Petin avomiestäni viikonloppuna. Tapasin miehen jonka kanssa olen kirjoitellut netissä kuukausia. Suhteeni on kuihtunut viime kesästä asti, kun ymmärsin että siinä on paljon pielessä. Jäin kuitenkin miehen luo koska ajattelin, että keskustelemalla ja työstämällä asioita sen voisi kuitenkin pelastaa... Tunteet avomieheen kuitenkin hiipuivat hiipumistaan.. ja kuvioihin astui tämä toinen mies. Tämän miehen kanssa kaikki natsasi. Meillä oli aina mukavaa jutellessamme ja tutustuimme toisiimme kunnolla. Hänelläkin oli omassa suhteessaan ongelmia ja olimme toisillemme ystävänä ja tukena. Hiljalleen ihastuimme... Nyt sitten vihdoin tapasimme ja vietimme viikonlopun hotellissa. Ihanaahan se oli... Nyt jälkeenpäin olen pohdiskellut tuntojani. Jostain syystä minulla ei ole syyllinen olo. Ehkä tämä tarkoittaa etten todellakaan rakasta avomiestäni enää ja suhde pitää lopettaa heti. Mitään haluja häntä kohtaan minulla ei ainakaan ole... Nyt olen lähinnä surullinen. Avomies on kuitenkin hyvä mies enkä halua loukata häntä... Ei ole kuitenkaan muutakaan vaihtoehtoa kuin lopettaa tämä. Miksi roikkua suhteessa joka on lähinnä kämppiseloa kaverin kanssa?
Petin miestäni
tunteeton neito
16934
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
No senkun lähdet.
Ettehän ole edes naimisissa. Keräät vaan omat tavarasi ja lähdet. Tämä oli tässä.
Ole rehellinen! Kun avomiehesi on kuitenkin hyvä mies kerro sekin hänelle äläkä syytä (edes epäsuorasti) häntä siitä mitä teit.
Yritä itse pistää jäitä hattuun äläkä heti muuta yhteen tämän uuden ihastuksesi kanssa ettei tarvitse taas vuoden päästä etsi uutta ihastusta.
Kaikkea hyvää!
Kiitos asiallisesta vastauksestasi. Samaa olen ajatellut itsekin, ettei tämän uuden kanssa kannata päätyä päätäpahkaa yhteen. Tapaillaan kyllä mutta eletään aluksi erillistä elämää...
Kaikkea hyvää myös sinulle :)
Tuskin voit enää rehellisesti elää sitäkään kämppiselämää enisen kanssa.
Hahahah voi kuinka tyhmiä ihmisiä maailmassa nykyään on.. ei mitää kunnioitusta toisia kohtaan.. Ihan selvää että sinulla ja miehelläsi on tullut arki vastaan ja tällä hetkellä menee huonommin joten tyypillisesti haet läheisyyttä ja hyväksyntää muualta joten menit ihastumaan toiseen mutta odota vaan kun tuon toisen miehen kanssa se arki sieltä pamahtaa nassuusi niin olet taas samassa pisteessä kuin nyttenkin ja siitä taas oravanpyörä pyörähtää kunnes lähenet sitä ikää että on pakko alkaa sitä perhettä perustamaan niin käteen jääkin joku kusipäähomo narsisti ja itketkin tämän nykyisen kunnollisen avomiehesi perään :) toki voi olla että olen väärässä mutta kannattaa silti miettiä asioita..
Niin tulee käymään tämänkin uuden iahastuksen kanssa. Alussa on ihastus, mielenkiintoa riittää ja siten alkaa lätistymään. Rakkus on mutakin kuin vain tunnetta: sehän on vastuuntuntoa ja välittämistä niin ylä - kuinvastamäessäkin. Kun eroat jätätä jälkeesi ihmisuhteen johon olet kerran sitouduit. Nytkin sinulla on tavallaan tyhjä olo jam ristiriita: koet järjellä ja moraalisesti että rikot sihmisuhteen ja turvallisuutta. Voit hetken elää tämän uuden kanssa, mutta veikkaan tulevaisuedessa olet tyhjä ihminen ja alat ajelehtimaan ja taas pitäsis kaveri laittaa kierrätykseen.
Mikään romaantikka ei kestä loputtomiin.
Aika raukkamaista ruveta etsimään netistä kumppania kun on samalla avoliitossa "hyvän miehen" kanssa.
Mutta tuulipukukansahan meneekin siitä mistä aita on matalin.
Ja niin makaa kuin petaa.
"Tapasin miehen jonka kanssa olen kirjoitellut netissä kuukausia. Suhteeni on kuihtunut viime kesästä asti"
Eli olet aivan tavallinen heitukka. Suhteesi on kuihtunut siitä asti kun aloit kirjoittelemaan rakkausviestejä netissä. Mielenkiintoista, että käytät termiä "suhteeni" etkä "suhteemme". Kertoo paljon sinusta.
Jaaha, tämä taas näitä. Hiukan gikulia kunnolla sait ja kaikki oli "niin ihanaa" "ei ole syyllinen olo" ja "avomieskin muuttui kämppäkaveriksi" yhdessä hujauksessa.
Kerää kamppeesi jätekasa ja lähde.
voiimia avomiehellesi
Niin se on puollustusreagtio psyykeessä ettei tunne syyllisyyttä entisen kumppanin pedissä. Ei sitä järki-ihmien voisitusota noin vain lohoilla vakitusien kassa irrottelunsa jälkeen. Tuo surulinen fiilis heijastaa jotenkin sitä paskan jälkimakua suussa.
Taittaa olla aloittajalla kierrätysputki edessä. Romanssi tulee ja menee?
Eroa, mutta älä kerro avokille pettämisestäsi. Säästä teitä molempia. Ei kaikesta tarvitse avautua, jos kerran suhde späättyy kumminkin. Hyvä tehdä päätöksiä ajoissa kuin jättää ne tekemättä.
LEHMÄ EN VOI MUUTA SANOO ... ET ANSAITSE MIESTÄSI ENÄÄ HU HU
Näin jälki-infona päätin tulla kertomaan että erottu on. En kertonut miehelle pettämisestä, vaan lähinnä kerroin eron syyksi ne syyt miksi suhde kuihtui kasaan ja jotka johtivat tuohon pettämiseen. Sanoin miehelle kuinka hyvä mies hän on ja kuinka surullista koko juttu on. Mutta ymmärsi hänkin että paljon oli pielessä.
Arki meillä oli tullut vastaan jo vuosia sitten, se ei ole tässä syynä. Olimme yhdessä 7 vuotta. Vaikka mies oli ns. "hyvä mies" ei se tarkoita että hän olisi ollut sopiva minulle. Kiltti, rauhallinen ja ystävällinen hän oli, mutta meillä oli liian erilaiset intressit. Tämän lisäksi eroottiset puolemme ei oikein koskaan kohdanneet. Jotkut ihmiset eivät vain sovi yhteen vaikka ok tyyppejä ovatkin.
Voi kun voisin avata tänne koko tilanteen ja osoittaa teille haukkujille ettei maailma ole niin mustavalkoinen kuin te kuvittelette. Mutta siihen menisi turhan paljon palstatilaa eikä kukaan ole tilanteesta niiiiin kiinnostunut. Tiivistyksenä voin tosin todeta että eropäätös oli jo alitajuntaisesti tehty ja henkinen irtiotto miehestä otettu ennen pettämistä. Lähinnä vaan loppuajasta odotin oikeaa hetkeä ja tapaa hoitaa se.
No mehehän nyt huoraamaan sen hotellikamusi kanssa. Jospa hän laittaa sinut vuorostaan kierrätykseen. Se arki voi olla tämän kanssa paljon aikaisemmin kuin seitsemaän vuoden päätä. Sitten itket täällä?
Hei!
Et sinä nimimerkistä huolimatta tunteeton ole. Niinkuin kerroit olit varmasti jo mielessä tehnyt eropäätöksen ennen pettämistäsi. Ja todennäköisesti olet aidosti surullinen siitä että ette sopineet yhteen.
Olet mielestäni toiminut hienosti kun et ole turhaan pahoittanut exäsi mieltä enempää kuin on ollut tarpeen. Ja tottahan se on että joskus eivät kemiat vain kohtaa - vaikka kuinka haluasi.
Silloin on paljon rehellisempää erota kuin sinnitellä eteenpäin, pettää tai ainakin salaa uneksia jostain paremmasta. Nyt teillä on molemmilla mahdollisuus luoda oma onnenne.
Älä välitä kaikista kirjoituksista. Kyllähän täältä löytyy monia katkeria joiden päätarkoitus tuntuu olevan tartuttaa oma huono olonsa muihinkin. Niinkuin se omaa surkeutta yhtään helpottaisi.
Kaikkea hyvää!
Samaa mieltä.
Ja aloittajalle, niinhän se valitettavan usein on, että huonosti voivassa suhteessa se ero saadaan oikeasti aikaan vasta sitten kun sille tulee lopullinen sysäys. Kamalan monesti siihen liittyy kolmas osapuoli.
Vaikka pettäminen on aina väärin, teit hyvän ratkaisun siinä ettet kertonut siitä miehellesi. Se olisi tehnyt hänelle pahaa. Nyt erositte ns. hyvä maku suussa.
Hyvää jatkoa sinulle ja älä lähde vakituiseen suhteeseen liian pian uuden kanssa, opettele välillä tuntemaan itseäsi ja olemaan yksin. Suhde voi tuntua hyvältä aluksi, mutta luultavasti toteat jossakin vaiheessa sen olevan pelkkä laastari.
Noin pitkästä suhteesta pitää ensin toipua, käsitellä siihen liittyvät tunteet ja tulla sinuiksi itsensä kanssa ennen kuin voi alkaa uutta ihmissuhdetta rakentamaan.