aihe on jo itsessään varmasti täysin kliseinen ja loppuunkulutettu ja -pohdittu, mutta väliäkös tuolla.
olen siis (vasta) parikymppinen nainen, mutta nyt jo tuntuu etten ikinä tule löytämään sitä unelmieni miestä. illanvietoissa ja ihmisten ilmoilla ollessa tuntuu, ettei kukaan kiinnitä paljoaokaan huomiota siihen, olenko paikalla vai en. en kylläkään pidä itsestäni hirveää haloota paikalle saapuessani (eli en harrasta näyttäviä sisääntuloja rumpuen päristessä taustalla), mutta jos itse bongaan potentiaalisen miehen, tuntuu ettei tämä edes huomaa minua.
olen kylläkin melko ujo tekemään aloitetta miesten kanssa, koska en muka kosaan keksi mitään fiksua sanottavaa ja olen aina kokenut small talkin vaikeaksi miehen kanssa, joka on mielestäni jollain tavalla kiinnostava. totta kai jos mies on puhelias ja hänellä itselläänkin riittää juttua niin en minä tuppisuuna ja silmät pyöreinä vain tuijota miestä.
lähinnä huomiota saan miehiltä, jotka eivät millään tasolla saa itseäni syttymään. en edes mielestäni pukeudu paljastavasti (en kyllä käytä nunnakaapuakaan), mutta jotenkin tuntuu että jos vahingossa joskus sitten löytyykin sellainen sopiva mies joka kiinnittää minuunkin huomiota ja juttu luistaa, niin ainut asia mikä häntä kiinnostaa on makuuhuoneen puolella tapahtuvat asiat. (tämänkin olen kokenut)
läheisten parisuhteetkin ovat alkaneet ärsyttämään, vaikka totta kai yritän ajatella positiivisesti ja olla iloinen kun ovat löytäneet rinnalleen kumppanin. tympii vain tämä yksinoleminen kun tietää mitä haluaa. ja juu tiedän, täytyy ajatella asioita joita elämässä on, ja niin teenkin. ja tekemisenpuutettakaan ei ole urheilun, töiden ja muiden harrastusten ansiosta.
sattuisiko keneltäkään löytymään samantapaisia kokemuksia ? edellä mainitut asiat eivät kyllä ole kovin loogisessa järjestyksessä ja jotain varmasti jäi poiskin.
ja älkää kiitos laittako mitään NÄIN TAPASIN UNELMIENI MIEHEN SYNKIMMÄLLÄ EPÄTOIVON HETKELLÄ -tarinoita, niitä saa lukea ihan tarpeeksi muualtakin.
olen siis (vasta) parikymppinen nainen, mutta nyt jo tuntuu etten ikinä tule löytämään sitä unelmieni miestä. illanvietoissa ja ihmisten ilmoilla ollessa tuntuu, ettei kukaan kiinnitä paljoaokaan huomiota siihen, olenko paikalla vai en. en kylläkään pidä itsestäni hirveää haloota paikalle saapuessani (eli en harrasta näyttäviä sisääntuloja rumpuen päristessä taustalla), mutta jos itse bongaan potentiaalisen miehen, tuntuu ettei tämä edes huomaa minua.
olen kylläkin melko ujo tekemään aloitetta miesten kanssa, koska en muka kosaan keksi mitään fiksua sanottavaa ja olen aina kokenut small talkin vaikeaksi miehen kanssa, joka on mielestäni jollain tavalla kiinnostava. totta kai jos mies on puhelias ja hänellä itselläänkin riittää juttua niin en minä tuppisuuna ja silmät pyöreinä vain tuijota miestä.
lähinnä huomiota saan miehiltä, jotka eivät millään tasolla saa itseäni syttymään. en edes mielestäni pukeudu paljastavasti (en kyllä käytä nunnakaapuakaan), mutta jotenkin tuntuu että jos vahingossa joskus sitten löytyykin sellainen sopiva mies joka kiinnittää minuunkin huomiota ja juttu luistaa, niin ainut asia mikä häntä kiinnostaa on makuuhuoneen puolella tapahtuvat asiat. (tämänkin olen kokenut)
läheisten parisuhteetkin ovat alkaneet ärsyttämään, vaikka totta kai yritän ajatella positiivisesti ja olla iloinen kun ovat löytäneet rinnalleen kumppanin. tympii vain tämä yksinoleminen kun tietää mitä haluaa. ja juu tiedän, täytyy ajatella asioita joita elämässä on, ja niin teenkin. ja tekemisenpuutettakaan ei ole urheilun, töiden ja muiden harrastusten ansiosta.
sattuisiko keneltäkään löytymään samantapaisia kokemuksia ? edellä mainitut asiat eivät kyllä ole kovin loogisessa järjestyksessä ja jotain varmasti jäi poiskin.
ja älkää kiitos laittako mitään NÄIN TAPASIN UNELMIENI MIEHEN SYNKIMMÄLLÄ EPÄTOIVON HETKELLÄ -tarinoita, niitä saa lukea ihan tarpeeksi muualtakin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
You will never walk alone....
99% naisista/miestä haluaa unelmien miehen/naisen joita on 1% ihmisistä. Eli ei muuta kuin testailemaan niitä oman tasoisia miehiä ja yritä selvittää kenen vikoja siedät parhaiten. Ja joka päiväinen suihkussa käynti vie jo pitkälle.
Voi vittu, ei voi muuta sanoa! Hah, vai tavoittelee niitä täydellisiä? Moni tavis perusnätti nainen ottaa itselleen sen tavallisen mutta ihan hyvännäköisen miehen ja ovat tyytyväisiä ja parisuhteessa. Sellaisia on varmaankin 95% pareista, että mietippä vielä toisenkin kerran, jokainen kun määrittelee itse sen mikä on se "unelmien mies tai nainen" kaikkia kun ei kiinnosta se sliipattu, kauluspaitainen, kirveelläveistetyn näköinen mies, itseäni suorastaan ällöttää.
No näinhän se menee , kerrankin joku on rehellinen eikä kaunistele tai suurentele asioita, mutta eipä kyllä tarvitse olla turhan pessimistinenkään. Realismia peliin.
Kyllä löytyy ihan samantapasia kokemuksia. Olen jo monta vuotta etsiskellyt kumppania, mutta ei ole sopivaa löytynyt. Usen vuoden aikana on ollut usempia tapailuja mutta mikään niistä ei ole johtanut seurusteluun.
Ja niinhän se on aina että sellaset ketä sua kiinnostaa sä et saa. Ja ketkä on susta kiinnostuneita sä et halua...Näin se menee :/ Eipä siinä mitään uutta ole..
Se oikea tulee jos on tullakseen,itse voi auttaa asiaa olemalla aktiivinen. Kun käyt baareissa hakeudu ihmisten seuraan, hanki uusia tuttavuuksia.
mistä sitä rohkeutta saa tarpeeksi mennäkseen juttelemaan jolleki tuntemattomalle ? :D tai kai mulla olis rohkeutta (ehkä), mutta en vaan ikinä keksi mitään sanottavaa.
No en tiedä? Sitä ei pidä ajatella niin paljoa, menee vaan,. Mitä menetettävää siinä on..Ja kyllä sitä voi keksiä esim. baarissa on suht. luontevaa vaikkapa tiskillä jollekulle jutella, tai sitten heitä pientä flirttiä esim katseella jne..Jos toinen vastaa voit rohkein mielin mennä juttelemaan
Hyvin tutulta kuulostaa, itse olen kokenut samoin. Nyt tilanne ei kuitenkaan tunnu yhtä epätoivoiselta kun olen nähnyt aikaa ja vaivaa tutustuakseni uusiin ihmisiin ja ylittääkseni omat pelkoni kanssakäymisestä ihmisten kanssa. Silti edelleen joskus masentaa, kun näkee jonkun ällötävän onnellisen pariskunnan kaulailevan kaupungilla, koska se kirpeästi muistuttaa ettei itselle ole eikä ole ollut ketään jonka kanssa tehdä samoin. Kirvestä en silti ole heittänyt kaivoon vaan uudet treffit on sovittuna viikonlopuksia ja katsotaan miten äijän käy. :)
Mutta jos ihan realistisesti mietitään vastausta otsikon kysymykseen... vastaus on ei. Aina löytyy niitä parittomia ihmisiä, jotka ovat ominaisuuksiltaan yhteensopimattomia lähipiirinsä kanssa. Jossain voi olla toinen vastaava yksinäinen, mutta koko elinikänä ei moisten tiet välttämättä osu yksiin, joten molemmat joutuvat joko tyytymään epäsopiviin kumppaneihin tai yksinäisyyteen. Surullista, mutta niin se joskus menee.
-tule löytämään sitä unelmieni miestä
-lähinnä huomiota saan miehiltä, jotka eivät millään tasolla saa itseäni syttymään
-sopiva mies joka kiinnittää minuunkin huomiota ja juttu luistaa, niin ainut asia mikä häntä kiinnostaa on makuuhuoneen puolella tapahtuvat asiat
Älä huoli, kyllä sinullekin alkavat kelpaamaan ne tavalliset miehet reilun kymmenen vuoden kuluttua, tai milloin sitten satutkaan rupsahtamaan.
Ei ole läheskään kaikille "sitä oikeaa". Sanoisin, että useimmille riittää lopulta "kunhan on joku". Ja kyllä taitaa olla niin, että on joukko ihmisiä, joille ei ole ketään - ihan riippumatta, millä tasolla rimaa pitää.
Olen itse aina tiennyt olevani ikisinkku-tapaus. Olen liian omalaatuinen ja ujo. Perääni ovat vihellelleet vain ne vanhemmat, tukevammat ja varatut äijät, joiden maailmankuva on kaukana omastani. Heh! Siispä ei ole ollut lainkaan vaikeaa pysyä yksin. En ole kadehtinut muiden parisuhteita ja perhe-elämää, vaan päinvastoin olut onnellinen heidän puolestaan. Itse koen syntyneeni parittomaksi, eikä se juuri häiritse.
Eikö tukevat vanhemmat miehet kelpaa;((