Täällähän se totuus on:
"Montignacin mukaan kalorien vähentämiseen perustuva laihdutusteoria jää varmasti 20. vuosisadan suurimmaksi "tieteelliseksi ankaksi". "Se on ansa, huiputus, hölmö ja vaarallinen olettamus, jolla ei ole mitään tieteellistä perustaa. Ja kuitenkin se on ohjannut ravitsemuskäyttäymistämme yli puolen vuosisadan ajan."
"Kaksi amerikkalaista lääkäriä, Michiganin yliopiston tohtorit Newburg ja Johnston, esittivät eräässä julkaisussaan vuonna 1930 ajatuksen, että lihavuus johtuu kalorein mitattuna liian runsaasta ravinnosta eikä aineenvaihdunnan häiriöstä. Heidän tutkimuksensa energiatasapainosta perustui tosiasiassa erittäin suppeaan määrään havaintoja ja oli ennen kaikkea toteutettu aivan liian lyhyenä ajanjaksona toimiakseen vakavana tieteellisenä perustana millekään teorialle.
Tästä huolimatta kaloriteoria vastaanotettiin heti julkistamisensa jälkeen kumoamattomana tieteellisenä totuutena ja siihen on sen jälkeen suhtauduttu kuin "Jumalan sanaan". Näin siitäkin huolimatta, että tutkijapari itse esitti muutamia vuosia myöhemmin, ilmeisesti keksintönsä aiheuttaman metelin hämmentämänä ujostellen, vakavia varauksia aikaisempiin johtopäätöksiinsä. Tähän ei kiinnitetty mitään huomiota. Teoria oli jo sisällytetty useimpien länsimaiden lääketieteellisten tiedekuntien opinto-ohjelmiin, missä se istuu tukevasti tänäkin päivänä."
Hän esittää ensinnäkin kaloriteorian kannattajille seuraavat kysymykset:
* Kuinka keskitysleirivangit saattoivat säilyä hengissä lähes viisi vuotta vain 700-800 kilokalorilla päivässä? Mikäli kaloriteoria olisi oikea, heidän olisi pitänyt menehtyä vararasvojensa ehdyttyä muutamassa kuukaudessa.
* Miksi suursyömärit, jotka ahmivat 4000-5000 kcal päivässä, eivät ole lihavampia (jotkut pysyvät jopa aina laihoina). Mikäli kaloriteoria olisi oikea, heidän pitäisi muutaman vuoden kuluttua painaa 400-500 kiloa.
* Kuinka toisaalta selittää, että jotkut vain jatkuvasti lihovat, vaikka syövät niukemmin ja siis vähentävät päivittäistä kalorimääräänsä? Monet heistä tuntevat olevansa kuolemaisillaan nälkään.
Montignac selvittää painon kertymisen logiikan seuraavasti:
"Miksi kalorimäärän vähentäminen ei johda painon pudotukseen? Itse asiassa paino kyllä vähenee, mutta ilmiö ei ole pysyvä. Ja tässä juuri onkin syy, miksi tohtorit Newburg ja Johnston erehtyivät, sillä heidän huomionsa olivat aivan liian lyhyeltä ajanjaksolta. Ilmiö on seuraava:
Olettakaamme, että yksilön päivittäinen tarve on 2500 kcal ja hänen saamansa kalorimäärä on pitkän ajan vastannut tätä tarvetta. Mikäli päivittäinen kaloriannos putoaa äkkiä 2000 kcal:iin, seurauksena on todellakin vastaavan vararasvamäärän käyttö ja toteamme painon pudonneen.
Jos päivittäinen kalorimäärä sen sijaan vakiintuu 2000:ksi aiemman 2500:n sijasta, elimistön eloonjäämisvaisto mukauttaa energiatarpeen nopeasti uudelle tasolle. Koska ihmiselle annetaan vain 2000 kcal, hän kuluttaa vain 2000 kcal. Painonmenetys keskeytyy nopeasti. Mutta elimistö ei jää tähän. Itsesäilytysvaisto houkuttelee sen entistä suurempaan varovaisuuteen. Ja tämä varovaisuus johtaa uusien varastojen muodostamiseen. Mikäpä siinä, jos sille annetaan vain 2000 kcal, se vähentää energiantarvettaan entisestään ja kuluttaa esimerkiksi vain 1700 kcal ja tallettaa ylimääräiset 300 kcal vararasvoiksi.
Näin päädytään päinvastaiseen tulokseen kuin toivottiin. Tutkimuskohteemme syö vähemmän kuin ennen, mutta alkaakin yllättäen lihoa. Itsesäilytysvaistonsa ohjaama ihmisyksilö käyttäytyy itse asiassa samoin kuin luunsa hautaava koira. Päin vastoin kuin voisimme kuvitella, se turvautuu esi-isiensä vaistoon, hautaa ravintonsa ja muodostaa varastoja juuri silloin, kun sitä ruokitaan epäsäännöllisesti.
Kalorien vähentäminen tuottaa aina aluksi toivottuja tuloksia. Ravinnosta kieltäytyminen, johon menetelmä perustuu, laihduttaa väkisinkin jonkin verran. Mutta tulos ei ole pysyvä."
http://www.ahjos.net/zone/kalorit.htm
"Montignacin mukaan kalorien vähentämiseen perustuva laihdutusteoria jää varmasti 20. vuosisadan suurimmaksi "tieteelliseksi ankaksi". "Se on ansa, huiputus, hölmö ja vaarallinen olettamus, jolla ei ole mitään tieteellistä perustaa. Ja kuitenkin se on ohjannut ravitsemuskäyttäymistämme yli puolen vuosisadan ajan."
"Kaksi amerikkalaista lääkäriä, Michiganin yliopiston tohtorit Newburg ja Johnston, esittivät eräässä julkaisussaan vuonna 1930 ajatuksen, että lihavuus johtuu kalorein mitattuna liian runsaasta ravinnosta eikä aineenvaihdunnan häiriöstä. Heidän tutkimuksensa energiatasapainosta perustui tosiasiassa erittäin suppeaan määrään havaintoja ja oli ennen kaikkea toteutettu aivan liian lyhyenä ajanjaksona toimiakseen vakavana tieteellisenä perustana millekään teorialle.
Tästä huolimatta kaloriteoria vastaanotettiin heti julkistamisensa jälkeen kumoamattomana tieteellisenä totuutena ja siihen on sen jälkeen suhtauduttu kuin "Jumalan sanaan". Näin siitäkin huolimatta, että tutkijapari itse esitti muutamia vuosia myöhemmin, ilmeisesti keksintönsä aiheuttaman metelin hämmentämänä ujostellen, vakavia varauksia aikaisempiin johtopäätöksiinsä. Tähän ei kiinnitetty mitään huomiota. Teoria oli jo sisällytetty useimpien länsimaiden lääketieteellisten tiedekuntien opinto-ohjelmiin, missä se istuu tukevasti tänäkin päivänä."
Hän esittää ensinnäkin kaloriteorian kannattajille seuraavat kysymykset:
* Kuinka keskitysleirivangit saattoivat säilyä hengissä lähes viisi vuotta vain 700-800 kilokalorilla päivässä? Mikäli kaloriteoria olisi oikea, heidän olisi pitänyt menehtyä vararasvojensa ehdyttyä muutamassa kuukaudessa.
* Miksi suursyömärit, jotka ahmivat 4000-5000 kcal päivässä, eivät ole lihavampia (jotkut pysyvät jopa aina laihoina). Mikäli kaloriteoria olisi oikea, heidän pitäisi muutaman vuoden kuluttua painaa 400-500 kiloa.
* Kuinka toisaalta selittää, että jotkut vain jatkuvasti lihovat, vaikka syövät niukemmin ja siis vähentävät päivittäistä kalorimääräänsä? Monet heistä tuntevat olevansa kuolemaisillaan nälkään.
Montignac selvittää painon kertymisen logiikan seuraavasti:
"Miksi kalorimäärän vähentäminen ei johda painon pudotukseen? Itse asiassa paino kyllä vähenee, mutta ilmiö ei ole pysyvä. Ja tässä juuri onkin syy, miksi tohtorit Newburg ja Johnston erehtyivät, sillä heidän huomionsa olivat aivan liian lyhyeltä ajanjaksolta. Ilmiö on seuraava:
Olettakaamme, että yksilön päivittäinen tarve on 2500 kcal ja hänen saamansa kalorimäärä on pitkän ajan vastannut tätä tarvetta. Mikäli päivittäinen kaloriannos putoaa äkkiä 2000 kcal:iin, seurauksena on todellakin vastaavan vararasvamäärän käyttö ja toteamme painon pudonneen.
Jos päivittäinen kalorimäärä sen sijaan vakiintuu 2000:ksi aiemman 2500:n sijasta, elimistön eloonjäämisvaisto mukauttaa energiatarpeen nopeasti uudelle tasolle. Koska ihmiselle annetaan vain 2000 kcal, hän kuluttaa vain 2000 kcal. Painonmenetys keskeytyy nopeasti. Mutta elimistö ei jää tähän. Itsesäilytysvaisto houkuttelee sen entistä suurempaan varovaisuuteen. Ja tämä varovaisuus johtaa uusien varastojen muodostamiseen. Mikäpä siinä, jos sille annetaan vain 2000 kcal, se vähentää energiantarvettaan entisestään ja kuluttaa esimerkiksi vain 1700 kcal ja tallettaa ylimääräiset 300 kcal vararasvoiksi.
Näin päädytään päinvastaiseen tulokseen kuin toivottiin. Tutkimuskohteemme syö vähemmän kuin ennen, mutta alkaakin yllättäen lihoa. Itsesäilytysvaistonsa ohjaama ihmisyksilö käyttäytyy itse asiassa samoin kuin luunsa hautaava koira. Päin vastoin kuin voisimme kuvitella, se turvautuu esi-isiensä vaistoon, hautaa ravintonsa ja muodostaa varastoja juuri silloin, kun sitä ruokitaan epäsäännöllisesti.
Kalorien vähentäminen tuottaa aina aluksi toivottuja tuloksia. Ravinnosta kieltäytyminen, johon menetelmä perustuu, laihduttaa väkisinkin jonkin verran. Mutta tulos ei ole pysyvä."
http://www.ahjos.net/zone/kalorit.htm
Vastaukset 7
Vanhimmat
mattilan PIIMÄLEILI kaatui ja valutti " kuumat pillistä "
Mattila tilaa Anttilalta itsellesi EUTANAASIA
Älä huoli Mattilan piimäposki...SINUN TOLLOUS ON PYSYVÄÄ.......... jo 8 v ajan olet häpäissyt itsesi ,mummosi,siskosi ja kissasi täällä ja s iellä SAMMUTA JO VALOT
Johan tähän yksi tollo kerkisikin kirjoittamaan omaat terävät huomautuksensa
Tähän samaan ajatukseen on perustunut minunkin huomio.
Aikaismmin katsoimme tarkkaan kaupassa miten paljon kukin tuote sisältää kaloreita. Oi tuo juusto hyvännäköistä, mutta liian pljon kaloreita. Tähän rataa nämä ostokset meni.
Nykyisin siiryttyämme vähähiilihydraattiseen ruokavalioon, ei moista pelleilyä ole tarvinnut tehdä- Tosin luemme edelleen paljonko tuote sisältää sokeria (pahasta) ja rasvaa (ok.) Tietysti, jos haluaa muutenkin pysyä terveellisellä linjalla kannattaa katsoa lisäaineet.
Tääläkin eräs TV kokki sanoi seuraavasti; jos et ymmärrä mitä purkissa lukee, niin pistä se takaisin hyllylle.
Nykyisin syömme mitenkään kiinittämättä huomiota kalori määrään, silti paino menee hiljaa alas. Tosin olen jo ihanne painossa, ettei tässä nyt enään pahemmin laihduta.
VHH laihduttaa vain jos myös kalorit putoaa entiseen ruokavalioon verraten. VHH ja vähäkalorisuus yhdessä saa rasvan palamaan paremmin kuin pelkkä vähäkalorisuus. 15kg lähti tuolla yhdistelmällä ja rasva% putos 9 yksikköä.
VHH:lla syöminen vähenee luonnollisella tavalla. vain kolme kertaa päivässä eikä välipaloja tarvita eikä tarvitse laskea kaloreita lainkaan.
>
20. vuosisata loppui reilut 12 vuotta sitten, mutta kaloriteoria porskuttaa edelleen. Montignac oli siis väärässä.
>
Esitä ihmeessä lähde sille, missä todetaan viisi vuotta leireilleet eläneen alle 800 kcal:lla päivässä !
>
Tietysti empiiriset kulutuskaavat pätevät vain jotakuinkin normaalilihaville. Tuollaiset patologiset tapaukset eivät mene ihan suoraan kaavaan. Tosin siis tässäkin tapauksessa haluaisin nähdä jonkun tieteellisen tarkasti kontrolloidun yli 4000 kcal ruokavalion, jolla joku ihminen ei lihoa juuri ollenkaan.
>
Koskaan tällaista ihmistä ei ole kuitenkaan tavoitettu tieteellisen tarkkaan kontrolliin, joka söisi kulutustaan vähemmän mutta lihoaisi silti.
Montignacin väittämät on siis otettu huhupuheista ja todisteettomista väittämistä. Inhottava tietysti sanoa kuolleesta äijästä, että hän on valehtelija, mutta mitä muutakaan tässä pystyy: kaveri esittää valheellisia väitteitä kirjassaan, joten hän on valehtelija. Ei voi mitään.