohdalla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 941753
Sinkkujen kommentti järkyttävään raiskaukseen
Mikä on kommenttisi tähän järkyttävään raiskaukseen? https://www.is.fi/uutiset/art-2000011204617.html Malmin kohuttu sa3581169Susanna Laine, 43, pohtii tätä muutosta itsessään iän karttuessa: "En tiedä, onko se vähän ikäjuttu"
Susanna Laine on kyllä nainen paikallaan Farmi-juontajana ja myös Tähdet, tähdet -juontajana, eikös vaan! Lue Susanna181168- 951028
- 62823
Vanhemmalle naiselle
Kirjoitan tällä vanhalla otsikolla vaikka se joku toinen anonyymi naisen kaipaaja innostuukin tästä ja käyttää taas sam36801Hyvää yötä
Söpöstelen kaivattuni kanssa haaveissani. Halaan tyynyä ja leikin että hän on tässä ihan kiinni. *olet ajatuksissani6744- 46706
En vaan ymmärrä
Sinulla on hyvä puoliso, perhe, periaatteessa kaikki palikat kohdillaan. En ymmärrä, miksi haluat vaarantaa sen. Minulla42680Mitä saat naiselta mies kun
Otat ohjat? Saat feminiinistä pehmeyttä, lämpöä ja rauhaa. Kun nainen on tässä moodissa hän auttaa miestä lepäämään ja p113676