Ollaan oltu yhdessä 11 vuotta. Rankkojen lapsettomuushoitojen myötä meillä on kaksi lasta, jotka on meille molemmille tosi tärkeitä. On nautittu elämästä keskenämme, perheen kesken. Tietysti tavattu ystäviä ja vietetty aikaa välillä kahdenkin. Kaikki on soljunut aika mukavasti eteenpäin. Tempperamentistäni mies on huomautellut vuosien varrella ja taidan vähän hallitseva muutenkin olla suhteessamme. Ei kuitenkaan niin, että olisin miestä lytännyt mitenkään.
Nyt aivan yhtäkkiä mies päättää, ettei tiedä onko tämä sittenkään sellaista elämää mitän hän haluaa viettää. Olenko sittenkään oikea puoliso ja rakastaako hän ylipäätään minua.
Tästä on keskusteltu muutama viikko. Nyt keskustelut ovat kääntyneet siihen kuinka huonosti olen miestäni kohdellut kaikki vuodet, miten minä olen täysin määrännyt meidän elämän suunnan ja vahtinut aina hänen menojaan. Ihan uskomattomia asioita lataa tiskiin ja itse voisin vaikka vannoa ettei sellaisia keskusteluja ole käyty tai sellaisia tapauksia ollut.
Muutenkin mies on aivan kuin joku muu kenen kanssa olen yhdessä ollut nämä vuodet.
Mistä tälläinen johtuu, apua! Onko hän yksinkertaisesti kerännyt näitä juttuja vuodet päähänsä ja nyt vaan mitta täyttyi, vai mitä tässä pitäisi ajatella?
Onhan monistakin miehessä puutetta ja virhettä, mutta yhtä rakkaita kaikki piirteet. On ollut minulle mitä parhain mies kaikki vuodet.
Nyt aivan yhtäkkiä mies päättää, ettei tiedä onko tämä sittenkään sellaista elämää mitän hän haluaa viettää. Olenko sittenkään oikea puoliso ja rakastaako hän ylipäätään minua.
Tästä on keskusteltu muutama viikko. Nyt keskustelut ovat kääntyneet siihen kuinka huonosti olen miestäni kohdellut kaikki vuodet, miten minä olen täysin määrännyt meidän elämän suunnan ja vahtinut aina hänen menojaan. Ihan uskomattomia asioita lataa tiskiin ja itse voisin vaikka vannoa ettei sellaisia keskusteluja ole käyty tai sellaisia tapauksia ollut.
Muutenkin mies on aivan kuin joku muu kenen kanssa olen yhdessä ollut nämä vuodet.
Mistä tälläinen johtuu, apua! Onko hän yksinkertaisesti kerännyt näitä juttuja vuodet päähänsä ja nyt vaan mitta täyttyi, vai mitä tässä pitäisi ajatella?
Onhan monistakin miehessä puutetta ja virhettä, mutta yhtä rakkaita kaikki piirteet. On ollut minulle mitä parhain mies kaikki vuodet.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Mistä tälläinen johtuu, apua! Onko hän yksinkertaisesti kerännyt näitä juttuja vuodet päähänsä ja nyt vaan mitta täyttyi"
On. Niin kauan, kun teillä ei ollut lapsia, hän jaksoi venyä, mutta lapset lisäävät taakkaa niin, että napsahtaa. Tapahtui minullekin (toisen lapsen synnyttyä), mutta minä olen sentään yrittänyt olla reilu vaimolle, koska kaikkeen olen lähtenyt mukaan vapaaehtoisesti.
Miehesi on epäreilu nimenomaan lapsiaan kohtaan. Nyt kun on lapset tehty, on myöhäistä miettiä, mitä elämältä haluaa.
Todellakin nyt on myöhäistä miettiä mitä elämältä haluaa! Ja olen sen hänelle tavallaan sanonutkin.
Mistä nuo negatiiviset asiat minusta nyt kumpuaa.. Onhan niistä puhuttu vuosien varrella ja mies itsekkin sanonut useampaan kertaan, että hyväksyy ne, eikä ota itseensä.
Reilu puolen vuoden aikana mies on muutenkin muuttunut etäisämmäksi, yhteiset menot ei kiinnosta, eikä yhdessä tekeminen.
Pitäiskö tässä nyt koittaa puhua ja puhua, että hän jäis kotiin vai päästää vaan menemään.
"Reilu puolen vuoden aikana mies on muutenkin muuttunut etäisämmäksi, yhteiset menot ei kiinnosta, eikä yhdessä tekeminen.
Pitäiskö tässä nyt koittaa puhua ja puhua, että hän jäis kotiin vai päästää vaan menemään."
Et voi pitää häntä väkisin. Jos masennus on tarpeeksi paha, lapsille voi olla parempikin, että isä hoitaa itsensä kuntoon.
Arvaan, että miehesi erottuaan haluaa ottaa kiinni menetettyä aikaa ja naisia alkaa virrata hänen poikamiesboksiinsa. Yritä sopia miehesi kanssa vaikka sellainen periaate, että naiset eivät vieraile lastenne kanssa samaan aikaan. Itsekin voisit sitoutua samaan: ei miehiä kotiin, kun lapset ovat kotona.
Ja lasten tähden pitää esittää urheaa ja selittää asiat parhain päin. Ei syyttelyä. Välit asiallisina.