Rakastuminen pääsi juuri alkuunsa ja nyt jo tuntuu että kipinä on kadonnut. Seksi on hyvää mutta kipinää ei ole. Kaipaan rakastumisen tunnetta mutta nyt jo kolmen kuukauden jälkeen meillä on suhde kuin oltaisi oltu 8 vuotta yhdessä.
Voiko kipinä palata? Vai onko tämä suhde tuhoontuomittu? Huomaan, että asia vaivaa miestänikin enkä osaa siitä hänelle jutella... En löydä oikeita sanoja, sillä en voi kieltää sitä ettenkö miettisi myös eroa vaihtoehtona. Haluaisin että parisuhteeni taustalla olisi vahva rakastuminen joka kantaisi läpi elämän. Nyt tuntuu että arki tuli liian pian :(
Mistä kiikastaa? Voiko suhteeseen saada eloa vai onko meidän kombinaatio vain tällainen? Masentaa kun haluaisin olla rakastunut ja onnellinen.
Voiko kipinä palata? Vai onko tämä suhde tuhoontuomittu? Huomaan, että asia vaivaa miestänikin enkä osaa siitä hänelle jutella... En löydä oikeita sanoja, sillä en voi kieltää sitä ettenkö miettisi myös eroa vaihtoehtona. Haluaisin että parisuhteeni taustalla olisi vahva rakastuminen joka kantaisi läpi elämän. Nyt tuntuu että arki tuli liian pian :(
Mistä kiikastaa? Voiko suhteeseen saada eloa vai onko meidän kombinaatio vain tällainen? Masentaa kun haluaisin olla rakastunut ja onnellinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Normaalia..eihän se hight-olo voi loputtomiin kestää..jessus näitä nykyajan ihmisiä..ei kellään ole kivaa ja rakastunut olo 24/7 kuin vasta toisensa tavanneilla,,
Kolme kuukautta on lyhyt aika. Toista ei opi tuntemaan noin lyhyessä ajassa. Mitähän tarkoitat kipinällä? Itse ymmärrän kipinällä vetovoimaa toista kohtaan. Sitä tietysti pitää olla. Yleensä vetovoima heijastuu seksiin. Jollei ole vetovoimaa, seksikään ei ole kummoista pitkällä aikavälillä. Teillä kuitenkin seksi on hyvää. Alussa teillä siis oli tarkoittamaasi kipinää? Toisiinne paremmin tutustuttuanne se on kadonnut. Jotta suhde toimisi, tarvitaan myös hyvä henkinen yhteys ja se heijastuu myös vetovoiman tunteeseen toista kohtaan. MIllainen suhteenne on tässä mielessä?
Tuossa joku asia. Suhde on moninainen juttu, joten näkökulmia löytyy.
Kiitos viestistäsi! Vetovoimaa on kyllä. Mutta olemme tulleet jotenkin aroiksi toisiamme kohtaan, ikään kuin hylkisimme toisiamme sen sijaan että lähentyisimme henkisesti.
Millä saisin henkisen yhteyden takaisin?
Joskus tuntuu, että toinen on rakastuneessa olotilassa ja sitten taas itse olen ja toinen ei ole. Jonkinlaista tasapainon hakemista tässä on!
Tuntuu miestänikin ärsyttävän, mutta hän ei ota puheeksi asioita. Ja minä taas en jaksa olla veturi vaan haluan että hänkin puhuisi näistä asioista oma-aloitteisesti. Miten tätä asiaa voisi rakentaa paremmaksi?
Itse olen avoin, suurpiirteinen ja energinen ihminen. Mies taas hillitympi, tarkempi ja rauhallisempi. Voisiko henkisen yhteyden puute johtua tästä? Mä vaan nyt arvelen kun en tiedä.
En ole ihan varma uskonko että mies on rakastunut minuun enää... Alussa oli kyllä mutta homma on jotenkin väljähtänyt muuten, vaikka seksi onkin hyvää...
En oikein käsitä:(
Jos ei keskustelut auta..ulos ja uutta katsomaan..jos se henkinen yhteys löytyisi jonkun muun kanssa..
Enpä tiedä. Voisiko tässä osaltaan olla kyse siitä, että toisen edessä avoimena oleminen voi olla vaikeaa. On vaikea luottaa, että toinen ymmärtää ja hyväksyy minut juuri sellaisena kuin olen. Tulee pelkoa hylkäämisestä. Kerrot että olette rakastuneessa olotilassa tavallaan vuorotellen. Silloinhan tunteita kyllä on molemmilla. Henkistä yhteyttä luodaan keskustelemalla ja toisen ymmärtämisellä ja hyväksymisellä, vaikka ei aina samaa mieltä oltaisikaan. Kannattaa pyrkiä avoimuuteen ja rehellisyyteen. Se auttaa kohtaamaan toisen ja myös omat tunteet.
Kiitos ajatuksistasi. Voisi hyvinkin olla kyse juuri tuosta. Ja molemmat tykkää kyllä, viimeksi tänään siitä puhuimme. Toivon, että saamme puhuttua asioita niin että olisi parempi olla...
HIenoa, kun saatte puhutuksi. Onnea teille!
Joo puhuminen ei ole ongelma, eikä seksi. Molemmat hyvää. Intohimoakin on. Silti tuntuu että molemmat ovat jännittyneitä ja arkoja, emme katso usein silmiin, kohtaaminen on jännittynyttä, pelokasta, ahdistunutta...
Ihme tilanne!
Kemiaako?
Kuulostaa todella paljon omalta tilanteelta ennen eroa, valitettavasti toinen osapuoli haki sitä kipinää sitten mieluummin muista kuin yritti puhua asiasta.
Puhukaa!
Eroko tässä on tulossa... :( Vetää surulliseksi...
En voi kieltää etten ajattelisi eroa ja sitä että saammeko tämän suhteen toimimaan.
En edes tiedä, mistä pitäisi toisen kanssa puhua. Siitäkö että miksi meitä ahdistaa toistemme kanssa vaikka kuitenkin on selvää että tunteita on ja intohimoa, halua ja välittämistä. Siis kaikkea mitä vaan voisi haluta. Ja silti ahdistaa ja on pala kurkussa...
Ei ymmärrä!
Olisiko hyvä, jos tekisitte yhdessä jotakin, josta molemmat pitävät? Siinä tekeminen voi viedä mennessään ja jännittäminen katoaa.
Vaikeaa tietää, mistä jännittäminen voisi johtua, jos läheisyydessä ei ole ongelmia ja puhuminenkin sujuu.