Suhdetta 1,5 vuotta takana, josta vajaa 1/2 vuotta asuttu saman katon alla...
Itse olen tätä aikaisemmin asunut yksikseni 5-6 vuotta, naisystävälleni tämä oli ensimmäinen muutto pois kotoa.
Itseäni häiritsee kovasti se, että naikkoseni tuntuu olevan hullun innoissaan tästä meidän yhteiselosta, mutta vastapainona tuntuu että oma elämäni on jäänyt jotenkin jalkoihin. Tuntuu että olisin enemmänkin "hänen luonaan" kuin kotonani. Kotonamme on siis PALJON erilaisia pikkuasioita (ja isompiakin), joiden kokonaisuus on kaukana siitä mitä koen omakseni.
Itse suostuin muuttamaan yhteen tietoisena, että kauppaan kuuluu myös hänen 2 kissaa.
Etukäteen oli myös tiedossa, että toinen kissoista on kusiongelmainen. Ajattelin, että ehkä asialle voi tehdä jotain eikä nyt mikään lopullinen ongelma ole. Kaikkea on kokeiltu, vaan eipä mikään auta. Nyt kuitenkin tuntuu että en kestä enää. Aikaisemmin olen tykännyt kissoista mutta nyt minusta on hyvää tahtia tulossa kissanvihaaja. Asia vaikuttaa myös jo aika rajusti siihen miten viihdyn kotonani. Kotiin tullessakin jo vituttaa etukäteen kun tietää mikä siellä odottaa.
Olisi kotona ihan kiva viihtyä, ja olisi ihan kiva jos ei tarvitsisi mielipiteitään peitellä ja niellä..
Taitaa olla vaan ajan kysymys kun saan mielipiteeni julki niin se on naps ja poikki meidän suhde, se on varma...
Ollaan me asiasta/asioista puhuttu mutta tuntuu ettei se mihinkään johda, harva se päivä näistä "ei (muka) voi mitään" asioista saa vääntää.
Itse olen tätä aikaisemmin asunut yksikseni 5-6 vuotta, naisystävälleni tämä oli ensimmäinen muutto pois kotoa.
Itseäni häiritsee kovasti se, että naikkoseni tuntuu olevan hullun innoissaan tästä meidän yhteiselosta, mutta vastapainona tuntuu että oma elämäni on jäänyt jotenkin jalkoihin. Tuntuu että olisin enemmänkin "hänen luonaan" kuin kotonani. Kotonamme on siis PALJON erilaisia pikkuasioita (ja isompiakin), joiden kokonaisuus on kaukana siitä mitä koen omakseni.
Itse suostuin muuttamaan yhteen tietoisena, että kauppaan kuuluu myös hänen 2 kissaa.
Etukäteen oli myös tiedossa, että toinen kissoista on kusiongelmainen. Ajattelin, että ehkä asialle voi tehdä jotain eikä nyt mikään lopullinen ongelma ole. Kaikkea on kokeiltu, vaan eipä mikään auta. Nyt kuitenkin tuntuu että en kestä enää. Aikaisemmin olen tykännyt kissoista mutta nyt minusta on hyvää tahtia tulossa kissanvihaaja. Asia vaikuttaa myös jo aika rajusti siihen miten viihdyn kotonani. Kotiin tullessakin jo vituttaa etukäteen kun tietää mikä siellä odottaa.
Olisi kotona ihan kiva viihtyä, ja olisi ihan kiva jos ei tarvitsisi mielipiteitään peitellä ja niellä..
Taitaa olla vaan ajan kysymys kun saan mielipiteeni julki niin se on naps ja poikki meidän suhde, se on varma...
Ollaan me asiasta/asioista puhuttu mutta tuntuu ettei se mihinkään johda, harva se päivä näistä "ei (muka) voi mitään" asioista saa vääntää.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Lisäksi kumppanini on superallerginen. Koko suhteemme ajan ollut nenä tukossa niistämässä. Nykyään saan herätä öisin siihen kun räkä korisee, astmapiippu kohisee ja kuulostaa että toinen meinaa tukehtua. Saan käyttää öisin korvatulppia.
Nämä terveysseikat onkin ilmeisesti ihan toisarvoisia seikkoja siihen nähden, miten "ihania" ne kissat on. Kiloja kertyy kans sen mukaan kun ei tukkonenäisenä kuitenkaan jaksa liikkuakaan, aina veto pois ja väsyttää kun saa allergialääkkeiden kanssa nudata.
Kuulostaa tunkkaiselta suhteelta, mieti, kun 20v päästä vielä kärvistelet samassa suhteessa, niin mitä se on silloin??
Kun ei toimi, niin ei toimi, ei oo sun juttusi parisuhde tämän naisen kanssa. Se on selvä juttu.
Asioita kannattaisi yrittää korjata ensin ja sitten lähteä menemään.
Musta tuntuu että osittain se isoin koetinkivi oli toi, että tyttöystäväsi ei ole asunut koskaan yksin.
Itellä sellainen tilanne edessä, ja vähän pelkään, että miten tässä vielä käy.
Kusiongelmaisen kissan suhteen sun täytyy nyt ottaa itse ohjat käsiin. Kissaa et saa tappaa, mutta keinoja sen kusemisen estämiseksi on vaikka kuinka paljon. Käy ekaksi ostamassa kissankarkoitussuihkeen eläinkaupasta (maksaa n20e) -> ota isoin ja tehokkain pullo mitä löytyy, ne pikkuiset putelit ei välttämättä tehoa niin hyvin. Siivoat kusisen kohdan ihan normaalisti ja sitten ruiskutat sitä karkoitinta siihen kohtaan. Se on aika vahvan hajuista, mutta koeta kestää, se huoneeseen leviävä haju haihtuu, mutta lattiaan jää se tuoksu.
Toista ruiskutus tarvittaessa.
Sen jälkeen - jos voi, niin siirrät kusikohtaan jonkin esineen, esim tuolin, pöydän jne., jottei se kissa pääse enää siihen. Tehokkainta on siirtää sen kissan ruokakuppi siihen, niin jo loppuu kuseminen siihen kohtaan. Ja kattokaa sen tyttöystävän kanssa, että kissojen vessa on puhdas - vessoja pitää olla 2 tai muuten niistä loppuu tila päivän aikana, ja kissat etsii kusemispaikkaa muualta. Itelläkin on kaksi kissaa, ja toisella oli jotain ongelmaa välillä. Siihen auttoi kissojen kastroiminenkin, kun kissa ei yritä merkata enää kämppää.
Lupaan että ongelma hoituu viikkojen ellei jopa päivien sisällä.
Toinen keino tuohon tyttöystävä-ongelmaan on se, että nyt rohkeasti otat noi asiat puheeksi. Jos rakastat sitä naista, et heti luovuta tai sun elämäsi tulee koostumaan lyhyistä ihmissuhteista. Voit kokeilla myös sitä, että muuttaisit itse jonkun kaverisi luo pariksi kuukaudeksi tai vähän pidemmäksi aikaa, jotta tyttöystäväsi joutuisi opettelemaan yksin elämistä ja saisi hoidettua ne kissat kuntoon. Tee selväksi, että sun mielipiteesi täytyy ottaa huomioon, tai muuten suhde on ohi. Jos tyttöystävä ei ala heräämään, niin sitten tiedät yrittäneesi kaikkesi.
ssdf ,kiitos vinkeistä, mutta noi konstit on käytetty jo aikaa sitten.. ollaan eläinlääkäriltä asti apua haettu muutamaan kertaan mutta se nyt vaan kusee vääriin paikkoihin välillä ihan randomilla. Pääosin jopa osuu ihan oikeeseen osoitteeseen, laatikolle mutta ei se talo paljoa kusta tartte että haisee ja vituttaa. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että pitäisi päästää kissat pihalle (omakotitalo, maaseutu) eikä pitää sisäkissoina mutta eihän toi yks raaski päästää ettei kissat saa variksilta tai naapurin koiralta turpaan?!?! (taas yks asia mihinkä en kehtaa suoraa mielipidettäni laukaista päin näköö)
Pitää nyt vaan ottaa seuraavan kerran kun nää tulee taas puheeksi niin nää omat vahvat mielipiteet pöydälle. En tässä rupee 20 vuotta kykkiin.
Tyttöystäväsii on siinä oikeassa, ettei kissaa kannata päästää yksin ulos edes maasedulla. Jos ei jotain onnettomuutta auton tai isomman eläimen muodossa osu kohdalle, niin lähes jokaisen naapurissa kuitenkin elää avulias kissanvihaaja-metsästäjä, joka katsoo oikeudekseen ampua kissan, kun sellaisen näkee.
Mutta se kissan kuseskelu... Onko sillä joku virtsaongelma? Onko se kastroimaton kolli? Onko vika sen korvien välissä? Itselläni on leikattu kolli, joka pissaili kerrostalossa asuessa vääriin paikkoihin. Selkeästi se merkkaili reviiriä, jos oven alta tuli outoa hajua tai käytävästä kuului ääniä. Jotkut "herkät" yksilöt reagoivat jopa huonekalujen siirtelyyn tai siihen, että lattialle on jätetty joku sinne kuulumaton tavara, joka sitten merkataan. Tälle kollille ei oikeasti ollut muuta ratkaisua, kuin pitää se suljetussa, riittävän pienessä tilassa, siis käytännössä saunaosastolla. :-( Eli lopullisen ratkaisun hakeminen on kesken.
Koska asutte maalla, mikset ratkaise asiaa tekemällä kissoille ulkoiluhäkin? Sellaisen, jossa on myös lämmitettävä kissankoppi, jotta kissat voivat ulkoilla viileämmilläkin säillä? Kissojen ulkoiluhäkeissä on tietysti myös katto, mikä estää ilmahyökkäykset. Piirustuksia löytyy varmasti netistä. Kissa todennäköisesti merkkailisi vähemmän sisällä, kun se voisi merkkailla pihalla ulkona. Valjaissahan kissaa ei saa lainkaan mukaan yksin ulos laittaa.
Tyttöystävän oireiluunkin kissojen runsas ulkoilu voisi tuoda helpotusta. Samoin ilmanpuhdistin. Se poistaa tehokkaasti allergeeneja huoneilmasta. Toivottavasti kissoja ei päästetä makuuhuoneeseen. Jos ne nukkuvat sängyssä, niin koeta korjata asia ystävällisesti mutta päättäväisesti.
Tyttöystävän peäsnrakennuksen / sisustamisen tms. suhteen on kai van jossain määrin joko sopeuduttava, tai sitten otettava asia puheeksi ja rakennettava sen suhteen yhteinen strategia. Samoin kaikissa muissakin kysymyksissä, kuten kissa-asiassa. Selitä tyttöystävällesi kiihkottomasti, ettei yhteiselämä tule toimimaan näillä nykyisillä elementeillä. Yksilöi ongelmat, ja kerro, että niihin on nyt löydettävä oikeasti toimiva ratkaisu, jottei yhteiselmää jouduta kokonaan panemaan katkolle.
Jos tyttöystävä tykkää enemmän ongelmistaan kuin sinusta, niin sille et sitten voi mitään. Mutta yleensä asioihin on olemassa ratkaisu, vaikka joskus sitä vastahakoisen on vaikea löytää.
Ilmeisesti tyttöystäväsi muutti sinun luoksesi? Olit jo ehtinyt laittaa kodin omanlaiseksesi ja nyt sitten ahdistaakin, kun siellä onkin kaikki yhteistä?
Noh, jokatapauksessa, näin naisena minusta tietenkin ylireagoit. Toisaalta jos kerran kaikki keinot on jo yritetty eikä keskustelukaan auta, niin onko enää vaihtoehtoja? Kokeilitte yhteisasumista, ja se sinulle nyt vaan ei sovi. Muuttakaa erillenne, ja jatkakaa seurustelua niin?
Tai sitten vain yrität purra huulta. Minusta nuo on asioita, joiden ei pitäisi avoliittoa rikkoa (mainitsit myös tyttöystävän extrakiloista) mutta kysymys taitaakin olla siinä, ettet enää rakasta tyttöäsi? Jos rakastat, niin yritä löytää jonkunlainen keskitie..
Tavallaan vähän tunnistan itseäni tuosta vuosien takaa, kun muutin kotoo poikaystävän kans yhteen. Näin jälkeenpäin oon miettiny, et kuinka lapsellinen ja kypsymätön silloin olin ja siksi tuo suhdekkin meni karille, molemmilla oli samankaltaisia fiiliksiä toisiaan kohtaa kuin sinulla nyt, suurimmaksi osaksi agressiivisia ja turhautuneita.
Ja sitten erosimmekin ystävinä ja molemmat saivat uuden hyvän alun, tällä miehellä on ihana tyttöystävä ja he ovat kihloissa ja omistavat asunnon ja farmariauton, itselläni myös maailman ihanin poikaystävä ja sitä farmariautoo ja asuntoo odotelles. :)
Joten, minkä ikäsiä ootte? Voisko olla mahdollista että tyttöystäväsi ei ihan olisikkaan valmis muuttamaan yhteen? Kokemuksesta tiedän, et ensin kannattais asua itekseen, et oppii ne perusasiat mitä oman huushollin pyörittämises tarvitaan :)
itse 27 ja hän on 29v...
Se tässä just onkin kun ikääkin on jo sen verran ettei kehtaisi ihan joka asiaa alkaa holhoomaan, luulisi tässä iässä jo olevan ne asumisen perusjutut ok.
Kai tää on sit vaan ollu tämmönen "kevyt suhde" ilman isompia tunteita, kaikki oli ihan hyvin niin kauan kunnes ruvettiin yhdessä arkee pyörittään. Eikä mua suhteen ns "arkiintuminen" ja alkuhuuman ohimeno yllätä, mutta nyt yksinkertaisti en vain ole niin onnellinen mitä voisin olla. Välillä käy kyllä rehellisesti sanottuna ajatus mielessä että yksin tässä parempi olis, toinen on vaan tiellä.
Ja nykyinen koti oli molemmille uus koti, kumpikaan ei siinä ennalta asunut, mutta isomman jalanjäljen naikkonen kissoinensa on jo saanut aikaseks.
Itseä kyllä kovasti hämmästyttää että miten 29 vuotias on vasta muuttanut pois kotoa, mutta jossain mainitsit omakotitalosta maalla, olisikohan sitten nainenkin maatilalta kotoisin tms missä on tapanakin asua perheen kesken..
Jokatapauksessa vaikka ikää on niin ei ole kokemusta, ei kokemusta elosta yksin eikä parisuhdeasumisesta.. :/ Toisaalta ei tainnut olla sinullakaan tuosta avoliitosta kokemusta? Joskus vaan sitten käy niin, ettei ne elämät mahdukaan saman katon alle..
Muutamia ehdotuksia, olisi...
Ota rennommin, hermoilu tai kissan vihaaminen ei varmastikaan auta. Se vaan kasvattaa ja kasvattaa sinun pahaa oloasi. Voi olla, että te olette vääriä toisillenne ja ettei kissat lopulta mahdu allergia taloon, mutta se ratkeaa kyllä, ei siinä auta vihastuminen. Asiat on, mitä ne on.
Ok. Olette yrittäneet keskustella. Voisitte keskustella lisää. Ei niitä mielipiteitä tarvitse törkeästi ladata pöytään, vaikka ne suoraan sanookin. Voit aivan hyvin sanoa, että allergiat ja kissat on mahdotonta sinulle, että sinun elämäsi menee niin ahtaalle, että ei koe kotiasi kodiksi ollenkaan. Ihan rauhallisesti.
Että ei vaan voi mitään, mutta teidän pitää asua erillään ja seurustella niin, tai muuttaa niin, että kissat saa ulos, tai vaihtoehtona on "hoitola" tyyppinen ratkaisu, missä kissoilla on sisätilana lämmin leikkimökki ja häkkiaitaus: ei pääse naapurin koira, kissat saa olla kotonaan ja keskenään, tyttöystäväsi saa niitä hoitaa, mutta loput ongelmat ratkeaa. Kissat ei kuse sisälle ja allergiat vähenee.
Se olisi yksi ratkaisu. Kun kerran kissoja pitää olla, ne pitää olla niin että ihmisetkin mahtuu. Kissat tykkäävät asua myös keskenään, ei ne sitä sure.
Kunha niillä on lämmintä, mukavaa, turva ja ruokaa, sekä toisensa. Ne on onnellisia. Ja te voisitte saada tilaa, siistin kodin ja parisuhteen, missä kissat eivät olisi enää ongelma. Oman mökin rakentaminen kissoille ei ole vaikeaa, eikä edes kallista, ja kunnon eristeet takaa lievät lämmityskustannukset. Häkissä voi olla katto.
Tyttöystävällesi pitää selittää, että jos allergiat pahenee, se voi olla lopulta oikeasti astma ja lopullinen luopuminen. Selitä hänelle, että voi olla, että jos kriisi jatkuu ratkaisemattomana, voi olla että menee hermot, terveys, parisuhde ja koti. Että tässä on nyt ihan oikeasti haettava joku rakentava ratkaisu, mikä sopii kaikille, myös sinulle.
Miksi et saa mielipidettäsi julki? Puhut jotenkin pidätellyn agressiivisesti. Miksi? Tuntuu kuin teidän keskustelut ei olisi johtanut mihinkään siksi, että te vain jauhatte, ettekä yritä keksiä ratkaisuja. Tarkoitan, että olette toki käyneet eläinlääkärillä, mutta toistat useasti, että "jahka minä sanon mitä ajattelen" eli et siis oikeasti ole sanonut, et oikeasti ole keskustellut, kertonut miltä sinusta oikeasti tuntuu... Niin, varmaan kun sitä kasaa ja kasaa, se lopulta purkautuu törkeyksinä ja sitten menee hermot ja se on naps ja poikki.
Tuntuu, että jotenkin syytät häntä ymmärtämättömyydestä, mutta et ole oikeasti koskaan edes sanonut mitään.
Hän ei voi ymmärtää, jos et kerro. Jos taas hyökkäät, se on hyökkäys eikä kertomista. Hän ei ole ajatusten lukija, ja jos peittelet ja nieleskelet koko ajan, niin mistä ihmeestä hän tajuaisi? Kun hän ajattelee ihan eri tavalla.
Kirjoituksesi tihkuu piilotettua aggressiivisuutta. Vihaat kissoja ja olet alkanut inhota tyttöystävääsi, joka on jopa _lihonut_ "kissojen takia".
Muuttakaa erilleen. Teit ratkaisusi tietoisena kissojen olemassaolosta, et voi edellyttää tyttöystävääsi luopumaan niistä, mutta et pysty myöskään asumaan yhdessä.
Tunnistan tuon agressiivisuuden itsestäni vuosien takaa, minulla se vain kohdistui toisen autoon! Ärsyynnyin suunnattomasti jo tullessani kotiin kun näin autonsa pihalla ja tuli autoa! kohtaan kauheita katalia ajatuksia. Auto oli viaton syypää siihen, että pidin sisälläni ettei suhde kiinnosta, miten helppo olikaan ärsyyntyä autosta.
Kukaan ei pakota sinua tuohon tilanteeseen. Olet itse siihen halunnut, hakeutunut ja aktiivisesti jatkat sitä ja huonolla tavalla. Tiedostatko minkälaista kokemusta suhteesta itsellesi järjestät? Järjestät sellaista, että se saattaa vääristää ja muokata ajattelumaailmaasi kaikkia muita hyviä ihmissuhteita pilaamaan jatkossa. Ei tuo suhde siitä olisi muuksi muuttunut, että olisitten muuttaneet yhteen vasta myöhemmin. Jos toteaa, että juttu ei toimi, on kaikki vapaus tehdä elämästänsä sellaisen, että se on parempi. Missä ovat unelmasi, ei pidä asua ja rakastaa sellaisen kanssa kenen voi hammasta purren, vaan sellaisen kenen kanssa ei voi olla asumatta. Miten ei aikuinen ihminen uskalla ilmaista tunteitaan, ilmeisesti tarvit juuri tuollaisen suhteen siksi, että opit. Et taida uskaltaa elää omaa elämääsi muutenkaan itsellesi ja omannäköisesti niin, että kun seisoisit omilla jaloillasi, löytäisit helpoiten sellaisen ihmisen, jonka kanssa on helppo elää teeskentelemättä mitään. Helppo on syyttää toisen kissoja ja lihomista vaikka itse on itsensä järjestänyt tuohon tilanteeseen, kissat ja läskit ovat hänen asiansa ja sinun asiasi on, oletko suhteessa vai et.
Ei sinun tarvitsisi mitään niellä. Etsi sellainen ihminen, jonka kanssa voit olla oma itsesi ja joka rakastaa sinua sen takia, ei siitä huolimatta.
Siinä olet epäreilu, että puhut kodistasi, kuin se olisi sinun. Se on teidän yhteinen, jos olette yhdessä siihen muuttaneet riippumatta siitä, onko se nyt kivaa vai ei. Eli etkö ollut sittenkään valmis jakamaan elämääsi hänen kanssaan.
Helpota teidän kaikkien elämää ja tee ratkaisusi, jos tahdot. Jos et tahdo, kärsi sitten kissankusessa ja vähän muussakin loppuelämäsi. Tässä elämässä joutuu aktiivisestikin joskus hakemaan sitä omaa suuntaansa, eikä vain ajautua puolivahingossa ties mihin kissankusilätäkköihin valittamaan.
Noniin, koitinpa tuossa nostaa kissan pöydälle niinsanoitusti...
Sisimmistäni tiedän, että haluan erota, sillä "suuret tunteet" ei meikäläisen puolelta todellakaan riitä tähän parisuhteeseen. Tuosta syystä taitaa taitaa nää pienemmät häiriötekijät sitten eri tavoin poikia ja ärsyttää...
Tuota en päässyt vielä suoraan sanomaan, mutta kun kävimme keskustelua, huomasin että vastakkaiselle osapuolelle taitaa olla melkoisen iso niitti. Hieman kun keskustelussa liipattiin ajatusta että hän joutuisi luopumaan jostakusta rakkaastaan, oli se sitten kissa tai minä, niin tuloksena oli miltei paniikkikohtaus hyperventilaatioineen päivineen. Enkä liian kilttinä ihmisenä siinä hässäkässä osannut muuta kuin pehmetä ja näin rauhoittaa tilanteen... Nyt tosin olen taas samassa lähtöruudussa kuin ennen tätä keskustelua, mutta taas askeleen varmempana siitä mitä haluan.
Vähän tuntuu pattitilanteelta, ymmärrän kyllä että ero kuulostaa aina pahalta ja sattuu jompaakumpaa enemmän, mutta kun tuo reaktio vaikutti siltä että toinenhan vielä kuolee! Mitähän tässä uskaltaisi tehdä... Nyt taas eletään arkea "kuin mikään ei olisi pielessä" meningillä...
Ahdistaa.
Kai tätä pitää vaan kerta toisensa jälkeen ottaa puheeksi niin alkaa toinenkin osapuoli ehkä tottua ajatukseen että asiat voisivat olla paljon paremmin...
Mitä mieltä ootte?
Hyvänen AIKA!
Te kumpikin olette allergisia kissoille ja kuitenkin pidätte niitä kodissanne!
Sinä olet tyytymäton tilanteeseen koska kotisi ei olekkaan enää koti vaan paikka jonne täytyy mennä ja jossa ei voi edes kunnolla hengittää!
Olet (aiheellisesti) tyytymäton naisesi haluttomuuteen luopua sinne tänne pissailevista ja alergiaa aiheuttavista kissoistaan.
Olet jo aikoja epäillyt teidä todellista yhteenkuuluvuutta.
Onko koskaan mieleesi tullut hankkia oma asunto ilman kissankarvoja jossa sina voit hengittää ja jossa sinulla on oma rauhasi ja jonka sinä kalustat haluamallasi tavalla ja jonne sinä voit kutsua ystäväsi ja vanhempasi vierailulle ilman että he liukastuisivat kissan pissaan :) ?
Eiko todellakin rehellistä maalaisjärkeä käyttämällä olisi reilumpaa antaa naisesi hoitaa kissansa omassa asunnossaan ja halaumallaan tavalla.
Tietenkin te voitte jatkaa ystävinä! Eihän se teistä vihamiehiä tee että sinä asut omassa kodissasi ja naisesi omassaan.
Jos mitään niin päinvastoin, kun kummallakin on oma rauha ja hengitysmahdollisuus, saatatte elää vielä pidempään ja pitää ystävyyttä yllä vuosikausia!
Avioliitoko tuon kanssa? Hyvin epätodennäkoistä.
Nyt etsit itellesi uuden kämpän tai meet kaverin luo tai kysyt jos pääset vanhempiesi luo vähäksi aikaa ja yksinkertaisesti lähdet!!!!!!
Ei ole niin vaikeaa. Tottakai se voi olla toiselle osapuolelle vaikeaa, jos rakkautta yhä on, mutta jos sua ahdistaa, eikä toi toimi, niin se ei vaan sitten toimi.
Älä jää nyt tuhlaamaan elämääsi väärän ihmisen kanssa. Haet pahvilaatikkoja ja alat pakata. Sanot tyttöystävällesi, että ei pahalla, muttet voi asua enää hänen kanssaan. Haluat pois ja haluat lähteä hyvissä väleissä.
Voisko tuohon kusemisongelmaan kokeilla, että lisäisitte vaikka yhdenkin hiekkalaatikon lisää kämppään jonnekin muualle, missä ei vielä ole laatikkoa. Meillä oli vielä puoli vuotta sitten ongelmana, että toinen kissa paskoi välillä minne sattui. Se ei vaan jotenkin tykännyt paikasta, jossa astia oli ja oli herkästi sitten paskomassa lattialle. Laitettiin toinen laatikko kylppärin lisäksi myös eteiseen, niin jo vain kissa rauhoittui eikä ole paskoja näkynyt enää pitkilleen väärissä paikoissa Kuseksineet eivät ole ikinä vääriin paikkoihin. Kissa on luonnostaan eritätin siisti jätöksiensäkin suhteen, joten jotain tuossa on vikana semmoista, mitä ette vaan huomaa...
Mutta jos on muutenkin noin hirveää pakkopullaa koko suhde, niin eihän sitten mitään mahda, et voi toisen allergioita parantaa etkä toista muutenkaan. Mitäpä sitä sitten aikaa tuhlaamaan jos ei vaan natsaa.
Meidän kissalla oli sama ongelma, eikä auttanut mikään. Lopulta jouduimme lopettamaan sen. Lääkärikin sanoi, että kun kaikki on kokeiltu ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa tai kestää. Kissalla ilmeisesti ei ollut kaikki hyvin vaikka mitään syytä ei löytynyt.
Mieti kaksi kertaa onko ongelma naisessa vai kissoissa. Tiedän, että kissatkin saattavat olla todella vaikeita...
Tsemppiä, tämä on vain elämää.
Tohon kissan kusemisongelmaan on kaikki keinot jo kokeiltu... Niin sattumanvaraista hommaa että ei siitä selkoa ota. Jyrkkä on mielipiteeni mitä asialle pitäisi tehdä mutta eipä taida olla väliä..
Pakko kai se vaan on myöntää että ei mulla tunteet vaan riitä tähän touhuun, joten ei riitä halu yrittääkään.