Joudun säännöllisen epäsäännöllisesti tekemisiin erään miehen kanssa, ja olen hänen käytöksestään tosi ulalla. Kun tutustuimme, hän oli vitsikäs, rento ja puhelias ja kanssakäyminen oli ihan normaalia. Sitten kuin yhdessä yössä hänen käytöksensä muuttui tosi tympeäksi. Ei oma-aloitteisesti puhunut enää mitään, jos minä puhuin niin vastaili yksisanaisesti. Tuntui välttelevän minua. Ja jos pakolla olimme samassa paikassa, niin jurotti itsepäisesti hiljaa vaikka varttitunnin. Sitten taas saattoi minuun katsomatta toivottaa esim. hyvää lomaa tms.
Meni jonkun aikaa että näimme harvemmin. Viime kuukausina sitten taas olemme jonkin verran joutuneet tekemisiin, ja välillä tuntuu että törmäämme jatkuvasti. Hän ilmestyy koko ajan sinne missä minä olen. Ja tulee jollain tekosyyllä ihan lähelleni, ottamatta kuitenkaan välttämättä kontaktia puhumalla. Kun olemme jutelleet, minusta yhtäkkiä tuntuu että hän katsoo minua jotenkin hellästi ja lempeästi. Haikeasti.
Mutta sitten taas välillä pelkään itse puheliaana ihmisenä olleeni jotenkin liian tuttavallinen, ehkä hän kuvittelee minun olevan kiinnostunut ja sen takia välttelee ja on tyly. Että älä nyt ala mitään kuvittelemaan. Että ne minun kuvittelemani hellät katseetkin ovat vain sellaisia "voi ressu kiva kun tykkäät musta mutta unohda koko juttu"-katseita.
Sinällään asialla ei ole väliä, olemme molemmat varattuja ja perheellisiä ihmisiä, mutta jotenkin kanssakäyminen on tosi raskasta näin, ja kun sitä ei täysin voi välttääkään. Tuleeko kellään mitään järkevää mieleen?
Meni jonkun aikaa että näimme harvemmin. Viime kuukausina sitten taas olemme jonkin verran joutuneet tekemisiin, ja välillä tuntuu että törmäämme jatkuvasti. Hän ilmestyy koko ajan sinne missä minä olen. Ja tulee jollain tekosyyllä ihan lähelleni, ottamatta kuitenkaan välttämättä kontaktia puhumalla. Kun olemme jutelleet, minusta yhtäkkiä tuntuu että hän katsoo minua jotenkin hellästi ja lempeästi. Haikeasti.
Mutta sitten taas välillä pelkään itse puheliaana ihmisenä olleeni jotenkin liian tuttavallinen, ehkä hän kuvittelee minun olevan kiinnostunut ja sen takia välttelee ja on tyly. Että älä nyt ala mitään kuvittelemaan. Että ne minun kuvittelemani hellät katseetkin ovat vain sellaisia "voi ressu kiva kun tykkäät musta mutta unohda koko juttu"-katseita.
Sinällään asialla ei ole väliä, olemme molemmat varattuja ja perheellisiä ihmisiä, mutta jotenkin kanssakäyminen on tosi raskasta näin, ja kun sitä ei täysin voi välttääkään. Tuleeko kellään mitään järkevää mieleen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tulee.
Miksi sinua kiinnostaisi saatko miehen huomiota jos kerran olet varattu ?
kas, miksi olet kiinnittänyt huomiota miehen katseisiin? Ettei olis omat mietteet mieheen päin? :-)
Niin, kuten kerroinkin, joudumme välillä olemaan tekemisissä, ja ikävä kyllä olen niin huonolla itsetunnolla varustettu ihminen että väkisinkin mietin miksi hänen käytöksensä on jotenkin ristiriitaista. Olenko loukannut häntä? Olenko vain epämiellyttävä muuten vain? Vai mitä? Ja tosiaan, kun juttelemme, katson häntä kasvoihin ja silmiin kuten muitakin ihmisiä vastaavassa tilanteessa, ja mielestäni hänen ilmeensä on jotenkin omituinen. Haluaisin vain tietää inhoaako hän minua kuten välillä tuntuu. Ei ole kiva hengata toisen kanssa kun hänen käytöstään on niin vaikea tulkita. En tiedä oletteko kokeneet vastaavaa.
Ja olen siis tosiaan epävarma ihminen ja siksi varmasti kiinnitän tähän enemmän huomiota kuin mitä useimmat muut tekisivät.
Kiitos kuitenkin kommenteista.
Mä nyt kysyin siksi, kun ite en mieti omalla kohallani koskaan vastaavia asioita. Jos joku näyttää omituiselle ilmeiltään ja ilmeilee mulle, mä saatan kysyä mikä sua mietityttää/vaivaa tms.
Joskus jonkun naisen ynseä naama saa mut toteamaan, että sitä tais vituttaa tää asia tai tilanne. Olen saanut halvalla uuden paidan ja toisen naama on kun vedessä viikon liotettu nahkakassi, niin kyllä sen äkkiä huomaa mikä ottaa ohimoon. Mut emmä miesten naamoja mieti, ellei ne oo oma ukko tai isä. Siks tää on mulle hiukan vaikee kysymys.
Se haluu naida sua mut ei saa sanotuksi sitä