Kun työpaikalla on pieni, mutta aktiivinen juoruämmäkerho, jonka suurinta hupia on viattomien ihmisten mustamaalaaminen ja selkäänpuukottaminen, onko jotain, mitä asialle voisi tehdä? Pitäisikö antaa samalla mitalla takaisin ja iskeä puukkoa heidän selkäänsä vai antaa asian olla?
Mustamaalaaminen
vituttaa
82185
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jouduin vastaavaan tilanteseen puolitoista vuotta sitten. Hivutuksen ja mitätöinnin jälkeen jouduin sairaslomalle 2 kuukaudeksi. Pomoni ei osannut toimia tilanteessa asianmukaisella tavalla.
Nyt otan asiat rohkeasti esille työpaikkakokouksessa. Työtoverit ovat alkaneet avautua vuoden takaisista tapahtumista. Mustamaalaajat,kiusaajat säikähtävät kun kyseenalaistan ja tuon esille. heidän toimiaan, jotka jatkuivat näihin päiviin asti
Suosittelen asiallista käsittelyä. Helppohan se on minun nyt suositella kun alan olla itse vahvoilla.Vuosi sitten olin niin uupunut ,että ei selkeää ajatusta ollut.
Kaksi vuotta sitten omassa työyhteisössä aloittaessani jouduin selkäänpuukotuksen ja juoruämmien puuhastelujen kohteeksi.
Vei aikansa hahmottaa, että ketkä ovat tuon porukan keskiössä, ja ketkä ovat myötäilijöitä ja ketkä taas rehtejä itsenäisiä työntekijöitä.
Kun tulin uutena työyhteisöön, tuo selkäänpuukotus satutti valtavasti, kun ei ollut yhteisössä vielä ketää, johon voisi luottaa ja hakea suojaa selkäänpuukottajia kohtaan.
Meidän kahdentoista hengen työyhteisössä noita selkäänpuukottajia on vain kaksi, ja kolme on jonkinasteista myötäilijää. Minulla on nykyisin ehdottomana tukenani yksi työkaveri, jonka kanssa olen keskustellut tästä mustamaalaamisen kulttuurista ja joka on tukenani.
Aluksi vastasin sivusta huuteluun tms. samalla mitalla, mutta tästä selkäänpuukottaja sai vain lisäpontta. Otin seuraavaksi jämäkän ilmoittaa, että en hyväksy näitä toimia. Myötäilijät muodostavat omalla tavallaan mielenkiintoisen ryhmän. Heidän kanssaankin olen mustamaalaamisesta ja selkäänpuukottamisesta keskustellut. He eivät osaa sanoa juuta eikä jaata asian suhteen. Pelkona heillä lienee tulla pahnan pohjimmaisiksi - vaikka he eivät itse asiassa tajua, että he ovat jo siellä - heti selkäänpuukottajien johtoryhmän - jälkeen.
Omasta puolestani voin siis sanoa, ettei mustamaalaamista ja selkäänpuukottamista tarvitse sietää. Kannattaa ottaa näihin etäisyyttä ja hahmottaa ketkä ovat työpaikalla todellisia hyviä tyyppejä.
Puukkotupesta vaan ja taisteluun pahuutta vastaan,työyhteisöt joissa on 10-15 henkee on pahimmat kokemusta on niistä,juttusi kuulostaa siltä että olet muoviteollisuudessa hesassa,firman toimitusjohtaja on nainen jota nämä pahat yksilöt vievät kuin pässiä narussa,keksivät toisista paska juttuja ja kertovat niistä johtajille tuttua juttua on,kannattaa lähteä kun on mielenterveys vielä tallella,suosittelen jos meininki ei muutu.
Asian sivusta, mutta tulipa juoruämmästä mieleen, kun olin kerran asikkaalla. Ruokalassa syötiin isolla porukalla. Yksi kertoi siinä, kuin työntekijä, joka ei ollut paikalla, ei uskaltanut hakea esimiehen paikkaa, kun pelkäsi sairautensa tulevan ilmi ja työapaikan reaktiota siihen. Teki mieli sanoa että "on teillä ihan avoin työilmapiiri, ihan kaikki asiat voidaan keskustella isossa porukassa yhteisesti". En kuitenkaan uskaltanut, kun olin kuitenkin asiakaskäynnillä.
Se on mukava, kun aikuiset ihmiset repostelevat toisten yksityisillä asioilla ja mitä vähemmän itsestäsi kerrot, niin sitä kiinnostuneimmaksi tuntuvat ressukat tulevat. Henkilökohtaisuuksiinkaan ei kaihdeta mennä, vaikka kyseisistä henkilöistä itsestäänkin löytyy paljon virheitä. Sitä ei joko haluta nähdä, tunnustaa tai myöntää.
Minä en ole koskaan ymmärtänyt ihmisten ilkeyttä. Minä en voi käsittää, miten joku voi toisille tehdä ihan mitä vaan, eikä tunne tehneensä mitään väärin! Miltä se tuntuu, kun on tuollainen ihminen - tai no, ei kai se tunnu miltään, kun ei kerran tunne mitään vääryttä tehneensä. Se on sitten vain että "ittehän se!"
Miksi on ihmisiä, jotka eivät koskaan joudu maksamaan tekemisistään, eivät koskaan joudu vastuuseen sanoistaan!
He ovat niin kuin alta kouluikäiset lapset - että yks hetki tekee ja sanoo jotain, ja seuraavassa hetkessä ei enää muistakaan vai! Eikä ainakaan jää vaivaamaan!
Mitenkäs tuollaiseksi tullaan? Ja itsestäni olen huomannut sen, että jos jollekulle pahasti sanon, niin ei mene kuin viisi minuuttia niin satutan itte itteäni jollain tavalla esim. kompastun ja lyön polveni tms. Että mä ainakin saan aina jollakin tavalla rangaistuksen, mutta toi porukka ei koskaan näköjään!
Että olisi kai pitänyt ittensä tappaa jo aikoja sitten, eipä olisi tullut kohdattua tämänkään vuoden paskaperseitä!
Eilen tapasi yhden mustamaalaajistani vuoden tauon jälkeen koulutustilaisuudessa. Eipä kyennyt silmiin katsomaan. Saman olen huomannut joidenkin muiden kohdalla. Ovat hermostuneita ja pälyileviä. Ilmiön ovat havainneet muutkin ettei ole omaa mielikuvituksen tuotetta.
Joo toi on todella säälittävää, ettei tämän porukan yksilöt uskalla katsoa yksinollessaan silmiin, vaan pälyilevät. Sitten kun nämä pelkurit ovat yhdessä niin ne uskaltavat tehdä vaikka mitä.
Niin minustakin kyllä tuntuu, että aina minä joudun maksamaan kaikista virheistäni suuremman hinnan kuin nämä ryhmätyypit joukossa. Aina joudun maksamaan virheistäni jotenkin.
Ehkä nämä tyypit eivät tosiaan tunne mitään. Ehkä ne tekevät kaikkensa vain pönkittääkseen omaa egoaan. Sitten kaikki mustamaalaavat vain sen takia, ettei halua olla niiden kanssa. Olisi tosiaan mielenkiintoista tietää, miten tälläiseksi tullaan...