Tähänastisen elämäni ainoa oikea suhde päättyi hieman yli vuosi sitten, enkä vieläkään ole päässyt yli. Päin vastoin tämä tuntuu menevän aina vain pahemmaksi. Suhde päättyi sillä tavoin, että se ikään kuin kuivi kasaan toisen osapuolen hiljalleen vetäytyessä siitä samaan aikaan, kun omat tunteeni olivat vielä vahvoja. Suhde ei ollut pitkä, varsinaista seurustelua ei ollut ihan puoltakaan vuotta. Vuosi sitten olin aivan rikki, mutta ajattelin, että kyllä minä jo tähän mennessä olisin taas entiseni. No, enpä ole. Olen hirveän masentunut tämän ihmisen ja suhteen menettämisestä ja huomaan ajattelevani ja kaipaavani häntä yhä koko ajan, ja vaikka olen yrittänyt saada ajatukseni pois hänestä ja yrittänyt puoliväkisin kehittää kiinnostusta muihin, niin ei tapahdu mitään. Elämässä on muuten kyllä tullut tehtyä kaikkea, työtä ja muuta, mutta tunnepuoli on ihan kuollut tämän menetetyn suhteen takia. En pysty tykkäämään itsestäni enää. Ennen tätä suhdetta olin ihan onnellinen yksinäni, nyt tunnen olevani ihan hukassa.
Vuosi mennyt, en ole päässyt yli
numero + numero
8556
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sitten sä et voi tehdä muuta kuin odotella vielä toisenkin vuoden. Ehkäpä sitten helpottaa enemmän. Otat sellaisen asenteen, että se juttu nyt todellakin on LOPPU. Eikä se henkilö tule enää koskaan kuulumaan sun elämääsi.
Tiedän tunteen, minulla meni 6vuotta kolmevuotta kestäneestä suhteesta toipumiseen. Tavallaan olin aikaisemmin muuten jo toipunut,mutta kukaan mies ei kiinnostanut minua 6vuoteen. Sitten tuli mies jonka kanssa oli helppo olla ja ensimmäisen kerran tunsin eläväni moneen vuoteen, tämä mies hylkäsi minut alle puolessa vuodessa joten jälleen olen yksin. Enää en halua/tarvitse elämääni ketään, olen tullut siihen tulokseen, että yksin on paras olla vaikka sekään ei tietysti aina ole kovin mukavaa. Ennemmin kuitenkin olen itsekseni,kun altistun enää tunteitani kenenkään kanssa jakamaan. Kyllä se siitä ajan kanssa, vaikka välillä tuskaista onkin. Voimia sinulle!
Mulla on ihan samanlainen tilanne, tasan vuosi sitte erottiin, eikä keritty edes seurustelemaan ku noin 3kk. Kaikki oli suhteen aikana niin ihanaa, mutta samalla tosi vaikeeta ja kamalaa. Silti kaipaan yhä sitä miestä, vaikka tiedän ettei meistä tule enää mitään niin kuvittelen omassa päässäni tosi usein ett jokupäivä se tulee ja kaikki on taas "hyvin"... Mulla on sen jälkeen ollu pari ns yhden illan juttua ja yritetty on kaikennäköstä jotta unohtaisin mutta ei vaan onnistu.
Vaikee sanoa oikeen mitään, paitsi että koita jotenkin päin jatkaa elämää. :/
"kuvittelen omassa päässäni tosi usein ett jokupäivä se tulee ja kaikki on taas "hyvin"... "
Mitähän tekisit/ sanoisit jos niin kävisikin, olisko sulla sydäntä, ymmärrystä ja hyvää itsetuntoa siihen, että keskustelisitte asiat, katsoisitte onko mahdollista jatkaa?
Ai joo, luin tuolta toiselta palstalta ja jos se oli tollanen niin sun tapauksessa ei ehkä kannattaisi edes toivoa noin käyvän : /
Minulle kävi ihan samoin. Juuri kun olin antanut itselleni luvan luottaa ja rakastaa täysiä, toinen jätti. Tekstiviestillä ja vetäytyi hiljalleen pois. Vastausta erolle ei ole vieläkään olemassa. Ajattelen, että hän ei vaan halunnut enää. Syytä en tiedä enkä jaksanut tai jaksa enää ajatella.
Auttaako sinua jos kerron että minulla meni erosta selviämiseen melkein neljä vuotta? Hieman yli kaksi vuotta seurustelimme. Voimakkaista tunteista on vaikea mennä eteenpäin.
Voimia!
Mulla 1.5vuotta aikaa erosta ja reilu vuos toisesta yrittämisestäkin. En pysty antaa itelle anteeks et hänet menetin. Työtkin loppu n. vuos sitten ja uusia en oo pystyny ees ajattelee. Viime vuosi oli elämäni raskain ja ei tämäkään vuosi paremmalta näytä. Toinen mennyt eteenpäin elämässä. Asuu uuden miehen kanssa jne. Mä vaan ryven itsesäälissä, itsesyyttelyssä ja erittäin syvässä katkeruudessa koko elämää kohtaan. Itsellä kun ei ole edes ystäviä. Masennuslääkkeitä söin ja olo helpotti, mutta painoa tuli 15kg ja lopetin ne kun olo oli suht hyvä. Nyt taas mieli menee alamäkeä.
Tuskin koskaan enää uskallan suhteeseen alkaa, koska pelkään pettyväni uudelleen ja kun ei edellisestäkään pääse yli.
Tuskin tää aloittajaa lohduttaa, mutta kun tän luet ni huomaat et sun asiat on varmasti paljon paremmin.