Kertokaahan tähän ketjuun muistojanne uittoon liittyvistä asioista.
Tuli mieleen kun ei enää jäitten perään tulekaan sitä puusumaa väylää tukkimaan. Muutama sinkki paistaa törmäsavesta ja tövelin on vallannut pajukko. Pilarit ja arkut ovat tiiran ja lokin tähystyspaikkoja. Joen pohjassa tietysti kaarnaa ja puita tuhansia tonneja. Haittaa ja hyötyä, työtä ja tunteita.
Terv. Varppi kiinni ja muistelemaan!
Tuli mieleen kun ei enää jäitten perään tulekaan sitä puusumaa väylää tukkimaan. Muutama sinkki paistaa törmäsavesta ja tövelin on vallannut pajukko. Pilarit ja arkut ovat tiiran ja lokin tähystyspaikkoja. Joen pohjassa tietysti kaarnaa ja puita tuhansia tonneja. Haittaa ja hyötyä, työtä ja tunteita.
Terv. Varppi kiinni ja muistelemaan!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kerroppa mikä on tuo töveli?
Pari kommellusta.
Oltiin Soppelan rantoja katimassa ja näin yhden mökin pihalla pöllikasan ja kaikissa puissa leima päässä. No eikun keksillä pöllinlaitaan kiinni ja niitä vetämään veteen.
Homma seisahtu siihen paikkaan kun 3 emäntää pienissä pikinneissä seisomaan kasan päälle ja että puut ovat heidän, ovat itte hakeneet ne rannasta kovalla työllä.
Minä siihen että ovat uiton puita, ei auttanut, huuto koveni kasan päällä.
Työnjohtajana ollut Tyven Kari kuuli sen parkumisen rantaan ja mulle huutaa "tule Matti pois jatketaan matkaa". Sinne jäivät uiton puut poltettaviksi.
Toinen tapaus oli kun sain liikanimen sukellusveneen kuljettaja. Oltiin rantoja katimassa ja oli sen verran huonoa rantaa että ussakan veto ei onnistunut. Siinä sitten pölliä veneen päälle ja niitä ajamaan tarakalle.
Kun sitä oli nuori ja hätänen ja kuorma tolkunlainen niin köpelösti kävi. Pikkuisen oli vauhtia liikaa oltiin 200 metriä rannasta kun alkoi vesi tulvia laidoilta sisään, ei siinä enää mikään auttanut.
Vene sukelsi pohjaan minä jäin muutman pöllin kanssa uimaan mutta vänkäri oli keksinyt laittaa keksin poikittain pöllien päälle ja jäi niin kuin lautalla seilaamaan.
Laiva miehet meidät sieltä väylästä hakivat. Onneksi veneen kokka köysi jäi pintaan ja ei kun laivan koukkuun kiinni ja sitten vetämään, sieltä se vene hönkäsi pintaan. Oli muuten uiton puhtain vene mutta meni siinä kyllä meidän uittomiesten "rääsyjäkin" jonkin verran.
UMTSIBUMTSI -63 kertoi mukavia muistoja jotka toivat monia samanlaisia mieleen.
Itse olin uittotöissä 70-luvun puolivälin paikkeilla parina kesänä ja niiltä ajoilta on paljon samantapaisia muistoja.
Värikkäitä luonteita olivat silloiset uittojätkät lempinimineen, monet taitavat jo kasvatella koiranputkea Honkakankaan männikössä. Haikeana niitä aikoja nyt muistelee kuten muutakin sen ajan Kemijärveläistä elämisen meininkiä.
Silloin ei kukaan hokenut Kemppaa, osattiin vielä elävää kieltä ja uittojätkät olivat kielimiesten eliittiä: sutkauttajia sielultaan ja letkauttajia luonnoltaan.
.