Nainen hakee aina pientä draaman ainesta elämäänsä ja siksi suosii miestä, joka on:
- kriminaalin näköinen tatuointeineen. Vielä parempi, Jos on oikea kriminaali. Silloin jännityksen tuloa elämään ei voi estää. Sitä nainen hakee.
- pelimies, sopivan liipattu, jota voi näytellä kavereillekin
- lihaksikas mömmöhemmo
- sulava satujenkertoja, romanttinen sellainen
- jolla on pitkä naishistoria, ja täällaisellahan on
- kriminaalin näköinen tatuointeineen. Vielä parempi, Jos on oikea kriminaali. Silloin jännityksen tuloa elämään ei voi estää. Sitä nainen hakee.
- pelimies, sopivan liipattu, jota voi näytellä kavereillekin
- lihaksikas mömmöhemmo
- sulava satujenkertoja, romanttinen sellainen
- jolla on pitkä naishistoria, ja täällaisellahan on
Vastaukset 28
Vanhimmat
Sama muija ja samat jutut:P
Onko joku puutostila?
Elämää on ulkooven ulkopuolellakin:)
No ei taatusti ota kipinää mikään noista. Ennen menen vaikka linnanmäelle
hakemaan jännitystä, kuin etsisin sitä jostain rikollisesta ja miksi joku haluis
pitkän naishistorian omaavan, tai satusedän.
Mistä moinen katkeruus juontaa.
Valitettavasti tuollaiset kyllä vetävät naisia puoleensa kuin hunaja kärpäsiä...
Elä nyt viitsi. Silläkö miehet perustelee sitä, ettei kelpaa, kun ei satu itse
olemaan kovis. Kyllä oikeasti harva nainen haluaa mitään kriminaalia,
paitsi jos harrastaa myöskin näitä epämääräisiä juttuja. Sekä naistenmiehet
ja mitä noita nyt mahtuukaan tähän listaan, niin höpsistä löpsistä nyt vaan.
Tässä teille totuutta kehään. Tälle hokemalle "kaikki naiset rakastuu renttuihin"
pitää järjestää läksiäiset, hautaan panemiset, nyt kertaheitolla !!!.
Kyllä se noin vaan on aina ollut, on tänä päivänäkin ja tulee olemaan jatkossakin. Miksi ihmeessä sitten useimmilla naisilla on tuolla treffi-ilmoituksissa vaatimuksena miehelle, että pitää käyttää alkoholia ja pitää olla muutenkin menevää tyyppiä? Eikö raittis koti-ihminen ole tarpeeksi jännittävä?
Mä olen seurannut ihan elävässä elämässä monet kerrat tätä samaa toistuvaa kuviota, missä joku nainen poraa miten taas miehet on kusipäitä, kun ne jättää, pettää ja ryyppää. Sitten vannotaan ettei koskaan toiste moiseen hairahduta... ja parin viikon kuluttua viimeistään taas sama toistuu. Eikä kyse ole nyt mistään teineistä...
Tarkoitinkin, että ihan varta vasten renttuja hakevia on vähemmistö.
Onhan niitäkin, jotka sinisilmäsyyttään menee völjyyn tälläisen kanssa ja
ollaan, ei olla yhdessä.
Itselläni on käytäntö, ettei mua em. lyödä, kuin kerran, tai mitään vieraissa
käymisiä puolin eikä toisin katsota sormien läpi.
En ole eronnut, enkä karannut, vaan muusta syystä yksin jäänyt. Selkääni
en saanut koskaan ja mies oli mitä kunnollisin.
Jos näin on, niin miksi sitten niin moni meistä raittiista ja kilteistä työssäkäyvistä miehistä ei kelpaa kenellekään? Jos nyt huomautat tuosta nimimerkistäni jotain, niin selittänet sitten, että miksi se ulkonäön tärkeänä pitäminen on naisille sallittua, mutta niin kamalan tuomittua meiltä miehiltä.
Jotenkin minua kyllä epäilyttää, että onko tämä "vähemmistö" nyt ihan oikeasti kuitenkaan niin vähemmistössä kuitenkaan...
Me raittiiit ja kiltit työssäkäyvät miehet.....emme omaa särmää....vetele muijaa kuonoon jne.....niin ja onhan se tietysti naisella mukavampi näytellä "kriminaali" äijää kavereilleen....kun ei ole mikään "tavallinen" :((((
Näinhän se valitettavasti tuntuu olevan...
Itse tykkään miehistä, jotka ovat sekä kilttejä että särmikkäitä. Niitäkin on olemassa. :)
Kiltteys tarkoittaa esim. luotettavuutta, rehellisyyttä, hyväntahtoisuutta, empaattisuutta, huomaavaisuutta, myötäelämisen kykyä, suurisydämisyyttä ja -sieluisuutta.
Särmikkyys taas on rohkeutta, kykyä ajatella itse ja tehdä omia, omannäköisiä valintoja välittämättä liikaa yleisestä mielipiteestä tai sosiaalisesta paineesta. Eli tarvittaessa myös vastavirtaan uimista. Se tarkoittaa myös intohimoa elämään ja itsensä toteuttamiseen. Väkivallan kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Rajusti ryyppäävistä miehistä en välitä, joskaan raivoraittiuskaan ei ole ihanne. Koska itse käytän kohtuudella alkoholia, niin mieluusti mies saisi olla aika samanlainen.
Miehen työssäkäynti ei ole olennainen kriteeri minulle. Ei haittaa, vaikka mies olisi pidempäänkin työtön, varsinkin jos pystyy toteuttamaan itseään ja intohimojaan muuten, esim. harrastusten kautta tai vaikka vapaaehtoistyötä tekemällä.
Pelkästään se, että mies käy töissä, ei juo eikä hakkaa, ei tee miehestä kilttiä. Omalla tavallaan kunnollisen ehkä, mutta se on eri asia. Ainakin minulle.
Samaa touhua olen kans nähnyt. Tunnen muutaman naisen joiden mies juopottelee joka viikonlopu ja muija itkee kun mies juo kaikki rahat. Välillä nyrkkikin heiluu ja sit ihmetellään et miks se niin tekee.
Mikä piru siinä kaljanlipittämisessä on niin tärkeää, että sen mukaan ihmissuhteetkin määritellään? Vähä sama kuin jos minä sanoisin tykkääväni sisu-pastilleista, mutten voisi ikinä kuvitella olevani sellasen naisen kanssa kuka ei niistä tykkää. Hölmöö vai? Tuntuu se silti tärkeää olevan, kun monilla on tuolla treffisivujen profiileissa vaatimuksena, että alkoholia kuluu ja bilettämässäkin pitäs käydä. En minäkään nyt täysin raivoraitis ole, mutta kännijuomista en harrasta.
Tuosta sinun särmikkyydestä on minun mielestäni kyllä kohtalaisen lyhyt matka siihen pelimiestouhuun, kun sehän on juuri sitä, että normeista välittämättä lennetään kukasta kukkaan oman mielen mukaan... josta päästäänkin taas takasin tuonne aiempiin viesteihin.
Tosin vähä normien vastanen minäkin olen, kun kovin epäsuomalaiseen tapaan en välitä siitä kaljottelusta enkä jääkiekosta. Onhan perin konua.
Missä kohtaa minä puhuin kaljanlipittämisestä? Tai bilettämisestä? Minähän nimenomaan sanoin, että en tykkää rajusta ryyppäämisestä, mikä siis tarkoittaa sellaista tolkutonta känniörvellystä. Kohtuullinen alkoholinkäyttö on sitä, että ottaa lasillisen tai muutaman silloin tällöin. Raivoraitishan ei juo lainkaan. Ja jos itse tykkään esim. ruuan kanssa tai leffaa katsoessa juoda lasin tai pari viiniä, niin minusta on kivaa, jos mies voi tehdä sen kanssani. Ei siinä mitään sen kummempaa "ihmissuhteen määrittelyä" ole.
Periaatteessa särmikäs mies voi olla pelimies tai olla yhtä hyvin olematta. Se että kulkee ns. omia polkujaan ei välttämättä liity siihen, miten uskollinen on ihmissuhteissaan tai miten vakavasti ne ottaa. En myöskään tarkoittanut, että sen normeista poikkeamisen pitäisi olla joku itsetarkoitus, vaan sitä että elää omien arvojensa mukaan omaa sydäntään kuunnellen. Ja jos sydän ja mieli haluavat olla uskollisia, niin sitten ollaan. Ja nimenomaan siksi, että halutaan olla, ei siksi että niin pitäisi olla, tai että sitä odotetaan.
Itse en ole koskaan vetänyt puoleeni ns. pelimiehiä, mutta en ole koskaan myöskään seurustellut ihan keskivertotallaajan kanssa. Eli puhun siinä mielessä myös kokemuksesta.
Ja sitä paitsi, eikö se kukasta kukkaan lentely ja pelailu ole tänä päivänä jo aika normitoimintaa? Itse koen olevani vähän poikkeava, kun en sellaista harrasta. :)
Etpä kai missään, mutta en minäkään erityisesti nyt sinusta kirjoittanut, vaan ihan yleismaailmallista pohdiskelua... Tuntuu tuo kuitenkin hyyyyvin tärkeä asia olevan. Tässä juuri vilkaisin taas kotiseutuni kolmekymppisten ilmoituksia läpi ja aika heikolta tuntui. Ei siinä etteikö mulle olisi kelvannut, vaan minä en osunut juuri mitenkään kenenkään profiiliin... Pitäs olla se komea ja menevä tyyppi, joka jaksaa pitää showta päällä 24/7, sekä urheilullinen kroppa ja yliopistotutkinto 80.000€ vuosituloilla, jotta kelpaisi edes ihan jollekin tavikselle. Näin hieman karrikoiden...
Näh, onneksi sitä on tottunut elämään ihan hyvin jo itsekseenkin. Olen kyllä saanutkin huomata, että juurikin niitä omia polkujaan kulkemalla saa heittää hyvästit minkäänlaiselle parisuhde-elämällä, kun ei ne mun polut kenessäkään tunnu arvostusta tai kiinnostusta herättävän. Eip voi mitää.
Onhan se tietysti totta, että mitä enemmän massasta poikkeaa, sitä vähemmän niitä potentiaalisia kumppaniehdokkaita on. Mutta uskon silti, että jokaisella on mahdollisuus löytää itselle oikeanlainen ihminen. Kyse on vain siitä, miten ja missä ne polut kohtaisivat.
Nettideitti vääristää kyllä helposti asioita. En tosin itse nettideittaile, mutta mitä nyt olen kuullut ja lukenut. Sen sijaan että etsittäisiin avoimin mielin ihmistä, jonka kanssa voisi olla hyvä olla suunnistetaan jonkin ihannekriteerilistan ja ihannemielikuvan varassa...ja mahdollisesti eksytään totaalisesti....koska eihän se homma toimi niin - ainakaan yleensä.
Mutta joo, toivon että löydät jostain kumppanin itsellesi. Toivon myös itselleni samaa, koska nyt on ollut jo aika pitkään yksinäistä.
Minä tunnen lukuisia parisuhteessa miehiä jotka eivät ole komeita, meneviä, showmiehiä, urheilullisia, akateemisia eivätkä kovatuloisia. Eivätkä he olleet mitään noista parisuhdetta solmiessaankaan, ainakaan minun mielestäni. Toki kaikkihan on katsojasta kiinni. Muttei se pidä paikkaansa että noita ominaisuuksia pitäisi täyttää jotta parisuhteeseen pääsisi. Toinen asia sitten on että millaiseen naiseen itse tyydyt. Millainen on "tavis" joka kelpaa sinulle?
Sepäse, tosin siinä ei hirveästi iloa ole, jos niitä saman polun tallaajia ei hirveästi löydy. Nettideittailu nyt on mitä on. Toiset sieltä löytää jotain ja toiset ei niin mitää. Joskus uteliaisuudesta käyn vilkaisemassa mitä sieltä löytyy, mutta omaa profiilia en ole pitänyt missään vuosikausiin. Eikä se nyt tosielämässäkään niin hirveän paljon erilaista ole, siinä vaan meno on vähemmän digitaalista, kun ei voi toisia ihmisiä lukea kuin kauppalistaa.
Lycka till sinulle myös. :)
Toiset on kai vaan onnekkaampia kuin toiset tai sitten me muut vaan ollaan niin kamalan huonoja.
Kai mulla on sitte liian kovat vaatimukset itselläni, että mikä kelpaa. Ikä nyt olis suotavaa olla noin suurinpiirtein -2 vuotta omaan ikääni. Koulutuksista en välitä. En myöskään välitä, että jos polttaa tai käyttää alkoholia kohtuudella, kunhan ei häiriinny siitä etten minä harrasta kumpaakaan.
Ulkonäkö asioista mä olen sitä mieltä, että jos joku sanoo ettei niillä ole väliä, niin se kyllä valehtelee. Ne jutut on ihan plussaa minunki mielestäni, mutta tärkeämpänä pidän kyllä sitä, että on samalla aaltopituudella ja osaa keskustella asioista ja on kiinnostunut edes vähän samankaltaisista jutuista. Jonkinlainen huumorintajukin on suotavaa, vaikka mä nyt hirveän tiukkapiposesti olenki kirjotellut tänne...
Noh, siinäpä kai se pääpiirteissään. Eniten arvoa annan tuolle "samalla aaltopituudella" olemiselle. Mitään kodin yleiskonetta en ole kaipaillut, koska kokkailut, siivoamiset ja pyykinpesut osaan hoitaa itsekin. Tiukanpaikan tullen saatan saada kauluspaidankin silitettyä...
Okei, kyse ei ilmeisesti siis ole siitä että sinulla olisi liian kapea seula. Ainut mikä tulee mieleen sinua kun en sinua tunne enkä ole profiiliasi nähnyt mutta tässä käyttämäsi nimimerkki ja kommenttisi voisi viestiä sellaista ettet pidä itseäsi minään saaliina vaan pikemmin päinvastoin. Jos se jotenkin näkyy profiilistasi tai viesteistäsi tai sinusta livenä niin se on selkeä turn off naiselle. Muut ajattelevat sinusta kuten itse ajattelet itsestäsi. Jos keskittyisit miettimään että mitä hyvää sinussa on sen sijaan että mikä sinussa on vikana ja sen lisäksi vielä uskomaan itseesi ja niihin hyviin puoliisi niin naisia alkaa tulla jos ei nyt ihan ovista ja ikkunoista niin jonoksi asti kumminkin.
Ja sitten vielä, netti ei ole mikään helppo väline löytää kumppania, kellekään. Monia ihan komeitakin miehiä ja kauniita naisia pyörii täällä etsien sitä oikeaa, vuodesta toiseen. Ehkä sitten on viisainta pitää ainakin taukoa ellei tunnu onnistuvan ja epäusko valtaa mielen.
Tuollainen isäkö sinulla on vai miksi äitisi hänestä kiinnostui?
Sopivasti vaan pikkukriminaali, joka lyö VAAN kerran viikossa.
Näinhän se on et juopot ja kriminaalit on naisten mieleen. Kunnollinen mukava naista hyvin kohteleva mies ei ole mitään. Minkäs sille sit mahtaa.
Säälihän se on, että hyvät miehet pölyttyy kodeissaan, käytön puutteessa.
Pitäsköhän olla oma saitti kunnollisille deittaajille, mutta miten kontrolloida,
ettei sinne soluttautuisi kaikenmaailman rosvo-roopeja ja kassi-almoja.
Tunnen yhe miehen joka on juopotellut 10 vuotta putkeen eikä ole päivääkään tehnyt töitä sinä aikana. Siltin sillä on tyttöystävä. Tää mies auu jossain tukiasunnossa ja toimeentulotuki menee viinaan ja viinavelkoihin kun se juo velaksi melkien aina.
Miks naiset rakastuu tuollaisiin miehiin?
Me rakastumme tuollaisiin siksi, koska se osaa lätästäkin luuvitosella tarvittaessa ja puolustaa mua. Ei haittaa, Jos ei lyö mua useammin kuin kerran viikossa. Ne vaan on niin ihania:)
Minä tunnen pari yksinhuoltajaa, joilla on kolmelle eri isälle tehtyjä lapsia ja silti he saavat aina uuden seurustelusuhteen heti kun edellinen jättää.
Miksi miehet aina rakastuu tuollaisiin naisiin?
Siis millaisiin naisiin? Ei se että kuinka monta lasta ja kuinka monta isää näillä lapsilla on vielä kerro naisesta sen enempää kuin lasten ja niiden isien lukumäärän.
No kertoo se ainakin, mikä on naiselle tyypillinen tapa toimia parisuhde- ja perheenperustamisasioissa (minkä luulisi miehiä kiinnostavan). Laajemmin se ei tietenkään kerro esim. persoonalisuudesta, arvoista, ajatusmaailmasta jne...