Ollaan miehen kanssa oltu 3 vuotta yhessä, josta 1½vuotta kihloissa ja reilu vuosi varsinaisessa avoliitossa. Ennen yhteen muuttamista kaikki oli hyvin; oltiin toisissa kiinni koko ajan, harvoin riideltiin ja seksielämä oli hyvinki aktiivista.
Yhteen muuton jälkeen sitten kaikki muuttu; Mies alko juomaan alkoholia 3-4 päivänä viikossa, netti ja tietokone (porno, muut naiset netissä) alko kiinnostaan yhä enemmän ja seksi alko hiipumaan. Tuo pornon katselu oli joka päiväistä/öistä ja jopa heti oman seksimme jälkeen. Tästä asiasta jonkin ajan kuluttua aukaisin miehelleni suuni ja kerroin kuinka pahalta tuntuu, hän sanoi ymmärtävänsä ja aikoi muuttaa tapansa. Noh, muuttuihan se, ei enään pornoa päiväsaikaan, vaan valvoi kaikki yöt tietokoneen ääressä tyydyttäen itseään ja samalla oma seksielämämme hiipui. Tämän asian hyväksyin hetken ja yritin olla niinkuin asia ei häiritsisi minua mutta parin kuukauden jälkeen itseä alkoi ahdistaa asia ja kerroin taas hänelle miltä tuntuu. Sanoi jälleen ymmärtävänsä, pyysi anteeksi ja aikoi muuttaa tapansa..
En sen jälkeen ole hänen nähnyt pornoa katselevan, mutta kaikki todellaki muuttui siitä; alkoholia 4-5 päivää viikossa, seksiä kerran kuussa ja sekin pikainen 2min sekä miehen ärtyisyys, ivailu, moittiminen ja kunnioituksen puute minua kohtaan. Tätä on nyt jatkunut puolisen vuotta. Alkoholia siis n. 4-5 iltana viikossa ja melkeinpä joka kerta enemmän kuin 10 annosta. Ivailua ja puhetta siitä, kuinka minä syytän häntä kaikesta, matkimista ja suoraa vittuilua. Muiden läsnäollessa hän on mitä ihanin ja huomaavaisin, mutta kun ollaan kahden niin kaikki on aivan erilaista.
Hän kyllä muistaa aina kertoa minulle kuinka minua rakastaa ja kuinka me tulevaisuudessa tehdään kaikkea ja on yhteset lapset yms, mutta se käytös kertoo aivan jostain muusta kuin rakkaudesta ja kunnioittamisesta..
Olemme siis nuoria, itse olen parikymppinen ja mies parisen vuotta vanhempi. Jos meidän arki on nyt tätä, niin entä 5 tai 10 vuoden kuluttua? Tunttuu, kuin kaiken tämän myötä itsekin alkais jo muuttua kaikeksi semmoiseksi mitä en oikeasti ole; vihaiseksi ja kyllästyneeksi kaikkeen sekä toivottomaksi ja surulliseksi
Oisko kokemuksia kellään samantyyppisestä tai jotain asiallista sanottavaa asiaan? Neuvot ois kultaaki kalliimpia, sillä oikeasti itse tätä miestä rakastan kaikesta huolimatta ja ero ajatuksena tuntuu pahalta, vaikka arki hänen kanssaan onki mahdotonta. On tietenki niitä hyväki hetkiä, mutta harvemmin nykyään
Ero ainut mahdollisuus?
1
210
Vastaukset
- sfdklert2434
Ei ihan samanlaista kokemusta kuin sulla, mutta siitä on kokemusta, että kun toinen alkaa aina ivailla, vänistä, ärtyä pienistä ja osoittaa muutenkin, että toisella ei ole väliä, ollaan isoissa ongelmissa. Vaikea sanoa, mistä on kyse; miehesi juo niin paljon, että pelkästään sekin voi muuttaa persoonaa, toinen mieleen tuleva mahdollisuus on se, että on tullut toisiin ajatuksiin kihlauksen/naimisiin menon suhteen mutta ei saa puhuttua vaan odottaa, että ymmärrät itse lähteä.
Mun ex alkoi olla mulle vähän samaan tapaan ilkeä, etenkin kun oli humalassa (käytti myös melko paljon alkoholia, tosin ei ihan noin paljoa!). Anteeksipyyntöä ei kuulunut koskaan. Kun aikani yritin ongelmaa ratkoa ja miettiä, missä vika, mutta mies oli yhtä v-mäinen jatkuvasti, en enää jaksanut ja lähdin. Siinä vaiheessa kyllä sitten julistettiin muuttumista ja rakkautta ja ihmeteltiin, että "en mä tajunnut että sulla oli paha olla".
Mitä tekisin nyt toisin ja miten neuvoisin sua: Puhu ajoissa. Sano, että olosi on niin kestämätön, että harkitset eroa. (Kirjoita vaikka kirje, jos kasvokkain puhuminen menee riitelyksi.) Älä kuvittele, että mies ymmärtää edes toistuvia vihjeitä (ei ymmärrä, tai ei tahdo ymmärtää). Älä turhaan yritä avata toisen solmuja, jos se vetäytyy; "väkisin auttaminen" lisää vain miehen vihamielisyyttä. Ilmoitat vain, että miehen on itse muututtava, koska sinä et jää tuollaista menoa loputtomiin katselemaan. Jos arki on jo mahdotonta, ollaan aika syvissä vesissä. Jos muutos tuleekin, se ei välttämättä tule kovin nopeasti, ja oma rakkautesi kuolee. Rupea siis joka tapauksessa katselemaan omaa kämppää, tai mene edes äidille/kavereille yöksi ainakin viikoksi. (Voitte te myöhemmin seurustella eri asunnoistakin, jos tulette siihen tulokseen, että kannattaa yrittää.) Tuossa tilanteessa nimittäin väsyt niin - sinuahan haukutaan ja mitätöidään jatkuvasti omassa kodissasi! - ettet tunnista enää omia tunteitasi. Ymmärrän kyllä, että ero pelottaa, mutta joskus se voi olla helpotus. Heti ei silti tarvitse päättää, mutta kannattaa ottaa askelia ainakin väliaikaisen oman rauhan suuntaan.
Tsemppiä tilanteeseesi!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
No nytkö tuli lähtö Orpolle?
Pieniä oli Marinin aamupalasilakat joulukaloiksi vrt. Orpon 35 miljoonan euron kähmintä johonkin Vapaavuoren urheiluhall2422111- 1881627
Kauhavan häiriköijistä
Juttua Iltalehdessä. Pakko sanoa että noi nuoret on kyllä ihan pimeitä. Putkin peltoja jupksevat kiusaamaan kun ei tietä461282Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad50992- 41816
- 14790
Miksi Lapset kiusaa yöllä
Miksi Lapset kiusaa yöllä ihmisiä? Miksi vanhemmat antaa tämän tapahtua? Eikö ne huomaa ettei lapset ole kotona vai eivä30771Sama ransetti taas!
Keikkui tällä kertaa Honkavaaran tien varressa muutaman sadan metrin päässä Louhenkoskelta.. Otin rekisterin ylös ja ver21750Viimeinen lankafest
Käykää viimeisessä lanka festissä. Ensivuonna sitä ei enää ole. Rahat on loppu. Harmi .24735Tehdäänkö tänään toiveista totta?
Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..46637