Vanhemmat vastustavat au pairiksi lähtöä

Itsellän oli. Ja voi kun olisin kuunnellut vanhempiani. Menin Ranskassa perheeseen, joka ei hyväksynbyt minua lainkaan. Haukkui hiljaiseksi (tätä en ole) ja myös ulkonäköni. 3 vkon päästä tulin takaisin.

minulla oli samanlainen tilanne kun ensimmäisen kerran kerroin vanhemmille että haluan lähteä au pairiksi. Silloin kommentit oli vastaavanlaisia ”sinä et lähde mihinkään perheeseen kotiorjaksi, ties minkälaisia perheitä siellä on” Nyt ilmoituksesta on puoli vuotta ja he ovat innoissaan että lähden parin viikon päästä saksaan vuodeksi. Vanhemmat ihmiset tarvitsevat aikaa sopeutuakseen muutoksiin. Toivottavasti perheesi alkaa hyväksyä päätöksesi ja osaisivat iloita itsenäistymisestäsi.

Vanhempasi ovat pääasiassa oikeassa. Au pair vuodesta ei ole juuri mitään hyötyä CV:n kannalta. Korkeintaan se parantaa kielitaitoa, mutta tällaisen parantamisen voi hoitaa myös helpommalla ja halvemmalla vaikkapa vaihto-oikelulla.

tarvitseeko au pair vuoden olla hyödyllinen cv:n kannalta? Mielestäni juuri lukion jälkeen on hyvä aika saada kokemuksia ja kokeilla erilaisia asioita. Kyllä opiskella kerkee eikä vuodella tai kahdella ole väliä

Minulla oli vähän samanlainen tilanne kaksi vuotta sitten. Vanhempani eivät aluksi ymmärtäneet ollenkaan valintaani. Kuten W_A totesi, vanhemmat tarvitsevat sopeutumisaikaa. Vanhemmat tajusivat lähtöni oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun kaikki oli varmistunut ja olin tilannut lentoliput yms.. Eivät he sen jälkeen enää vastustaneet, vaan lähinnä alkoivat auttaa. Silloin heillä vihdoin syttyi lamppu, että en ole enää kovin kauan maisemissa.

Riippuu ihan siitä, miltä kannalta au pair -vuodesta pitäisi olla "hyötyä". Taloudellisesti siitä ei ole mitään hyötyä. Minulla tilanne ainakin oli vähän plusmiinus nolla. Omia säästörahoja ei mennyt, mutta ei minulle palkoistakaan jäänyt mitään käteen. Tosin, jos olisin halunnut säästää, ei se olisi ollut kovin vaikeaa.

Realismia:n kanssa olen eri mieltä tuosta CV-asiasta. Minulle nimittäin aupaireilusta on ollut etua aika paljonkin. Olen kiinnostunut matkailualasta ja kielistä. Näyttäähän se CV:ssä ihan hyvältä, jos on asunut pätkän ulkomailla. Koska se on myös hieman erikoinen työkokemus,( jos niin voi sanoa,) työnantajat yleensä kysyvät siitä ja samalla saan ekstratilaisuuden jäädä mieleen muiden hakijoiden joukosta.

Sitten tähän muuhun "hyötyyn". Minä ainakin opin itsestäni paljon vuoden aikana ja itsenäistyin. Sain lisää rohkeutta ja itsevarmuutta, kun huomasin selviäväni täysin uusista tilanteista uudessa ympäristössä. Kokemusta ei voi mitenkään rahassa mitata! Tulin osaksi hostperhettäni, sain paljon ystäviä ja kielitaitoni kehittyi hurjasti. Kävin sellaista kielikurssia, josta kokeen suoritettuaan sai virallisen todistuksen kielitaidostani. Lisäksi sain lisäaikaa miettiä, mitä haluan opiskella.

Vuoteni oli kaikin puolin ihana, vaikka oli se kyllä rankkakin. Mitään "kaikki menee helposti ja hyvin" -pilvilinnoja ei kannata maalailla, sillä työtä se kuitenkin on. Tsemppiä sinulle ja muille saman asian kanssa painiville!

Itselläni oli samanlainen tilanne kun lähdin Aasiaan puoleksi vuodeksi töihin. Äitini oli sitä mieltä etten pärjäisi ja vaikka pärjäisinkin, niin se tulisi olemaan todella vaikeaa. Myös siskoni oli samoilla linjoilla. Olen aina ollut sitä mieltä, että perheeni on aina oikeassa ja siksi lähtö oli itselleni todella iso paikka. On vaikeaa lähteä jos ei saa tukea omalta perheeltään.

Miten sitten kävi? Lähdin, vietin elämäni parhaimmat puoli vuotta ja tulin takaisin vahvempana kuin koskaan. Muutaman kerran tietysti oli tilanteita jolloin laitoin Suomeen viestiä että olen surullinen tästä ja tästä asiasta. Vastaukset oli suht. tylyjä "Itse halusit lähteä". Rakastan perhettäni ja loppujen lopuksi he iloitsivat lähdöstäni. Niin se vain on, että perhe on huolissaan ja purkaa sen välillä hieman väärällä tavalla..

Ulkomaille lähdöstä on AINA hyötyä. Mitä enemmän näet sitä "oikeaa elämää" pakettimatkojen sijaan, sen enemmän opit. Kerro vanhemmillesi että heidän tukensa on sinulle tärkeää ja olet tehnyt päätöksen lähteä,

Tsemppiä!

Mun vanhemmat oli samaa mieltä aluks, mutta nyt 2 vuotta asiasta puhuttuani he ovat ihan innoissaan kun lähden Jenkkeihin vuoden päästä :)
Perustelin haluani lähteä näillä:
- Englantia tarvitaan nykyään joka paikassa, opin kielen kunnolla
- Tutustun uuteen kulttuuriin, normaaliin arkeen uudessa maassa
- Saan uusia ystäviä ympäri maailman
- Itsenäistyn, opin uusia asioita, joudun kohtaamaan haasteita yksin
- Tutustun paikalliseen yliopistoon Jenkeissä, olen aina halunnut kokea sen!
- Itseäni lastenhoitoala kiinnostaa muutenkin, joten saan kokemusta paperit, vaikka ne ei sitten CV:ssä paljoa vaikuttaisikaan
- Se on kokemus, mitä ei unohda ikinä. Mitä ei koe ikinä uudelleen eikä välttämättä ikinä tule kokemaan, ellei lähde nyt nuorena kun se vielä on mahdollista

Tsemppii, sun elämä, sun päätös. Luultavasti tuut joskus katumaan, jos et kuuntele omaa sydäntäs! :)

Hei,

Minä kyllä näkisin Au Pair-vuoden CVssä ehdottomasti plussana! Se kertoo uteliaisuudesta, oma-aloitteisuudesta ja ennen kaikkea siitä että on oppinut hieman nöyryyttä. Tällä tarkoitan sitä, että nuori, joka on vuoden vieraassa maassa ja perheessä jaksanut auttaa taatusti välillä ikävissä ja tylsissäkin kotihommissa, on oppinut varmasti monta "läksyä", joista hyötyä työelämässä. Sellainen nuori osaa ottaa helpommin vastaan kritiikkiä ja neuvoja (joita esimiehet joutuvat ihan työnsä puolesta antamaan). Pahimmat itkut ja egon kolaukset on siellä au pairina ollessa jo itketty.

Kyllä minä aikuisena ja työntekijöitä valitsemassa useammassa työpaikkassa ollut 4 au pairia kokeneena, sanon että enpä todellakaan haittana CVssä näkisi AuPair-vuotta. Mutta jos on useita vuosia ollut au pairina, niin sitten saattaa herätä kysymys, että onko joku asia elämässä hakusessa...

Au Pair vuosi on todella kasvamisen paikka ja siitä on 100% varmasti hyötyä!

Kiitos kaikista vastauksista ja hyvä kuulla, että muilla samanlaisia kokomuksia :)
Eiköhän ne vanhemmat selvii tästä vuodesta, kun selvis vuodesta kun olin vaihtarina..

En ymmärrä miksi kaikesta pitäisi olla "hyötyä"... Siis jos huvittaa lähteä au-pairiksi ihan vaan kokemuksen vuoksi niin siitä vaan! Motiiveja on monia, vieras kieli, ulkomaan kokemus, matkustelu, itsenäistyminen... kai sitä voi huonomminkin vuoden kuluttaa jos vaikka ei pääsekään opiskelemaan? Ja miksi kaikki asiat pitäisi tehdä ns. oikeassa järjestyksessä, ja ajatella aina mitä hyötyä mistäkin liikkeestä on...??
Toinen asia on jos vanhemmat eivät vaan halua päästää irti, on sekin ihan ymmärrettävää että voivat olla huolissaan...
Mun vanhemmat olivat ihan myönteisiä au-pair vuoden suhteen, mutta sitten ääni muuttui kun jäinkin ulkomaille ja menin töihin, enkä opiskelemaan niinkuin muut kaverini. Kyllä he siihen loppujen lopuksi tottuivat, ja minäkin menin opiskelemaan muutaman "välivuoden" jälkeen ;)

He eivät halua että lähdet jonnekin orjaksi / huoraksi.

Hei! Ymmärrän täysin vanhempiesi kannan. Olin itsekkin ensin tyttäreni au-pairiksi lähtöa vastaan. Tai pidin kauheana että lähtee amerikkaan saakka, Olisin jotenki voinu paremmin hyväksyä etä olisi mennyt johonki hieman lähemmäs. Mutta lopulta minullakin alkoi mielenkiinto heräämään ja mikäs minä olen määräämään tyttäreni elämää, Hän olisi varmaan ollut katkera jos olisin astunut hänen unelmiensa tielle. joten parempi tukea kuin olla vastaan. Hirveältä tuntui kun lähti pikku paikkakunnalta miljoonakaupunkiin. Alussa oli hankaluuksia jo joutui vaihtamaan kolmanteen perheeseen mutta nyt on asiat sujuneet hyvin. Kielitaito kehittyy ja oppii itsenäistymään ja kantamaan vastuuta, hoitamaan raha-asioita ja selvitämään ongelmia. Miksi suotta jäädä tänne suomeen jos ei pääse jatkokouluun tai muuten vaan haluaa kokeilla toisenlaista elämää. Ei sekään ole hyväksi jäädä kotiin turhautumaan ja miettimään ja haaveilemaan. Vanhempana sitä ei vältämättä ole enää niin rohkea että uskaltaa tarttua uusiin tilanteisiin. Täytyy myös lähtijällä olla valmiina siihen ettei kaikki mene aina kuvielmien mukaan ja että sinne ei mennä lomailemaan vaan "töihin". Uskon että vanhempasi vielä ovat ylpeitä siitä että uskallat ja haluat mennä koekilemaan omia "siipiäsi" ja tehdä elämästäsi omannäköisesi! Ja vanhemmat kyllä rakastavat ja huolehtivat lapsistaan olivat he missä tahansa. Lohduta heitä että nyt on skypet ja sähköpostit ja ainahan sieltä pääsee pois jos on tarve. Tsemppiä sinulle ja pidä vaan oma puolesi ja lähde katsomaan maailmaa. Elämä on suuri seikkailu ja siitä täytyy nauttia. Saat varmaan paljon uusia ystäviä ja uskon että työnantajatki arvostaa kielitaitoa ja että olet nähnyt eri kultuureja. Kaikkea hyvää sinulle : )