Yksinäisyys hävettää

Ei ainakaan minua ihmetytä - jokanen taaplaa tyylillään. Eipä minullakaan juurikaan kavereita ole, hyvin pitkälti vastaavista syistä. Mitäpä itse ajattelet kaverittomista miehistä?

Moi

Ymmärrän tilanteesi, koska olen itse asunut ja viettänyt pitkiäkin aikoja muissa maisemissa, eikä "kaverittomuus" siten minua ihmetyttä. Vanhoista bestiksistäkin vaan voi tulla hyvin helposti sellaisia kavereita joita näkee enää vain silloin tällöin jne., jos etäisyyttä on vaikka satoja kilometrejä. En usko, että tämä olisi monelle minkäänlainen kynnyskysymys. Ei ainakaan itselleni.

"en minä nyt yksin millekkään Etelän matkalle tai kulttuurilomalle lähde"

Ai. No minä lähden. Eivät kaverini automaattisesti halua tehdä lomillaan samanlaisia asioita.

Tuonkaltainen nainen olisi itselleni ainakin siinä mielessä unelmatapaus, sillä mulla on täysin samanlainen tilanne. Harrastan kyllä monipuolisesti kaikenlaista (sosiaalisia harrastuksia), mutta työ-, opiskelu-, ja harrastuskavereista en ole koskaan saanut seuraa vapaa-ajalle. Kyse ei ole kuitenkaan siitä että olisin jotenkin sosiaalisesti vammainen, sillä osaan kyllä jutustella mukavia kenelle hyvänsä.

Jotenpa mukavahan se olisi yhdessä naisystävän kanssa hankkia kavereita, joiden kanssa voi viettää aikaa niin yksin kuin yhdessäkin :) Mitä mieltä muuten itse olet miehestä, jolla ei myöskään ole liiemmin kavereita?

Röyh..Jos miehel ei ole kavereita niin se on automaattisesti huono mies jota naiset hylkii. Siinä on pakko olla sit pahempaakin vikaa

"Mitä mieltä muuten itse olet miehestä, jolla ei myöskään ole liiemmin kavereita?"

No eihän se automaattisesti tarkoita, että olisi jotenkin poikkeuksellisen epäsosiaalinen tapaus. Tärkeää olisi tietysti, että mies haluaisi seuraa ja haluaisi lähteä ihmisten ilmoille. Sehän on eri asia kuin ihminen, joka on omasta halustaan yksin.