kenen kanssa keskustelet niistä kumppanisi lisäksi?
a) Vain kumppanisi
b) kaveriesi
c) vanhempiesi
d) kumppanin vanhempien, kumman
e) ammattilaisen, esim. psykologin
f) uuden kumppaniehdokkaan
g) siskosi, veljesi
h) palstalla (rekattuna vai puskasta)
i) facebook-kaveriesi
j) työkaveriesi
k) jonkun muun, kenen?
a) Vain kumppanisi
b) kaveriesi
c) vanhempiesi
d) kumppanin vanhempien, kumman
e) ammattilaisen, esim. psykologin
f) uuden kumppaniehdokkaan
g) siskosi, veljesi
h) palstalla (rekattuna vai puskasta)
i) facebook-kaveriesi
j) työkaveriesi
k) jonkun muun, kenen?
Vastaukset 12
Vanhimmat
a) Vain kumppanisi
Kumppanini sekä yhteisen kaverin, joka tuntee meidät molemmat. Usein kaverin neuvoista on ollut hyötyä, koska näkee asiat vähän kauempaa. Ongelma on ratkennut nopeammin, kuin, jos olisi jutellut vain kumppanin kanssa. Lähelle ei aina näe hyvin. Eikä omaa käyttäytymistä. Voisin myös keskustella jonkun pariterapeutin kanssa,jos ongelma olisi riittävän suuri.
On pari läheistä kaveria, joille voin avautua. Jos tilanne on kumppanin kanssa lukossa ja molemmilla on levy juuttunut, on hyvä kysyä parilta ystävältä neuvoa, ja kuulla mielipiteitä parilta eri kantilta ja tehdä sitten paremmin johtopäätöksiä ja aloittaa selvittely kumppanin kanssa.
A ja C:kin ennen pitkään. Mä olen huono näyttelemään läheisilleni onnellista, jos en ole.
En minäkään näyttelemään ala. Saatan tokaista että tekipä tuo nyt noin. Asiaa en sen enempää ala vatvomaan, mutta tapansa kullakin.
Mjoo, kyllä multa jo kysytään siinä vaiheessa, kun olen alakuloinen ja poissaoleva, että mitäs siellä kotona on tapahtunut. Ei mun tarvi alkaa vatvomaan, jos en halua. Toisaalta mun ei ole myöskään koskaan tarvinut vanhemmilleni keksiä mitään tarinoitakaan.
Olenpa ollut itse tyhmä ja pääsyyllinen pahaan olooni tai miten vaan.
Et vain ole keksinyt mitään tarinoita .. :)
En, enkä osaisi keksiäkkään.
en kenenkään.
jos joku luotettava tuttu sattuu kysymään jotain niin pyrin jotenki ympäripyöreästi vastaamaan mutta eiköhän tuota tähänki asti oo selvitty ihan oman pään sisällä ettei tarvi sen kummempia keskusteluja kehittää muitten ku sen kumppanin kans.. viimeksi tosin kävi niinki mielenkiintoisesti että ennen eroa puhuin siskon (!) kans että onko tietyt asiat ja piirteet ihan normaaleja sietää jne.. onhan se joskus silti mukava saaha ulkopuolistaki näkemystä mut tapana ei oo, ei kai ne ongelmat kellekkään kuulu, kauheimpiin asioihin kuuluu nimenomaan ne juorukellot jotka porukalla päivittelee ja raportoi suhteen kuulumisia ja sitte mahdollisesti selän takana osoittelevat ja kuiskuttavat että tuo on semmonen ja semmonen. hyi.
No, jos kumppanin kanssa ei jostakin syystä voi keskustella, niin g) systerini.
Kavereihin ja ystäviin ei ole luottamista. Ne juoruaa pienimmätkin asiat eteenpäin muka vahingossa.
c) vanhempien
Ensin nostetaan kissa pöydälle, jutellan sille, jos ei se auta niin sitten mennään katsotaan peiliin ja jutellaan vähän syvällisemmin. Jos näistäkään toimenpiteistä ei tunnu olevan mitään hyötyä, niin sitten mennään paariin, ruoditaan asiaa oikein joukolla ja seiltä ei poistuta (tulla kotiin) ennen kuin juttu on päivänselvä.