Olen 23-vuotias nainen, BMI 18.3 mutta kehon rasvaprosentti todennäköisesti koholla ja lihasmassaa uupuu. Kärsin kroonisesta anemiasta, jota on yritetty turhaan rautakuureilla lääkitä 6 vuoden ajan, lisäksi minulla on matala verenpaine.
Olen pitänyt näitä mahdollisina syinä siihen miksi kaikenlainen vähänkään rasittava liikunta (etenkin aerobinen kuten tanssi, zumba tai aerobiset jumpat) pistävät maailman mustumaan ja lattian vaihtamaan katon kanssa paikkaa. Toisinsanoen huimaus on usein niin rajua, että minun on pakko keskeyttää jumppa ja maattava hetki jalat kohti kattoa, ennenkuin voin jatkaa.
En tunne ketään, kelle kävisi AINA näin. Olen jatkanut Zumbaa nyt n. vuoden ja vaikka käynkin tunneilla kerran viikossa, ei huimaus ole loppunut. Hyötyliikun päivittäin ja joskus hölkkä ja jopa kävely aiheuttaa huimausta.
Olenko vain todella kehnossa kunnossa, vai voiko anemiasta tai alhaisesta verenpaineesta olla jatkuvasti näin paljon haittaa? Onko vikaa hapenotossa? Missä sitä vikaa on, luulisi huimausten loppuvan säännöllisellä harjoittelulla?
Olen pitänyt näitä mahdollisina syinä siihen miksi kaikenlainen vähänkään rasittava liikunta (etenkin aerobinen kuten tanssi, zumba tai aerobiset jumpat) pistävät maailman mustumaan ja lattian vaihtamaan katon kanssa paikkaa. Toisinsanoen huimaus on usein niin rajua, että minun on pakko keskeyttää jumppa ja maattava hetki jalat kohti kattoa, ennenkuin voin jatkaa.
En tunne ketään, kelle kävisi AINA näin. Olen jatkanut Zumbaa nyt n. vuoden ja vaikka käynkin tunneilla kerran viikossa, ei huimaus ole loppunut. Hyötyliikun päivittäin ja joskus hölkkä ja jopa kävely aiheuttaa huimausta.
Olenko vain todella kehnossa kunnossa, vai voiko anemiasta tai alhaisesta verenpaineesta olla jatkuvasti näin paljon haittaa? Onko vikaa hapenotossa? Missä sitä vikaa on, luulisi huimausten loppuvan säännöllisellä harjoittelulla?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oletko käynyt lääkärillä?
http://www.iltalehti.fi/terveys/200710306646614_tr.shtml
Lääkärit ovat yleensä ohittaneet huimaukset olankohautuksella ja kehottaneet jatkamaan liikuntaa, onhan liikunta aina hyödyllistä terveydelle. Liikunta vaan tuntuu aika vastenmieliseltä ja minua nolottaa joutua joka tunnilla hetkeksi makaamaan. Tiedän myös lievän alipainoni aiheuttavan ihmisissä anoreksiaepäilyjä, sillä kunto-ohjaajani muistuttaa minua aina syömisen tärkeydestä eikä usko, vaikka sanon syöväni normaalisti.
Kaipa käyn taas kerran lääkärillä, mutta en usko heidän kertovan minulle mitään uutta.