12 vuotta parisuhteessaja 5 vuotta avioliitossa. Meillä on 3 lasta. Ihan normaalia lapsiperheen arkeä eletty viimeiset vuodet. Välillä on ollut haastavampaa ja välillä taas auvoista onnea. Ei mitään suuria kriisejä ollut koskaan.
Nyt mies ilmoittaa kokevansa suurta yksinolon tarvetta. Miettiä mitä elämältään haluaa. Miettiä tarkemmin tunteitaan minua kohtaan. Miettiä onko parisuhde se missä haluaa vai mielummin yksin.
Hän haluaa muuttaa pois yhteisestä kodista omilleen ja mietiskellä asioita. Ei halua, että jään häneen roikkumaan. Kuitenkaan ei halua myydä kotiamme vielä. Saattaahan hän huomata, että haluaakin jatkaa yhdessä perheenä. Avioerohakemuksen haluaa heti viedä kuitenkin., "koska hänen päänsä tarvitsee sen nyt täsä tilanteessa".
Pitäisköhän mun ymmärtää jotain rivien välistä?
Nyt mies ilmoittaa kokevansa suurta yksinolon tarvetta. Miettiä mitä elämältään haluaa. Miettiä tarkemmin tunteitaan minua kohtaan. Miettiä onko parisuhde se missä haluaa vai mielummin yksin.
Hän haluaa muuttaa pois yhteisestä kodista omilleen ja mietiskellä asioita. Ei halua, että jään häneen roikkumaan. Kuitenkaan ei halua myydä kotiamme vielä. Saattaahan hän huomata, että haluaakin jatkaa yhdessä perheenä. Avioerohakemuksen haluaa heti viedä kuitenkin., "koska hänen päänsä tarvitsee sen nyt täsä tilanteessa".
Pitäisköhän mun ymmärtää jotain rivien välistä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
käy katsomassa ketjua http://keskustelu.suomi24.fi/node/10640126
Sieltä löytyy usea samankaltainen tarina...
Valiettavasti.
Kyllähän sieltä rivien välistä ihan selkeä viesti löytyy: Mulla on toinen nainen ja siksi valehtelen tarvitsevani tilaa ja rauhaa miettiä asioita. Kuulostaa niin klassiselta pettämisjutulta. Kaikki merkit viittaa siihen.
On niin raukka, ettei voi tunnustaa löytänbeensä toisen, vaan pitää sepittää tällaisia juttuja. Olen varma, että jos mies muuttaa omilleen, niin saman tien on se uusi nainen siellä.
Kokeilee aikansa toista ja jos ei sujukaan, tulee takaisin luoksesi. Arvosta itseäsi edes sen verran, ettet anna hänelle mahdollisuutta siihen. Ilmoita kylmästi, että jos mies lähteeniin se on kerrasta poikki.
En ymmärrä mitä "rivien välistä"?
Mies sanoo suoraan ja selvästi mitä tällä hetkellä tuntee, haluaa ja miettii.
Se nyt on vissi ja varma että noinkin pitkässä liitossa tulee väistämättä näitä solmuja ja probleemia.
Mielestäni sun pitää antaa miehelle tilaa, älä roiku äläkä yritä rajoittaa.
Voisit vaatia jonkinlaisen ehdottoman takarajan mihin mennessä jokin, edes jonkinlainen ratkaisu/väliratkaisu tehdään.
Mieti, mitä itse elämältäsi tahdot? Voisitte myös hakea ulkopuolisen näkemystä asiaan esim. jonkun parisuhdeneuvojan kautta.
Ja jos ero tulee, se tulee. Se tekee kipeää, mutta tämä on elämää! Älä jää itsesääliin ja katkeruuteen rypemään. Sure ja raivoa kun sen aika on, sitten menet eteenpäin. Älä yritä uutta liittoa ennen kuin olet edellisen kanssa tullut valmiiksi, mahd. ero käsitelty ja haaavat nuoltu.
Miestäsi et voi pakottaa mihinkään mitä hän ei halua. Olette aikuisia, ottakaa tämäkin asia aikuisten tavalla!
Jumalauta juu!! Onko normaalia, että kolmen lapsen isä käyttäytyy kuin tuuliviiri? Kun on siittänyt maailmaan lapset, niin eikös jo järki sano, että se silloin käyttäydytään aikuisen lailla ja kasvatetaan ne lapset.
Jos itelleni tulisi samanlainen tilanne eteen ja mies olisi ap:n kuvauksen kaltainen, niin lähtiessään se äijä saisi kadota lopullisesti! Entäs, jos äitikin haluaa vapautta samanaikaisesti? Myydäänkö lapset torilla, vai mitä tehdään?
Omat lapseni eivät taatusti koskaan ala kulkea kahdessa kodissa milloinkaan.
Vie vain se hakemus heti koska sen päivän mukaan menee ositus aikanaan mutta jos et vie hakemusta ja jäät itse asumaan yhteiseen asuntoon ja olette naimisissa niin 10 vuoden päästä olet vain kasvattanut miehen omaisuutta kun evioerohaklemusta ei ole tehty. On se kumma kun vasta 3 lapsen jälkeen ruvetaan miettimään parisudetta kun pitäsii miettiä ennen niitä lapsia haluaako perheen vai ei.
Itse olen kyllä sitä mieltä ettei parisuhteesta, perheestä, lapsista noin vaan voi ottaa "lomaa" ja lähteä mietiskelemään omiaan.
Minusta näitä ongelmia tulisi lähteä selvittämään, eikä toivoa että ne katoaa jos otetaan vähän etäisyyttä. Mies on aina ollut todella huono puhumaan negatiivisista asioista ja välttelee kaikenmoista ristiriitaa viimeiseen asti.
Tai sitten pitäis pystyä suoraan sanomaa, että haluaa erota. Mies sanoo tähän, ettei todellakaan ole varma haluaako ylipäätään eroon meistä. Tarvitsee vaan aikaa miettiä mitä haluaa.
Toista naistakin olen miettinyt. Mahdollista tietysti, mutta olisiko senkään sanominen sitten niin vaikeaa. Kun kerran pois on joka tapauksessa lähdössä.
Oon niin samaa mieltä siitä, että perheestä ja lapsista ei voi ottaa noin vaan aikalisää. Tuntuu tosi julmalta sinua ja lapsianne kohtaan ja olen aidosti pahoillani ja surullinen puolestanne. Ja kyllä, asioita pitäisi lähteä selvittämään.
Jaksamista tilanteeseen!
Rakkaus ei koskaan katoa kokonaan, se vaan viilenee! Miehesi tuntee löytäneensä toisesta naisesta paremman suhteen kuin sinun kanssasi. Hän ei vain haluaisi pahoittaa mieltäsi ja ehkä pelkää reaktiotasi sen toisen suhteen, jos saisit tietää kuka hän on.
Me miehet olemme tässäkin asiassa pelkureita, eroja ei haluttaisi kertoa "päin naamaa".
Enpä tiedä kumpi sitten on parempi, kuvatun kaltainen "pehmo-ero", vai kylmästi "se on nyt kuule loppu, muutan huomenna pois kotoa"! Tuntuu että te naiset pystytte helpommin sanomaan tuon asian kumppanillenne, rakkauden viilentyminenkö sen sitten saa aikaan...
Kai se sitten on päästettävä vaan menemään ja mahdollisesti toisen naisensa luokse. Jotenkin itseä ahdistaa, että tässäkö oli selitys näinkin pitkän parisuhteen jälkeen. Miksei voinut keskustella asioista niiden oikeilla nimillä.
Vai voiko hänelle antaa "lomaa" tästä yhteisestä elämästä ja antaa miettiä ratkaisujaan.
Minä rakastan miestäni ja haluaisin pitää perheen koossa, mutta eihän se riitä että vain toinen haluaa..