Mitä tehdä ku tuska ei helpota

Hei Tuskainen, oletko kokeillut rukousta? Rukoile, kun jaksat..ja kun tuntuu paremmalta kiitä hyvästä olostasi ja kaikesta hyvästä mitä sinulla on. Voit myös hakeutua eri seurakuntien toimintaan mukaan, vaikka ihan vain kurkkimaan!

Hei, olen kirjoittanut tuossa toisessa keskustelussa nimimerkillä Niin järjettömän paha olla. Mieheni sanoi minulle 4.5 vvkoa sitten, että haluaa eron minusta 20 v avioliittovuoden jälkeen. Erohakemus on laitettu jo vireille ja nyt tänä viikonloppuna hän muuttaa pois kotoamme. Ero tuli minulle täydellisenä yllätyksenä enkä edelleenkään sitä halua. Tunnen suurta surua, pelkoa, kauhua, järkytystä, epävarmuutta siihen, että miten jaksan minäkään tässä tilanteessa. Huominen ja tulevaisuus pelottaa. Olen 47v nainen ja en halua, en jaksa aloittaa tavallaan taas kaikkea alusta.

Vaikka olenkin vasta tämän oman Via Dolorosani alussa, tunnen suurta myötätuntoa sinua kohtaan ja ymmärrän tuskasi ja epätoivosi hyvin. Kirjoitat, että tunnet jatkuvaa syyllisyyttä tekemisistäsi. Tarkoitatko tekemisistäsi avioliittosi aikana vaiko nyt nän jälkeenpäin, esim. juomisesi?

Nyt ensinnäkin. Koeta olla tuntematta syyllisyyttä siitä, mitä olet tehnyt avioliittosi aikana. Olet ne asiat jo tehnyt ja sanonut, et saa niitä tekemättömiksi vaikka miten sitä ajattelisit. Itsensä syyllistäminen jälkeenpäin on täysin turhaa, et rakenna sillä mitään ja saat itsellesi aikaan vain entistä pahemman olon. Jos tekemisesti päättivät avioliittosi, niin toisaalta olisit voinut tehdä jotkin asiat täysin eri tavoin, ja silti olisitte päätyneet eroon. Ymmärräthän pointtini? Koetan ajatella näin itse, koska välillä huomaan, että pyrin syyllistämään itseäni ja koetan myös muistaa, että parisuhteessa on aina kaksi aikuista, itsestään vastuullista ihmistä.

Juominen ei sinua auta, en tiedä, oletko juonut jo avioliittosi aikoihin vai alkanut errosi jälkeen, mutta sanon sinulle näin ihan yksinkertaisesti. Lopeta juominen. Älä avaa sitä pulloa, älä mene tilaisuuksiin, joissa tiedät, että alkoholia on tarjolla. Kävele kaupassa olut-/siiderihyllyjen ohi ja käännä alkon liikkeille selkäsi. Sinä pystyt siihen, koska sinun on pakko. Olosi ei takuulla parane sillä, että juot ja pilaaat elämäsi alkoholin kanssa lutraamiseen.

Ymmärrätkö, että kaikki muutos lähtee sinusta itsestäsi? Kukaan eikä mikään voi auttaa sinua, ellet itse pyri auttamaan itseäsi. Ole armollinen itsellesi, kuuntele itseäsi. Rakasta itseäsi ja anna itsellesi anteeksi. Sinä et ole menettänyt elämääsi, koska sinähän elät. Ajattelet, sydämesi sykkii, tunnet ahdistusta ja pahaa oloa. Juot liikaa. Koet syyllisyyttä. Sinä elät mitä suurimmassa määrin! Koska sinä olet ja tunnet.

Pillerit (ilmeisesti uni- ja rauhoittavat ??) eivät sinua loppupeleissä auta. Ne helpottavat oireita, mutta eivät poista syytä eli avioeroasi. Ei ole oikopolkua avvioerosta selviämiseen vaan sinun on käytävvä koko tie läpi ja jonkin päivänä huomaaat, että olet saanut rauhan itsesi kanssa.

Näin koetan itse itseäni hoitaa vaikka tosiaan olen vasta tämän tieni alussa. Olen asettanut itselleni päivämäärän ja se on 27.4.2013 eli tasan vuosi sitten siitä, kun minun mieheni ilmoitti jättävänsä minut. Silloin aion olla jo hyvin pitkälti sinut itseni kanssa ja pärjätä elämässäni jälleen. Elämä on liian lyhyt jatkuvaan murehtimiseen, pahaan oloon ja suremiseen. Hylätyllä on kaksi vaihtoehtoa, toinen on jäädä syyllisenä olemaan elämän pohjamudissa ja toinen vaihtoehto on päättää, että perhana, minähän selviän! Minä valitsin tuon jälkimmäisen vaihtoehdon.

Jos sinun olosi käy todella tuskaiseksi, muistathan päivystävän sairaalan. En tiedä, missä asut, mutta jos koet olevasi itsemurhavaarassa, niin hakeudu silloin kotikaupunkisi/-kuntasi sairaalaan hakemaan akuuttia apua itsellesi.

Valitettavasti en osaa sinua tämän paremmin lohduttaa, mutta muista, että olet pärjännyt jo näinkin pitkälle. Elämä kyllä kantaa, kun sille antaa mahdollisuuden.

Ole armollinen itsellesi!

Ei voi aloittaa uutta parisuhdetta jos ei ole entisestä irti. Ja pystyykö sitä edes rakastumaankaan jos on tunteissaan vielä kiinni entiseen. Ymmärrän sinua jos itse olet sotkeunut pahasti liittosi, mutta ei mennyttä takaisin saa. Ei hyvältä tunnut jos itse on rakastanut ja sitten joutuu hylätyksi.
Itse olen menettänyt miehen 25 vuoden yhteiselon jälkeen toiselle: sitten rakastuin ja luulin kevään puhkeavan vielä elämääni, mutta hänkin otti ja lähti vain.
Usko Jumalaan on minua kantanut eteenpäin. Elän nyt vain päivä kerrallaan ja rukoilen: tapahtukoon Isä sinun tahtosi ja ihan mukavasti menee yksinkin.

minäkin aina kun ahdisti, mielessäni rukoilin, vaikka en ole mitenkään uskovainen, kuulun kyllä kirkkoon, mutta se auttoi...

totta, jakamalla omia tuntemuksia jaksaa eteenpäin. Puhu kaikille, jotka vaan ovat luotettavan tuntuisia.
Menemällä ulos ihmisvirtaan näet elämän virran jatkuvan. Se auttaa ainakin minua, joka on jätetty keväällä.

Aloituskommentin asenteesta sen voi suoraan päätellä: asenne on väärä. "Tuska" alkaa vähitellen helpottaa, kun muuttaa ajatusmaailmansa suuntaa toisen laiseksi. Valitus ja märehtiminen eivät auta elämässä eteen päin ollenkaan, etkä sinä kuulu muuta tekevän. Mene eteen päin äläkä makaa tulessa, hopi-hopi.

Tai sitten vain erotuska vie aikansa, ei siihen mitkään rukoukset auta.. Kukin tyylillään ja ajallaan...Mulla vei erosta selviytyminen just about 2 vuotta ja kas kummaa siihen auttoi toisen kumppanin löytäminen. Ja sitä kumppania EI tarvitse etsiä, se tulee eteen jos jaksaa uskoa eikä makaa vaan sohvalla. Vaihtamalla paranee !!

Elämä on pilalla sitten vasta kun kuolee :D. Ota itseäsi niskasta kiinni ja väännä ilme hymyyn vaikka väkisin. Se auttaa kyllä :).Juodakin saa, välillä liikaakin, kunhan juo seurassa. Yksin juominen lyhentää elämää, seurassa juominen puolestaan lisää.

Kuuntelehan vaikka musiikkia. Sieltä löytyy karuja, mutta ah niin lohduttavia totuuksia elämän kulusta. LOPETA syyllisyys heti paikalla. Se on perisynti. Anna anteeksi itsellesi, ole hellä. Kuolema tulee ja korjaa kuitenkin jossain vaiheessa. Elä onnellisena nyt, kun se vielä on mahdollista.

Niin ja juomisen jälkeen seuraavana pvnä, kun päätä särkee niin ahdistus on kahta kamalampi. Kokemusta on sen verran, että kannattaa otta vain vähän.

Ahdistukseen auttaa vain aika, hetkellisiä apuja saa kavereilta, kun purkaa heille tuntojaan ja ammattiauttajilta.
Kyllä muakin ottaa pannuun, että mun kesä ihan piparina ja koko ihminen samalla, mun mies jätti mut keväällä ja ihan samassa veneessä ollaan. Onneksi meitä on iso joukko, ei olla vähemmistöä....

Jos haluaa elää on aloitettava alusta pohtimatta syitä syviä menneisiin asioihin jotka eivät tule muuttumaan.
Joskus on hyvä aina katsoa peiliin mutta parisuhdeasioissa on yleensä niin että on olemassa 2 eri ihmistä joista toisen luuli tuntevansa.Ehkäpä se toinen ei tuntenut itseään ja löysi todellisen itsensä.Tai pakeni yhteen ihmiseen tai elämäntyyliin kyllästyttyään johonkin erilaiseen.

Kannattaa yrittää ottaa asiat järkevästi ja rakentaa oma elämänsä uudestaan kuin että ää surkuttelemaan asioita.

Ei se helppoa tule olemaan oli syyt sitten missä tahansa.