Persejalkojen ulkonäkö saa minut provosoitumaan

En tiedä mikä minun on, mutta jotenkin minua vtuttaa persejalkojen ulkoinen olemus ja asenne. He ovat jotenkin kauheassa pätemisentarpeessa aina ja matkivat muita, kun oma pieni identiteetti on hukassa. Pitää olla hienot autot velaksi ja kauhea tarve heillä on treenata ollaakseen jotakin. Eniten minua ehkä ärsyttää se, kun persjalka on totta kait kasvanut pallerona lapsuuden, niin se olemus, käytös ja luonne on jotenkin sellainen - miten sen ilmaisisi- tökerö! Heillä ei ole luontaista itsetuntoa, eli he sitten esittävät jotain roolia joka on kpsattu jostakin tietysn tyypin ihmisryhmstä kuten bodareista. Pää vedetäään kaljuksi, hankitaan piilolinssit ja tihrustetaan niillä tollon näköisenä, laitetaan samanlaisia autoja ja vaatteita kuin "idoleillaan". Mutta kun asia on niin, että pyllyjalka ei näytä millekkään tekipä mitä vain. Autollakin kun tämä ajaa, niin hyvä kun silmät näkyy koelaudan yli ja pallopää pyörii, nokka menee kippuraan kun se kurkistelee ulos autostaan vaikka peruuttaessaan. Hirveän inhottavan näköistä.
Olen primitiivinen tyyppi, eli minusta maailmassa on nokkimisjrjestys: Isot auttavat vahvoina henkisinä ja ruumiillisina olentoina näitä pienempiä, mutta pienemmät tukevat isoja. Me isot olemma laumanjohtajia, koska meillä on syntymässä tullut se geeniperimänä jo. Johtajuutta ei rakenneta, johtajaksi synnytään!
Olen hyvin kiltti ihminen ja auttajatyyppi, eli siksi pikkupalleroinen tarve päteä ja pyrkiä evoluutiossa eri asemaan on ärsyttävää.

Anteeksi kun sanon, mutta en tykkää persejaloista. Näen heidän lävitseen. Muutenkin pieni ja räksyttävä uhoajakoirakin on ärsyttävä! Iso taas herättää kunnioitusta.