Otsikossahan se jo ilmi tulee, olen melko paljon lueskellut palstan tekstejä ja ihmetyttääkin miten ja miksi niin harva tuntuu uskovan siihen että pettäjä tosissaan rakastaisi omaa puolisoaan/kumppaniaan? Onhan teko loukkaava mutta kyllä itse ainakin uskon, että voi toista rakastaa tempuista huolimatta.
Miksei täällä uskota pettäjän rakkauteen puolisoa kohtaan?
mitäs mitäs
46875
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Uskon kyllä että pettäjä voi rakastaa myös puolisoaan vaikka on pettänyt. Ainakin jollain tasolla, esimerkiksi lastensa äitinä/iänä? Mutta jotain puuttuu, kun toinen nainen/mies mahtuu parisuhteeseen.
Olen itse pettävältä mieheltä kuullut, että vaimo on kylmä, eivät jaa enää samoja arvoja, läheisyyttä ei ole. Rakastaa vaimoaan velvollisuudesta. Mutta voiko aidosti rakastaa velvollisuudesta? Ei kai.
Parisuhde on parisuhde, kolmas on aina ylijäämä. Pettäminen on riippuvainen pettäjän korvien välistä, ei parisuhteesta. Muutoinhan kaikki, joilla menee huonosti tai on ongelmia, pettäisivät. Ei se kuitenkaan noin mene.
Itselläni on muutama syrjähyppy ja niillä ei ole mitään tekemistä parisuhteeni kanssa. Rakastan puolisoani enkä koskaan kerro näistä hairahduksistani.
Ymmärtää ken haluaa mutta väitän, että syrjähyppy on pelkästään seksiä ja jotakin pinnallista juttua, ei niinkään mitään elämään liittyvää merkityksellista toimintaa.
Eikö omatunto soimaa? Eikö tunnu pahalle pettää? Miten ilkeät koskea vielä vaimoosi häntä petettyäsi? Miten voit elää tekojesi kanssa?
Minä uskon, että rakastaa puolisoaan. Ja vaikka on rinnakkaissuhde, niin on mukavaa myös puolison kanssa. Omasta kokemuksesta tiedä, että voi tykätä/rakastaa kahta ihmistä. Puolisoa ja sitä toista. Ne on kuin kaksi eri todellisuutta eivätkä ne poissulje toisiaan.
Tällaisilla palstoilla vaan herkästi nousee esiin ääripäät. Ykkönen on ihana ja kakkonen kans.
Hyväksytkö myös sen että ykköselläsi on kakkonen elämässään? Samoin perustein kun itselläsi?
Kyllä hyväksyn ja ymmärrän.
Silloinhan kaikki on hyvin. Varmaan kerrot ykköselle jos kakkonen on kuvioissa. Tai siis tietenkin kerrot. Hänkin voi halutessaan rakastaa kahta.
Voiko olla mahdollista että pettäjä ei rakasta ketään? Voiko olla mahdollista että harrastaa sooloseksiä? Pettäjällä on itsetunnossa sillä alueella iso lommo ja yrittää todistaa itselleen jotakin. Pettäjä alistaa elämän kumppaninsa. Pettäjällä on kotona alistettu vaimo tai mies. Pettäjä on hukassa ja yhteys omaan itseen on kadonnut ja on onneton. Hänen seliytymisensä tästä elämästä perustuu siihen että on jotain juttua menossa. Hän ei jaksa muuten.
Olen muutamaan ketjuun yrittänyt osallistua kertomalla omasta tilanteestani. Rakastan vaimoani. Hän on elämäni nainen, vaikka toisinaan pidänkin kakkosia. Vaimoni on mielestäni maailman kaunein todellinen ihminen ja elämäni olisi tyhjää ilman häntä. Seksi on rakastelua, vaihtelevaa ja mielikuvituksellista.
Joo-o. Joskus panen muita naisia ja pidän kakkosia hetken. Miksi? En osaa vastata. Joskus haluan kokea toisen naisen ja leikkiä ihastumisen fiiliksellä. Pelata roolipeliä. Ottaa riskejä. En jää koskaan kiinni, koska pelaan korttini siten.
Vaimoni ja perheeni on kaikkeni. Kakkoset viihdettä toisinaan.
Jos kerran vaimosi on se tärkein ja paras kaikista elämäsi naisista, niin mikset toimi hänen ansaitsemallaan tavalla ja kerro hänelle halustasi pelailla "roolipelejä"? Eikö sen rakkaimman kanssa pidäkin pystyä jakamaan kaikki asiat, ne kipeät ja salaisetkin..?
Omalla tavallasi rakastat vaimoasi, ei siinä mitään... Mutta ennen muuta rakastat sitä vaimo-ikonia, jonka olet oman mielenrauhasi turvataksesi hänestä rakentanut. Hän on Täydellinen, muut ovat pohjasakkaa... Ällöttävää on joka tapauksessa se, miten hyväksikäytät ihmisiä! Vaimosi mukaan lukien...
en oikein osta tuota "miehen" kirjoittamaa ja jos olisi mies kirjoittanut hän ei rakasta kuin itseään
"Markkix"
Miehet vaan ovat sellaisia. Ukkomiehet joiden kanssa harrastan petipuuhia sanovat että sen takia pettävät koska vaimon kanssa ei saa sellaista seksiä kuin minun kanssani. Sinulla on mukavasti kun kehut vaimoasi.
Sen takia minä en halua parisuhdetta koska saatan ihastua johonkin mieheen ja haluan hänen kanssaan seksiä. Parisuhteessa se ei kävisi. Minä en ole yksiavioinen vaan tykkään antaa monelle miehelle koska täällä on ihania miehiä joiden kanssa pitää kokea mahdollisimman paljon.
No, kyllähän teitä huoriakin tarvitaan..
"En jää koskaan kiinni.." Never say never.
On helppoa sivusta sanoa, että pettäjä ei mitenkään voi rakastaa puolisoaan. Kyllä minä ainakin uskon, että voi rakastaa ja rakastaakin. Se on hänen todellisuutensa ja vaikka yleisesti ottaen pettäminen ei ole mikään "rakkauden teko" puolisoa kohtaan, niin pettäjä aidosti tuntee rakastavansa kaikesta huolimatta puolisoaan.
Uskon myös sen, että osa pettäjistä aidosti rakastuu ja alkaa rakastaa salarakastaan. Miksipä ei... Ihmisen tunne-elämä kun on arvaamaton juttu, niin kerrankos sitä mies on kahden naisen loukussa tai nainen kahden miehen...
Reiluahan se ei ole, mutta kaikkea tapahtuu.
Mitä merkitsee rakastaako, jos ei kunnioita?
Jos sanot miestäsi pettäjäksi hän on jäänyt pettämisestä kiinni tai tunnustanut toisen suhteen, mitä merkitsee rakkausvalat tuossa tilanteessa.?
Mikäli halutaan jatkaa pettämisen jälkeen on luottamuksen ja kunnioituksen rakentaminen se perusjalka suhteelle. Pikkuhiljaa kun aikaa on kulunut noiden myötä puhkeaa rakkaus uudelleen.
Mitä iloa on vaimolle / exvaimolle rakkaudentunnustuksista sormet ristissä?
No joo, itseään voi pettää niin monella tavalla.
Eddellinen sanoi olennaisen. Rakastaa voi niin monella tavalla, mutta jokainen itse määrittää, millaista rakkautta on valmis ottamaan vastaan ja pitämään riittävänä. Minulle oikea rakkaus lähtee ja rakentuu juuri tuolle kunnioitukselle ja luottamukselle.
Pettämällä minua mies vei pois nuo käsitteet suhteestamme. Rakastin häntä, ja mies rakasti minua, mutta oli vaikea saada luottamus ja kunnioitus takaisin. Sekä itsekunnioitus että kunnioitus miestäni kohtaan. Hän oli minusta tekonsa jälkeen aika alhainen ihminen. Ja pettäessään hän oli todellakin näyttänyt, miten kunnioitti minua...tai lähinnä ei kunnioittanut.
Virheistä voi kuitenkin ottaa opiksi, rakentaa uutta ja parempaa. Mutta avainsananoina on kyllä rehellisyys itseä, toista ja tapahtunutta kohtaan. Ei se ole olennaista, mitä mies ja kakkonen ovat touhunneet, vaan miten mies on kohdellut minua. Omassa elämässäni minä olen kuitenkin itselleni keskiössä. Ei muiden touhut.
Kun kantaa itsensä, on rehellinen ja tajuaa, että rakkaus on muutakin kuin perhosia vatsassa ja sekavaa olotilaa, voi mistä tahansa selvitä ja kasvaa ihmisenä. Rakkaus on liian arvokas ja iso asia, jotaa sen viitsisi hukata viihdeteollisuuden luomaan fantasiakuvaan. Tosiasiassa rakkaus on tekoja. Kunnioitusta ja luottamusta. Joskus jopa venymistä harmaan arjen keskellä.
Oma rakastajani on sanonut asiasta seuraavasti; hän rakastaa minua mutta vaimo on hänelle kumppani. Ovat ja pysyvät yhdessä lasten takia, arki sujuu ilman suurempaa kitkaa. Läheisyyttä ja seksiä mies saa kanssani, ja vaimolla lienee oma rakastajansa.
Tietysti hän on sanonut noin!
Eivät miehet sentään niin hölmöjä ole etteivätkö osaisi ladella "naisilleen" juuri niitä sanoja, joita naiset juuri siinä tilanteessa haluavat kuulla. Tämähän on suorastaan edellytys kaikelle uskottavalle valheelle.
Todellisuuden kanssa noilla sanoilla tuskin paljoakaan tekemistä.
Jotenkin surkuhupaisaa, että kakkosnaiset uskovat miehen jutut. Ehkä niin on sitten helpompi oikeuttaa oma toimintansa ja tuntea itsensä paremmaksi kuin vaimo. Meillä mies oli sanonut, että me muka asumme yhdessä vain kämppäkavereina. Meillä ei edes ole lapsia eikä mitään muutakaan pakottavaa syytä asua vain kämppiksinä. Kakkonen uskoi tämän, vaikka tuntee meidät molemmat.
Minä en uskonut ukkomiesrakastajani juttuja, mutta kas kummaa, ukko yllätti ja teki kaiken minkä lupasi. Joskus näinkin.
Ja voi luvata seuraavallekin ja pettää ja jättää sinut!
Mihin pyrit kommentillasi? Tottakai voi pettää ja jättää, kuka tahansa voi! Sellaista se elämä on. Pitää uskaltaa elää ;)
Uskotko nyt UKKOA. Ei kovin lämmin suhtautuminen mieheen.
Älä nyt noin pienestä herkisty, meillä on oikein lämmintä :) Kaikki elämän riskit on tiedossa ja näillä nyt mennään.
Sitä vain, että on pettäjä luonteeltaan, eikä pettäminen tuota hänelle sen kummenpaa ongelmaa tai omantunnon tuskia.
Tämä on minulle itsestään selvää. Olen täysin tietoinen mihin hän kykenee. Ei kaikki kuvittele, että petturi muuttuisi kumppaniaan vaihtamalla. Minä hyväksyn hänet sellaisena kuin hän on. Hänkin hyväksyy minut.
Voi rakastaa mutta jokin suhteessa mättää. Olisiko siinä vaiheessa rakkaus muuttunut sisar-veli rakkaudeksi ja ns. romanttinen rakkaus puuttuu. Se kutittava tunne sydämessä. Tiedän että on parisuhteita joissa se ei katoa koskaan.
Ja juuri ne parisuhteet kestävät maailman myrskyissä, joissa se "kutittava tunne sydämessä" säilyy. Kestävät tietenkin nekin, joissa on tunteiden laimenemisesta huolimatta tehty tietoinen päätös jatkaa yhdessä, koska ei ole mitään painavaa syytä erotakaan. Joillekin riittää sisar-velisuhdekin, mutta suurin osa tämän palstan jutun juuristakin on peräisin siitä, kun tällainen ei riittänyt toiselle osapuolelle ja kuinkas sitten kävikään.
Ei ole rakkautta jos pettää, ei sellainen ihminen kykene rakastamaan ketään, joka pettää, koita ymmärtää. Jos rakastaa ei loukkaa.
Kun ihminen rakastaa toista sillä rakkaudella mikä syttyy naisen ja miehen välille, niin ihmiseen on istutettu sellainen rakkauden tuoma, siihen kuuluva mustasukkaisuus. Jos se rakas, elämän mies/nainen, sitten pettää ja selittää kirkkain silmin, että kyllä minä sinua ihan oikeasti rakastan. Se tuntuu ihan käsittämättömältä, tuntuu kuin sydän olisi revitty rinnasta irti....Maailma tuntuu romahtavan ja toinen ei edes käsitä missä mennään ja mitä on tehnyt, vaan puhuu aivan outoja..
Yhtälailla voisi kysyä, että miksi ei uskota pettäjän rakastavan kakkostaan. Tässäkin ketjussa tulee ilmi tuo, ja naureskellaan kakkosille, jotka uskovat miesten valheet, vaikka samaan aikaan niin moni vaimokin uskoo samat valheet rakkaudesta... Totuushan on, että pettäjä ei rakasta ketään, ei todellakaan puolisoaan, jonka selän takana toimii. Silloin kun rakastaa toista ihmistä aidosti, ei tee tekoja joiden tietäisi loukkaavan häntä. Ei edes siinäkään tapauksessa, että tietäisi ettei jää koskaan kiinni. Oma tietoisuus asiasta olisi liian raskas kannettavaksi. Miettikää omalta kohdaltanne - jos rakastatte puolisoanne / olette koskaan ollut rakastunut johonkuhun aidosti, olisitteko voineet tehdä jotain, jonka olisitte tienneet loukkaavan häntä? Siinäkin tapauksessa, että olisitte saaneet varmuuden siitä, ettette jää koskaan kiinni... Eikö syyllisyys jo ajatuksen tasollakin tuollaisesta teosta kalvaisi hirvittävästi?
Mahtavaa! Joku joka ymmärtää mitä rakkaus ja luottamus on. Näillä palstoilla ei sit juuri tapaa...Minä rakastan miestäni, enkä halua loukata häntä.
Tässä on totuus.
Minä rakastan miestäni niin paljon että vaikka pää laitettaisiin pantiksi etten jäisi ikinä kiinni jos pettäisin, en voisi sitä tehdä. Eikä siihen olisi pienintäkään halua, vaikka tarjokkaita olisi!
Kun rakastaa aidosti, sitä ei tee tai sano mitään mikä vahingoittaisi suhdetta. Siihen ei kerta kaikkiaan mahdu muita.
Missä on nykyään ihmisten omatunto, voidaan tehdä mitä vain kunhan vain ei jää kiinni. Sitten palataan kotiin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Minä en voisi elää itseni kanssa siten. Silloin suhde perustuisi valheelle ja pettäjä tekisi kumppanistaan narrinsa. Narrihan petetty on, vaikka ei tietäisi sitä itse.
Oikeastaan totta tuo mitä Rakastaa ei rakasta kirjoittaa. Minun ex sanoi rakastavansa minua enäpi kuin mitään muuta. Hän katui pettämistään mutta samalla sanoi että vaikka minä antaisin anteeksi niin hän ei pysty antaan itelleen anteeksi kaikkea pahaa mitä on aiheuttanut Hän uskoi myös että minut otetaan häneltä pois jos jaktetaan liittoamme (sairas kun olin)kun hän on ollut niin paha. KAuheaa joutua elämään pelossa että elämä rankaisee ottamalla pois petetyn puolison ja sen vuoksi meni toisen kans että mitään sellaista ei tapahtus. Mutta toisaalta sehän saattaa tapahuta juuri siinä uudessa petoksella alkaneessa liitossa.
En todellakaan ole niin naivi että olisin uskonut miehen puheet. vaikka hän itkien niitä juttelikin.
Saiko exmiehesi hengenpelastusmitalin ;)
Sinä kyllä saat nyt mitalin tästä selityksestä jossa exmiehesi rakasti sinua yli kaiken ja jätti sinut pelastaakseen sinun hengen.
Näinhän se menee että moni pettäjä haluaisi enemmän läheisyyttä puolisoltaan kun siltä kakkoseltaan mutta puoliso on joko kylmennyt tai paljon poissa. Naiset pettää kun mies reissaa ja nainen tuntee itsensä hylätyksi. Olisi mieluimmin miehensä kanssa mutta kun ei niin ei. Mies pettää kun vaimo on liikaa muissa askareissa kiinni ja arki vie sen voimat. Mies halluaisi kyllä huomiota vaimolta mutta ymmärtää tämän väsymisen ja hoitaa hellyyden ja seksin kaipuunsa toisaalla mutta toivoisi sitä vaimoltaan. kakkos suhteet ovat pääosin lohdukkeita ja apuna siinä että voi tuntea itsensä vielä naiseksi/mieheksi arjen pyörityksessä.
Näissä tilanteissa pitäisi puhua, tehdä muutoksia tai sitten laittaa lusikat jakoon ennen kuin sitä tavaraa lähdetään jakamaan.
Uskon, että vaikka rakastaa, voi erehtyä pettämään kerran, esim. kännissä. Mutta jos pettää pidempään, ei rakasta puolisoaan.
Kumppaneita todellakin petetään. OIkeasti kun rakastaa ei siihen ylimääräisiä mahdu. Kiintymystä toiseen voi olla monenasteista. Rakkautta vain yhdenlaista.
Näin se menee, nimimerkki kirjoitti juuri minun mielestäni rehellisesti.
Meille kävi noin. Miehelle työ ja harrastus oli aina ennen minua, tärkeimpiä asoita. Oli tilanne mikä tahansa. Koin aina hylkäämistä ja arvostuksen puutetta.
Monet rakkaudettomat pettymykset itkin itseksesi tai avoimesti. Hän ei välittänyt.
En etsinyt toista koska en halunnut tilannetta vaikeammaksi. Kuitenkin en voinut rakkaudelle ja intohimolle sanoa EI. Sisälläni alkoi ilo, elämä. Kysyin itseltäni miksi ansaitsen tälläisen ihanan salaisen? Vaikka syyllisyys painoikin kovasti. Kaikki oireet unettomuus, ruokahaluttomuus, sydämen tykytyksiä, outoja pikku sairauksia stressistä. Ettei siinä kevytmielisesti oltu mukana.
Meille ei oltu suotu, ainakaan vielä, tulevaisuutta.Emmekö olleet valmiita ratkaisuun? 3 v jälkeen laiton salaisen jäähylle ja olen edelleen avioliitossani. Kaikki hyvä elämästä on poissa ja ikävöin niin että ihmiset luulee sairastuneeni henkisesti. Niinhän olenkin. Mutta itse kärsin ja odotan ja itsehän vaaralliseen leikkiin lähdin. Ei vaan tullut mieleen rakastuminen!! En toivo tälläistä ainakaan kenellekkään.
Tulipas stoori, mutta pointti on että pitäkää huoli kumppaneista, he eivät ole itsestäänselvyys:) Meillä se on liian myöhäistä.
Joo, pidä sinäkin huoli kumppanistasi äläkä pilaa ja tuhlaa hänen elämäänsä pettämällä ja valehtelemalla! Hänen tulisi tietää totuus, että voisi siltä pohjalta ratkaista omaa elämäänsä ja itseään koskevat asiat.
Hauska että heti käännetään vastaan...
No, eihän hän halua erota. Olen ottanut asian esille ja jopa paperit allekirjoittanut. Hänelle riittää kylmä suhde, siinä on vain erona että minähän en myöskään enään välitä. Salasuhteesta hän ei tiedä, eikä niin egoisti osaisi sellaista edes epäillä.
Tilanne on se että hän kiristää minua, odotan vielä pari vuotta. Salasuhteesta riippumatta silloin voin erota itsenäisesti ja en aiheuta monen ihmisen maailmankirjoja sekaisin. Rahasta ei ole kyse.
Kiristää sinua? Miten tai millä hän kiristää?
Tottakai uskotonkin voi rakastaa puolisoaan. Mutta sillä ei loppuviimein ole mitään merkitystä, jos teko loukkaa puolisoa niin syvästi, ettei voi jatkaa parisuhdetta. Parisuhteessa ei pelkkä rakkaus riitä. Tarvitaan kumppanuutta, lojaalisuutta, vuorovaikutusta. Vain aniharvoin parisuhteen saa toimimaan toisen tai molempien sivusuhteista/syrjähypyistä huolimatta.
Pilkkomatta enempää yksityiskohtia, kiristys ei koske väkivaltaa tms mutta muuten äärimmäisen hankala asia, joka saa puolestani odottaa. Ja toisaalta ajattelen vahvasti jos meistä salaisista joskus tulisi oikea pari, sen aika on kyllä aikanaan.
Olen kaikesta huolimatta onnellinen että sain pari vuotta elää ihanaa/raastavaa aikaa. Elämää. Ja jakaa kaikenlaisia elämän onnellisia/ suuriakin vastoinkäymisiä vaikkakin salaisesti, ihmisen joka ymmärtää ja tukee. Kyse oli hänenkin mielestä ystävyydestä ja rakkaudesta.
Itse katson asian näin että, ei kukaan "tule" toimivaan parisuhteeseen. Uskon että kännivahinkoja voi sattua joillekkin, mutta pitkät salasuhteet on eri asia. Varsinkin kun tietää tuhot (muutakin kuin ero) oli ainakin minulla pelkästä rakkaudesta kyse. Nyt en jatka tätä enään omalta osaltani.
Yrittäkää huomioida puolisoanne, ne joilla on vielä mahdollisuus:)