Kaikki parisuhteet ovat tyytymistä

Ei masenna tippaakaan...elämä on laiffii. Se on asenteesta kiinni:)

Tuo myytti ihmisen rationaalisesta toiminnasta on jo murtunut aika tehokkaasti noissa taloustieteissä varsinkin kun siihen yhdistetään sattumat ja se kaaos mikä seuraa jokaisen pyrkiessä omiin maaleihinsa.

Itse näkisin että moni pelaa omissa suhteissaan nykyaikana uhkapeliä jossa toimitaan kuten aloittelija uhkapelissä eli siitä on kaikki rationalisuus kaukana.

Eli jos joku tuntuu hyvältä niin sitä kokeillaan, mutta jos seuraa epäonnistuminen niin siitä ei varsinaisesti opita mitään koska se tunnekuohu joka seuraa onnistumista on paljon suurempi kuin se pettymys joka seuraa epäonnistumista.

Tällöin ainoastaan ne jotka ovat täysin persaukisia ja kykenemättömiä pelaamaan tai voivat laittaa viimeiset roponsa yhden kortin varaan ovat niitä jotka valitsevat aidon rationaalisesti.

Kuitenkin kaikki parisuhteet ovat AINA olleet tietynlaista tyytymistä koska lopulta ihmisten tunteet tasoittuu, ihmiset tottuvat toisiinsa, tulee tylsistymistä, vaihtelunhalua ja kaikki ei ole aina sitä miten hyvältä aluksi tuntuu.

Osa vain kuvittelee että se tarkoittaa sitä että sitten pitää tyytyä mihin tahansa.

Naiset kiistävät aktiivisesti ja raivokkaasti, että mitään tällaista tyytymistä tapahtuisi. Jokainen vain on löytänyt sen itselleen komeimman ja kauneimman, ja kemiat toimi...

...Ja eroprosentti on uusissa suhteissa 60-70 ens. 5 vuoden aikana.

Tyytymistä epämiellyttävämpi ilmiö on jonkun ihanteen ja fantasian varassa eläminen tai siihen uskominen ja sen tavoittelu, niin, että mikään käsikirjoitukseen sopimaton ei saa hyväksyntää.

Elämä on se mikä tapahtuu sillä aikaa, kun teet muita suunnitelmia.

Minusta suhteessa tärkeintä ei ole se, että jollakin on jotkut parhaat speksit. Kyse ei ole pitkällä tähtäimellä ollenkaan siitä. Vaan siitä kenen huonojen speksien kanssa katsoo tulevansa parhaiten toimeen. Tuntien tietenkin myös omansa.

Miten niin kaikki haluavat kumppanin? Atm:t ei ole yhtä kuin kaikki.

Ei parisuhteet synny ainakaan Suomessa normi-ihmisillä minkään rationaalisen ajattelun, määrätietoisen etsinnän tai vertailevan tutkimuksen tuloksena. :) Enemmänkin sattumaa koko ihastuminen/rakastuminen (useimmiten hauskanpidon ohella) ja ennalta ei voi tietää kuinka pitkälle ne vievät.

Sillä kai monella on vaikeuksia suhtautua nettideittailuun terveesti, kun paperilla rationaalisesti sopiva ei välttämättä tosielämässä tarkoita yhtään mitään.

Jospa kumppaninkin annettas olla vaan ihminen, ei mikään toivomusautomaatti. Joka toteuttaa kaikki sun toiveet ja haaveet. Ihmisillä on niin epärealistisia odotuksia ja muutenkin kauheasti odotuksia, mitä kaikkea kumppanin myötä pitäisi saada.

Ikään kuin kumppani olisi jokin työkalu, jolla käännetään kaikki onnenkivet esiin ja ylös.