Erilainen musiikkimaku suhteen este?

Kai se riippuu siitä, miten vakavasti musiikkiin suhtautuu. Jos elää ja hengittää ja haluaa kuunnella kaiket vapaa-ajat täysillä musiikkia, jota toinen ei voi sietää, eikä kuulokkeet ole vaihtoehto, niin voi tietysti vaikuttaa vähän heikolta. Aikuisina kuitenkin pitäisi olla päästy yli siitä vaiheesta, että "vihaa" jotain musiikkityyliä. Se on eri asia kuin olla pitämättä jostain.

Joka tapauksessa olen sitä mieltä, ettei musiikkimaun erilaisuus välttämättä kerro kovin paljoa. Minun nuoruudessa kaveerasin porukassa, josta kaikkien musiikkimauksi osoittautui raskas metalli, mikä ei varsinaisesti ole hieno asia naismarkkinoilla tällaisen tyypin osalta, joka ulkonäöltä ja muuten luonteeltaan soveltuisi kevyemmän rokin tai jonkinlaisen älykköpoprockin kuuntelijaksi - musiikkimaultaan samanlaiset tytöt kun eivät ole luonteeltaan samalla tavalla virkanaisia kuin minä olen virkamies, vaan elävät jonkinlaista rokkielämää, tai vähintäänkin polttavat tupakkaa ja harrastavat tatuointeja ja lävistyksiä. (En sano, etteikö niitä heviä kuuntelevia "nutturapäisiä naisopettajia" tai vastaavia ole, mutta näppituntumalla ovat vähemmistössä muuten kaltaistensa joukossa).

Olette varmasti hyvin nuoria kun tälläinen asia on ongelma. Ostakaa langattomat kuulokkeet niin molemmat voi kuunnella musiikkiaan toisen häiriintymättä.

Aiemmat kommentoijat näyttävät pitävän tätä nuorten ongelmana. Minä olen reilusti yli nelikymppinen enkä voi sietää esimerkiksi suomipoppia, hipitystä ja räpätystä, suurinta osaa hevistä ja yhtään iskelmää. Muilla taas on ongelmia minun musiikkimakuni kanssa.

Olen sinkku ja pysynkin sinkkuna, joten kotioloissa ei ole musiikkipulmaa. Olen joutunut vuosien varerella usein tekemään pitkiä automatkoja yleensä jonkun kollegan kanssa ja nähnyt parhaaksi ratkaisuksi sen, että musiikkia ei soiteta eikä radiota kuunnella. Olen aina itse ratissa, ja kuskin ominaisuudessa voin ruveta hankalaksikin - auto ei kulje milliäkään, jos joku edes ehdottaa Kirkan tai Yön rääkymisen kuuntelemista. Lauletaan sitten vaikka itse, jos on pakko jotakin meteliä tuottaa.

Toisen musiikkimaku ei siis ole ongelma, kunhan se pysyy kuulumattomissa. Konserttiin voi mennä yksinkin ja kuulokkeet on keksitty.

Jos musiikilla ei ole elämässänne isoa roolia, erilaiset musiikkimaut eivät ole este. Kuitenkin jos hänelle tai sinulle musiikki on enemmän kuin vain musiikkia, vaan enemmänkin osa elämäntapaa, ongelmia voi tulla.

Vaikka olen itse 47-vuotias nainen, musiikki on ollut minulla aina tärkeää. Musiikkimakuni on vuosien varrella laajentunut, mutta yhä musiikkiin liittyy minulla laajempi viitekehys, ts. musiikkiin liittyvät alakulttuurit jne.

Minun olisi varmasti vaikea pariutua miehen kanssa, joka kuuntelee viimeisimpiä suomalaisia naisartisteja tosissaan ja antaumuksella, esim. Kaija Koota tai Jenni Vartiaista, koska en ymmärrä sen tyyppistä musiikkia. Itse taas pidän kaikenlaisesta roots-musiikista, esim. bluesista, rockabillystä, soulista, jazzista ja vaihtoehtoisesta rockista ja näihin liittyvistä lieveilmiöistä, esim. pukeutuminen.

Minusta tuo on kyllä ihan typerää, että antaa tuollaisen merkityksettömän asian vaikuttaa parin valinnassa.

Minä olenkin aina sanonut, että erilaisuuden sietäminen on vaikea taitolaji. Lukemani vastaukset vahvistavat käsitystäni entisestäänkin.

Eihän tässä ole kyse erilaisuuden sietämisestä. On minullakin ystäviä, sukulaisia ja työkavereita, joilla on erilainen musiikkimaku kuin minulla, mutta kun on kyse miesystävästä, olisi suotavaa, että meillä olisi samanlaisia harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita. Jos musiikki on suorastaan elämäntapa, sillä on niin iso rooli elämässä, että se vaikuttaa todella paljon muuhunkin, esim. vapaa-ajan viettoon ja pukeutumiseen, ehkä jopa sisustukseen, kuten itselläni.

Kaikista samoista asioista ei tarvitse tykätä, mutta jos on ihan eri maailmoista, voi olla, parisuhdetta on vaikeata ylläpitää. Toki yhteinen arvomaailma, asenteet, arvostukset ja odotukset vaikuttavat musiikkiakin enemmän.

Se on ihan teidän molempien asenteesta kiinni, jos siitä tekee ongelman niin se on takuulla hankala juttu. Mutta jos ei anna noinkaan mitättömän asian haitata itseään niin eihän tässä ongelmaa olekaan. Tärkeintähän on että te molemmat pidätte toisistanne ja viihdytte toistenne seurassa. Jos tämä asia vaivaa teitä molempia noin paljon miksi ette tekisi kompromissia? Sinä oppisit sietämään hänen musiikkimakuaan ja lähtisit edes joskus niihin konsertteihin katsomaan bändejä joita miehesi haluaa kuunnella ja hän taas vastavuoroisesti oppisi sietämään sinun musiikkimakuasi. Pääasiahan on että tykkäätte toisistanne, ei kannata antaa tuollaisen asian häiritä noin paljoa.

Onko aloittaja poikaystävineen kuinka vanhaa porukkaa? Onko tuo mainitsemasi rytinämusiikki extreme-metallia? Löytäkääpä yhdessä joku keskitiebändi. Kuunnelkaa vaikka Kotiteollisuutta. Näin itse rytinää kuuntelevana minä kyllä annan periksi jos porukalla kuunnellaan musiikkia. Kaikki hevi ei tosin ole raskasta että siitä vaan tutustumaan.

et oo tosissas. Tee palvelus: älä lisäänny.

No jos molemmat on semmosia, että kokoajan pitää musan soida, niin voi olla ongelma. Mutta jos kämpässä pääsääntöisesti ei soi musiikki, niin varmaan aika helpoa on.

Itse voisin kuvitella muuttavani eri osoitteeseen, jos muijan ois pakko saada kokoajan kuunnella musiikkia ja se ois jotain vitun villegallea..

Oletko mennyt ja tavannut wlfwd:n ? Vai mikä se nyt oli :)

Noh ei meillä ainakaan erilaisesta musiikimausta ole vielä hiuksia toisiltamme revitty. Homma menee muutenkin silleen kiitollisesti, että mulla on laajempi musiikkimaku, joten mä pystyn kuuntelemaan samaa mitä mieskin. Hän ei niinkään pysty aina kuuntelemaan mun musakkeja.

Mutta meillä on kuulokkeet, jos iskee musakin kuunteluvimma, eikä toista hotsita kuunnella just sitä bäng bäng dängiä. Joten nou problem.

Tässä asiassa tisen kunnioittaminen astuu esiin. Ette voi seurusteklla jos ette hyväksy edes toistenne musamakua ja jos siitä jo tulee riitaa niin mistä muusta riitelette? Ei kaikilla voi olla sama musamaku ja se on vaan hyväksyttävä. Itsekkin muuntelen metallicaa ja vihaan elton johnia

Juu, kyllä olen tuon takia jättänyt miehen väliin. Meillä ongelma on toisinpäin. Mä kuuntelen rytinää :) Nii että mulle vois kelvata!

Onneksi on aina rakkaus ollut niin suurta, että ei oo haitannut toisen erilainen musiikkimaku.
Kyllähän se vähän alussa säikäytti kun mies laittoi täysillä kuulumaan acdc:tä, motörheadiä yms. mutta ikinä en häntä sen takia ois voinut jättää.

Jokainen saa kuunnella ihan sitä mistä tykkää. et koittakaa tulla toimeen ja hankkikaa elämä

En usko, että on este... pikemmin jonkinasteinen probleema, joka pitää ratkaista. Onko kuulokkeet mikään vaihtoehto, ja sitä on täällä ahkeraan ehdoteltukin? :) Mutten usko parisuhteen kestävän, jos musiikkimaku on iso ongelma.

Itse olen melko kaikkiruokainen, eli menee niin rock, iskelmä, pop, reggae, hip-hop että metallikin. Ainoastaan karjuminen hiipii niin yli, ettei voi kestää. Tai konemusiikki. Tosin, jos kuski ajaa ja kuuntelee esim. Stam1naa tai DJ Mangoa, niin kyllähän sitä kuuntelee... Jotenkin.

No, mä tykkään eniten rockista, ja menee kyllä ihan Hanoi Rocksista Negativeen. :D Mulle ei musiikilla niin väliä, kunhan toinen ei ala haukkumaan mun musiikkimakua.

Ongelmia ei pitäisi tulla sillä musiikkimakunne on alemmille sosiaaliluokille tyypillistä. Mutta siitä kyllä tulee riitaa jos mies tykkää Wagnerista ja nainen Brahmsista. Eivät sovi millään yhteen.