Olisin kysynyt onko kellään kokemuksia siitä, että "tunnustelisi" avioeroa muuttamatta erilleen?
Meillä nyt se tilanne, että aletaan olla eron partaalla. Ainoa keino selvittää halutaanko tätä jatkaa / haluaako mies tätä vielä jatkaa olisi erota. Mitenkään muutoin en saa hänen tuntojaan esiin, koska hän ei suostu puhumaan eikä ehkä itsekään tiedä rakastaako ja haluaako enää jatkaa. Hän ei myöskään tunnu uskovan, että nyt minun puoleltani on tosi kyseessä.
Niinpä olen miettinyt muuttamista omaan huoneeseeni. Talo on riittävän iso, jotta saamme kumpikin omaa "elintilaa". Mutta riittääkö se miehen herätykseen siitä, että olen nyt tosissani ja että tämä todella on viimeinen kerta, kun asia katsotaan loppuun asti? Vai onko se todella sitten vasta konkreettinen muutto? Siitä ei helposti kyllä paluuta enää ole, vaikka mies vihdoin tajuaisi tilanteen ja haluaisi sille jotain tehdä.
Toinen asia, miten lapset ovat reagoineet, jos vanhemmat ovat muuttaneet eri huoneisiin? Kyllähän asiaa voi selittää vaikka hankalalla kuorsaamisella ja huonolla nukkumisella... pienimmille se ehkä menee läpikin, mutta vanhemmat kyllä osaavat nähdä muutkin merkit. Ja uskon, että pienemmätkin sen aistivat. Miten tällainen "väliaikaisuus" ja epävarmuus siis vaikuttaisi lapsiin?
Olen aika hukassa parhaillaan, mitä tehdä. Nykyisellään ei tällä liitolla ainakaan ole tulevaisuutta, ainakaan pitkään.
Meillä nyt se tilanne, että aletaan olla eron partaalla. Ainoa keino selvittää halutaanko tätä jatkaa / haluaako mies tätä vielä jatkaa olisi erota. Mitenkään muutoin en saa hänen tuntojaan esiin, koska hän ei suostu puhumaan eikä ehkä itsekään tiedä rakastaako ja haluaako enää jatkaa. Hän ei myöskään tunnu uskovan, että nyt minun puoleltani on tosi kyseessä.
Niinpä olen miettinyt muuttamista omaan huoneeseeni. Talo on riittävän iso, jotta saamme kumpikin omaa "elintilaa". Mutta riittääkö se miehen herätykseen siitä, että olen nyt tosissani ja että tämä todella on viimeinen kerta, kun asia katsotaan loppuun asti? Vai onko se todella sitten vasta konkreettinen muutto? Siitä ei helposti kyllä paluuta enää ole, vaikka mies vihdoin tajuaisi tilanteen ja haluaisi sille jotain tehdä.
Toinen asia, miten lapset ovat reagoineet, jos vanhemmat ovat muuttaneet eri huoneisiin? Kyllähän asiaa voi selittää vaikka hankalalla kuorsaamisella ja huonolla nukkumisella... pienimmille se ehkä menee läpikin, mutta vanhemmat kyllä osaavat nähdä muutkin merkit. Ja uskon, että pienemmätkin sen aistivat. Miten tällainen "väliaikaisuus" ja epävarmuus siis vaikuttaisi lapsiin?
Olen aika hukassa parhaillaan, mitä tehdä. Nykyisellään ei tällä liitolla ainakaan ole tulevaisuutta, ainakaan pitkään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mitä tuo auttaa???
Jep, asumuseroon suoraan eihän tuossa muuten näe yhtään mitään! Vasta kun toinen pääsee kokeilemaan siipiään ja kun toista ei näe joka päivä voi tietää onko mitään tehtävissä.
Meillä asumusero johti eroon, mutta en olisi voinut katsella miestä nurkissakaan sitä aikaa. Nukkui sohvalla ja oli veemäinen eikä enää millään muotoa tainnut rakastaa, joten mitä iloa olisi ollut pitkittää tuskaa..?
Ehdotan kuitenkin, että jos teillä rakkautta on jäljellä, kuvioon ei liity pettämistä niin menkää ennemmin terapiaan tai voi sinne mennä yksinkin. Joko asumusero tai sitten suhteen työstäminen.
Itsellä vähän samanlainen tilanne, tosin paperit on sisällä jo. Mutta saman katon alla asutaan edelleen. En voi sanoa, että tilanne siitä miksikään muuttuu, kun samaa naamaa katselee päivästä toiseen edelleen. Paperi on sisällä ja muu on entistä.
Itse haluaisin asumuseroa, mutta puoliso ei.
Tulemme toimeen ihan ok, jos emme keskustele suhteesta, vaan ihan arkipäiväisistä asioista. Mutta suhteen tilaa koskevat keskustelut johtavat kamaliin riitoihin ja tuntuu, että revimme toisemme elävältä.
Niinä hetkinä tuntuu, että olisi parempi erota nyt, ennenkuin tapamme toisemme tällä vihalla, jota kertyy molempien sisuksiin. Mutta kun puoliso ei halua vielä muuttaa ja asunton on minun nimissä, en halua itsekään lähteä. Noidankehä tämä on. En suosittele. Parempi olisi asumusero edes hetkeksi, nimenomaan se, joka on eron halunnut, lähtee. Hänellä on niitä toiveita elämän parantumisesta eron myötä. Kun muuttaa pois ja tapaa lapsia vain aika-ajoin, alkaa se ajatuskin juosta paremmin ja tulee mietittyä, mikä on se arkielämä, mitä haluaa elää. Rakastaako puolisoaan vielä niin paljon, että haluaa elämänsä hänen kanssaan jakaa vai pitääkö jatkaa eri polkuja.
Mutta tämä yhdessäasuminen eroprosessin aikana - hel**ttiä - en suosittele kenellekään!
Sinä saat miehen ulos, kun otat yhteyttä poliisiin/käräjäoikeuteen ja pyydät mien häätöä asunnosta eron vireillä olon perusteella. Simple
Ei ole mitään koe-eroja, on vain yhdessä tai erikseen. Ne jotka jäävät soutamaan siihen keskelle huomaavat yleensä ennen pitkää olevansa jompaa kumpaa, yleensä erikseen.
Varmaan saisinkin miehen ulos ja voisin itsekin lähteä, mutta ongelma on se, että jäävällä osapuolella ei olisi varaa tähän yksin jäädä. Ei ole varaa kahteen asuntoon yhtä aikaa..
Eli käytännössä pitäisi vaan sitten päättää erotako vai ei.. Joka tapauksessa taidan muuttaa omaan huoneeseen... saan ainakin fyysistä etäisyyttä vähän paremmin ja unenlaatukin luultavasti paranee, kun ei tunne toisen läsnäoloa.
Veemäinen tilanne kaikenkaikkiaan.