Olen nuori aikuinen nainen ja nyt seurustellut 3 vuotta minua 10v vanhemman miehen kanssa. Minua ei ikäerot haittaa, niin omassa kuin muidenkaan suhteissa joten siitä en nyt tullut jauhaamaan.
Siitä mistä haluaisin keskustella on se, että oikeastaan olen aivan sekaisin nykyisessä suhteessani. Meillä kesti se ns "alkuhuuma" 1,5 vuotta, ja kaikki oli niin hyvin ja koitimme koko ajan järjestää asiat niin, että toisillamme oli hyvä olla ja silloin itsellämmekin oli.
Nyt kuitenkin asiat ovat mutkistuneet ja karkeasti sanottuna tunnen itseni vähän tyhjänpantiksi. Mieheni on silloin ihana minua kohtaan kun haluaa seksiä ja sitten kun hommat on hoidettu niin hän muuttuu taas "välinpitämättömäksi".
Kun kerron hänelle asioistani, esim. mitä päivääni on kuulunut ja mitä olen tehnyt, nähnyt ja kuullut, hän tuskin hymähtääkään mitään. Ei yleensä sano sanaakaan, aivan kuin ei kuulisi mitä puhun. Tästäpä ei tule kovin mieltäylentävä olo, vähän tuntuu ettei häntä sitten ehkä kiinnosta. Kun hän puhuu minulle, niin kyllä minä keskustelen hänen kanssaan ja kommentoin hänen sanomisiinsa ja olen aidosti kiinnostunut.
Toiseksi se, että kun riitelemme, hän on aivan KAMALA minua kohtaan.
Yleensä hän uhkaa laittaa kämpän paskaksi (asumme yhdessä mutta kämppä on minun nimilläni) ja monta kertaa onkin tavaroita mennyt rikki. Sitten on tullut selväksi että hänen mielestään hän maksaa kaiken ja minusta ei ole mihinkään.Aina tulee ne kuuluisat "mä olen saatana maksanu senkin ja tänkin ja tonkin" ja "sulle ei kuule jää mitään tähän kämppään koska kaikki tavarat on mun". No, suurin osa tavaroistamme on kierrätyskeskuksesta mutta onhan hänkin maksanut osan, ihan täysin omasta ehdotuksestaan tai halustaan hankkia jotain. Hän siis vähättelee, koska minulle ei ole juuri tasan samaa summaa käytettävissä kuin hänellä, mutta vanhempani auttavat minua reilusti, ja veikkaan että olemme aika samoissa "tuloissa".
Mieheni on myös huoritellut minua ja nolannut minut ystävieni ja hänen kavereidensa edessä muutamaan otteeseen..
Henkisesti huonon olon ja kovan kännin takia olen ajautunut aikoinani pettämän häntä pariin otteeseen, joista kerroin hänelle.
Hän taas on ajautunut hakkaamaan minua samoin tavoin muutamaan kertaan, ja alkoholin vaikutuksen alaisena kun meille riitaa on tullut ja kun olen halunnut erota. Hän ei sitä hyväksy ja on sanonutkin kännissä vihaisesti että "sä et mua jätä" ja "mä pystyn tekemään sun elämästäs helvettiä" tai uhkasi kerran hakata koirani, joka ei onneksi ollut kotona silloin yms.
Nykyään en siis uskalla hänen kanssaan ongelmistamme paljoa puhuakkaan, kun pelkään että hän kilahtaa ja turpaan tulee.
Emme kuitenkaan ole eronneet, koska rakastamme toisiamme.
En kuitenkaan haluaisi tai toivoisi tämmöistä suhdetta itselleni. Enkä olisi ikinä uskonut että minä joutuisin tämmöiseen suhteeseen. Mulla on usein paha olla, koska tuntuu että meidän "rakkaus" on sitä, kun hän haluaa seksiä ja on sen ajan ihana minulle. Kuitenkin joskus ajattelen että kaikki on hyvin ja olen onnellinen.
Tuntuupa nykyään vaan siltä, että onkohan tämä nyt parasta elämää mitä voisin elää. Olen suoraansanottuna kateellinen välillä ystävilleni. Mielestäni heidän miehensä kohtelevat heitä paremmin kuin omani minua.. Miksei hän voi olla sellainen kuin suhteemme alussa..
Onko jonkunlaisia kohtalotovereita?
Siitä mistä haluaisin keskustella on se, että oikeastaan olen aivan sekaisin nykyisessä suhteessani. Meillä kesti se ns "alkuhuuma" 1,5 vuotta, ja kaikki oli niin hyvin ja koitimme koko ajan järjestää asiat niin, että toisillamme oli hyvä olla ja silloin itsellämmekin oli.
Nyt kuitenkin asiat ovat mutkistuneet ja karkeasti sanottuna tunnen itseni vähän tyhjänpantiksi. Mieheni on silloin ihana minua kohtaan kun haluaa seksiä ja sitten kun hommat on hoidettu niin hän muuttuu taas "välinpitämättömäksi".
Kun kerron hänelle asioistani, esim. mitä päivääni on kuulunut ja mitä olen tehnyt, nähnyt ja kuullut, hän tuskin hymähtääkään mitään. Ei yleensä sano sanaakaan, aivan kuin ei kuulisi mitä puhun. Tästäpä ei tule kovin mieltäylentävä olo, vähän tuntuu ettei häntä sitten ehkä kiinnosta. Kun hän puhuu minulle, niin kyllä minä keskustelen hänen kanssaan ja kommentoin hänen sanomisiinsa ja olen aidosti kiinnostunut.
Toiseksi se, että kun riitelemme, hän on aivan KAMALA minua kohtaan.
Yleensä hän uhkaa laittaa kämpän paskaksi (asumme yhdessä mutta kämppä on minun nimilläni) ja monta kertaa onkin tavaroita mennyt rikki. Sitten on tullut selväksi että hänen mielestään hän maksaa kaiken ja minusta ei ole mihinkään.Aina tulee ne kuuluisat "mä olen saatana maksanu senkin ja tänkin ja tonkin" ja "sulle ei kuule jää mitään tähän kämppään koska kaikki tavarat on mun". No, suurin osa tavaroistamme on kierrätyskeskuksesta mutta onhan hänkin maksanut osan, ihan täysin omasta ehdotuksestaan tai halustaan hankkia jotain. Hän siis vähättelee, koska minulle ei ole juuri tasan samaa summaa käytettävissä kuin hänellä, mutta vanhempani auttavat minua reilusti, ja veikkaan että olemme aika samoissa "tuloissa".
Mieheni on myös huoritellut minua ja nolannut minut ystävieni ja hänen kavereidensa edessä muutamaan otteeseen..
Henkisesti huonon olon ja kovan kännin takia olen ajautunut aikoinani pettämän häntä pariin otteeseen, joista kerroin hänelle.
Hän taas on ajautunut hakkaamaan minua samoin tavoin muutamaan kertaan, ja alkoholin vaikutuksen alaisena kun meille riitaa on tullut ja kun olen halunnut erota. Hän ei sitä hyväksy ja on sanonutkin kännissä vihaisesti että "sä et mua jätä" ja "mä pystyn tekemään sun elämästäs helvettiä" tai uhkasi kerran hakata koirani, joka ei onneksi ollut kotona silloin yms.
Nykyään en siis uskalla hänen kanssaan ongelmistamme paljoa puhuakkaan, kun pelkään että hän kilahtaa ja turpaan tulee.
Emme kuitenkaan ole eronneet, koska rakastamme toisiamme.
En kuitenkaan haluaisi tai toivoisi tämmöistä suhdetta itselleni. Enkä olisi ikinä uskonut että minä joutuisin tämmöiseen suhteeseen. Mulla on usein paha olla, koska tuntuu että meidän "rakkaus" on sitä, kun hän haluaa seksiä ja on sen ajan ihana minulle. Kuitenkin joskus ajattelen että kaikki on hyvin ja olen onnellinen.
Tuntuupa nykyään vaan siltä, että onkohan tämä nyt parasta elämää mitä voisin elää. Olen suoraansanottuna kateellinen välillä ystävilleni. Mielestäni heidän miehensä kohtelevat heitä paremmin kuin omani minua.. Miksei hän voi olla sellainen kuin suhteemme alussa..
Onko jonkunlaisia kohtalotovereita?
Vastaukset 7
Vanhimmat
En ole kohtalotoverisi, mutta kauhean surullinen puolestasi.
Ansaitset kyllä niin paljon parempaa. Jo pelkästään fyysinen väkivalta on niin suuri hälytyskello, että lähde nyt! Hyvä parisuhde ei pidä sisällään toisen henkistä, eikä fyysistä pahoinpitelyä, siinä ei tarvitse elää pelossa toisen raivonpuuskia kartellen tai peläten toisen hajottavan kotia tai sen tavaroita, siinä ei tarvitse pelätä sanomisiaan tai asioiden käsittelyä.
Kysyit, että miksi mies ei ole enää sellainen kun alkoaikoina on ollut. Tälläinen hän on paljaimmillaan. Tuo kirjoittamasi on hänen luonteensa, joka tulee esiin nyt.
Kirjoitat, että ette halua erota, koska rakastatte toisianne. Minusta rakastunut ihminen ei käyttäydy noin, nuo teot ovat kaukana rakkaudesta. Ne kertovat tarinaa aivan jostain muusta. Varmasti sinulla on paha olla, en epäile sitä hetkeäkään. Ihan kenellä vain olisi paha olla tuollaisessa suhteessa. Saatko apua joltakin ulkopuoliselta tilanteeseen? Vanhemmat, kaverit? Älä jää tuohon suhteeseen!
Itselläni on tuo alkuasetelma aika samanlainen. Minunkin poikaystäväni on minua melkein kymmenen vuotta vanhempi (itse olen reilu parikymppinen) ja olemme olleet kolmisen vuotta yhdessä.
Siihen ne samankaltaisuudet sitten lakkaavatkin. Kamalaa! Mielestäni sinun ei pitäisi roikkua tuollaisessa suhteessa, sillä ei rakastava ihminen käyttäydy tuolla lailla kuin poikaystäväsi! Suhteessa arjen tulee sujua, ja sanomattakin on selvää, että miehenkin tulisi kiinnostuneena kuunnella (minun poikaystäväni kysyy jos en itse kerro!) päivän kuulumiset. Ja tuo väkivalta, hakkaaminen ja uhkailu; on sanomattakin selvää, ettei se sovi parisuhteeseen.
Sanoit pettäneesi miestä kännissä, mutta kun olet kerran miehelle asiasta kertonut ja oletan että hän on sinulle anteeksi antanut kun kerran on päättänyt kanssasi suhdetta jatkaa, niin hänellä ei silloin ole oikeutta käyttää vanhoja pettämisiäsi oman kamalan käytöksensä oikeutuksena.
Tiedän, että tuntuu varmasti hirveältä, että rakas ihminen on muuttunut tuolla tavoin alkuajoista. Joskus ihmiset vain muuttuvat, ja se täytyy hyväksyä. Minusta tilanne kuulostaa siltä, että sinun ei kannata yrittää pysyä suhteessa, koska et voi sitä yksinään muuttaa/parantaa. Tähän tarvittaisiin vakavasti yritystä molempien puolilta, ja nyt kuulostaa siltä että soudat venettä yksinäsi :(
Uskon, että löydät on jotain parempaa, jos vain uskallat päästää irti. Kuulostaa tosiaan siltä, että miehesi ei enää arvosta sinua. Miehesi tuntuu käyttävän sinua vain välineenä saada säännöllistä seksiä, ja jos yrität puuttua ongelmiin, niin "turpaan tulee", kuten asiat itse mainitsit. Ei tuollainen ole hyvä, onnellinen parisuhde. Onni on, että ette ilmeisesti ole naimisissa eikä yhteisiä lapsia ole, mikä tekee eroamisen kuitenkin suhteellisen helpoksi.
Näin ulkopuolisen näkökulmasta ja kertomasi perusteella sanoisin, että ero olisi oikea ratkaisu, sinun itsesi parhaaksi. Ehdotan, että otat eroamisen puheeksi ehdottomasti silloin, kun olette molemmat selvin päin. Kuulostaa nimittäin siltä, että miehesi saattaa olla oikeasti vaarallinen vihaisena humalapäissään.
Tsemppiä sinulle ja tule ihmeessä kertomaan, miten asiat etenevät! :)
Opettele itsenäiseksi, muista riippumattomaksi, niin suhteet helpottuu. Niin sanotusti selkeytyy koko homma kun osaat lähteä suhteesta jossa et saa sitä mitä tarviit, helpompi lähteä jos on itsenäinen. Eikä tästä kannata suuttua, tiedän koska juttu on tuttu.
Tosiaan, tärkeää on myös lähtemisen taito. Moni jää huonoon suhteeseen, kun on niin vaikeaa irrottautua.
Hieno mies sulla. Tollasiin miehiin ne naiset rakastuu. Kiltillä miehellä ei edelleenkään tee mitään. Et ole eronnut koska rakastat mut samalla et halua tollasta miestä joka haukkuu huor.raksi ja lyö. No tohon en osaa sanoa mitään...
Ettei miesystäväsi vain olisi narsisti, jos niin äkkiä eroon.
Haha, me rakastetaan toisiamme, mitä nyt viikottain otan perjantaipullon jälkeen turpaani. Typerä nainen.