tyttäreni aivan liian nuorena kihloihin

Et mitenkään. Hän tekee omat päätöksensä, ja omat virheensä. Ole vain tukena, mutta älä ala pyytämättä neuvomaan, muuten työnnät vain häntä pois itsestäsi. 22 vuotias on aikuinen, anna hänen elää kuten aikuinen. Oman vastuunsa kantaen.

Et kai tosissasi kysy tuollaista? Tyttäresi on aikuinen, tekee omat päätöksensä. Kyllä bilettää voi ja olla kavereiden kanssa vaikka olisi parisuhteessakin. Nuoret on nykyisin fiksuja. Heillä on omaakin elämää niiden kavereiden kanssa vaikka seurustelisivat vakavasti.

Mä olin 22 vuotiaana jo eka kerran raskaana. Muutin miehen kanssa kaksikymppisenä yhteen. Liitto kesti 20 vuotta vaikka kaikki epäili, ettei tuosta mitään tule. Mun nuoruuteni takia.

Pakko olla provo. Tai sitten olet niitä äitejä, jotka ei millään halua päästää lapsestaan irti. Ja se on väärin nuorta kohtaan.

Anna tyttäresi tehdä niikuin huvittaa ja mit äse sinulle kuuluu kun tytär on jo täyttänyt 18v ja ei enää hänen tekemisensä kuulu sinulle. Pitäisikä tyttäresi bilettää ja köyttää irtosuhteita seksin nälkäänsä ja kohta olisi seksiä harrastanut sadan miehen kanssa että silleen. Älä ole huolissasi tyttärestäsi ja anna hänen tehdä niinkuin hänestä tuntuu ja sehän ei sinulle kuulu. Eri asia olisi jos tyttäresi olisi 16-17 v ja suunnittelisi tuollaisia .

Itse olen 20, asun poikaystävän kanssa yhdessä ja ollaan kihloissa. En näe asiassa mitään pahaa - mies on 27. Kyseinen mies tuo minulle turvaa ja rakkautta, jota en ole ennen kokenut. Ja tuo "biletys", joo, ollaan nuoria, mutta ei se tarkota, että mennää kaupungille ja ollaa sakset auki. Miksi nuorena sitoutuminen on niin huono juttu? Omasta mielestä se on mahtavaa, arjen tuoma turva on ihaninta..

Itse olen 21 ja mies 35 ja ollaan asuttu yhdessä pian 8kk. Olen tyytväinen parisuhteeseeni ja en ole katunut päivääkään,vaikka muutinkin kauas kotipaikkakunnastani. Olemme miehen kanssa rauhallisia ja pidetään enemmän koti-illoista katsoen elokuvaa ja jne. Itseäni ei bilettäminen niinkään enää kiinnosta ja olen valmis menemään kihloihin/hankkimaan lapsia mieheni kanssa,kun se aika joskus koittaa :)

itse muutin poikaystäväni luokse 21 vuotiaana ja päivääkään en ole katunut.

Joo vähän kans ihmetyttää... ite 23-vuotiaasta asunut avoliitossa, paras asia elämässäni tähän mennessä.

Ihmetyttää miten joku äiti haluu lapsensa bilettävän... baariravaamisessa voi sattuu mitä tahansa, ja ne ihmiset kehen tutustuu voi pahimmillaan olla hulluja tai raiskaajia...

Niin että oisit nyt vaa onnellinen toisen puolesta että on löytänyt mieleisensä miehen.

Ihme juttui täällä...

Ite menin kihloihin 19 vuotiaana ja kuukautta myöhemmin muutettiin yhteen..tuntu tosi tyhmältä olla kihloissa mutta kuitenki asua vanhempien tykönä. 10kk ollaan asuttu yhessä ja eikä vielä kaduta. anna vain tehä omat päätökset.. kaikki tekee omat ratkasunsa elämässä.

Miten niin liian nuori? Minä olin melkein 27 ja vaimoni 22, kun menimme naimisiin. Yhden tuttavapariskunnan molemmat osapuolet olivat hieman yli 20-vuotiaita mennessään naimisiin. Me molemmat parit olemme edelleen naimisissa, vaikka aikaa on kulunut parikymmentä vuotta.

Normaali 22-vuotias on aikuinen ja kykenee itse tekemään päätökset elämästään. Hän voi muuttaa yhteen toinen ihmisen kanssa, päättää mennä naimisiin tai jopa hankkia lapsia. Vanhemmat eivät voi tehdä muuta kuin toivoa parasta ja luottaa lastensa harkintakykyyn.

Itse olen 24 vuotias, aloin seurustella 15 vuotiaana, 19 vuotiaana muutimme yhteen. Olen silti saanut elää ihan normaalia nuoren elämää. Miksi pitäisi käydä monta miestä läpi jos eka tuntuu oikealta? Voi miehiin tutustua parisuhteessakin, naisiin myös. Enkä tarkoita missään pano mielessä.

Ihmeellistä.. Itse olen 22, ja poikkiksen kanssa muutettiin yhteen alle vuoden seurustelun jälkeen. Vanhempani olivat iloisia, kun muutenkin roikuttiin koko ajan toisen luona (asuttiin kyllä jo omillaan) ja elämä oli kahden kämpän välistä seilaamista. Voisin hyvin kuvitella itseni ikäni puolesta vaikkapa äidiksi :--D. Mun kaveri joka on saman ikäinen, menee kohta naimisiin. Eikä siinä ole mitään outoa..

Luottaisit lapsesi arviointikykyyn. Jos kusee niin sitten kusee, ei voi mitään ja ero tulee. Mitä sitten? Elämäähän tämä on, ja virheistä opitaan. Mekin asutaan yhdessä ja seurustellaan, koska yhteenmuuton aikana yhteinen kämppä oli paras ratkaisu tilanteeseen ja on edelleen. Aika näyttää miten käy, etukäteen ei voi tietää :).

Itse muutin juuri ja juuri 17 vuotta täytettyäani nykyisen mieheni kanssa yhteen. Seurustelua oli tuolloin takana 2,5 vuotta. Puolitoista vuotta yhteenmuuton jälkeen kihlauduimme ja n. 9 kk sen jälkeen menimme naimisiin. Päivääkään en ole katunut. Ennen yhteenmuuttoa asuin puolisen vuotta omillani, jolloin opin kivasti itsenäiseksi.
Anna tyttäresi tehdä itse omat päätöksensä.

Itse aloin seurustella 18-vuotiaana. Kihloihin mentiin 21-vuotiaana. Suhde kesti yhteensä 7 vuotta. Vaikka sittemmin suhde päättyikin, olen onnellinen että sain aikuistua juuri tuon ihmisen seurassa. Kihlaus oli luonnollinen seuraus siitä, että halusi sitoutua. Häitäkin suunniteltiin vuosia, ei kuitenkaan avioiduttu.

HEIPS! SE OIKEA ON NIIN OIKEA! onnea kaikille ! t. mummu

Minä 21, mieheni 23 ja yhdessä asuttu puolisen vuotta. Älä oo huolissas! :)

pööh.. Minäkin menin kihloihin 17 vuotiaana ja 19 vuotiaana muutin poikaystävän kanssa kimppaan.. Oon nyt 24 ja omaa taloa maksetaan.. Älä missään nimessä kiellä yhteen muuttoa ja kihloihin menoa. se on ihana asia..

Niin, minäkin muutin kahden kuukauden seurustelun jälkeen 17-vuotiaana 31-vuotiaan poika/miesystäväni luokse. Ja hyvin menee.

Juttele tyttäresi kanssa, jos asia häiritsee sinua. Et tuskin voi etkä saakaan estää muuttoa tai kihlausta (joka on yleensä todella onnellinen asia) mutta keskustelemalla saat asioihin selkeyttä.

Jokaisella on tottakai omat mielipiteensä, mutta tässä minun mielipiteeni: Olen itse mennyt 16 vuotiaana kihloihin, ja naimisiin 23 vuotiaana. Meillä on viisi kaunista lasta, joista ensimmäisen sain jo 17 vuotiaana. Oma tyttäreni meni kihloihin 4 vuoden seurustelun jälkeen 17 vuotiaana, ja on edelleen miesystävänsä kanssa. Olen todella onnellinen heidän puolestaan, enkä koskaan yrittänyt estää heitä. Olen itse nuoruudessani oppinut asioita paljon kantapään kautta, vuodattanut ilon ja surun kyyneleitä, mutta nyt kun olen jo aikuinen, saan olla ylpeä valinnoistani. Olen sanonut lapsilleni aina, että itse he tekevät päätöksensä ja tuen heitä niissä. Vaikka elämä veisikin eri teille, elämä jatkuu silti. Ei kannata olla liian tunkeileva, onhan tyttärelläsi ikää kuitenkin jo melko paljon. Tottakai itsekin olen tutustunut lasteni seurustelu kummpaneihin ja asettanut tiettyjä rajoja. Elämää ei kannata heittää hukkaan!

Älähän huoli, kihlaus nykymaailmassa ei tarkoita välttämättä sitä mitä ennen. Ootko kysynyt tyttäreltäsi, että mitä se heidän tapauksessa merkitsee? Onko se avioliittolupaus vai mitä?

Teinitkin (ja ihan aikuisetkin) vaihtaa rinkuloita seukkaamisen tai "vakavamman seukkaamisen" merkiksi, sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä avioitumisen kanssa. Vaikka kihlaukseksi kutsuvatkin. Kaikki ei edes tiedä mitä se kihlaus tarkoittaa, mennään vaan kun kaveritkin menee. Ja miksipä ei vois mennä kihloihin, kun yhteenkin ollaan muuttamassa. Tai ollaan oltu jo hurjat 6 kk yhdessä?

Toisaalta en tiedä onko tuo 22 v nyt enää niin nuori yhteen muuttoon. Monella on jo lapsiakin sen ikäisenä. Ymmärrän kyllä, että pelkäät että se bilettämisvaihe ja sinkkuuden kaipuu iskee sitten myöhemmin.

Itse olisin kyllä voinut pari bilevuotta jättää kyllä väliinkin, jos olisi vaan löytänyt mukavan kumppanin ajoissa.

Taitaa olla provo?

Harva äiti kai haluaisi tyttärensä bilettävän... Kyllä meillä ainakin vanhemmat oli päinvastaista mieltä.

Nykyään pitäs bilettää ainakin 30 vuotiaaksi. Toisaalta ihmetellään yli 30 v isiä ja äitejä, että kun ovat liian vanhoja vanhemmiksi.

Ikäero 22 v/26 v on ihan ok ja 22 v ei ole liian nuori avoliittoon eikä kihlaukseenkaan. Ihmiset tietysti on erilaisia. Ymmärtäisin, jos olisi kyse jostain 15-18 vuotiaasta!

Eikä avoliitto estä bilettämistä ja kavereita, kyllä sitä edelleen voi käydä viihteellä ja tavata kavereita. Vai oletko itse sellainen, että kiellät sellaisen itseltäsi ja puolisoltasi?

Ole onnellinen tyttäresi puolesta. Olisit ennemminkin huolissasi, jos tyttäresi heiluisi joka viikonloppu ja viikollakin baareissa ympäripäissään ja vaihtaisi miehiä kun sukkiaan. Jos nyt sulla tytär on, etkä ole vaan provoilija.

Minä olin 16 vuotias mennessäni kihloihin.

Anna lapsesi olla onnellinen.