Minulla ei ole paljon kavereita. Niiden ainoiden kavereidenkin kanssa tulee ulkopuolinen olo. Heillä vaan on niin omat piirit, harrastus- ja opiskelu-piirit, etten oikein kuulu porukkaan eikä ketään kovin paljon kiinnosta seurani. Olen toisesta kaupungista (josta lähdin sen takia koska minulla ei siellä kotikaupungissakaan ollut ystäviä) Minulla on tunne että paras kaverinikin ottaa minut säälistä mukaan kun minulla ei muitakaan ole. Kyllä olen uusia kavereitakin yrittänyt löytää, olen tehnyt sitä koko ikäni...
Ulkopuolisuuden tunne
minna.....
6547
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin ja vielä...huomenna olen taas menossa heidän kanssaan ulos, mutta tavallaan tuntuu että änkeän.
Minulla on sama ongelma.. kaikki kaverini ovat niin keskittyneitä opiskeluunsa ja töihinsä että ovat unohtaneet minut täysin... muutin mieheni luokse toiselle paikkakunnalle mutta en ole täältäkään löytänyt oikeen vielä uusia kavereita... :(
Mua ei oteta ikinä mihinkään, ei pyydetä ja kukaan ei soita. Ei mulla edes ole kavereita.
Mulla on kanssa sama juttu, aina saa olla ite ottamassa yhteyttä ja kysymässä että mitä tehtäis. Koskaan eivät kysy minua mukaan ellen itse "tunge" tai tunkemisolo ainakin tulee kun eivät koskaan itse pyydöä mukaan tekemisiin vaikkakin ottavat mukaan sitten kun itse kysyy.
Ulkopuolisuuden tunne ei kuulu sadan pahimman tunteen joukkoon.Tuskin edes kymmenen.
Esim. politiikassa silla yritetaan pienentaa ihmisten arvoa vaikka takana on on tarve laittaa jokaisen ihmisen jokainen minuutti rekisteriin
Onko kukaan teistä pohtinut mistä ulkopuolisuuden tunne jlohhuu. Itselläni paljastui lapsuudesta ennen kouluikää. Että äiti oli pitänyt leikki-iässä minut eristyksisä muista ihmisistä. SIIS IHMIS KONTAKTEJA EI PÄÄSSYT SYNTYMÄÄN. Olisiko tämä syynä tunteeseen.