Oon 20 v mies ja ollaan tyttöystäväni kanssa seurusteltu kohta 3kk, mutta tuntuu kun oltais oltu aina yhdessä. Ollaan molemmat ihan samanlaisia sekopäitä, hyvää läppää ja juttua lentää koko ajan. Ei oo riitoja ollut yhtään, seksiä/hyväilyä ehkä vähän liikaakin ;) Ollaan etitty nyt yhteistä asuntookin! Tuun hänen perheensä kanssa myös tosi hyvin toimeen.
Ongelmana on se että en pysty oleen hetkeekään erossa hänestä, tulee jotenkin ahdistunut ja semmonen olo, että pakko päästä halaileen ja pusutteleen! Ns. vierotusoireita :D? Nytkin joudun oleen päivän erossa hänestä ja oon ihan masentunu :/ Sekoisin jos ei nähtäis esim. viikkoon.
Onko jotain neuvoja millä selviän näistä tuskaisista tunteista? :)
Ongelmana on se että en pysty oleen hetkeekään erossa hänestä, tulee jotenkin ahdistunut ja semmonen olo, että pakko päästä halaileen ja pusutteleen! Ns. vierotusoireita :D? Nytkin joudun oleen päivän erossa hänestä ja oon ihan masentunu :/ Sekoisin jos ei nähtäis esim. viikkoon.
Onko jotain neuvoja millä selviän näistä tuskaisista tunteista? :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Otta kuvia kännykkään tai kameraan, ja niitä sitten katselet kun olette erossa. Myös vanhojen teksiviestien lukeminen auttaa.
Ei tos mitään hätää ole, mikäki tyttöystävä tuntee samoin. Jos vire ei ole ihan tota luokkaa ja kerrot hänelle fiilikset, niin voi alkaa kohta ahdoistusta pukkaa.
Että olehan varovainen avautumisten kanssa.
Tota fiilistä kun ei kuitenkaan ikuisuuksiin kestä, joten nauti nyt siitä kaikin siemauksin!
kännykkä on täynnä kuvia ja myös mun taustakuvana on hänen kuva! :)
Kyl oon kertonu sille tästä ja hän tuntee ite samoin.
No äläs nyt... Ole onnellinen, että kykenet tuntemaan noin mahtavia tunteita ja että oot löytänyt toisen samanlaisen ihmisen rinnallesi! Toihan on oikeasti huippuhienoa - itsekin kokenut saman. Nyt ollaan oltu yhdessä jo monet monituiset vuodet ja totta kai meno on vähän "laantunut" - mutta silti meillä on upeaa yhdessä ja arkikin edelleen juhlaa hänen kanssaan.
Älkää hyvät ihmiset muuttako suinpäin yhteen.Tuo on alkuhuumaa, nauttikaa siitä, ei vielä ole aika siirtyä arkeen.
Älkääkä unohtako omia kavereitanne!
Sillä on oma kämppä ja oon siellä joka päivä, eli asutaan nyt jo tavallaan yhdessä. Muutetaan koska halutaan isompi asunto
Itsekin olin jo 1,5kk seurustelun jälkeen suunnitellut tyttöystäväni kanssa yhteen muuttoa elokuussa, koska asumme eri kaupungeissa, ja näemme vain viikonloppuisin. Opiskelijalle sellainen matkusteleminen on aika kallista. Ja skypessä ei voi tehdä ihan kaikkea mitä haluaisi toisen kanssa tehdä. Jos vaan jatkaa etäseurustelua, siitä ei tule koskaan yhtään mitään. Sellainen ei sovi kaikille, ja se ei ainakaan lähennä, jos pitää lähentää parisuhdetta tietokoneen ruudun takaa. Ei kaikki voi odotella puolta vuotta tai vuotta, ennen kuin muuttavat yhteen, vain siksi koska se on normi, ja se on turvallisempaa niin. Helppoahan se on muiden sanoa, etenkin jos asuu samassa kaupungissa tai on jo naimisissa sen rakkaansa kanssa ja se oma tapa hoitaa asioita oli paljon helpompaa. Ärsyttää tuollainen arvostelu, että kyseessä on vaan "alkuhuumaa". No tottakai se on sitä alkuhuumaa! Toivon mukaan se alkuhuuma kestää ainakin sen 3 vuotta ennen kuin se tasaantuu tavalliseksi arkipäiväiseksi rakkaudeksi. Jos menee metsään siinä 5kuukauden kuluttua, niin piru vie, sitten menee. Eihän tässä ilman riskejä voi elää.
Ja ei saa unohtaa sitäkään, että syksyllä on vuokra-asunnoista kova tappelu, eli jos haluaa löytää asunnon syksyksi, se pitää etsiä ja löytää nyt kesän aikana.
Eli tsemppiä aloittajalle. Hyvältä kuulostaa, että ikävä vaivaa, mutta muista myös pitää omasta elämästäsi kiinni. Älä unohda harrastuksia ja kavereitasi. Omiin askareihin uppoutuminen lievittää ikävän tunnetta. Ja aina voi soittaa tai skypetellä, jos ei näe vähään aikaan toista.