Kuinka yleistä se on, että rakastuu uudelleen ihmiseen, jota ei ole liki 20-vuoteen nähnyt ja jonka on vieläpä itse jättänyt suunnilleen alttarille sanaakaan sanomatta tai selittämättä? (vaikka syyt ovatkin olleet painavia)
Saati että huomaa heti hänet uudelleen kohdatessa, että onkin rakastanut kaikki nämä vuodet sitä yhtä ja samaa henkilöä ja sen takia on epäonnistunut muissa suhteissaan?
Miten tällaiseen tulisi suhtautua?
Saati että huomaa heti hänet uudelleen kohdatessa, että onkin rakastanut kaikki nämä vuodet sitä yhtä ja samaa henkilöä ja sen takia on epäonnistunut muissa suhteissaan?
Miten tällaiseen tulisi suhtautua?
Vastaukset 11
Vanhimmat
En tiedä mut mun exä jätti mut 3 vuotta sitten ja sit 6kk sitten otti yhteyttä je kertoi et rakastaa mua vieläkin. Kuulin et se oli eronnut miehestään ku se mies oli juopotellut, haukkunut ja kohdellut huonosti mun exää melkein pari vuotta ja et sil oli ollut tosi surkee elämä sen jälkeen kun mut jätti. Itse en juopottele pahemmin, en hauku horoksi ja kohtelen muutenkin hyvin ja meillä oli silloin aikoinaan kaikki hyvin mun mielestä. Siltin exäni lähti ja jätti sanakaan sanomatta. Sanoin sille sitten et se on voi voi et ei paljoo kiinnosta sun elämäs vaikka sinkku itse olenkin ollut sen jälkeen kun exäni lähti. Olen sellanen et jos jättää niin en takas ota.
Tuosta meidän erosta on niin kauan aikaa...
tämä sanoi olevansa iloinen, kun vihdoin sai tietää mitä ttuolloin 20 v siten tapahtui. Sanoi että ymmärtää.
Tuskin hänellä on tunteita minua kohtaan enää. Ei minullakaan pitäisi olla. Siksi ihmettelen isosti.
No aika paska kyllä ootkin, periaatteines, itesepä kärsit!
Mitäs p*skaa tuossa muka on? Fiksu mies, kun ei ottanut takaisin petollista ja typerää naista. Nainen vaan vinkuu perään, kun kaikki ei mennytkään uuden miehen kanssa putkeen. Aiemmin silti piti sitä miestä niiiin paljon parempana, että jätti toisen silmää räpäyttämättä.
Ei tuollaista kannata takaisin ottaa. Kohta se olisi taas jonkun uuden miehen perässä.
Jos välillä on jo kymmeniä vuosia, niin paljon siitä uudesta tunteesta on kaihoilua nuoruuden perään - ja siihen, mitä olisi saattanut olla. Sitten kun arki kohtaa, niin huomaakin, että tuo nuoruudenrakkaus onkin jo keski-ikäinen käppänä - eikä ne aikoinaan eroon johtaneet luonteenpiirteet ole minnekään kadonneet.
Joo ei kiitos.
No varmasti on kaihoilua, mutta entäpäs sitten? En mä osaa ainakaan analysoida kaikkia tunteitani ja miksi olen juuri hänen kanssaan jonka kanssa juuri nyt olen.
Onko rakkaus sairautta, sääliä, empatiaa, sympatiaa, vain tottumista toiseen vai sitä oikeaa rakkautta kertokaapa se?
Jos yhdessä on kivaa ehkä se riittää.
Jos nuoruuden rakkaus on vanha käppänä niin samoin on käyny itsellenikin :)
Ne luonteenpiirteet on itsellänikin ja varmasti ärsytän sitten vaa ärsytetään toisiamme, sellasta se se elämä on.
Minusta vaikuttaa siltä, että olet jo päättänyt olla rakastunut, vaikka kyselet täällä.. Älä nyt pahastu, mutta niinhän se on aina välillä rakkaus on tahdon asia, eikä niinkään sellanen "ooh en voi mitään"...
Rakkaus ei kuole ikinä!
Kohde vaan vaihtuu :)
Suhtaudu sopeutuvaisesti.
Voi esko-pekkaa, olikohan nyt ihan viisas vitsi näille palstoille?
entäs jos kohde ei vaihdu, vaikka kohdetta vaihtaa?
Et tiedä mitä rakkaus on - kuten Forest sanoi