Tämä on eräänalainen näkemys ihmisestä täysin rationaalisena toimijana. Toisin sanoen yksilö pyrkii jatkuvasti maksimoimaan oman etunsa asiassa kuin asiassa. Parisuhteen etsimisessä tämä tarkoittaa:
1. Jokainen yrittää löytää parhaan mahdollisen kumppanin
2. Kukaan ei tyydy vähempään kuin parhaaseen
3. Yksilöiden tietämys on täydellinen; kaikki kumppaniehdokkaat ja heidän ominaisuutensa ovat tiedossa
4. Kaikki haluavat löytää kumppanin
Koska todellisuus ei kuitenkaan mahdollista näiden neljän optimaalisen kriteerin täyttymystä, seuraa tästä tyytyminen parhaaseen mahdolliseen kumppaniin, jonka kykenee itselleen hankkimaan.
Tällainen ajattelu ei ole mukavaa. Vihaan tällaista nykyajan tehokkuusperiaatteen tunkemista kaikille elämän alueille. Täytyy kuitenkin myöntää, että tällaiset yleistykset antavat suuntaa siitä, mitä todellisuus on. Niin raadolliseksi ja tylyksi kuin se maailman tekeekin.
Siispä jokainen parisuhde on eräänlaista tyytymistä, vaikka kuvittelisi löytäneenä maailman parhaan kumppanin. Todellisuudessa kaikkia vaihtoehtoja ei ole ollut mahdollista kokeilla tai huomioida. Eikö olekin masentaa tajuta ihmisen todellinen luonne.
1. Jokainen yrittää löytää parhaan mahdollisen kumppanin
2. Kukaan ei tyydy vähempään kuin parhaaseen
3. Yksilöiden tietämys on täydellinen; kaikki kumppaniehdokkaat ja heidän ominaisuutensa ovat tiedossa
4. Kaikki haluavat löytää kumppanin
Koska todellisuus ei kuitenkaan mahdollista näiden neljän optimaalisen kriteerin täyttymystä, seuraa tästä tyytyminen parhaaseen mahdolliseen kumppaniin, jonka kykenee itselleen hankkimaan.
Tällainen ajattelu ei ole mukavaa. Vihaan tällaista nykyajan tehokkuusperiaatteen tunkemista kaikille elämän alueille. Täytyy kuitenkin myöntää, että tällaiset yleistykset antavat suuntaa siitä, mitä todellisuus on. Niin raadolliseksi ja tylyksi kuin se maailman tekeekin.
Siispä jokainen parisuhde on eräänlaista tyytymistä, vaikka kuvittelisi löytäneenä maailman parhaan kumppanin. Todellisuudessa kaikkia vaihtoehtoja ei ole ollut mahdollista kokeilla tai huomioida. Eikö olekin masentaa tajuta ihmisen todellinen luonne.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei masenna tippaakaan...elämä on laiffii. Se on asenteesta kiinni:)
Tuo myytti ihmisen rationaalisesta toiminnasta on jo murtunut aika tehokkaasti noissa taloustieteissä varsinkin kun siihen yhdistetään sattumat ja se kaaos mikä seuraa jokaisen pyrkiessä omiin maaleihinsa.
Itse näkisin että moni pelaa omissa suhteissaan nykyaikana uhkapeliä jossa toimitaan kuten aloittelija uhkapelissä eli siitä on kaikki rationalisuus kaukana.
Eli jos joku tuntuu hyvältä niin sitä kokeillaan, mutta jos seuraa epäonnistuminen niin siitä ei varsinaisesti opita mitään koska se tunnekuohu joka seuraa onnistumista on paljon suurempi kuin se pettymys joka seuraa epäonnistumista.
Tällöin ainoastaan ne jotka ovat täysin persaukisia ja kykenemättömiä pelaamaan tai voivat laittaa viimeiset roponsa yhden kortin varaan ovat niitä jotka valitsevat aidon rationaalisesti.
Kuitenkin kaikki parisuhteet ovat AINA olleet tietynlaista tyytymistä koska lopulta ihmisten tunteet tasoittuu, ihmiset tottuvat toisiinsa, tulee tylsistymistä, vaihtelunhalua ja kaikki ei ole aina sitä miten hyvältä aluksi tuntuu.
Osa vain kuvittelee että se tarkoittaa sitä että sitten pitää tyytyä mihin tahansa.
Naiset kiistävät aktiivisesti ja raivokkaasti, että mitään tällaista tyytymistä tapahtuisi. Jokainen vain on löytänyt sen itselleen komeimman ja kauneimman, ja kemiat toimi...
...Ja eroprosentti on uusissa suhteissa 60-70 ens. 5 vuoden aikana.
Naiset ovat vauhtisokeita ja heillä ei ole norsun muistia vaikka muuten norsua muistuttaisivatkin.
Kun eletään hetkessä tunteiden virrassa niin lopputulos on yleensä tuo mitä kuvailet.
Ja jos ehdottaa jotain muuta toimintapaa niin naiselle se on sitten heti se ääripää eli kauhea materialistinen pakkoavioliitto tai järkiliitto.
Sehän on ihan itsestään selvää että tuollaista tyytymistä on kaikissa suhteissa.
Tyytymistä epämiellyttävämpi ilmiö on jonkun ihanteen ja fantasian varassa eläminen tai siihen uskominen ja sen tavoittelu, niin, että mikään käsikirjoitukseen sopimaton ei saa hyväksyntää.
Elämä on se mikä tapahtuu sillä aikaa, kun teet muita suunnitelmia.
Minusta suhteessa tärkeintä ei ole se, että jollakin on jotkut parhaat speksit. Kyse ei ole pitkällä tähtäimellä ollenkaan siitä. Vaan siitä kenen huonojen speksien kanssa katsoo tulevansa parhaiten toimeen. Tuntien tietenkin myös omansa.
Miten niin kaikki haluavat kumppanin? Atm:t ei ole yhtä kuin kaikki.
Ei parisuhteet synny ainakaan Suomessa normi-ihmisillä minkään rationaalisen ajattelun, määrätietoisen etsinnän tai vertailevan tutkimuksen tuloksena. :) Enemmänkin sattumaa koko ihastuminen/rakastuminen (useimmiten hauskanpidon ohella) ja ennalta ei voi tietää kuinka pitkälle ne vievät.
Sillä kai monella on vaikeuksia suhtautua nettideittailuun terveesti, kun paperilla rationaalisesti sopiva ei välttämättä tosielämässä tarkoita yhtään mitään.
Jospa kumppaninkin annettas olla vaan ihminen, ei mikään toivomusautomaatti. Joka toteuttaa kaikki sun toiveet ja haaveet. Ihmisillä on niin epärealistisia odotuksia ja muutenkin kauheasti odotuksia, mitä kaikkea kumppanin myötä pitäisi saada.
Ikään kuin kumppani olisi jokin työkalu, jolla käännetään kaikki onnenkivet esiin ja ylös.
Mielisairaudetkin paranee tuosta vain kun vaimo puhaltaa pipin päästä pois.
Kokemuksesta tiedän, ettei puhaltaminen auta. Ikävä kyllä. ;-)