is there really someone for everyone ?

You will never walk alone....

99% naisista/miestä haluaa unelmien miehen/naisen joita on 1% ihmisistä. Eli ei muuta kuin testailemaan niitä oman tasoisia miehiä ja yritä selvittää kenen vikoja siedät parhaiten. Ja joka päiväinen suihkussa käynti vie jo pitkälle.

Kyllä löytyy ihan samantapasia kokemuksia. Olen jo monta vuotta etsiskellyt kumppania, mutta ei ole sopivaa löytynyt. Usen vuoden aikana on ollut usempia tapailuja mutta mikään niistä ei ole johtanut seurusteluun.

Ja niinhän se on aina että sellaset ketä sua kiinnostaa sä et saa. Ja ketkä on susta kiinnostuneita sä et halua...Näin se menee :/ Eipä siinä mitään uutta ole..

Se oikea tulee jos on tullakseen,itse voi auttaa asiaa olemalla aktiivinen. Kun käyt baareissa hakeudu ihmisten seuraan, hanki uusia tuttavuuksia.

Hyvin tutulta kuulostaa, itse olen kokenut samoin. Nyt tilanne ei kuitenkaan tunnu yhtä epätoivoiselta kun olen nähnyt aikaa ja vaivaa tutustuakseni uusiin ihmisiin ja ylittääkseni omat pelkoni kanssakäymisestä ihmisten kanssa. Silti edelleen joskus masentaa, kun näkee jonkun ällötävän onnellisen pariskunnan kaulailevan kaupungilla, koska se kirpeästi muistuttaa ettei itselle ole eikä ole ollut ketään jonka kanssa tehdä samoin. Kirvestä en silti ole heittänyt kaivoon vaan uudet treffit on sovittuna viikonlopuksia ja katsotaan miten äijän käy. :)

Mutta jos ihan realistisesti mietitään vastausta otsikon kysymykseen... vastaus on ei. Aina löytyy niitä parittomia ihmisiä, jotka ovat ominaisuuksiltaan yhteensopimattomia lähipiirinsä kanssa. Jossain voi olla toinen vastaava yksinäinen, mutta koko elinikänä ei moisten tiet välttämättä osu yksiin, joten molemmat joutuvat joko tyytymään epäsopiviin kumppaneihin tai yksinäisyyteen. Surullista, mutta niin se joskus menee.

-tule löytämään sitä unelmieni miestä
-lähinnä huomiota saan miehiltä, jotka eivät millään tasolla saa itseäni syttymään
-sopiva mies joka kiinnittää minuunkin huomiota ja juttu luistaa, niin ainut asia mikä häntä kiinnostaa on makuuhuoneen puolella tapahtuvat asiat

Älä huoli, kyllä sinullekin alkavat kelpaamaan ne tavalliset miehet reilun kymmenen vuoden kuluttua, tai milloin sitten satutkaan rupsahtamaan.

Ei ole läheskään kaikille "sitä oikeaa". Sanoisin, että useimmille riittää lopulta "kunhan on joku". Ja kyllä taitaa olla niin, että on joukko ihmisiä, joille ei ole ketään - ihan riippumatta, millä tasolla rimaa pitää.

Olen itse aina tiennyt olevani ikisinkku-tapaus. Olen liian omalaatuinen ja ujo. Perääni ovat vihellelleet vain ne vanhemmat, tukevammat ja varatut äijät, joiden maailmankuva on kaukana omastani. Heh! Siispä ei ole ollut lainkaan vaikeaa pysyä yksin. En ole kadehtinut muiden parisuhteita ja perhe-elämää, vaan päinvastoin olut onnellinen heidän puolestaan. Itse koen syntyneeni parittomaksi, eikä se juuri häiritse.