Voiko rakkaus yht´äkkiä vaan kuolla?

Eiköhän se suhteen päättyminen ennemmin kuin se suhde ole saanut meistäsi kärttyissäksi. Tiedä häntä miten molemminpuolinen se päättämispäätös sitten oli, tiedätkö sinä?
Todennäköisesti ette ole ehtineet/jaksaneet/uskaltaneet käsitellä miehesi uskottomuutta ja sen syitä kunnolla. Ja miehelläsi saattaa olla kovasti halua siirtää osan syystä sinun harteillesi. Älä ihan purematta niele niitä yrityksiä.
On selvää että ongelmat parisuhteessa ovat voineet johtaa uskottomuuteen mutta päätös "ratkaista" ongelmia tällä tavalla on pelkästään miehesi. Jos hän ei vieläkään ole valmis keskustelemaan asioista avoimesti ja rehellisesti sen sijaan että haastaa riitaa on sinun omalta osaltasi päätettävä kauanko jaksat tuollaista meininkiä katsoa.

Jos ongelmia ei pysty selvittämään ei läheisyyskään palaa ja läheisyyden puute vie suhteen lopulta perikatoon. Pakko sinun on olla tiukkana ja vaatia vaikka terapeutin luona käyntiä jos ette saa keskustelua käyntiin kahdestaan. Tai sitten todeta ettei tästä enää tule mitään kun miehesi ei enää halua rakentaa yhteistäö tulevaisuutta.

Ja kysymykseesi: Ei rakkaus varmaan ole yhtäkkiää kuollut, onhan miehelläsi ollut ainakin puoli vuotta kestänyt suhde toiseen ja sinä aikana ehtii tunteet omaan puolisoon kuolla. Tällä hetkellä miehesi todennäköisesti on täysin ulalla tunteidensa kanssa ja tarvitsee varmasti ammattiauttajan apua. En usko että hänenkään on hyvä olla koska sisimmässään varmaan katuu petostaan mutta ei osaa sitä tuoda esille.

Kaikkea hyvää vaikeassa tilanteessa.

Kaikella on loppunsa, myös parisuhteella, ei sen kummallisempaa.

Mies on todellakin aivan sekaisin tunteidensa kanssa ja sanoo sen suoraankin. Toisaalta moni asia puhuu sen puolesta, että haluaisi palata kotiin, mutta kuitenkin puhuu muuta.

Parisuhdeterapiaan olen ajan meille varannut. Katsotaan mihin suuntaan siellä asiat kehittyvät, tällä hetkellä sinne mennään ajatuksella, että tehdään tästä "hyvä ero". Itse koen suurta tarvetta saada selville miksi näin kävi, miksi mies on kokenut suhteemme näin huonoksi. Miksei aikuinen ihminen, joka nyt ei varsinaisesti ole edes huono puhumaan. Ongelmia ja ristiriita tilanteita mies on aina vältellyt, mutta kai nyt olisi saanut sanottua jos noin pahaksi on olonsa kokenut. Meillä on nuorempi lapsikin alle vuoden ikäinen. Ja ihan yhdessä hänet haluttiin, eikä ollut mikään hetken mielijohde.

Mies on tainnut rakastua ihan täysillä tuohon toiseen naiseen, mutta nainen ei häntä sitten huolinutkaan. Olen jutellut tämän toisen naisen kanssa ja hänen puoleltaan homma alkoi hiipua jo pari kuukautta ennen varsinaista loppuaan. Samaan aikaan mies alkoi kotona ottaa esille näitä suhteessamme kokemiaan vääryyksiä. Kertoi halustaa ottaa etäisyyttä. Eli voisko tästä ajatella, että mies huomasi toisen naisen etääntyvän ja tuli pakko tehdä jotain ratkaisuja kotona?

Mies on satuillut naiselle aivan heidän suhteensa alusta asti, että meillä on paljon ongelmia ja maaliskuun aikoihin kertonut, että ero on ihan viittä vaille valmis. Unohti vain minulle kertoa. Sitten, kun yhdessä olivat puhuneet suhteensa loppumisesta mies oli joutunut naiselle kertomaan, että oli valehdellut tälle ja pyytänyt vielä valehtelemaan puolestaan jos minä sattuisin soittamaan. Ja nainen tosiaan valehteli miehen ensimmäisen version tapahtumista, mutta suhde kävi sitten ilmi muuta kautta muutaman päivän päästä.

En ymmärrä, on mies itselleen sopan keittänyt. Osa minusta haluaisi kovasti auttaa häntä selvittämään ajatuksensa ja muuttumaan taas omaksi itsekseen. Toinen puoli taas haluaisi juosta karkuun kovemmin kuin ikinä ja jättää mies ihan itsekseen selvittämään sotkunsa.

Näinhän se valitettavasti usein menee. Ihminen ihastuu ja menettää ihastuessaan täysin suhteellisuudentajunsa ja jopa persoonallisuutensa.
Kuulostaa todella hyvältä että olette varanneet ajan parisuhdeterapiaan. Olet hieno ihminen jos tapahtuneen jälkeenkin haluat auttaa miestäsi selvittämään sotkunsa vaikka varmasti tekisi mieli antaa kiehua omassa liemessään.
Uskon aika lujasti että miehesi ei kertakaikkiaan pysty hyväksymään ja antamaan itselleen anteeksi omaa toimintaansa ja sitä ennen hän ei myöskään pysty keksustelemaan järkevästi tulevaisuudesta. Tuskin hän myöskään vielä pystyy uskomaan että olisit valmis yrittää paikata suhdettanne kaiken sen jälkeen mitä hän on tehnyt. Siksi hänen on helpompi itseeän suojellakseen olla antamatta ennenkaikkea itselleen toivoa yhteenpaluusta.
En ole yhtään hämmästynyt siitä että nainen teki päätöksen lopettaa heidän suhteensa, miehesi käytös viittasi vahvasti siihen suuntaan. On varsin tavallista yrittää siirtää vastuuta omista virheistä toiselle osapuolelle kun niiden seuraukset lopulta selviävät kaikessa karuudessaan. Ja mitä suurempi syyllisyys sitä epätoivoisemmiksi ne yritykset muuttuvat.
Toivon sinulle voimia käydä läpi tämä raskas prosessi vaikka katkeruus pyrkiikin pinnalle. Älä syytä itseäsi tapahtuneesta äläkä myöskään ala epäilemään viehätysvoimaasi ja itseäsi naisena. Uuteen ihastuminen vie helposti ihmisen mukanaan siitä riippumatta onko se pitkäaikainen kumppani missi tai madonna.

Ja lopuksi - ei tilanne ole suinkaan vielä menetetty. Selvittäkää asioita ajan kanssa, yrittäkää elää arkipäivää, älkää unohtako läheisyyttä, halaus auttaa usein pahimman epätoivon yli paremmin kuin pitkä keskustelu.

Paistaa se aurinko vielä risukassankin!


Kaikkea hyvää sinulle

Mies tuntuu todella päätöksensä tehneeltä. Pahoittelua ja hyvittelyä en huomaa hänestä ollenkaan. Keskittyy olemaan lähinnä pahoillaan kiinni jäämisestä. Selittelee, että siinä suhteessa hän oli kuin joku toinen ihminen.. Ajatteli, ettei se ole meiltä kotona poissa. Ei miettinyt kiinni jäämistä, koska oli ajatellut, että se kestää vain hetken ja häviää sitten elämästään. On kuulemma tuntenut kovasti syyllisyyttä, mutta ei vain osannut lopettaa.

Mies väittää, että päätös suhteen lopettamisesta oli molempien. Oli jo hiipunut pari kuukautta ennen loppuaan. Mies sanoo, että nyt ainakin tietää ettei ruoho vihreämpää ole aidan toisella puolella. Mitään ei kuulemma siinä ihmisessä ollut, enempää kuin minussa. Kukaan ei ole kuulemma mennyt minun edelleni.

Kyllä tässä itsetunto aika maihin on poljettuna. Naisesta olen kuvia nähnyt, eikä hän mikään missi tai malli ole. Itsekkin olen itsestäni huolehtiva nainen, kroppa on kunnossa kahden raskauden jäljiltä ja jopa näin reilu 30v muidenkin miesten päät kääntyy.. Mies sanoo, että edelleen olen kaunein hänen koskaan tapaamansa nainen.
Mutta jospa hänellä oli mukavampaa tämän toisen kanssa. En mä tiedä. Kovasti kuitenkin mielessä pyörii miksi sitten sinne aina vaan uudestaan meni, ellei ollut mitään ihmeellistä.