Onko kenelekkään muulle tullut mieleen kysymys,

Että mitä jos ihmisen alkuperäinen genettinen luonne ei vastaa tätä nykyistä muinoin uskontojen määrittelemää omistavaa parisuhde järjestelmää?

Alkaa hyvin vahvasti vaikuttaa siltä, että ihminen ei ole yksiavioinen vaan moniavioinen olento. Jos nimittäin olisi niin, että ihminen olisi geneettisiltä ominaisuuksiltaan yksiavioinen, meno ei olisi näin epätoivoisen ahdistavaa vaan ihminen viettäisi tyytyväisenä parinsa kanssa lopun elämäänsä. Vaan eipä näytä elämä nykyaikana enää yhtään siltä.

Pikemminkin näyttää siltä, että ihminen on moniavioinen(monia peräkkäisiä suhteita)ja osa elää jo promiskuiteettia noudattaen eli käy jatkuvasti harrastamassa seksuaalista toimintaa useamman vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Tämän ei pitäisi olla mahdollista, elliei sille ole geneettistä pohjaa.

Uskonnnon vallan vähennyttyä näyttää ihmisestä pikkuhiljaa kuoriutuvan toisenlainen olento. Ollaankohan jossain vaiheessa menossa tuohon simpanssien suuntaan, jossa kaikki naaraat parittelevat lauman urosten kanssa ja ovulaation aikana sitten menevät käymään naapurilaumassa hakemaan vieraita geenejä pitääkseen genniperimän terveenä eli välttääkseen sukurutsaa josta tunnetusi aiheutuu vakavia perinnöllisiää sairauksia.

Näyttääkö siltä, että luonto on meitä viisaampi ja, että olemme hitaasti päätymässä takaisin luonnonmukaiseen olotilaan?

Mistä päädyttiin omistavaan parisuhteeseen? Ihminen oli ennen maataloutta metsästäjä keräilijä, joka sai kaiken ravinnon suoraan luonnosta ja ei omistanut juuri mitään ja ei ilmeisesti omistanut edes puolisoa vaan eli laumassa vielä noin 15000 vuotta sitten. Sitten tuli maan viljely ja siihen liittyvä maan omistaminen ja periminen. Alkoi tulla tarve siirtää omaisuus omille jälkeläisille. Se oli mahdollista vain omistavan avioliiton avulla. jossa naisen piti olla neitsyt, koska muussa tapauksessa ei omistava aviomies olisi voinut olla varma, että oma jälkeläinen perii tämän omaisuuden. Naimisiin menon jälkeen tuli "honeymoon" jossa nainen oli koko ajan aviomiehen silmällä pidon alaisena em syistä. Omaisuuden peri tietenkin esikoinen, koska muista ei voinut olla enää samanlaista immenkalvon veri varmistusta.

Uskonto synnytettiini tähän tarpeeseen. Luotiin uusi kieli ja todellisuus tälle uhmiselle joka otti ensimmäisiä askeleitaan kohti nykyistä yhteiskuntaa ja omistajuutta. Ankara jumala ja vielä kaveriksi mörkä joka asuu tulisessa luolassa ja pitää siellä seuraa uusia omistussääntöjä uhmanneille.

Nykyään ihminen onedelleen omistaja/omistettu, mutta jossain siellä edelleen sisällä elää edelleen jotain muuta ja se alkaa näkyä koko ajan vahvemmin jatkuvina parisuhteiden hajoamisina. Olisiko omistamisesta ja sitäkautta mustasukkaisuudesta päästävä eroon ja olkaa näkemään itsensä ja toiset jonain muuna kuin omistettavana esineenä?